perjantai 25. tammikuuta 2013

Ostin kun halvalla sain

Paikallisessa romuliikkeessä oli myynnissä tämä jännittävä valurautajalkainen säädettävä pöytä. Olin sitä vilkuillut siinä tovin ja välillä kävin muuallakin, mutta jokin voima veti minut takaisin pöydän luo. Minkäänlaista tarvetta tuolle ei minulla ollut, mutta pakko se oli ostaa silti. Eihän sitä voinut sinnekään jättää. Kyllä sillekin se paikka kotoani joskus löytyy. Pyörikööt työhuoneessa sen aikaa.

This weird vintage table was a must have. I (again) didn't have a need for it but it was just too pretty to leave behind. I can't help myself if I see something I really like.

13 kommenttia:

  1. Hieno!
    Tuohan on yleisin syy ostaa jotain hmmh.. mille ei vielä ole paikkaa ;) Jokaisessa meissä asuu Sulo Vilén, ihan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välistä tuntuu että minussa asuu useampikin Sulo Vilééni ;-)

      Poista
    2. Niin minussakin, useampi mahtuu sovussa elämään ;)

      Poista
  2. Ehh... tuo on niiiiin tuttua :D Ukolla pyörii silmät päässä kirpparireissuilla, mutta ihmeesti kaikki löytää paikkansa välillä pitkänkin välivarastoinnin jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Ihana pöytä! Meillä olisi sille käyttöä ;) pitkään olen jo blogiasi seurannut, mutta taitaa olla ensimmäinen kommentti. t.Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti vain kommentoimaan. Tykkään kommenteista ja kommentoijista oikein kovasti :-)

      Poista
  4. Kannatti ostaa. Pitäski tehdä taas kierros teille päin niin pääsis romarille kiertelee.

    VastaaPoista
  5. On se hieno! Ostaisin vaikka en tarvitsisi, kun hinta kohdallaan. Paikka löytyy varmasti! :)

    VastaaPoista
  6. Hieno löytö, tuollasia ei tule joka päivä vastaan!

    VastaaPoista
  7. tuo oli varmasti kevyt kanniskeltava :D

    VastaaPoista