Ommella surautin viikonlopulla myös verhon työhuoneen ikkunaan. Sekin oli ollut ajatuksen asteella jo viime kesästä asti, kun ostelin kirppikseltä nuo maailman hienoimmat pienet verhonpidikkeet. Niihin kun vielä myöhemmin löysin juuri sopivan messinkisen putken tangoksi oli suunnitelma selvä, eikä tarvinnut kun löytää tämä sopiva hetki sen toteuttamiseen.
Materiaaliksi itse verhoon käytin sitä edesmennyttä sänkykatostani, josta purkamalla jo yhdet verhot olen aiemmin tehnyt ja teen vielä ainakin kahdet, kun tuo ihana beige harsokangas on niin riittoisaa. Tähän ikkunaan riitti ihan vähäsen, kun en halunnut tehdä kovin pimentävää verhoa vaan enemmänkin tuollaisen kivan näköisen vain, tässä kun ei varsinaisesti salusiinia näkösuojaksi tarvitse.
Kivan intiimiksi tuo verho tämän työpöytäni kyllä tekee ja niin kotoisaksi myös. Entivanhainen kahvilatunnelma sopii mielestäni tähän ikkunaan vallan kivasti eikä verhot tunnu yhtään liioitelluilta, vaikka tuolla vielä sälekaihtimetkin takana ovat. Niiden taakse piiloutuu nyt kokoelmani pieniä rautaisia punnuksia ja kaikki niiden edessä oleva näyttää mielestäni nyt tosi paljon kivammalta pehmeän beigeä verhoa vasten.
Made this half curtain to my work room window just cause I had the materials and inspiration - it really doesn't serve any other purpose there than to look pretty. I must say I really like the feel it gives to this table. It looks so much warmer and cozier now than it did before. Even all my stuff there looks prettier now to my eye.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti