Ihan kuin uusi keittiö

Keittiö on nyt kokonaisuudessaan tapetoitu ja siellä näyttää ja tuntuu niin ihanalta, ettei minulla sanat riitä sitä kuvaamaan. Toivon että näistä hämärän päivän kuvista välittyisi edes osa siitä ihanuudesta mikä tuolla nyt vallitsee.

Tunnelma on tosiaan tyystin eri kun se ennen oli. Tapetti toi tilaan niin paljon lämpöä ja persoonaa ja sai kaikki siellä olevat asiat näyttämään parhaimmiltaan, jopa lattian ruudut nousivat ihan uudelle tasolle. Olenkin tässä hämmästellyt kuinka paljon kivoja esineitä minulla tässä huoneessa on. Ne taisivat vähän hukkua ennen kaikeen siihen valkoiseen.

Skafferin paneloinninkin ymmärtää varmaan nyt parhaiten, kun näkee miten kivasti se istuu tapetoitujen seinien vierelle noin, olisi ollut ihan hölmö suorilla valkoisilla seinillä ja mahdoton tapetoida kaikkine vinoine ulottuvuuksineen, mutta nyt; kuin karkki tuossa keskellä!

Yksi iso lempparikohtani on myös tämän oviaukon ympärys, hylly ja kaikki siinä esillä olevat tavarat  seinän sekalaisine sähköjohtoineen. Ihan kaikki näyttää nyt tuossa tapetin kanssa tosi, tosi kivalta, jopa nuo johdot. Kertakaikkista vanhan talon tunelmaa parhaimmillaan.

En ole vielä laittanut kaikkea takaisin paikoilleen, ikkunoiden sälekaihtimet odottavat vielä. Jäin vähän ensin harkitsemaan laittaisinko niitä tuonne enää ollenkaan, tapetin kanssa ikkunat eivät ole niin paljaat kun ennen, mutta kaiku huoneessa nyt ilman mitään verhoja on alkanut häiritä korviani liikaa, joten takaisin ne on laitettava, jotta akustikkaa pehmenee takaisin sopivaksi. 

Myöskään se lamppu, joka tuossa hyllyn alla seinässä oli on vielä työhuoneessa odottamassa päätöstäni. Tykkään siitä visuaalisesti ihan hirveästi, mutta en ikinä käyttänyt sitä valaisimena siinä. Pitää ensin miettiä tovi olisiko sille oikeaa käyttöä jossain muualla talossa ja vasta sitten laittaa tuohon takaisin koristeeksi.  Kaikki muu huoneessa on ihan samoilla paikoilla kun aina ennenkin, miksi suotta mitään muuttamaan, kun ihan uudelta näyttää kaikki nyt.

Mutta onpa se vaan ihanaa nyt tässä huoneessa, kun mihin vaan katsoo niin nättiä näkee nämä silmät. Hassua, miten paljon tunnelma muuttui, vaikka tuolla on vain tuollaisia pieniä seinänpätkiä, josta hyvänä esimerkkinä se, ettei mihinkään kohtaan tässä huoneessa mennyt täyttä tapettivuodan leveyttä lattiasta kattoon. Toki tämä tapetti oli ihan ekstraleveää 68.5cm, mutta silti.  Tämän huoneen levein korkea seinä on tasan 60cm, eli aikamoista silppua sai tapettirullista tehdä ikkunoita ja ovia väistellen.

Tämän päivän harmaus ei sallinut minun kuvata huonetta muutoin kun tältä ikkunoiden puolelta, mutta näytän pian miltä hellaseinän puolella näyttää, sielläkin kun tuota tapettia pienet pätkät on myös. (Pian siis siinä tapauksessa, että joku aamu olisi tarpeeksi valoisaa ja kamerassani akku ladattu sekä suuremmat tiskit ynnä muut siivottu samaan aikaan.)

And the kitchen looks totally different now! I really love the warmth and old house feel it makes to the room. I can't stop staring the space and all the things I have there, everything is exactly the same, but with the wallpaper everything looks all new again. I must say I love William Morris so much right now.

Tervemenoa tylsä valkoinen

Tilaamani tapetit saapuivat sopivasti, kun sää meni sateiseksi ja pääsin aloittelemaan keittiön seinien tylsyyden poistamista. Nyt vaihtuu valkoinen William Morrisin kukkasiin oikein urakalla! Homma on hyvin hidasta, mutta erittäin riemullista., vanhan talon kaikkialta vinot seinät, ikkunat ja ovet tuovat omat haasteensa, mutta tapetin voimakas kuvio auttaa kätkemään pienet mokat täysin näkymättömiin, (jos sellaisia nyt sattuu tekemään).

Mutta kyllä tämä on kuulkaa kaiken vaivan ja ajanmenon arvoista, kun näkee miten ihanaksi keittiön tunnelma nyt tapetin myötä muuttuu! Ai että olen tästä nyt niin innoissani!

Valitsin tuon siniharmaan värin tarkoin kalustuksen ja tilan sävyihin sopivaksi, se on itseasiassa suurelle osalle noita ruskeita vähän niin kun vastaväri, eli molemmat korostavat kauniisti toisiaan. Tiesin sen jo varmaksi, että tämä tulee toimimaan hyvin, mutta yllätyin silti positiivisesti, että miten hyvin. Nyt tuolla nousi tunnelma tuhanteen prosenttiin, kun se ennen oli vaan sen sata.

Tehän ette näistä päivällä nappaamistani kuvista vielä koko tilaa pääse hahmottamaan, kun vaan tällaisen keskeneräisen maistiaisen saatte, mutta tässä illan mittaan kun on projekti täällä edistynyt, ei meinaa tulla työnteosta tällä naisella mitään, kun koko ajan pitää vaan seiniä nyt tuijotella pää kallellaan ja ihastella. 

Mutta valmista on tulossa, en uskalla luvata että vielä huomiseksi, mutta ihan lähipäivinä kuitenkin. 

The change in the mod of my kitchen is on it's way. I got my new wallpapers and started to put them up right away. I'm so exited how the mood in this space is already changing so much. I truly love, love, love this right now!

Sovelletun riddaritunikan ohje noviiseille

Tässä tulee siis niin yksinkertaistettu ohje, kun vaan osaan tehdä niille, jotka tällaisen hyvin avara-kaula-aukkoisen neuletunikan haluaisivat itselleen tehdä, mutteivät ole ihan varmoja osaavatko - varmasti osaatte tällä ohjeella, kun vaan jaksatte lukea kaiken ja keskittyä kunnolla.

Tämä neulotaan putkena (pötkönä) pyöröpuikoilla ja resoreita lukuunottamatta vain oikeaa silmukkaa kilkuttamalla. Nopeaa ja suht. helppoa siis luvassa.

MUTTA, tämä ohje perustuu siis tuohon itselleni, leveisiin hartioihini tekemään paitaan jonka olen neulonut 7-veljestä langalla 3,5 puikoilla joka suuntaan HYVIN löysällä käsialallani (helman ympärys 176 silmukkaa), joten jos olet kovin tiukka neuloja tai haluat tehdä huomattavasti ohuemmalla langalla, tämä kuvioni on sinulle liian lyhyt. (Tämän linkin ohjeessa on pidemmälle yltävä kuvio josta saat varmemmin itsellesi sopivan.)

Välineet on simppelit; pyöröpuikkoja itsellesi sopivasssa paksuudessa (se riippuu valitsemastasi langasta ja käsialastasi) yhdet pitkät (80-100cm) yhdet pätkät (40-60cm) ja saman koon sukkapuikot.

En aio kertoa tässä ohjetta tarkkoine mittoineen ja silmukkamäärineen, koska en tiedä minkä kokoinen juuri sinä olet ja millaisesta langasta haluat neuleen tehdä, sen sijaan neuvon sinua kuinka mittaat itsesi käsialasi ja langan mukaan ja teet just sellaisen neuleen joka sinulle parhaiten passaa. (Tai katsot tuosta aiemmin linkkaamastani ohjeesta suunnilleen lankaasi sopivat lukemat.)

En myöskään voi kertoa kuinka paljon lankaa tarvitset, kun en tiedä mittojasi, tai sitä millaisesta langasta tämän haluat tehdä. Osta siis vaikka aluksi vähemmän lankaa ja hanki sitten lisää jos tarvitsee. Kuvioihin ei mene kovin paljoa, että niihin voi käyttää hyvin vaikka jotain jämälankoja jos sattuu nurkissa lojumaan. (Minun neuleeni painaa valmiina tasan 622 grammaa.)

Älä huoli, muuten tämä on ihan helppoa. Ensin neulot siitä valitsemastasi langasta mallipalan, vaikka esim. 20 silmukkaa ja noin 10cm korkeaksi.

Sitten valkkaat vaatekaapistasi jonkun jo olemassaolevan vaatteesi, jonka ympärysmitta on sinulle mukava ja väljä ja asetat mallipalan siihen päälle. Sitten vaan lasket kuinka monta kertaa tuo palanen pitää laittaa, jotta saat koko ympärysmitan ja lasket vaan silmukkamäärät yhteen.

(Kuvan mallipala on 24 silmukkaa ja se menisi tuohon leveyteen neljä kertaa, eli se olisi sitten 24 x 4 x 2 =  192 silmukkaa.)  

Aloitetaan siis sillä, että luo niille pitkille pyöröpuikoille se määrä silmukoita minkä mittaamaalla sait, yhdistä ne ympyräksi (niinku järkyttävän isoa sukkaa olisit tekemässä) ja aloita neulomalla resori, just niin kun tykkäät. (Vaikka kaksi oikein kaksi nurin, tai yksi oikein yksi nurin). Tee siitä ihan niin korkea tai matala kun haluat. (Minun neuleessani se on 2o 2n ja noin 5cm korkea.)

Ja sitten neulotaan vain oikeaa ja niin pitkään, että kun asetat neuleen itseäsi vasten yläreuna keskelle rintaa pituus tuntuu sinusta hyvältä. (Minun neule minulla keskeltä rintaa noin 10cm polven yläpuolelle noin 73cm.)

Sitten kun pituus on sinulle sopiva päättele molemmista kainaloista kainalosaumoja varten silmukoita  noin 6-8cm alalta jos olet pieni tai keskikokoinen yksilö ja 10-12cm jos olet pinta-alaltasi laajempi. (Tämän voit tarkistaa vielä jostain valmiista ohjeesta, jos omat silmukkamääräsi käyvät ohjeen  kokojen kanssa yksiin, että mikä olisi just sulle sopiva määrä.)

Kirjoitan tähän päättelyohjeen 16 silmukan mukaan (mikä on minun noin L-kokoisen puseroni kainalosauman mitta niin ettei kuvio kiristy tai painu piiloon kainaloon).

Päättely tehdään yhdellä kierroksella siten, että ensin lasket silmukoista missä neuletyön puoliväli on, merkkaa se vaikka hakaneulalla ja aloita kierros päättelemällä ekat kahdeksan silmukkaa alusta, sitten neulo kahdeksan silmukan päähän puolivälistä ja päättele kuusitoista silmukkaa ja jatka kahdeksan silmukan päähän kierroksen lopusta ja päättele taas se kahdeksan. 

Nyt sinulla on kainalonkohdat valmiit ja voidaan siirtyä hihoihin, joiden tavoiteltava muoto on suunnilleen tuollainen kun tuossa alemmassa kuvassa.

Luo sukkapuikoille sinulle sopiva määrä silmukoita (kokeile tuon vartalo-osan resorilla millainen löysyys tai napakkuus resoria  tuntuisi sopivalta ranteeseesi ja laske siitä sopiva silmukkamäärä.)

Sitten tee yhtä korkea resori, kun millaisen teit tuohon vartalo-osaankin. Tässä kohtaa alkaakin sitten vähän tarkempi duuni, hihan muoto ylöspäin leveneväksi nimittäin tehdään lennosta silmukoita lisäämällä matkan varrella, juuri sen mukaan millainen käsivartesi on. Tämä vaatii siis työn sovittelua käsivarteesi ja vähän arvioimista koko matkan ajalta, mutta lopputulos on takuuvarmasti just eikä melkein sinulle sopiva hiha.

Ja tärkeä pointti tässä vaiheessa; KIRJOITA KAIKKI TEKEMÄSI YLÖS, jotta voit sitten tehdä toisen hihan täysin samoin kun ensimmäisenkin. Toinen tärkeä pointti, lisäile ne silmukat aina sinne suunnilleen kierroksen alku- ja loppukohdille, niin ne jäävät kivasti sitten kyljen puolelle piiloon.

(Minun hihassani oli alussa 40 silmukkaa, johon lisäisin heti resorin jälkeen 3 silmukkaa ja sen jälkeen 2-5cm välein 2 tai 3 silmukkaa kyynärvarren puolella harvemmin ja kyynärpäästä kainaloon tiheämmin kunnes kainalossa silmukoita oli 64. Koko hihan pituus ranteesta kainaloon minulla noin 54cm, tykkään vähän ylipitkistä hihoista).

Ja sitten taas päätellään, sama määrä kummankin hihan kainalosta kun vartalo-osastakin. Yhdellä kierroksella ekat esim. kahdeksan alusta ja vikat kahdeksan lopusta, niin että kainalon keskikohta on suurin piirtein siinä hihan aloituskohdan keskikohdalla.

Sitten yhdistetään hihat vartalo-osan kanssa samoille puikoille niin että päätellyt kainalo-osat osuvat vastakkain. (Saumat jätetään tässä vaiheessa vielä auki ja ommellaan kiinni vasta lopuksi.) Poimi silmukat samoille puikoille ja samalla laske ne huolellisesti. Nyt niiden lukumäärän pitää olla tasan kahdeksalla jaollinen ja jos loppusumma ei ole, lisää tai vähennä silmukoita samalla kierroksella kun hihat yhdistyy vartalo-osaan. (Älä kuitenkaan hihojen kohdilta lisää tai vähennä, vaan vartalon puolelta tasaisesti etu- ja takaosassa.) 

 Ja se on ihan sama mistä kohtaa aloittaa sitten taas neulomaan kun kaikki langat on kainaloista poikki ja pitää kerä taas liittää työhön, minä olen tykännyt aloittaa jomman kumman kainalon etureunasta.

Ja kun silmukkamäärä on tasan kahdeksalla jaollinen voidaan aloittaa tämä kahdeksan silmukan levyinen kuvio, jota toistetaan peräkkäin  aina niin monta kertaa kun kierrokseen menee. 

 (Kuvassa se on vain yhteen kertaan. Tuo harmaa on vierellä malliksi jotta on helpompi hahmottaa omat värinsä siihen, jos ei ihan samanväristä tee kun minun neule.)

Jos et ole ennen kuvioneuletta tehnyt ota pikakurssi vaikka tästä Novitan neulekoulun videosta. 

Tässä minun kaavassani tuo punainen ruutu merkkaa sitä, että neulo siitä kohti aina kaksi silmukkaa yhteen, eli kavenna.

Muuten en osaa kuvioneulomisesta muuta ohjetta sanoa, kun että huolehdi, ettet vetele niitä lankoja siellä neuleen nurjalla puolella liian tiukoiksi (alottelijat yleensä tekee niin). Minä tykkään tehdä sillai, että venytän sitä valmista puolta tehdessäni aina sen verran, että langan sopivan löysyyden tuntee heti näpeissään.

Ja sitten jossain kohti huomaat, kun olet kirjoneuletta tehnyt ja kavennellut ohjeen mukaan, että koko neule alkaa kaventua yläpäästään, (jos tuntuu, että pyöröpuikot on liian pitkät ja hankalat, niin vaihda vähän lyhyempiin. Sen verran pitkiin kuitenkin, että näet paremmin mittailla kaula-aukkoa ja sen resorin sopivuutta sitten.)

Kun olet viimeisenkin kavennuskerroksen saanut valmiiksi aloitetaan taas resorin tekeminen. Samanlai kun muuallakin neuleessa, tosin tässä kohti sen korkeuden voi jättää vähän matalammaksi tai tehdä korkeammaksi jos niikseen tulee. Oma makusi ratkaisee. Päättele kuitenkin napakasti, koska se on se  kierros kun määrittelee kuinka tiukka kaula-aukkosi yläreunasta tulee. (Jos päättelet liian löysästi voi koko kaula-aukko jäädä niin löysäksi, että sujahdat siitä kokonaan läpi.)

Ja sitten kun olet päätellyt työsi, ompele vain ne kainalosaumat yhteen ja voilà, olet tehnyt hyvin avara-kaula-aukkoisen kirjoneuletunikan!

P.s. Tämän ohjeen kirjoittaja ei ole neuletöiden ammattilainen vaan hyvin soveltava harrastelija. Kaikki vastuu siis neulojalla itsellään tätä ohjetta käyttäessään. Jos tarvitset lisäneuvoja niin kysäise kommenteissa, autan varmasti sen puitteissa minkä osaan.

I'm sorry these directions on how to make this knitted tunic is only for my Finnish readers at this moment.

Riddaritunika

Sain viimein kilkuteltua valmiiksi uusimman neuletunikani vaikka inspiraatio siihen meinasikin välillä loppua. Onneksi se kuitenkin palasi takaisin ja pääsin projektissa loppusuoralle. Se on nyt muuten ihan valmis, mutta taskut vielä puuttuu, sellaiset kun pitää minun tunikoissani aina olla. Tarvitsen nimittäin talviaikaan aina mukanani nenäliinan ja sellaista varten pitää olla taskut, jos vaikka useamman ottaa kerralla.

Tähän sovelsin vähän noita aiemmin tekemiäni tunikoita ja kuviot tein perinteikkäällä riddari-mallilla, josta niistin vähän pois, kun tykkään enämpi tuollaisista oikein laajoista kaula-aukoista. Sillai ei tämä neule kinnaa minua kaulaan, joka on mielestäni maailman ärsyttävin tunne.

Tykään tosi paljon nyt tällaisista tummista väreistä ja onnekseni olinkin jo viime vuonna ostellut varastoihini neulelangat, joilla tämän sain tehtyä. Kuviot tosin olisivat ehkä voineet olla jollain vähän näkyvämmällä värillä tehdyt, mutta nuo ne vaan sointuivat tämän ruskean kanssa niin kauniisti, että se oli vähän melkein pakko tehdä juuri noilla väreillä tämä.

Nyt käyn vielä kilkuttamassa tuohon ne taskut, niin sitten voin heittäytyä taas leggari- villasukka- ja neuletunikamoodiin koko loppuvuodeksi! 

Just finished this knitting, well almost finished cause I'm planning on adding pockets too. I just love the forest-like colors I chose to it. It reminds me of a bear in the woods. I'm quite sure I'll be cozy as a bear wearing this.

Pikkuputiikki palvelee

Nyt kun tiedossa jo on, että tänä vuonna ei järjestetä Parolan aseman joulumarkkinoita, niin ajattelin jo tässä vaiheessa huikata täällä, että jos tuotteeni kiiinnostelevat pukinkonttiin tai ihan vaan omaksi iloksi, niin pieni porstuakauppani täällä kotonani Järvenpäässä palvelee kyllä. 

Tämä on tilana tosi pikkuinen, mutta oikein hyvin tuulettuva, kylmä porstua kun on. Täällä on myyjällä aina maski päässä ja kädet desinfioituina ja erityisen tarkkana olen siitä, etten liikoja liehu ihmisten ilmoilla vaan pidän näinä aikoina itseäni niin paljon kotini suojissa kun vaan voin.

Tänne voi siis tulla ostoksille, terveenä, maski päässä ja kädet desinfioituina (täältä löytyy aine siihen). Pidetään turvavälit kunnossa eikä halailla, niin varmasti pysytään kunnossa. 

Keramiikkapuolella valikoimassa löytyy kaikkea tässä vaiheessa vielä oikein kivasti, mutta värilliset kynttilänjalat ovat jo hupenemaan päin, pitele siis kiirettä jos niille apajille tahdot ehtiä, en nimittäin ehdi tehdä niitä lisää enää tänä vuonna. 

Myymälässä on nyt myös tuollainen kakkoslaatuisten tuotteiden alahylly, josta voi tehdä hyviä löytöjä pikkurahalla. Sekin on vielä niin tuoreena tuossa, ettei kukaan ole sitä ehtinyt penkomaan.

Kaupastani löytyy tietysti myös koko kylttikauppani valikoima, erä tuoksukynttilöitä sekä männä joulumarkkinoiden hittituotteita mm. puuhelmistä tekemiäni koristerenkaita -tähtiä ja muuta kivaa koristusta. 

Maksuvälineinä kelpaavat kaikki kortit sekä käteinen ja aukioloajat toimivat ajanvarauksella, eli osoitetiedot saa vasta kun treffit on sovittu. Mutta koskapa pystyn näin kotoa käsin palvelemaan varsin joustavasti, pääsee tänne yleensä ostoksille melkeinpä milloin vaan se itselle sitten sopiikaan. Yhteyden ajan varaamiseksi saat osoitteesta dgsisustusmania@hotmail.com

My little (cold) porch shop is open for business since there's no christmas fairs for me this year. In order to come you need to wear a facemask and be healthy. We are open by appointment, you can contact us via dgsisustusmania@hotmail.com.

Sointuvat syyslöydöt

Tässä kun on viime päivät mennyt ihan vaan tapetteja miettiessä unohdin tyystin mainita, että on sitä käyty vähän kirppistelemässäki. Piipahdin taas Hämeenlinnassa Ystävän kanssa kivaa päivää viettämässä ja siltä reissulta tuli kotiinviemisiksi oikein kiva kasa kirppislöytöjä.

Hauskat piikikkäät kukka-alustat tai pidikkeet löytyivät Suomen kasarmin aarteista, josta ei kyllä oikein koskaan tule tyhjin käsin lähdettyä. Noita oli jo kokoelmissani muutama, mutta kun ovat niin vastustamattoman kivoja esillä pitää niin nyt niitä on sitten monta. ystäväkin vinkkaili, että esim. pitopöydässä paikkalappujen pidikkeinä nämä ovat ihan huiput.

Piipahdettiin myös  osto- ja myyntiliikkeessä nimeltä Ilves Kantolassa, sieltä löysin valmiiksi patinaisen lämpömittarin, jollaista olin suunnitellutkin jo ostavani, kun edellisestä on numerot jo kauhtuneet lähes kateisiin. Tämä oli kiva löytö juuri sopivaan aikaan, tykkään nimittäin tietää mikä se ulkolämpötila juuri tällä omalla pihallani on, sääpalvelut kun näyttävät tilanteen makuuni turhan yleisesti. Mukaani lähti sieltä myös hauska lasipurkki, joka ei ole vanha, mutta tyyliltään niin ihanan vanhanaikainen, että pakkohan se oli.

Ja käytiin me myös tietty OldsCoolin Vintagevintissä. Sieltä ostin nuo pienet korallinpalat ja tuon ekan kuvan hauskan vanhan ja rouheasti patinoituneen myyntitelineen. Se suorastaan huusi, että tee myyntiin saippuoita ja laita ne sitten tähän telineeseen esille, että täytyy vissiin alkaa syventyä saippuamyynnin byrokratiaan jossain vaiheessa vähän tarkemmin.

Tuo OldsCool on muuten avannut juuri nettikaupan, että jos tämä jatkuva löytöjeni esittely saa siellä omatkin kirppistelysukat pyörimään jaloissa, niin nyt pääsee näppärästi kanssani samoille apajille netin kautta, eli pistäkää kirjanmerkki talteen jos kiinnostelee.

My recent fleamarket finds are all so cute on the kitchen table. I just love how I shop for things that match each other as well as my style. This happens so often to me that I come home with a pile of treasures that already look like they were together in the shop.

Suuri tapettimietintö

Käväisin katsastamassa mielessäni pyörineet tapettimallit luonnossa oikeista tapettikirjoista ja tässä teillekin nyt nähtäville mietintöni ja mallit niistä jotka päässäni viime päivinä ovat pyörineet. Se on aina hyvä nähdä kaikki ensin oikeassa päivänvalossa ja vielä parempi jos löytää kotoaan mukaan huoneen värimallit tapetin vierellä (tai päällä niin kuin tässä tapauksessa) katseltavaksi. Värimalleina minulla tässä pöydän mukaan viivotin, tuolien punaruskeaa puurimassa, korallikivi keittiökaappien sävyyn, pieni harmaa puupala ruutulattiasta, korkkikoho somisteista ja emalilätkä ja lehti muista väreistä.

Tuossa ensimmäisessä kuvassa ylhäällä on Morris&Co:n Willow Boughs kuosi sinisenä. Se tuo kyllä kivasti esille nuo ruskeat sävyt, mutta oli sittenkin makuuni ehkä vähän turhan tiukka ja sillisalaattinen, enkä laittanut jatkoon siis tätä, vaikka itse sininen väri viehättikin kovasti.

Seuraavaksi kokeilin värimallejani Marigold nimisen kuosin päällä. Sekin toimi aivan hyvin ruskeiden vastaparina, mutta oli ehkä vähän liian makea ja kermainen silmilleni. Ei mennyt jatkoon siis tämäkään.

Sitten siirryttiin riisuttujen värimallien kirjaan ja sieltä kokeilin tätä vaaleanharmaata Pure Willow Bough -kuosia somisteideni kanssa, vain todetakseni, että niin on hentonen tuo väritys, että minun maullani ihan sama olisiko tapettia ollenkaan. Ei jatkoon siis tämäkään vielä.

Vähän alkoi jo lämmittää kun asettelin värimallini Pure Lodden -kuosin päälle, mutta tämä tuntui jotenkin ihan liian täydelliseltä noiden värieni kanssa ja kaikki muuttu vähän monotoniseksi tämänhetkiseen makuuni. Vakavasti jäin kyllä tätä hetkeksi harkitsemaan ennen kun torppasin sitten koko ajatuksen, kun sinistä sävyähän tässä olin hakemassa enkä ihan näin harmaata.

Ja sitä sinistä sain sitten oikein olan takaa tällä Pink & Rose -kuosilla. Se sykähdytti kyllä kaikista kuoseista eniten tähän asti. Siinä on jo sitä William Morrista, mitä nyt olen kovasti tässä hakenutkin, mutta arvatenkin aloin sitten vähän jo himmailla, että onkohan se nyt kuitenkin sitten jopa ihan liian sinistä tänne kotiini...

Sitten testailin myös välissä vähän Pihlgren ja Ritolan Rantakukkaakin. Siitähän tykkäsin alunperin vihreänä, kun vielä semmoista väriä mietin keittiööni laittaa. Tämäkin kyllä toimii ihan kivasti ruskeideni kanssa, mutta tuli hetken tuota katseltuani semmoinen olo, että liian lauhkea ja romantillinen on tämä nyt kyllä...

Mutta sitten kiilasi takavasemmalta ohi taas yksi harmaa kuosi, nimittäin tämä silmiini kivan siniharmaa Pure Honeysucle & Tulip. Tässähän on ihan täydellinen väripari keittiön lattian harmaalle ruudutuksellekin! Ruskeat tulevat edukseen oikein ihanasti ja tuo kuosi on just eikä melkein valloittava. Tämä on nyt tällä hetkellä kaikista isoin suosikkini ja lähes jo varma valinta keittiön seinille, annan kuitenkin ajatuksen vielä muhia viikonlopun yli, jotta voin olla sitten ihan, ihan, tosi varma, että tämä se nyt on.

Koska tuosta samasta kuosista on olemassa myös tämä vähän turkoosiin vivahtava harmaa versio, joka myös on aika kiva. Ei tosin niin nappi tuon lattian värin kanssa, mutta melko hurmaavalla tavalla pehmeän utuinen. Tässä on myös kiva tuo miten värit ovat eripäin kun tuossa toisessa mallissa, että kukat ovatkin vaaleammat kuin tausta.

Lopuksi kokeilin vielä vähän rohkeamman kokoista Pure Bachelors Button kuosia mallipalojeni kanssa, mutta tästäkin jäi vähän liian harmaa fiilis. Kiva kuitenkin nähdä miten tuollainen suuri kuvia pienten esineideni kanssa toimi. Seinäpintaa tämä tosiaan tarvitsisi kyllä vähän enemmän kun mitä minulla on juuri nyt antaa, joten mukana kilpailussa ei tämäkään enää ole.

Tässä siis tarinan kulku miten pohdintani on tähän mennessä edennyt. Aika nopeasti tämä on nyt käynyt, mutta niinhän se minulla tuppaa menemään, asiat kun alkavat inspiroida, ei siinä enää aikailla. Ja hauska huomata, miten se alun vihreän värin haave muuttui ensin siitä siniseksi ja sitten melkeipä ihan vaan harmaaksi. Näin ne minun aivoni vaan toimivat, kun näkevät jotain mistä tykkäävät eniten.

Olen nyt niin inspiroitunut siitä, miten hienolta ja erilaiselta keittiöni tulee sitten tapetoituna näyttämään. Valkoiset seinät ovat niin tylsät jo silmiini eikä mikään oikein erotu niitä vasten enää edukseen, en malta odottaa, että saan sinne vastavärin ja kontrastin ja tietty ihanan kuosin, jota vasten kaikki näyttää taas ihan uudelta ja erilaiselta. Nyt vaan pitää siis muhistella tämä ajatus valmiiksi ja sitten tilata ne tapetit, eli kotvanen jos toinenkin menee vielä ennen kun pääsen liisterihommiin tästä.

My process of selecting the wallpaper has reached the goal.. I think. I fell in love with the Pure Honeysucle & Tulip in that grey color that seem to match my kitchen floor perfectly. It makes all the wood look so good too. I'll give myself this weekend to decide for sure and then I'll put in my order and the kitchen is going to get a makeover of a lifetime.  

Perhonen sentään

Siivoilin tässä yksi päivä yläkerran aulaa ja sieltä tuli vastaani kaapin päältä jo unohduksiin jäänyt iso kuivattu perhonen kehyksissään. En edes muistanut sitä omistavani enää vaan olin luullut, että se oli  aikaa sitten jo myyty, mutta eipäs ollutkaan. Olin nimittäin jossain vaiheessa vähän sen perään haikaillut, kun mietin täytettä tähän olohuoneen seinän pieneen kollaasiin ja nyt oli riemuni melkoinen kun se vielä omista nurkista tallella löytyi. 

Nyt se pääsi juuri sille paikalle, mille olin sitä silloin joskus jo miettinytkin ja sopi siihen niin hyvin. Tekee tuosta pienestä asetelmasta nyt vähän hallitumman kokonaisuuden, vaikka kiva se oli mielestäni ennenkin. Kivampi vain nyt.

Perhoslöydön lisäksi täällä on kovasti mietiskelty niitä tapettiasioita. Keittiön tapetointi on paljon lähempänä alkamistaan, kun kuosiasiat alkavat asettua päässäni uomiinsa. Olen nyt hyljännyt kaikki vihreät värivaihtoehdot ja keskittynyt vain sinisiin, luullen, että siitä sävymaailmasta se kuosikin sitten löytyy. Käyn loppuviikosta kyyläämässä mallikansioita luonnonvalossa ja uskon vakaasti, että sen jälkeen ei tarvitse kun pistää tapettitilaus vetämään niin sitten päästään hommiin.

Tapettiasioiden lisäksi täällä on myös neulepuikot olleet tiiviisti käytössä. Työn alla on riddari, jolle ei mitään varsinaista valmista ohjetta löytynyt, niin sovelsin itse. Saa nähdä onnistuuko tämä tällä ensimmäisellä yrittämällä vai vaatiko vielä pari kertaa harjoittelun, mutta valmista siitäkin on kohtapuoliin tulossa. 

(Pikkukoira ei ole auttanut tapetti- tai neuleasioissa pätkääkään, vaan keskittynyt valtaamaan valtaosan koko lähes kolmimetrisen sohvan pituudesta itselleen ja peitoilleen. Mukavuus on pääasia.)

Found this butterfly from upstairs while cleaning, thought it was lost. I had been tdreaming of putting it here and now I finally got to do so.

Skafferi valkoisessa maalissaan

Ja siinä se on nyt sormipalenoitu skafferi maalissaan sitten. Tajusin juuri, että siitä tuli kyllä niin herkku noin, että vaikka en ikinä tapetoisi keittiötä se on silti aivan älyttömän kivan näköinen. Kannatti siis ehdottomasti vaihtaa ne suorat  pinnat paneeleihin. Vielä olisi ihan ministi viimeistelyjä tehtävä pienen maalipensselin kanssa, mutta kuvasin sen silti jo, kun oli niin ihanan kirkas valo keittiössä just. Ei niitä pikkujuttuja edes huomaa, kun kaikki muu on nyt niin viehkeää.

Tässä kun on niitä tapettiasioita miettinyt ja ehtinyt jo vähän valikoimia selailla, päädyin jo sellaiseen, että tähän huoneeseen ei sitten mitään kovin tummaa ja dramaattista voi laittaa, rakastan niin paljon tämän huoneen valoisuutta, että en halua missään nimessä sitä yhtään synkistää. Joten jotain ihanaan heleän vaaleaa olisi suunnitelmissa. Mielessä on pyörinyt esimerkiksi tämä Pihlgren & Ritolan Rantakukka-kuosi joko vihreänä tai sinisenä, tai sitten jos vähän tujumpaa niin Morris & Co:n Scroll voisi olla ehkä kiva vaikka sinisenä. Mielessä on käynyt myös tuo Midbeckin Morgongåva malliston tapetti numero 27014, tulisi ainakin kertaheitolla vihreää.

Tämä tila on keittiössä niin hauska, kun noita tapetoitavia seiniä on niin pikkuripuset vain siellä sun täällä  ikkunoiden, ovien ja kaapistojen vierellä, siksi se ajatus kiehtookin nyt niin kovin, kun siitä tulee varmasti ihan mielettömän söpöä sitten kun se tapetti niissä on. Pitää vaan nyt tosiaan valikoida se kuosi ensin, mutta sitä mietiskellessä onpahan ainakin skafferi tosi nättinä nyt.

And the pantry is all painted and looking good now. I also started to think about wallpapering the few walls in this room. There's links above to those prints I'm thinking right now. Not sure if it's going to be one of them, but that's the direction I'm leaning right now.

Kun yksi ajatus johti toiseen

Mulla on nyt joku pahemman lajin remonttikärpäsen purema, kun tuntuu, ettei edellistäkään projektia ole vielä saanut loppuun, kun tulee mieleen jo uusi. Tässä eräänä iltana nukkumaan mennessä mietin sitä tapettiasiaa olohuoneeseen, kun mieleen pälkähti, että miksei muuten myös keittiöön! 

Sitä kun siinä makustelin, niin heti ajattelin, että skafferita en kyllä halua tapetoida, mutta se näyttäisi ehkä vähän pöljältä sileine valkoisine seinineen, jos ympärillä olevissa seinissä olisi tapetti. Siinä sitä kun hetken mietin tuli ajatus vaihtaa skafferin levyseinät sormipaneeliksi, sitä kun sattuu sopivasti juuri käsillä olemaan ja siitä se ajatus sitten lennähtikin lentoon. Valkoiseksi maalattu panelointi olisi varmasti just tarpeeksi erilainen pinta tapettiseinien vierelle näyttämättä ihan pöljältä.

Mallailin autotallista löytyneitä pätkiä vähän ensin yhteen kohtaan ja niin kivaltahan se siellä näytti, että otin heti tuumasta kopin ja aloin toimeen. Soitto vielä siskolle, että löytyiskö häneltä nurkistaan pölyttymästä omasta eteispaneloinnistaan ylijääneitä pidempiä pätkiä projektiini ja kas, niinhän tuolla oli, että pienen kyläreissun jälkeen ei muuta kun laitoin hihat heilumaan!

Purin levyseinät irti alta, koska en halunnut paksuntaa seiniä milliäkään liikaa. Ne lähtivät irti melko helposti, sillä en ollut alkujaankaan rakentanut seinistä liian pysyviä ratkaisuja vaan levyt olivat nätisti pienillä ruuveilla kiinni rungossa. Ja kun levyt olivat irti aloin vaan sovittelemaan paneeleita paikoilleen.

Osin homma oli ihan helppoa, mutta parissa kohtaa piti fuskata niin paljon kun älynystyröistä irti lähti. Vanhassa talossa kun mikään ei ole lähtökohtaisesti suorassa, eikä tämä skafferikaan, kun vinojen seinien eteen on rakennettu, piti jossain kohti vähän "venyttää" panelointia näyttämään suoralta, ennemmin kun että olisi painanut kaikki tiukasti kiinni pontteihinsa ja sahannut yhden reunan vinoon. Mielestäni onnistuin siinä kohtalaisen hyvin eikä ainakaan omiin silmiin tuolta paista nyt mitään hirveän vinolta näyttäviä kohtia. Kaikki näyttää kivalta ja suoralta, vaikka tosiasiassa kai yksikään kohta tuossa ei sitä oikeasti ole.

Iltamyöhään asti tuolla askartelin ja aamu kun valkeni keittiöön oli tunnelma skafferissa jo tyystin erinäköinen. 

Nyt se on enää muutamaa paksua valkoista maalikerrosta vaille niin se on tyystin valmis ja hyvä.

Ja kerroinko jo, että enhän minä ole vielä edes valinnut mitään tapettia tähän keittiöön! Tämä kaikki alkoi tapahtua vaan niin nopeasti, etten oikeastaan voinut sille mitään. Vähän ehkä itseänikin naurataa tämä toimeenpanemisen nopeus täällä. Mutta, se on taottava silloin kun rauta on kuuma, ettei jää sitten vaan ajatuksen asteelle. Ja nyt alan selata netin tapettivalikoimia, josko siellä olisi joku sellainen kuosi josta saisin yhtä nopeat inspikset kun tästä paneloinnista. Vaikka tuskin se sentään ihan yhtä haipakkaa on kun tämä, suurin osa tapeteista kun taitaa nykyaikana olla ihan tilaustavaraa jota joutuu aina tovin odottelemaan kumminkin ja pitäähän ne mallipalatkin ensin olla, että näkee varmaksi valintansa.

Että palataanpa tähän aiheeseen sitten myöhemmin takaisin jahka saan ensin jotain alustavaa valintaa tehtyä.

So the other night, as I was laying in my bed ready to fall asleep, I suddenly had an idea to put wallpaper in my kitchen. As I was feeling the idea I began to think that this pantry wouldn't look so good with wallpaper, but also wouldn't look good without, with these plain straight white walls. SO, I thought of replacing the board walls with cool wood panels and here's pictures of how that went down. I'm so quick sometimes it even amazes me.

No I just need to figure out the kind of wallpaper I want to put up in the room, but first I'll finish painting the pantry walls white again.