Joulukuusi 2024

Käytiin tänään ostamassa joulukuusi edellisvuodesta jo tutuksi tulleelta myyjältä (Kuusimyyjä J.Rantanen) ja siellä oli taas ihan mielettömän hyvä valikoima, josta valita. Aika pitkään kiersin ja pähkäilin, että olisiko se tänä vuonna hyväntuoksuinen pihta vai ihanan tuuhea serbiankuusi, mutta päädyinkin sitten aika yllättäen tähän kotimaiseen metsäkuuseen, vaikka noita eksoottisempia olen viime vuosina suosinut. Tämä vei sydämeni just sopivalla koollaan ja kauniilla muodollaan joten päätös oli sitten aika helppo lopulta tehdä, kun tämä tuli kohdalle.

Laitettiin kuusi tähän perinteiselle paikalleen olohuoneessa eteisen oven kupeeseen, mutta se saattaa tuosta vielä siirtyä toiselle puolen huonetta, jos tarvis tulee. Kiva kun ei ole niin lukkoon enää lyöty tämä kuusen paikka tässä huoneessa vaan on toinenkin soppi johon se sopii. Siksipä olenkin viime vuosina tykännyt tällaisista vähän kapoisammista kuusiyksilöistä, että mahtuvat kumpaankin paikkaan yhtä kivasti sitten.

Koristeina kuusessa on valojen lisäksi kaikki ne männä vuonna askartelemani tomattipyre- ja sinappituubeista tehdyt, pullonkorkeista paukutellut sekä puuhelmistä maalatut ja savesta taiteillut seuranaan erikokoisia kulkusia ja paljon, paljon kultaista lametta (joka näkyy parhaiten vain päivänvalossa). Rakastan lametta, kun siitä tulee niin ihanan vanhanaikainen fiilis joulukuuseen.

Jalkana vanha ja perinteinen puutiinu, joka piilottaa sisäänsä ruman, mutta pätevän muovijalan sekä latvassa taas alunperin ikkunaan tarkoitettu messinkitähti, ilman sitä valojohtoa vain. Latvassa lisäksi isoisäni vanha taskukello, joka on mielestäni hauska perinteeksi täällä muodostunut koristus, joka kivasti vähän muistuttaa ajan kulumisesta ja tulevasta uudesta vuodesta myös.

Kyllä kelpaa nyt joulua viettää kun on näin nätti kuusi talossa, mutta vielä on koristeltavaa muualla talossa, pihalla ja pari kranssiakin pitäis vielä pyöräyttää, että ei nyt ihan vielä julisteta joulurauhaa tähän huusholliin kuitenkaan.

This years Christmas tree is a traditional Finnish spruce. Decorated with all the pretty things I made last year and some jinglebells, lights and lots of tinsel, that I love so much, cause it gives a nice old timey vibe to the tree.

Varjostimen pikaverhoilu

Hirvittävä pähkäily ja arpominen niiden vanhojen lampunvarjostimien kanssa pättyi vihdoin eilettäin yhden voittoon ja toisen häviöön, nimittäin olohuoneessa roikkuu nyt uusi vanha varjostin. Se edellinen valkoinen iso varjostin lähtee myyntiin ja tämä uusi koki pika-uudistumisen sen vanhan hiukan tiukkavärisen kuosin vaihduttua pelkkään pehmeään beigeen. 

Tein tämän tosi nopsaan ja osin lujaa fuskaamalla, kun halusin jouluksi vähän keventää tuota olkkarin kattoa enkä olisi ehtinyt enää lähteä etsiskelemään parempaa kangasta, niin päädyin sitten verhoilemaan tämän varjostimen ihan vaan ohuella ja lujaa joustavalla trikookankaalla.

Lopputulos näyttää aivan nätiltä ja onnistuin työn tuoksinnassa säästämään tuon varjostimessa olleen ihanan pliseeratun pellavasisuksen aivan vahingoitumattomana, mistä olen tosi iloinen, sillä se on niin älyttömän hieno ja nätti.

Tämä vanha varjostin oli aika helppo päästää vapaaksi edellisestä kuosistaan sillä kaikki rimpsut ja koristenauhat oli vain liimattuna kiinni ja ne irtosivat ehjinä nätisti vetämällä, kun vanhat liimat olivat jo aikansa eläneet.

Varsinainen kangas oli niin harvaan ja selkeästi tikattu, ettei senkään irrottamisessa juuri aikaa mennyt.

Alta paljastui hauska sukkahousumainen aluskangas, jonka onnistuin jättämään suuremmitta vahingoitta ennalleen ja paikoilleen. Päällikangas piti vaan varovaisesti leikata irti alaosan kaarista, sillä tuo ihana pliseerattu sisus olisi tikkauksen sieltä avaamalla muutoin irronnut myös, enkä uskonut, että olisin sen enää yhtä hienosti takaisin saanut. 

Sitten tein vanhasta kankaasta kaavan ja pengoin varastoistani lähelle samanvärisen kankaan, kun se pliseeraus siellä alla ja koskapa parempaa ei löytynyt kun ohutta trikoota niin sillä mentiin sitten. (Tässä kuvassa harjoittelumallina lakanakangasta, jota kokeilin myös, mutta sen väri oli ihan väärä.)

Sitten vaan ompelin sivusaumat koneella ja passailin syntyneen ylipitkän trikoomekon varjostimen ylle ja aloin käsin ommella sitä kiinni ensin yläreunastaan.

Ja sitten alareunastaan varovaisesti kangasta hiukan kiristäen, sillä trikoo venyy tällaisen projektiin jo ihan liikaa ja riitti, että siitä sai vaan kaikki rypyt suunnilleen piiloon. Aika hyvin sain tehtyä, kun vaan ihan parista kohtaa mini-pienesti venkoaa kangas niin, että kurttuja näkyy. Leikkelin samalla myös nuo ylimääräiset trikoot pois tuosta reunasta.

Lopuksi pistelin samanlai liimalla hapsunauhan alareunaan ja koristenauhan yläreunaan. Käytin kontaktiliimaa niin kun oletan, että on tuo edellinenkin varjostimen verhoilija käyttänyt vanhoista liimapinnoista tutkimalla. Sillä se pysyy millä se on ennenkin ollut, vaikken nyt ihan niin paljoa liimaa tuonne laittanutkaan, jos ja kun tätä sitten jossain vaiheessa haluaa kuitenkin verhoilla taas uudestaan. Pääasia, että jotenkuten kiinni pysyy nyt, eikä tuosta kukaan mitään huomaa, että olisi vähän fuskaten tehty, hyvin toimii!

Ja nyt on olkkarissa keveämpi lamppu katossa ja ihan hirveän tyytyväinen olen tuohon kyllä, niin nätti tuli tästä pika-uudistuksesta!

Redid this old lampshade using thin beige jersey and the result looks just perfect even though I really cut the corners as much as I could.

Lyhtymeri portaikossa

Täytyy sanoa, että tämän joulun koristuksista tämä portaikon lyhtymeri on ehkä kaikista lempparein, ainakin tällä hetkellä. Tästä tuli vaan niin kiva ja ihana, etten meinaa millään saada tarpeekseni sen tuijottelusta. Ihan paras se on just tällaisina päivinä, kun ulkona on pimeää ja harmaata eikä sisällä riitä valoa, silloin sen lempeä tuike tuossa portailla tekee kaikesta silti kaunista.

Näistä lyhdyistä suurin osa on niitä kirpparilöytöjä, mitä silloin lokakuussa maalailin kultasprayllä.  Pari pientä Ib Laursenin messinkilyhtyä ostelin jo silloin Memories Marin Putiikista tästä läheltä (portaalla 53 ja 40 pienimmät) ja sitten, kun nälkä "vähän" kasvoi syödessä tilasin vielä pari Madam Stoltzin ihanuutta Studio Bloomista (iso seinällä ja kapea lipaston päällä.) kokoelmaa kruunaamaan.

Kävi mielessä myös, että tätä merta olisi voinut jatkaa jokaiselle portaalle ihan ylös asti, mutta sitten niitä olisi kyllä ihan liikaa. Nämä näkyvät tästä hienosti alakertaan ja ylös mennessä on ihan tarpeeksi kivaa, että lyhtyjä on vain puoliväliin. En tiedä missä säilyttelisin noita sitten muina vuodenaikoina jos niitä olisi yhtään enempää. 

Eteisen muina koristuksina on joskus kesällä Lahdesta kirpparoitu ihmeellinen kiepillä oleva teko-oliiviköynnös, joka jostain syystä silloin tarttui mukaani (kolmen euron hintakin saattoi vaikuttaa). Se on vaan jotenkin selittämättömällä tavalla todella viehkeä tuossa ja se sopii tuonne oikein kivasti tuon portaalla olevan oikean (ja todella ränsistyneen) oliivpuun kaveriksi.

Ja jos tämä lyhtymereni näyttää kivalta harmaassa päivänvalossa niin katsokaapa alemmasta kuvasta miltä se näyttää sitten kun on kunnolla pimeää. Tunnelmat ovat kyllä niin kohdillaan, että yllätyn vieläkin ihastuksesta joka kerta, kun tuonne menen, vaikka noita tuossa olen jo muutaman viikon kerennyt ihailemaan.

Here's my favorite Christmas decorations in this house so far. Most of those lanterns are second hand and painted with gold spray (I did that back in October). They all have led-candles with timer inside and the mood is oh-so-pretty day or night.

Joulukirpuilla

Tulipa tehtyä eilettäin ja männä viikolla ihan parhaimmat kirppislöydöt jotka sopivasti sointuvat jouluun. Tämä on kyllä ihan parasta aikaa kirppistellä, kun myynnissä on vaikka ja mitä jouluista mistä valita.

Yhtä lyhtyä lukuunottamatta kaikki löydöt tein eilettäin Hyvinkään Villatehtaan kellarista. Sieltä löytyi myös tuo ihana vanha puukoppa, jonka olin nähnyt siellä myynnissä jo pari viikkoa sitten jolloin se jäi mieleeni ja olikin iloinen yllätys kun sen sieltä vielä kympillä matkaani löysin. Kovin nätiltä näyttää koko saaliini tuossa kopassa lisänä vähän tekohavuja väriä antamassa (ne ei ole kirppislöytöjä tältä reissulta).

Tuo messinkinen talolyhty tarttui matkaani männä viikolla neljällä ja puolella eurolla Keravan Fidasta ja vitosen lampetti ja euron kellolyhty ovat eilisen löytöjä. Niin hauskoja jokainen ja aivan ihania koristuksia tämän vuoden joulukotiini. 

Kiehl'sin viikunan ja salvian hajuinen tuoksuvesi lähti mukaani Hyvinkäältä kuudella eurolla ja söpönen pieni lasikarahvi puoleen hintaan kolmesta eurosta. (Se on oikeasti ihan suora, kameran linssi vaan vääristi.) Aivan ihana joululahja itselle ja pientä kaunistusta hellan vierelle tai joulupöytään tai ehkä molempiin.

Otin kuvaamisen jälkeen puukopasta vielä nuo väliseinät irti sisäpuolelta, kun tykkäsin, että ne vähän liikaa rajoittivat sitä mitä sisälle voisi laittaa. Tästä tulee kyllä niin oivallinen kasvien kuljetin ensi kesän puutarhahommiin ja nyt joulunaikaan siinä voi kanniskella vaikka juomapulloja porstuaan viilenemään. Ihan huippuostos kyllä, niin kun nuo kaikki muutkin. Huikean ihanat joulukirppistelyt oli kyllä nämä.

My recent fleamarket finds all look so yummy together in this old wood basket. 

Jouluperhonen porstuassa

Porstuan joulukoristelu olikin tänä vuonna varsin helppoa, kun sieltä ei juuri tarvinnut nostella noita syyskoristeita kuten muratteja ja käpyjä pois, lisätä vaan vähän joulujuttuja ja poistaa muutama kuivahtanut kukkanen, yksi koristekurpitsa ja se oli siinä. Vein sinne täksi jouluksi myös tuon hauskan tekemäni teko-keijukuusen ja sen uuden vähän pienemmän kaverin, jonka askartelin tässä eräänä iltana. Ovat tuolla tason päällä kyllä ihan kuin nenät päässä nuo.

Täällä on myös  edelleen led-kynttilöitä ja jouluvalot ajastimella, niin että syttyvät sopivasti, kun ilta pimenee. Nyt kuvia varten sytyttelin ne vähän etuajassa, jotta sain kuvattua niiden kanssa, kun vielä oli jotenkuten valoisaa. Sammalpallotkin vielä jaksavat vihertää vaikka ovatkin jo monta vuotta vanhoja. Pitelen niitä aina muut vuodenajat pimeässä kaapissa niin etteivät ole vielä kellastuneet ihan kamalasti, vaikka jo vähän siellä täällä näkyykin.

Tämä on kyllä näitä hauskimpia tiloja sisustella tässä huushollissa, kun ihan vaan noilla somisteilla voi vaihtaa tunnelman kesäisestä siivousporstuasta talviseen ja jouluiseen eikä muihin tavaroihin tarvitse juuri koskea.

Ja luulin olleeni tosi tarkkana, kesäjuttujen poiston suhteen, mutta näkyyhän tuolla kuvissa taas yksi ruoste-perhonen talon katossa olevan. Kukan mallinen kynttilänjalkakin on vähän niin ja näin, mutta jos vaan ristin nuo nyt jouluperhoseksi ja joulukukaksi niin menevät oikein mainiosti tuolla seassa.

This years Christmas porch looks like this. Lots of green and some candles and lights ant he vibe is perfect. I love those two little fake trees I made, they look so cute standing on the counter.

Piparkakkujen aika

Pistänpä pitkästä aikaa postauksen eetteriin keinovalossa otetuilla sisustuskuvilla, kun en ole sitten yhtään taas kerennyt olla päivänvalon (jos sitä on ollutkaan) aikaan kamera kourassa viime aikoina. Tulee mieleen ihan tämän blogini alkuajat, kun en ollut vielä vihkiytynyt järjestelmäkameroihin tai muihinkaan valokuvauksen hienouksiin ja kuvailin pienellä digipokkarillani ihan missä valossa vaan, kun olin niin intona tästä bloggailusta. Nyt voisi kanavoida sitä samaa energiaa sieltä vuosien takaa ja olla välittämättä siitä onko yö vai päivä ja pistää bloggaillen vaan.

Sieltä blogini alkuajoista bongasin myös postauksen näistä piparimuottieni säilyttimistä, jotka minulla on olleet jo niin monta vuosikymmentä etten enää edes muista milloin olen ne hankkinut. Kauan, kauan ennen, kun tätä taloakaan meillä vielä oli. Ja edelleen ne tuolla yläkaapissa aina ovat ja odottavat tätä hetkeä vuodesta, kun piparkakkujen paistohommiin ryhdyn.

Niitä on siellä ihan älyttömästi erilaisia, mutta valkkailen nykyään sieltä vaan noita kaikkein yksinkertaisimpia muotoja, sillä olen kovasti laiskistunut tässä ja tykkään kuitenkin edellen ne koristella, joten helpolla on päästävä eikä niin, että saa sitten hampaat irvessä puristella sokerimassaa yötä myöten noihin.

Vanha hellamme hoitaa paistamisen oikein mallikkaasti, vaikka lämpötiloista ei ole tietoakaan, mutta vuosikausien kokemuksella osaan jo aika hyvin arvella kuinka kauan peltiä pitää lämmössä ja missä asennossa namikoiden on oltava, jotta lämpö pysyy jotakuinkin tasaisena. Tänä vuonna meni jopa niin hienosti, että yhtään en käräyttänyt kolmesta pellillisestä, vaikka aika usein niin on käynyt, jos kelloa ei ole viitsinyt vilkuilla samalla.

Vaikka piparkakkutaikinassa menen siitä missä aita on matalin ja käytän kaupan valmista (milloin mitäkin merkkiä), niin pikeeristä en enää suostu tinkimään vaan sen teen itse. Se on niin helppoa tehdä ja niin paljon parempaa kun kaupan valmiit mängit. Makukin huimasti kivampi vaikka onkin vaan munanvalkuaista ja sokeria (kai sitä maustaakin voisi). 

Nyt saavat piparkakkuset kuivatella koristuksiaan yön yli pöydällä ja sitten pistän ne sinne lasipurkkiin, niin kun tässä huushollissa perinteenä on.

Baked some gingerbread for Christmas.