Poden aika ajoin huonoa omatuntoa siitä, etten muka saa tarpeeksi aikaan, tarpeeksi nopeasti. Piti ihan pysähtyä miettimään mikä oli lähtötilanne ja mistä tähän on ponnistettu.
Nämä kuvat ovat toukokuulta 2006, kun katastrofi oli iskenyt, siitä oli toivuttu ja päätettiin pistää hihat heilumaan
.

Talosta siis oli löydetty laajahko lahovaurio käsittäen lähes kaikki lattiat sekä ulkoseinien alaosat.

Kuvassa ihan sitä itseään eli koskettaessa käsissä murenevaa entistä puuta.

Tässä asentuu uutta alajuoksua seinään.

Sisällä purimme itse lattiat lähes kokonaan, kaivoimme maat pois, asensimme suodatinkankaan ja salaojasepelin. Toiveikas emäntä oli jo tässä vaiheessa käynyt ostamassa puutarhaan vähän kasveja, vaikka töitä piisasi ihan tarpeeksi muuallakin talossa :-)

Näkymä työhuoneestani keittiöön. Linnut tuppasivat lentämään sisälle taloon, kun seinät olivat osin auki, myöskään kulkukissat eivät tahtoneet pysyä poissa.

Uusia lattiaeristeitä paikoillaan. Täytyy sanoa, että hyvin on toiminut niiltä kohdin, kun ne on täysin tiiviisti asennettu.
Muutimme sisään taloon, kun lattiat olivat jotakuinkin ummessa ja vessanpytty asennettu. Pari ensimmäistä kuukautta meni yhdellä kylmävesihanalla pärjätessä, mutta se kesä oli silti yksi elämäni parhaista, olo oli kuin mökillä konsanaan.
Siitä sitten pikkuhiljaa kolmen vuoden aikana olemme saaneet "mökin" näyttämään siltä, kun se nyt näyttää. Vielä on töitä edessäkin; kylpyhuone ja saunaosasto pitäisi kohentaa ja ulkoseinien korjaus on yhtä seinää vaille valmis (emme olleet tyytyväisiä ensimmäiseen ratkaisuun, vaan lisäsimme ulkoverhouksen alle vielä runkoleijonat), puutarhaa pitäisi "rakentaa", pihamme kun oli alunperin suurimmaksi osaksi vain hiekkakenttä parilla ruohotupsulla, etc, etc...
Mutta silti en vaihtaisi päivääkään pois :-)