Nillityksestä tositoimiin

Vihdoin pääsin jatkamaan keskeneräisiä puutarhahommia kun sää vähän lämpeni ja sade taukosi. Kukkapenkit rehottivat jo ties mitä rikkaruohoa ja luumuntainta ja enin aika meni etsiskellessä, että mitäs sitä nyt missäkin kasvoi. Muutama perenna taas talven jäljiltä hukassa ja muutama kaksivuotinen eksynyt ihan toisaalle kun piti, mutta muuten oli kaikki kasvit jotakuinkin tallessa siellä missä muistelinkin. 

Muutama vuosi sitten honkkarin alelaareista bongatut Jamie Oliverin puutarhatyökalut (joita muuten ei löydä enää mistään prkl) ovat olleet ihan suosikkini pihahommissa. Näissä on sekä lookki että laatu niin kohdillaan kun olla ja voi. Harmittaa ihan älyttömästi että bongasin tämän sarjan liian myöhään enkä kerennyt ostaa kaikkia siihen kuuluvia osia ennen kun olivat loppuun myyty joka paikasta. Onneksi kuitenkin muutama osa on ja niitä varjelen nyt kuin aarteita enkä anna muiden kun itseni niitä käyttää.

Porstuan kukkaruukutkin pääsivät pihalle tunnustelemaan säätiloja. Vähän tuntuvat vielä olevan järkyttyneitä tämänpäiväisestä tuulesta, mutta muuten luulen, että tässä paremmassa valossa piristyvät tuosta pian uuteen nousuun.

Ulkosohvan pehmusteet vielä odottavat tekijäänsä. Kankaat on kuitenkin tilattu jo ja hyvällä lykyllä saattaisin ehtiä ne tuohon surauttamaan jo ennen niiden luvattujen helteiden alkamista. Suunnitelmissa on pellavapäälliset joissa kierrätystäytteitä vanhoista vaahtomuovi- ja futonpatjoista. Ei voi mennä metsään noilla eväillä ne.

Sammakkolampikin siellä on jo hiljalleen täyttynyt melkein täydeksi. En ole tehnyt sille valamisen jälkeen yhtään mitään, antanut vain olla ja täyttyä sateessa. Vesi on ihan oluen väristä kaikesta siitepölystä, mutta en aio puuttua nyt siihenkään. Tämä lammikko on sammakoille eikä ihmisten ihasteltavaksi, joten se saa olla mahdollisimman luonnontilassa. Joku vesikasvi siihen pitää käydä vain hankkimassa, että vähän puhdistaa seisovaa vettä ja ehkä istuttaa tuohon vierelle vielä vähän lisää vihreää suojaksi linnuilta. 

Tässä yhtenä sateisena iltana tuli jo yksi suuri sammakko pihalla vastaan lammikon suunnasta. Kumarruin hänen luo ja koitin kysellä oliko käynyt pulahtamassa ja oliko jotain mielipidettä rapakosta antaa, mutta vaiti oli vain veitikka ja pomppi tiehensä kun siirryin kauemmaksi häntä katsomaan. Päättelin tuosta että juu juu hyväksytty on lätäkkö.

Tänä vuonna puutarhassa panostetaan oikein kunnolla ruukkuistutuksiin. Sain inspiraation siihen jo keväällä Puutarhakausi tv-ohjelmasta ja onnekseni varastoistani löytyy jo mukavasti erilaisia ruukkuja joihin kaikkea ihanaa istutella. Laventelia löytyy jo kolmessa eri astiassa sekä salviaa, rosmariinia ja yksi epäilyttävä laakeripuu. Se talvehti sisällä eikä näyttänyt koko aikana olevan elossa tai kuollut. Vieläkään en ota siitä selvää, että missä tilassa on, mutta hälläpä väliä kun noin komealta kuitenkin näyttää.

Myös jo muutaman talven kukkaruukussa asunut kuunlilja näyttää taas niin hyvältä siinä, että saa jatkaa oloaan juuri noin. 

Nyt kun vaan saan kaikki kukkapenkit ruodittua läpi, siirreltyä eksyneet ja poisteltua turhat niin pääsen asettelemaan kaiken taas nätisti paikoilleen ja nauttimaan kaikestä tästä ihanasta vihreydestä ympärilläni. Vihdoinkin on kesä!

Since the weather got a little warmer and that constant rain stopped I finally found myself in my garden cleaning the flower benches from weeds and potting new plants. Ah, the summer is finally here!

Ei tule kesää

Silloin kun olin pieni muistan yleisesti sanotun, että ei tule kesää jos joku asia ei ottanut onnistuakseen. Tässä parin viime päivän aikana on minulla ollut juuri tuollainen olo, eikä vähiten vallitsevan säätilan johdosta. Parin viikon takainen lämmin jakso sai sellaiseen puutarhahurmokseen, että sen päättyminen on ollut jopa pienoinen shokki pienelle ihmiselle, joka heti laittoi monta rautaa tuleen ja sitten se tuli otti ja sammui. Ja nyt tuntuu, että mikään ei edisty ja mieli haluaa vaan purnata.

No purnataan sitten, eihän se elo aina mitään ruusuilla tanssimista ole ja välillä pitää päästellä höyryjä ulos, jotteivat turhaumat kasvata patteja päähän.

Aloitetaan pavuista. Olin päättänyt kuun alussa että papuja pitää saada kasvimaalle ja ohjeen mukaan esikasvatus olisi oikein fiksu idea, joten tottakai laitoin muutaman siemenen sitten itämään. No, nehän todellakin sitten iti ja alkoivat kasvaa ihan huimaa vauhtia, vähän niin kuin siinä sadussa, jossa mentiin lopulta pilviin asti. Näillä tuntuu olevan sama vauhti täällä. Olin jossain kuvitelmissani uskonut, että saisin ne istutettua näihin aikoihin jo ulos, mutta haaveeksi on jäänyt tuo. Nyt irrottelen niitä säännöllisesti tuosta valaisimesta ja toivon ilmojen pikaista lämpenemistä. 

Porstuassa olevista kevätmessuostoksista yksi ei koskaan osoittanut elonmerkkejä joten korvasin sen harsokukalla. Muissa riittää virtaa vaikka muille jakaa, mutta ulos asti en ole näitäkään vielä saanut. Sade ja kylmyys piiskaavat pihaa enkä halua että näiden hyvä kasvu ottaa takapakkia, joten saavat edelleen päivystää tässä kunnes se kesä joskus sieltä tulee.

Kasvimaalla pääsimme jo hyvään vauhtiin kevättöissä. Tänä vuonna päätettiin uusia kaikki mullat ja entrata istutusastiat niin, että meillekin jäisi jotain syötävää eikä rikkaruohot valtaisi kaikkea alaa. Kylmässä sateessa työskentely ei vaan sitten enää tuntunut hyvältä luissa ja ytimissä, joten kesken jäi tämäkin homma vielä. 

Niille pavuillekin olisi oma lämmin penkki valmiina jo. Tein sen yli jääneistä vanhoista tiilistä ja jos ja kun kun aurinko paistaisi olisi tuossa niille oikein oivalliset oltavat.

Muutaman mansikantaimen ehdin jo istuttaa ja osan kanaverkosta ympärille asettaa ja sitten olivat sormet hanskoista huolimatta jo niin jäässä, että piti paeta sisätilojen lämpimään. Nyt katselen täällä ikkunasta ja toivon, etteivät linnut hoksaa noita raakileita vielä.

Muualla ämpäreissä kasvaa sitä sun tätä rikkaruohoa ja yksi erittäin elinvoimainen ruohosipuli. Sormet syyhyäisivät niin paljon päästä tuota siirtämään tuolta, mutta ei kun ei. Kaikki se kylmässä työskentely on saanut jo kurkun käheäksi ja nenän vuotamaan, joten sisätiloissa on pysyttävä nyt vaan.

Mutta jottei nyt ihan täysin nillittämiseksi mene tämä postaus, niin mainitaan nyt se vallitsevien ilmojen hyvä puoli, nimittäin vesi. Täällä oli jo melkoisen rapsakkaa ja kuivaa ennen sateita ja letkustakin oltiin pihamaalle virkistystä tarjoiltu, mutta vasta nämä kunnon sateet ovat saaneet pihan jälleen elpymään ja suorastaan räjähtävään vehreyteen. Ja se ei ole huono asia se.

Just waiting for the weather to warm up a bit so I can continue my work in the yard. The kitchen garden needs new soil and I've already got plants potted that need to get outside, but it's just too cold for that now. The only good thing about the weather is the rain. That was very needed.

Rompetta rompetorille osa II

Kävin perjantaina viskaamassa Parolan asemalle uuden kuorman kirppiskamoja myytäväksi loossiini parin viikon päästä olevalla rompetorilla. Edellisen kuorman vein jo pari viikkoa sitten ja vielä yksi rompekuorma olisi täältä tuonne lähdössä. Myytävää tulee siis minulla olemaan runsaasti, kun mukaan lasketaan vielä pienen kyltti- ja keramiikkakauppani valikoimat. 

Kivaa myytävää on luvassa myös muillakin. Kanssani aulassa ihanan kahvila Murun kanssa ovat myymässä Pienen mustan mökin Rilla, Keltaisen kahvipannun Pauliina sekä Notes on a life bloggaaja Stella. Aika kova kattaus, eikö? Olen jo vähän pilkahduksia heidän myytävistään nähnyt ja voin sanoa, että aarretta jos minkälaista on luvassa.

Rompetorista on muutenkin nyt tulossa ihan mahtava tapahtuma. Sehän järjestettiin ensimmäisen kerran viime kesänä ollen heti ihan huikea suksee ja tänä vuonna se tulee olemaan vieläkin huikeampi. Myyjiä on tulossa melkein tuplat viime vuoteen verrattuna ja vanhaa tavaraa ja rompetta on tarjolla koko aseman pihan ja puiston täydeltä. Vanha makasiini on täynnä Parolan asema bloggaaja Katjan herkullisia aarteita ja siellä juuri käyneenä voin kertoa, että kuola jo valui suupielistäni kun sinne kurkkasin. 

Tässä vielä muutama kiireellä nappaamani kuva viime vuoden rompetorista malliksi, jotta näette miten ihana tunnelma siellä jo silloin olikaan. Ainoa asia joka itseäni tuolla kismitti oli se, etten ehtinyt oman myyntipöytäni ääreltä juuri ostelemaan ja kaikki aarteet menivät minulta lähes täysin ohi. Kateellisena vain katselin ihmisten kantavan hymyssä suin ostelemiaan ihanuuksia mukanaan ja minä nuolin tällä kertaa näppejäni. Mutta niinhän se on, etten aina voi olla ostelemassa, kun välillä pitää myydäkin. 

I took more treasures to my booth at the upcoming Parolan aseman rompetori next month. This year it's going to be almost twice the size it was last year. Check the links in the upper text columns to see who you'll find with me in the station hall. The yard and the park will also be filled with people selling their treasures. I also included some pics from last year so you can see how good the events vibe is. I highly recommend you come and see it yourself this year.

Puutarhasohva jämälaudoista

Pitkin kevättä on ollut sellainen olo, että haluaisin kokeilla rakentaa itse sohvanrungon puutarhaan. Sellaisen joka sopisi yhteen pihan olemassaolevan kaluston kanssa. Googlettelin ja tutkin löytyisikö valmista ohjetta sohvaan, mutta tietysti visioni oli sen verran erilainen, ettei ihan sopivaa löytynyt, mutta soveltaahan minä osaan ja niin siis päätin nytkin tehdä.

Kaivelin eilen aamupäivällä varastoistani siskoni raksalta saamani sekä omasta aidankorjausprojektista jääneet laudat ja aloin tuumailla. Armas aviomieheni oli minulle jo muutamaa päivää aiemmin sirkkelöinyt isoja kakkos-kuutosia keskeltä halki, tehden niistä vähän keveämpiä kakkos-kolmosia. Mittailin ja mallailin minkä kokoista niistä saisi ja aloin sahata sopivia tehdäkseni sohvan rungon.

Ruuvailin rungon osat toisiinsa jämäköillä 60x140mm ruuveilla, jotta varmasti tulisi kestävä eikä pelkoa ruuvien pettämisestä olisi. Kun olin saanut valmiiksi tuon itse istuinosan, eli laverin, piti miettiä tarkkaan miten soveltaisin siihen selkänojan mukaan. Tässä vaiheessa ei siis ollut mitään ohjetta mistä ammentaa, kun sellaista ei ollut löytynyt. Päätin sitten kokeilla kiinnittää selkänojan tukipuun käsinojiin ja ruuvata päälilaudat siihen. 

Mutta sitten piti vielä keksiä miten ne ottavat tuen tuosta alhaalta, ettei kävisi niin, että kun siihen nojaa romahtaa koko viritys. Sahasin siis päälilaudat tuosta yhtymäkohdastaan jiiriin ja pistin ne kiinni toisiinsa takaapäin. Näin kun selkänojaan nojaa, painaa se selkänojaa tiukemmin vasten istuinosaa eikä pelkoa lautojen irtoamisesta (ainakaan teoriassa) pitäisi olla. 

Sohva valmistui juuri ennen ensimmäistä ukkoskuuroa ja kerkesin sitä vähän jo testailla, eikä tukevuudessa tuntunut olevan minkäänlaista vikaa. Oikein jämäkkä siitä tuli. Hioa se vielä vaan huolella pitää, koska tuosta pinnan raakalaudasta saa tuolleen vain tikkuja ahteriin, mutta nyt kun se on aivan läpimärkä saa sitä vielä tovin kuivatella ennen kun niihin hommiin pääsee.

Mietin myös, että maalaisiko sen vai käsittelisikö jollain vai antaisiko olla vain tuolleen ja harmaantua ajan saatossa. Sitä ehdin tässä vielä pohtia, sillä hommahan on vasta puolivälissä, pehmusteetkin pitää vielä tuohon saada tehtyä. 

Tähän mennessä rahaa kulunut projektiin noin kymmenen euron verran kun piti käydä tuohon ruuvit ostelemassa.  Katsotaan kuinka paljon pehmukkeiden valmistus tuota tuosta vielä nostaa, kangaskaupoille kun pitää ensin lähteä.

Ja ohjetta odottaville tiedoksi, testailen ensin tuon selkänojaviritykseni toimivuuden kunnolla käytännössä ensin, ennen kun alan tämän tarkemmin teitä vielä neuvomaan, ettei tule sitten sanomista jos olenkin tehnyt jonkin karmean virhearvioinnin tätä rakennellessani, eli palataan tähän sitten myöhemmin. :D

Wanted to make a garden sofa out of scrap wood. Didn't find any instructions on how to build one I had in mind so I figured it out myself. The result looks and feels just as I imagined. Now I just need to make the padding's and pillows to it to make it complete.

Kirppislöydöstä hyödyllinen harrastus

Löysin kirpputorilta vitosella vanhan kasviston. Siitä oli joku poistanut kaikki kerätyt kasvit, mutta kasvikortit ja ohjeet olivat vielä tallella. Siinä sitä käsissä pyöritellessäni mietin, että olisipa hauskaa kerätä se jälleen täyteen, tosin ei ehkä ihan samoilla kasveilla eikä samoista paikoista, mistä edellinen omistaja oli ne kerännyt. Nimikorteissa luki monta ihan outoa kasvinimeä ja luulenpa, että moni noista 60-luvun lajeista on jo kadonnut tai vähintäänkin uhanalaisia. 

Mietin, että voisin kerätä sen täyteen kasveista puutarhassani. Sillai vähän kerrallaan ja ajan kanssa, ettei mene heti ylisuorittamiseksi vaan pysyisi kivana pikku harrastuksena jonka ääreen palata aina kun sopivia kasveja kerättäväksi on kukkimassa tai muuten vaan hienona.

Saisin samalla sitten listan kaikesta mitä pihallamme kasvaa ja on kasvanut, ettei tarvitse aina omaan muistiin luottaa. Aloitinkin jo heti ja katkaisin upeasti kukkivasta tuomesta hienon oksan jonka laitoin perinteisesti paksun kirjan väliin kuivumaan. Nyt pitää vain käydä ostamassa isoja paperiarkkeja ja askarrella uusia kasvikortteja, jotta saa tämän uuden harrastuksen etenemään. 

I found this old plant collecting file from a fleamarket. It didn't have any of the plants left, but the cards and other instructions were still there. I thought I might fill it up again, but only with plants I can find from my own garden. I started right away and put a nice branch from our blooming European bird cherry between a thick book to dry. It shall be the first of many plants to put there.

Pieni hyllytuunaus osa II

Jos meinaa tehdä vanahnoloisen hyllykön, pitää siihen tietysti tehdä myös vanhanoloinen hyllyjen säätösysteemi. Minusta nämä tällaiset lovetut tukipuut ovat kaikista hienoimmat ja siksi sellaiset piti tähän hyllyprojektiin myös saada. 

Lovien sahaileminen rimoihin olikin tarkkaa puuhaa, sillä ne on saatava joka kulmassa millilleen tasan, etteivät hyllyt sitten lonksu tuossa. En ole ihan varma onnistuinko aivan millilleen, mutta tarpeeksi lähelle meni kyllä ja rimat sopivat paikoilleen kuin nakutettu.

Ja sitten olisi ensimmäinen myyntihyllykkö nikkaroitu valmiiksi. Aika hyvä muodonmuutos alkuperäisestä vai mitä? Mutta jotain tuosta vielä puuttuu, nimittäin väri. Eihän sitä voi nyt tuolleen jättää, kahta eri puunsävyä sekaisin.

Väriksi valikoin sinne Parolan asema-aulaan sopivaa antiikinvihreää ja maaliksi tietysti pellavaöljymaalia. Se onkin seuraavaksi projektina kunhan hyllykkö ensin hiotaan kevyesti. Kuvia täysin valmiista luvassa siis vasta vähän lähempänä tapahtumaa, kun kaksi pellavaöljymaalikerrosta ovat ensin kuivahtaneet.

Adding the proper vintage style shelf holders makes the unit look and feel like it was really an old piece of furniture. Now it just needs a good coat or two of proper linen oil paint on it to finish it up. And as you know that paint dries slowly, so it will take a while until I get to show this to you fully finished, but be patient, it will be worth the wait.

Pieni hyllytuunaus osa I

Tarvitsin pari keveää hyllykköä myyntipöytääni Parolan aseman rompetorille ja joulumarkkinoille esillepanoa varten. Ajattelin ensin rakenta ne kokonaan itse, mutta kun niin keveää materiaalia oli kovin vaikea löytää, päätin tuunata sellaiset jostain valmiimmasta kalusteesta. Etsiskelin netin osto- ja myyntipalstoilta sopivia jotka olisivat aitoa puuta, mutta keveät ja melko pian löysinkin juuri sellaiset. Kuvassa yllä hylly alkuperäisessä asussaan ja tästä olisi nyt tarkoitus loihtia hieman paremmin vanhaan tyyliin sopiva, jota on helppo kuljetella ja pitää sitten markkinoilla pöydän tai senkin päällä.

Ensinnä riipaisin siitä irti nuo pampulajalat ja yläkoristeen, niitä ei tulevassa tyylissä tarvita. Sitten kavensin päälilevyn sivujen kanssa sopivaksi ja askartelin yläosaan pienen lipan. Ja koskapa vähän pihi olen ja laiska juoksemaan lautakaupoille, askartelin tuon palasista jotka hyllyistä leikkelin, vaikkei niissä mitta ihan osunutkaan. Tässä tyylissä saa näkyä reilusti askartelun jäljet, koska tuohon päälle on tulossa vielä...

Listat. Kunnon listat kruunaavat tyylin kyllä aina niin mainiosti kalusteissa. Leveämmät ylös ja vähän kapeammat lipan alareunaan niin johan alkoi hyllykkö näyttää entistä olomuotoaan tyylikkäämmältä. Ja niin kuin kuvasta näkyy, niin eihän tuo pieni jatkopala tuosta pistä silmään enää lainkaan.

Ja vot! Se on nyt jo ihan eri hyllyn näköinen kun alkujaan, mutta muutokset eivät vielä jää tähän. Nyt otan hetken huilitauon ja jatkan huomenna. Pysykää kuulolla siellä, sillä pian näette miten tuo tuosta muuttuu vielä tästäkin prameammaksi.

I need two very light and easy to move shelves to use in the upcomin Parolan aseman rompetori and christmas fair later. I found two used wooden book cases from an online auction and got an idea to change them enough to look more suitable for my style. Here's how far I've gotten now, but there's still more to come tomorrow, so stay tuned.

Hyvin palvellut viritys

Vuonna 2014 sain idean romustelemastani peltitynnyristä hiiligrillin telineenä ja se on toiminut niin hyvin, että sellaisena se on ollut ihan näihin päiviin asti. Itse grilli on välillä uusittu kertaalleen, sillä olemme lähes mestareita syksyisin "unohtamaan" sen pihalle ja ensimmäisten lumisateiden jälkeen se onkin yleensä hautautunut jonnekin josta löytynyt vasta keväällä. Nyt on pikkuhiljaa alkanut tuo itse tynnyrikin näyttää siltä, että kevyt hionta ja uusiksi maalaus voisi olla paikallaan.

Sitä ennen on kuitenkin jo pidetty yhdet grillajaiset. Pitihän se testailla, että miten toimii vietettyään jälleen yhden talven lumihangessa ja säiden armoilla. Ja oikein hyvinhän se toimii edelleen joten käytössä pysyy tämä viritys vielä. 

Vannoutuneena hiiligrillaajana tämä on ollut ihan loistokas ratkaisu. Grilli pysyy paikoillaan ilman mitään kiinnityksiä ja on tuosta helppo ottaa tyhjennettäväksi tai putsattavaksi. Korkeuskin on mitä mainion pidemmille ihmisille ja kompakti ulkomuoto sulautuu mukavasti puutarhan muuhun tyyliin eikä särje silmiä liiallisella grillimäisyydellään. 

Nyt vaan puts, plank ja uusi maali pintaan ja taas voidaan grillailla tyyliin sopivasti.

Back in 2014 I found this old barrel and had an idea to use it as a stand for our coal grill. It has worked out so well we've been using it ever since. The only problem we have is that we often forget this in the yard for winter and it hasn't done any good for it. So this year I need to sand the barrel and paint it over to make it look all shiny and new again. But meanwhile, we enjoy making good food with style that fits our garden.

Keittiörakkautta

Keittiöni toiselta puoleltaan näyttää nykyisin tältä. Olen monesti sitä siunaillut, että kuinka hyvin me tämän aikanaan suunnittelimme, kun emme suunnitelleet oikeastaan laisinkaan, vaan lätkimme vaan asiat paikoilleen. Pistimme hellan siihen, missä oli aikoinaan pesuallas ja pesualtaan  aiemman hellan paikan viereen. Jääkaappi toiselle sivulle ja paikkaan muodostui se näppärä kolmio, joka on ruoanlaittopuuhissa osoittautunut oikein toimivaksi. 

Hirveästi tekisi mieli vielä saareketta, mutta tuohon ei sellaista saa järkevästi mahtumaan vaikka kuinka yrittäisi. Tilaa on molempien tasojen välillä juuri sen verran vähän, että se on paljon toimivampi ja tilavampi noin. Rintamamiestalojen pieniä huoneita ei ole suunniteltu sellaisiksi että niihin saisi ihan kaiken sen mitä haluaisi, mutta aika lähelle olen päässyt kuitenkin. Tämä on huone johon on aina ihana tulla. Sen valoisuus ja tyyli tekee minut joka päivä onnelliseksi. Se on keittiörakkautta se.

My kitchen from the other side. I just love the brightness and style of this space. It makes me so happy every day.