Kesäinen kylttiarvonta (päättynyt)

Laitetaanpas tähän Heinäkuun loppuun vielä pieni kylttiarvonta. Ihan vaan kun en ole pitkiin aikoihin arponut yhtikäs mitään ja se kuitenkin on kovin hauskaa aina välillä arpasta jotakin.

Laitetaan vaikka sellainen että tästä kuvan läjästä saa voittaja valita itselleen kaksi mieluisaa kylttiä. Ja koska olen nyt hövelillä päällä niin tuplataan mahdollisuudet voittaa laittamalla palkintoja jakoon kaksin kappalein. Eli kaksi voittajaa saavat kukin valita itselleen kaksi kylttiä.

Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttikenttään. Laita mukaan myös selkeä nimimerkkisi tai s-postiosoitteesi jotta erotut jos anonyyminä osallistut. Voit kertoa jo kommentissa mitkä kyltit haluat tai päättää vasta jos voitto nasahtaa kohdallesi. 

HUOM. Arvonta on päättynyt.

Arvonta aika on 4.8. klo 24:00 asti. Ja voittajat julkistetaan täällä heti seuraavana päivänä.

Lisätietoja ja mittoja kylteistä löytyy pienestä kylttikaupastani tästä linksusta. (Huom. iso taitettava näöntarkastustaulu ei ole mukana tässä arvonnassa.)

This summer needs a giveaway and here is one. I'm giving away two sets of two of choice from the picture above. Handmade cardboard signs made by me. To participate leave a comment below this post (make sure you have a name or an email address there too). The giveaway ends on August 4th at midnight. I will ship worldwide too so you don't have to live in Finland to participate.

Tekstiä siinä olla pitää

Tänä kesänä olen huomannut kirppiksillä kierrellessäni viehättyväni erityisesti vanhoista esineistä joissa on jotain kirjoitusta. Vanha puulaatikko mustalla tekstillä oli kontrasteiltaan ihan vastustamaton ja jonkun joskus itse nimikoima kori kaikessa autenttisuudessaan täydellinen. 

Kotona sitten tietenkään en heti löytänyt kummallekaan paikkaa vaan tyrkkäsin porstuaan, mutta hyvältähän ne sielläkin näyttävät. Jotenkin tuosta korista tulee niin kovat syksyfiilikset että luulen keksiväni sille funktion silloin. Puulaatikko taas tuntuu odottavan jotain sisälleen nyt. Ehkä laitan siihen vielä pienen yrttitarhan loppukesäksi.

Kirppisreissuilta tarttui mukaani myös tällainen ihan perinteinen roikkuva metallikori. Olin salaa vähän tiiraillutkin tämmöisiä koska näissä on sitä sellaista vanhaa kauppafiilistä mitä pieni kyläkauppani kaipaa. Vielä kun jostain löytyisi jokin kiva pienehkö vaakamallinen vanha kyltti ja ehkä se kassakone, niin sitten sanoisin että tuo tila on aikalailla valmis.

Latest finds from fleamarket trips. I have developed a thing for anything old with writing on it. The wood box is so perfect with black text and the old wicker basket goes with it so well.

I also found the traditional hanging basket that I had been looking for. I think it gives this little "shop" that feel that it needs. Now if I could only find a small sign or something and maybe a cash register to make this space even more perfect.

Kesäreissulla

Mikään ei ole niin mukavaa kun kesällä hypätä autoon ja huristella aivan toisiin maisemiin viettämään laatuaikaa ihanassa seurassa ja kauniissa paikassa. Männä viikolla kävin piipahtamassa Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogistin Lauran kesäpaikassa Tyynelässä ja voi kuinka mukavaa siellä olikaan.

Meitä oli kokoontunut sinne oiva joukkio sisustusbloggaajia hengaamaan, syömään ja rentoutumaan samanhenkisten seurassa. Mukana paikalla Lauran lisäksi olivat myös Oblik blogin Jutta, Nuapurissa Maru, Vihreän talon Annika ja tietysti allekirjoittanut itse. Naurua, ruokaa ja hyviä juttuja piisasi kuulkaa pitkälle yöhön kun tämä ryhmä oli koolla.

Siellä grillattiin ja vielä ihan perinteisellä pallogrillillä. Itse arvostan sitä kaikista korkeimmalle. Minulle se on kesällä ihan ehdotonta että grilliruoka on tehty hiilillä, siitä tulee se paras maku. Sain kunnian toimia sytyttäjänä ja pistinkin sitten tavoilleni uskollisena oikein kunnon roihun. Eipähän jäänyt kytemään.

Perunasalaatti on minusta ihan parasta juhlaruokaa ja käy hyvin vaikka minkälaiseen menuun. Rakastan ihan kaikenlaisia perunasalaatteja mutta tämä oli mielestäni ihan erityishyvää kun siinä oli majoneesin lisäksi myös vähän jogurttia. Turha kai sanoakaan että ahdoin tuota naamaani niin paljon että meinasi melkein taju lähteä. 

Ainekset tällaiseen perunasalaattiin ovat kutakuinkin seuraavanlaiset:

• Keitettyjä perunoita
• Vihreää omenaa
• Suolakurkkua
• Majoneesia
• Jogurttia
• Timjamia

Ohjeeksi sanoisin että pilko kaikkea kulhoon makusi mukaan ja laita soossia sopivasti. Maistele sitten tarviiko lisätä vielä jotain ja nauti.

Ja lopuksi vielä pieniä maistiaisia Tyynelän sisustuksesta josta tykkään kyllä tosi paljon. Laura käyttää rohkeasti väreja ja yhdistelee tyylejä ja joka paikasta huokui ihanan lämmin harmonia. Koko paikka oli niin mukava ja kutsuva että en meinannut haluta lähteä sieltä kotiin seuraavana päivänä ollenkaan.

Spent a day at Tyynelä, the summer cottage of Laura from the blog Sateenkaaria ja serpentiiniä. There was also Jutta from Oblik blog, Annika from Vihreä talo and Maru from Nuapurissa. We had such a great time cooking, eating, telling good stories and laughing late in the night. Lovely ladies in a lovely summer night at a lovely location makes good memories.

Prameammissa puitteissa

Jo vuosia on yksi ehdottomista lempikirpputoreistani ollut Hämeenlinnassa sijaitseva Hämeentien kirppis. Paikka sulki ovensa reilu kuukausi sitten ja avasi ne eilen uudestaan ihan uuteen osoitteeseen. Nyt he sijaitsevat tyyliinsä niin ihanasti sopivalla Hämeenlinnan vanhalla kasarmialueella aivan mielettömissä puitteissa. Siinä samalla vaihtoivat he luontevasti nimensä Suomen kasarmin aarteiksi.

Olen aina pitänyt heidän tyylistään valita tavaroita myyntiin. Osaavat juuri hienosti katsoa kaikenlaista erikoista ja kivaa ihan laidasta laitaan jotta valikoima pysyy mielenkiintoisena. Hirveän ahneitakaan eivät ole, heille on tärkeämpää kierrättää tavaraa nopeasti kun makuuttaa sitä kalliilla paikoillaan pölyyntymässä. Niin kivat ovat valikoimat aina olleet etten ole tainnut kertaakaan poistua heidän tiloistaan mitään ostamatta ja usein olen ostellut itseni lähes pyörryksiin asti.

Ja nyt kun puitteet ovat mitä mielettömimmät saa huikean ostostelukokemuksen rinnalle myös ihanan annoksen mitä upeinta kasarmialueen historiaa. Nuo seinät ja kuluneet ovenpielet kertoilevat kuulkaas sellaisia tarinoita että tuolla viihtyy noita ihailemassa tovin jos toisenkin.

Käykää ihmeessä kurkkimassa jos Hämeessä liikutte.

Suomen kasarmin aarteet löydät osoitteesta Suomen kasarmi rakennus 11, 13130 Hämeenlinna

Avoinna ovat ma 10-18, ti-ke suljettu, to 10-18, pe 10-16 ja la-su 10-16.

One of my all time favorite fleamarkets in Hämeenlinna has moved and changed it's name. The old Hämeentien kirppis is now called Suomen kasarmin aarteet and you can find it at Suomen kasarmi, building 11. It's open mon 10-18, tue-wed closed, thu 10-18, fri 10-16 and sat-sun 10-16.

Aurinkovarjosta pyykkitelineeksi

Olen jo parin kesän ajan haaveillut hyvästä pyykkitelineestä pihallemme. Sellaisesta joka olisi tarpeeksi iso ja tukeva ja tarpeen tullessa liikuteltava sekä varastoitava. Ja sen saman pari kesää olen tuijotellut hienoa vanhaa puurunkoista aurinkovarjoamme ja miettinyt, että saisikohan sen tehtyä siitä. Se on malliltaan aika tukeva ja tehty ihan kohtuullisen paksuista rimoista jotka voisivat hyvinkin kestää märän pyykin painon.

No nyt tänä kesänä tuon aurinkovarjon kangas sanoi sopimuksensa irti repeytyen pienestäkin kosketuksesta vieden mukanaan kaikki arveluni siitä kannattaisiko hommaan ryhtyä. Tarvikkeet kasaan vaan ja kokeilemaan.

Tarvikkeet aurinkovarjon tuunaamiseen pyykkitelineeksi  ovat:

• Pyykkinarua
• Pieniä silmukkaruuveja
• Mitta
• Pora
• Kynä

Tärkein pointti hommassa tässä vaiheessa on se ettei aurinkovarjon kangasta oteta heti pois. Se pitää rungon kasassa ja helpottaa hommaa huomattavasti kun sen antaa olla paikoillaan  ja poistaa vasta lopuksi.

Toinen tärkeä pointti on että aurinkovarjon jalkaosaa kannattaa lyhentää jo nyt sopivaksi pyykinripustajan tarpeisiin. Itse nappasin noin 30cm jalasta pois niin sain sopivalle työskentelykorkeudelle tämän.

Ja sitten aletaan hommiin. Ensin mitataan narujen paikat orsien alareunaan. Se menee ihan varjon koon ja oman maun mukaan. Tähän noin 3 metriseen runkoon laitoin koukut noin 20cm välein (jolloin telineeseen tulee viisi riviä narua). Tässä vaiheessa ei kannata asentaa uloimpia koukkuja vielä paikalleen että varjon kangas pysyy paikoillaan.

Kun koukut on asennettu aletaan laittamaan narua. 

Naru pujotetaan renkaan läpi ja sidotaan jpaikoilleen vetosolmulla. Tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana ettei laita narua liian tiukalle eikä liian löysälle. Suunnilleen yhtä jämäkästi kun aurinkovarjon kangaskin on on hyvä. 

Sitten kun muut narut ovat paikallaan repäistään varjon kangas irti orsien päästä ja asennetaan koukut ja naru myös alimpaan kerrokseen. Ja jälleen ollaan tarkkana sopivasta tiukkuudesta.

Ja sitten poistetaan kangas ylhäältä kun se on irti orsista alhaalta. Yleensä se on aika heppoisesti tikattu vain parista kohtaa ja sen voi joko leikata auki tai avata varjon nuppi ja pujottaa kangas sitä kautta irti jos nuppi pitää kangasta paikoillaan. 

Vielä tässä vaiheessa ei näytä kovin vakuuttavalta tämä systeemi. Aika sekavan näköinen härpätin.

Mutta avattuna se on jo ihan oikean pyykkitelineen näköinen. 

Tässä aurinkovarjossa oli aika kohtuullisen kokoiset puuosat ja ne kesävät pingottaa narut vielä tiukemminkin säätämällä tuosta narusysteemistä keskellä. Hyvä mittari on se että jos turhan piukalla on orret alkavat taipua liiaksi alaspäin. Myöskään älyttömän painavaa pyykkiä en ehkä naruilla kuivaisi. Takit ja muut painavat voi laittaa hengarilla tuohon keskemmälle.

Ja sitten tietty heti kokeiltiin ja yksi koneellinen pyyhkeitä ei vielä saanut telinettä inahtamaan. Narut pysyvät hyvin piukkoina eikä pyykkiteline ollut millänsäkään edes kovasta tuulesta.

Ai että tämä on kuulkaa tällä pihalla näpsäkkä tämä tällainen. Nyt saan pyykkitelineen aina sinne missä paistaa ja pyykit kuivavat aurinkoisena päivänä parissa tunnissa. Kun vielä omistan useamman varjonjalan ei tarvitse pyykkipäivinä kovasti edes selkäänsä vaivata kun kipaisee tämän pyykkitelineen kasaan ja kantaa seuraavaan aurinkoiseen paikkaan jonne jalan on laittanut jo valmiiksi. Ja sitten kun en sitä tarvitse saan sen piilotettua autotalliin eikä tarvitse pienellä pihalla uhrata tiukassa olevaa tilaa. 

Ihan parasta myös se että loppuunkuluneelle aurinkovarjolle tuli vielä uusi elämä pyykkitelineenä eikä sitä tarvinnut kokonaan roskikseen olla kantamassa. Tämä kestänee hyvällä käytöllä vielä vuosikausia.

I needed a sturdy movable laundry rack for my yard and got an idea to make one of a worn out old wooden parasol. 

I started by putting small loop hooks on the bottom of the parasol. I measured the places and drilled small holes to help tighten the loops. Kept the fabric still there to help me tighten the strings to the loops with simple knots. When all strings were tied to place I removed the fabric and had a perfect rack for my summer laundry. 

Sateinen Heinäkuu olohuoneessa

Tänä kesänä on kyllä vietetty ihan luvattoman paljon aikaa sisätiloissa kun ulkona on satanut niin paljon. Sohvat ja tyynyt on maattu ihan muhkuroille ja joka paikka tuntuu ihan tunkkaiselle. 

Pyykitkin kuivataan sisätiloissa taas ja huoneen poikki on kulkenut jo viikkoja väliaikainen naruviritys.

Tavarat ovat kumuloituneet epämääräisiksi asetelmiksi huoneen nurkkiin ja tuntuu melkein kuin aika olisi pysähtynyt täällä.

Koiratkin vain nukkuvat pääosan päivää ja leyhyttelevät popcornin tuoksuista lämmintä tassumarinadiaan niin että koko sohva tuoksuu nyt ihan siltä.

Jospa se kuitenkin tästä taas pian kirkastuisi, sekä säätila että yleinen vireystaso. Paljon olisi suunnitelmia päässä tehdä asioita, mutta kuka sitä nyt sadesäällä jaksaisi. Painelen siis vielä ainakin toviksi tuonne sohvalle noiden lämpimien pikkutassujen seuraan. Laitan kellon soimaan että muistan kääntää kylkeä välillä.

This July has been so rainy that we've spent most of it inside in the living room. Dried laundry there and kept company to the sleepy, popcorn smelling dogs on the couch. I have lots of plans in my head what to do when the weather changes, but until then you can find me on the couch, with the smelly little dogs.

Astioita, astioita

Itse tekemiäni astioita alkaa jo olla melkoinen kasa, vaan vielä tekee mieli lisää. Näiden tekeminen ja uusien mallien keksiminen on vaan niin älyttömän koukuttavaa juuri nyt. Olenkin jo aikaa sitten päättänyt että teen talouteemme ihan kokonaan omatekemäni astiaston, kaikkine kippoine ja kuppoineen. Saanpahan juuri sellaiset kun haluan ja mikä parasta täydellisesti omiin tarpeisiin sopivat.

Näiden kukkaruukussa tehtyjen kahvikuppien piti jäädä vain tuohon yhteen pieneen, mutta kun mies siihen niin kovin ihastui niin lupasin tehdä vähän isompia sille kaveriksi ja nyt on jo muutama valmiina. Aika krouvit ja todella näkyy tekijän sormenjäljet, mutta silti kovin liikkikset ja mukavat käyttää. Isoin on jo niin painava ettei ole edes pelkoa että sen saisi vahingossa kädellä nurin huitaistua.

Ja kun tässä vielä harjoitellaan niin tietysti tulee sitä sutta ja sekundaakin. Osa lautasista klenkkaa pöydällä ja muutama astia on jo tekovaiheessa mennyt pilalle, mutta en ole antanut sen haitata, sillä Jokelassa käy uuni kuumana viikoittain ja nytkin on minulla taas uusi satsi lasitettuja tulilla. Ai että!

I'm so into making pottery right now that I've even decided to make all new dinnerware to this household. Here's the collection I've made so far. Since I am a beginner they are not all perfect, but luckily I can keep on making them until I get it completely the way I want them. The look is good, but some of the plates have warped and don't sit on the table properly enough (for me). 

Lainatukki

Mielessäni oli ollut hankkia tänne porstuan kyläkauppaan vielä jotain kauppamaisia tavaroita, kuten joku kiva kyltti ja ehkä kassakone, jos sopivan pieni tulee vastaan, mutta lihatukkia en ollut edes harkinnut ennen kun näin tämän piskuisen söpöläisen.

En edes tiennyt että näin pieniä on olemassa ja kun näin kuului taas se pieni loksahdus aivoistani kun tajusin että tämä olisi ihan täydellinen juuri tänne.

Paha vain että tämähän ei ole nyt minun vaikka täällä onkin. Tämän oli juuri ostanut hyvä ystäväni jonka varastosta tämän bongasin. Ja suurin harmi onkin että hän pitää tästä ihan yhtä paljon kun minäkin. Mutta onni on se ettei hänellä juuri nyt ollut tälle käyttöä ja sain kun sainkin tämän edes lainaan (vaikka tästä alkaakin nyt maailman hirvein maanittelukampanja, että saisin hänet tämän minulle myymään). Ja jos hän ei pehmene tätä minulle jossain vaiheessa myymään niin toivotaan, että tämä laina-aika kestäisi sitten tosi pitkään (siis ihan tosi, tosi pitkään). Koska, niin kun kuvista näkyy se sopii tänne niin hyvin kuin olisi kotiinsa tullut. Vai mitä olette mieltä?

A dear friend of mine borrowed me this cutest little meat cutting stool that she had just found and fell in love with. When I saw this in her storage I also fell in love, and hard. I knew I'd never find one like this and tried my hardest to buy it from her. So far she's not going to sell it to me, but I'll still keep trying cause as you can see, it looks like it belongs here; my little vintage shop in my porch. Lucky for me she had no place to put it yet so I got to borrow it for a while. And if her heart doesn't melt at my buying attempts then let's hope that that while will last and last (forever).