Pölypalloista joulukoristeiksi

Inspiroiduin loppukesästä keräilemään vanhoja verkonkohoja ja konjakkipulloja, ajatuksena tehdä niistä jouluksi koristeita. Omistin alkujaan vain kaksi, mutta ihanalta ystävältä ostin kolmannen ja armas sisko luopui kolmesta lisää. Kotiin tultuaan ne päätyivät isoon vanhaan puuastiaan ja näyttivät siinä pölyineen kaikkineen niin kivoilta että siihen jäivät.

Jossain vaiheessa pistin yhden konjakkipullon sisälle pattereilla toimivat pikkuvalot ja kas, kivaltahan sekin näytti, puukaukalossaan. 

Kaiken kruunasi kuitenkin idea laittaa pallo valoineen roikkumaan. Se se vasta kuulkaa kivalta näyttikin. Tai no, näyttää jahka löydän tuohon pidempijohtoisen valosarjan, mutta ajatus käy kuitenkin selväksi jo tästä. On niinko tosi kivasti vintage ja sopii tähän meidän vähän erikoisempaan joulukoristeluteemaan kuin nakutettu. Nyt pitäisi vain uskaltaa varovasti pyyhkäistä nuo pölyt noista...

Back in the summer I had an idea to use vintage fisherman floats, real and "fake" as decorations for Christmas. I had two and got more from a friend and my sister to make a bunch of them. As I got them home I just put them in to a vintage wood bowl, and they looked good already. I also wanted to try out little lights inside one of them and that looked mighty good too. I hung one from the roof  and it sure is very festive and totally my style.

Kylässä telkkarissa

Olin eilen visiteeraamassa Yleisradiolla muutaman muun sisustusbloggaajan kanssa tutustumassa Ylen tv-tuotantoon ja erityisesti lavastajien ammatikuntaan ja tarpeistoon. Päivä oli mitä mainioin ja oli tosi kiva olla tuolla kurkkimassa kulissien taakse että miten ja millä sitä telkkaria oikein tehdään.

Saimma kierrellä radion puolella, lastenohjelman kuvauksissa sekä uutis- ja ajankohtaisohjelmien toimituksissa ja lavasteissa. Oli aika hauskaa nähdä kuinka pieniä nuo studiot luonnossa olivatkaan ja kuinka automaattista kaikki nykyaikana on. Uutistenlukija on yleensä studiossa ihan yksin seuranaan vain "itsekseen liikkuvat" kamerat, demonstroi itse Piia Pasanen.

Pääsimme kiertämään lavasterakentajien työtiloissa ja kuulimme paljon mielenkiintoista tämän ammattiryhmän toimenkuvasta. Kiva oli myös konkreettisesti nähdä mistä ja miten niitä lavasteita eri produktioihin rakennetaan, kaikki ei aina ole sitä miltä se tv-ruudulla näyttää.  Paljon tehdään itse ja kevyistä materiaaleista, niitä kun voi joutua siirtelemään paikasta toiseen melko nopeallakin aikataululla.

Tässä huoneessa hauska yksityiskohta olivat nuo jo eläkkeelle jääneiden mestareiden työtakit seinällä. Niin mieltä lämmittävä yksityiskohta.

Ompelimon puolella kuului aika monta ihastunutta huokausta varastojen laajuudesta ja valikoimasta johtuen. Täällä oli ihanassa järjestyksessä niin kankaat kuin verhotkin aina arvokkaimmasta antiikista nykyaikaan. Varsinkin verhovarastossa huokui mennen ajan tunnelma. Siinä niitä hypistellessä väkisinkin mietti että missä filmeissä ne mahdollisesti olivatkaan olleet ja ketkä näyttelijät olivat niihin koskeneet.

Varsinaisen tarpeiston puolella joutui allekirjoittanut kyllä pyyhkimään välistä kuolaa suupielistään kun niin pal kaikkea ihanaa siellä oli. Hyllykilometreittäin ihan kaikkea eri aikakausilta olevaa lavastajien tarpeisiin. Bongasin niin monta aarretta tuolta jotka olisivat kelvanneet mitä suurimmalla ilolla myös omaan kotiini, mutta valitettavasti tältä kirpputorilta ei saanut ostaa mitään. (Yhdeltä toiselta sai, mutta siitä tarkemmin myöhemmin).

Lopuksi suikkasimme vielä sukkelasti läpi vaatevaraston. Sielläkin niskani nyrjähtelivät kun pääni kääntyili sitä mukaa kun kaikkea huisia ja hienoa vastaan tuli. Tällä osastolla kuulema vierailee tiheästi lukemattomia julkkiksia sovittelemassa vaatteita eri ohjelmia varten. Melkein ihan jokaiseen vaatteeseen on joku kuuluisuus koskenut. Aika huimaa sekin, voivatkohan ne pestä niitä laisinkaan? Tsih.

Päivä oli aivan ihana ja seura mitä mainiointa. Paljon näin ja koin ja opin. Oli melkein haikeaa lähteä tuolta pois ja palata tähän omaan elämäänsä ja omiin "lavasteisiinsa". Kiitos Yle tästä, oli huikea kokemus.

I got to visit Yleisradio the oldest tv- and radio broadcasting company in Finland. They have a huge compex of studios and warehouses in Pasila Helsinki. We toured around the newsrooms, studios and set making workshops, including the huge warehouses full of fabrics, properties, furniture and other stuff needed to make tv programs. It was such fun for me and I learned a lot of how tv works behind the flat screen I look at home. 

Joko saa?

Joko saa alkaa laittamaan joulukoristeita esille? En sitten millään malttaisi odottaa ja siksipä aloitin jo. Olin himoinnut tehdä oveen juuri sopivan kokoisen havukranssin Ikean tekohavunauhasta ja koskapa inspiraatio sekä materiaalit olivat sopivasti käsillä, niin tein sen heti. Ja heti laitoin kiinni oveenkin, koska pitihän se nyt nähdä että tuliko hyvä. Ja hyvähän siitä tuli. Pistin kynttilänkin lyhtyyn jo ja huomasin heti että eihän tuo kyllä joululta vielä näytä sitten mitenkään päin. Ehkä ihan hyvä niin, turhan varhaistahan se on vielä.

Ei tarvittu kuin yksi hulavanne, puolitoista havunauhaa ja muutama nippuside niin syntyi sopivan suuri havukranssi joka ei varise ja kestää vielä tulevatkin joulut.

I just had to start putting out the Christmas decos already. I had an idea of making a spruce wreath that fits our front door, using the spruce garland Ikea is selling and a hula hoop. It turned out so nice I just had to put it out already. And it doesn't look like Christmas at all. Not even with a candle lit next to it. It's still fall.

Kaikki mun karvani

Kun kylmä alkaa hiipiä nurkkiin ensimmäisiä kertoja tuntee tämä vilukissa sen luissaan tästä perheestä ensimmäisenä. Siksipä olen ruukannut laittaa kaikki lämmittävät lampaantaljat esille jo hyvissä ajoin. Tänä vuonna keksin laittaa yhden myös työpöytäni alle matoksi. Siinä on kuulkaa varpaat lämpimät tuollaisella pidellä ja pehmeääkin niin ettei pois malttaisi lähteä.

Perhemme muut kovat palelijat ovat myös olleet mielissään lampaantaljoista. Mikään ei heidänkään mielestä ole parempi kuin aito karva pyllyn alla, tosin hehän mahtuvat pitkin pituuttaankin noihin ja tunnustan että kateellinen ehkä hieman olen siitä. Unelmani olisi ommella taljoista oikein suuren suuri makuualusta itselle. Siinä sitten köllisin koko talven lämpimässä.

Omia suosikkejani ovat nämä harmaankirjavat taljat joista toisen ylemmän vastikään syyskuiselta sisustusbloggaajien kirppikseltä. Mielestäni nuo sävyt sopivat sisustukseemme kaikista parhaiten. Tykkään myös tuosta alemman kuvan pitkäkarvaisesta kun se ei takkuunuu eikä kinttaannu ollenkaan. Ihana on myös tuolla kylmällä nahkasohvalla alustana tuo turkistilkuista tehty, se on ihan kaikkien suosikki se, mukavasti countryhenkinenkin vielä. 

Even though it isn't that cold outside yet I've already put out all my lamb skins. I just love the feel of warmth and cosyness they give to our deco. I even put one as a rug under my computer desk. The dogs love lamb skins too and I must admit that I'm a little jealous of their size, they fit to lay on a skin so comfortably.

Kalloista puheen ollen

Oli jo jonkin aikaa tehnyt mieli tehdä pieneen kylttikauppaani uusi myyntiartikkeli ja koskapa piirsin taannoin aika kivan pääkallon niin luonnollisestikin aihe löytyi siitä. Halloweenin kunniaksi, tai miksei vaan sen kunniaksi että pääkallot ovat hienoja tein tuollaisen kallon anatomiaa kuvaavan taulun. Koitin olla toteutuksen kanssa tosi tarkkana, että siinä pitäisi nyt kaiken olla ihan kohdillaan, niin kuin oikeassakin opetustaulussa olisi. Kooltaan tämä on vaan paljon pienempi, 21 x 30cm. Oikein näpsä ja kiva taulu kalloista sisustuksessaan tai elämässään pitäville.

Ja jos tämä kammotus ei nyt iske, niin onhan siellä vielä noita kiltimpiäkin kylttejä tarjolla. Tilauksia otetaan taas vastaan pienessä kylttikaupassani - klikkaamalla tästä pääset kauppaan.

I made this vintage looking educational board of a human skull myself. It's up for sale in my little store where I sell these cute cardboard signs I make.

Vahingossa

Minä olen juuri niitä ihmisiä joilla joulu on mielessä heti kun marketeissa alkavat näkyä myynnissä ensimmäiset jouluvalot. Pari kertaa paikallisessa rautakaupassa hypisteltyäni yhtä vienosti vilkkuvaa valoketjua päätin hetken mielijohteesta ostaa sellaisen. Että jos vaikka loppuukin kesken ennen joulua ja olisinkin sittenkin halunnut sellaiset. Ja pitihän se sitten kotiin päästyä heti testata, että miten vilkkuu ja onko kiva nyt.

No, siitä se ajatus sitten lähti, kun iskin valoketjun tuohon luurankojulisteen ympärille, että hetkinen, tässä onkin nyt jotain. Äkkiä hamstraamaan kaikki pääkallot ja muut kammotukset siihen ympärille,mikä ei ollut vaikeaa tässä huushollissa, niitä kun tuppaa olemaan vähän siellä ja täällä. Vähän on sellainen ikuinen halloween tässä meidän sisustuksessa. Ja kas, siitähän tuli aika kiva, vähän tuollainen meksikolaishenkinen kuolleiden päivän alttari. Sopii oikein hyvin tähän vuodenaikaan ja jaksan tämän avulla ehkä vielä tovin odotella niiden varsinaisten jouluvalojen esille kaivamista (paino sanalla ehkä).

I' one of those people that can't resist buying Christmas lights. As I was trying not to buy a set I decided to buy this flickering one just in case they'd run out before Christmas. And when I got home I needed to try the set out and put them around this cool vintage poster I have in the living room. And as I did so I immediately noticed how it looked a bit like a Mexican altar for dead. So I put there all my fake sculls and some other scary stuff and now we have the coolest Halloween deco in our living room.

Keittiö kokonaan ja se yksityiskohta

Se tärkeä yksityiskohta joka jäi viimeksi kuvista uupumaan oli tietysti tämä kello. Kello joka majaili aiemmin pesukoneen vierellä käväisi välissä kellosepän hyppysissä ja nyt on sisällään sähkömoottorin sijaan patterikoneisto. Tuli tuon kaappiremontin myötä halu pitää tämän huoneen väritys vaaleampana ja tuo kello sopii tilan väreihin paremmin. 

Koitin kuvata keittiön niin että näkyisi molempien puolien kaapistot yht'aikaa. Ja koskapa rakastan vain pystykuvia tuli rajauksesta aika tiukka, mutta näkyvätpä nyt edes jotenkin. Parhaiten taitaa kyllä näkyä työhuoneeni kaaos ja kompostiämpäri tiskipöydällä, mutta eikös me niin juuri sovittu, että elämä ja sotkut saa välillä vähän näkyäkin.

Keittiö alkaa kohta olla sellainen kun haluaisinkin. Liesituulettimen tahtoisin vielä uusia ja ehkä tuon uudemman puolen alakaapistonkin. Nyt keskityn kuitenkin hetkeksi nauttimaan tästä. Pitää sitä jotain jäättää vielä haaveeksikin. Olisi ihan liian tylsää jos ei olisi jotain sisustusjuttuja mietinnässä.

I swapped the previous black clock to this white one. I wanted to keep the colors in this room lighter than in the rest of the house, so this clock works best here. 
The rest of the pics show the kitchen as wide as I could shoot it with my camera held in vertical position. I just don't like to take horizontal photos at all.