Tusinatuoli

Kympin maksanut vanha taittotuoli kuuluu kategoriaan pakko-ostokset. Tällainen on koristanut lähes jokaisen tänä kesänä ostamani sisustuslehden puutarhajuttuja ja aina olen näitä salaa ihastellut. Kun tämä vastaani tuli, en miettinyt sekuntiakaan, vaan ostin tämän puhtaasti koristearvonsa vuoksi. Toki tuoli on ihan ehjä ja kestää istua isommankin ihmisen, tämä testattiin isännällä joka painaa vaivaiset 116kg...

Miljoonalaatikosto vaiheessa

Hitaasti hyvä tulee. Laatikosto saa vielä odotella vuoroaan, sillä hyvien ilmojen myötä olemme siirtyneet ulos viimeistelemään ulkoseinäremonttiamme, joka pitää saada tänä kesänä valmiiksi. Maltoin kuitenkin laittaa muutamaan laatikkoon jo vetimet paikoilleen, ihan vain nähdäkseni kuinka söpö siitä sitten tuleekaan. Ja, voi kyllä!

Ei enää niin lohduton

Vihdoinkin, kolmen vuoden jälkeen porstuassamme on jälleen ulkoverhous, niin kuin sen aina olisi tullut olla. Tässä kolme vuotta sitten se rakennusliikkeen toimesta revittiin irti, lahovauriokorjauksen yhteydessä, ja korvattiin inhalla vaakalaudoituksella, joka ei sopinut tyyliin sitten mitenkään päin. Nyt kahden viime (paahteisen) päivän aikana mieheni kanssa poistettiin inhous ja palautettiin ihanuus :-)
(Seinä oli siis ikkunoista alaspäin typerännäköistä vaakapanelia)

Sukkalaatikosto paikoillaan

Josko se nyt ei näyttäisi kullanväriseltä :-) En ollut tuota värivaihtoehtoa edes tullut ajatelleeksi, ennen kuin huomautitte siitä. Nyt laitoin kaveriksi muutaman messingin/kullanvärisen lyhdyn, jotta tuo oikeampi värisävy tulisi paremmin esille. Tummanruskean kaapin vierellä näen vihreän lipaston, entäs te?
;-)

Sukkalaatikosto

Vanha armeijan peltinen arkistolaatikosto löytyi 25 eurolla. Toki jos laskee mukaan bensakulut lähes 400 kilometrin ajosta, tulee komeudelle hintaa vähän enemmän, mutta eihän meillä lasketa, niin kun olette jo varmaan huomanneet. ;-)
Tästä tulee oivallinen sukkalaatikosto makuuhuoneeseeni :-) Vaatekaappi on auttamattoman liian pieni imemään kaikki vaatteemme sisäänsä, joten tämä tulee todella tarpeeseen.

(Laatikoston väri on todella ovela. Tietyssä valossa se on vihreä ja toisessa valossa ruskea. Nyt tuo kuva näyttää vihreältä minun näytölläni. Minkä värin te näette omillanne?)

Kansituoli valmiina

Kansituolin maalit ovat vihdoin kuivahtaneet ja kangas kiinnitetty. Tällaisena päivänä tässä on oikein mukava lekotella, lukea sisustuslehtiä ja juoda kylmää mehua (kun tuo radio vielä toimisi, olisi tunnelma täydellinen).

Keinun uusi katos

Vihdoinkin löysin keinuun uuden katoksen. Pitkään tällaista etsinkin. Kaikissa kaupoissa oli tarjolla vain beigensävyisiä jos kahdenistuttaviin katoksia ollenkaan. Vaikkei tuo ihan sopiva olekaan miellyttää se silmääni huomattavasti enemmän, kuin ne aiemmat itsetekemäni räpelmykset. Pienestä voi ihminen taas iloita :-)

Erään tyynyliinan tarina

Kun en mukamas mistään löydä sopivan kokoisia ja värisiä isoja tyynyliinoja, ostin kirpputorilta 2,5 eurolla kirkkaanpunaisen tyynyliinan ja kaupasta tiukan fuksian pesukonevärin ja kloriittia. Liotin liinaa kloriitissa kunnes se vaihtoi värinsä imelään persikansävyyn. Ja sen jälkeen tyrkkäsin sen koneeseen väriaineen kanssa.

Tulokseksi sain jotakuinkin tumman fuksianvärisen tyynyliinan. Halvaksi tämä ei tullut, mutta sainpahan sitä mitä kaipasinkin.

Pikkupöytä

Viiden euron kirpputorilöytö muuttui ikävän ruskeasta valkoiseksi yhdessä hujauksessa. Nyt kun on muutakin maalattavaa menee siinä sivussa kaikenmoiset pikkukalusteekin sujuvasti. Työhuone on muuttunut maalauspajaksi :-)

Tämä kapistus mennee huvimajaan.

Tapa viettää juhannusta tämäkin

Muut paistattelee sadetta mökeillään tai muuten vain juhlivat keskikesän juhlaa ja meillä aherretaan lipaston kimpussa. Laskin muuten ensi kertaa nuo laatikot ja niitä olikin viisikymmentäyksi, eikä neljäkymmentä, niinkuin aiemmin oletin. Myyjä möi sen kyllä neljäkymmentäyksilaatikkoisena (hitsi, mikä sana!) ja luotin sokeasti tiedon oikeaksi. No, hyvä näin, sain vieläkin enemmän, kun mitä oletin saavani :-)

Lipaston laatikot numeroitiin ihan ensinnä, sitten numeroitiin myös vetimet (ja hyvä niin, sillä nekin olivat pikkuisen eri kokoisia) ja sitten mies hellästi hioi pinnat sileiksi maalia varten. Ehkäpä voisin jo tänä iltana aloitella maalausurakkaa jos en juhannusyöksi parempaa tekemistä keksi...

Hauskaa juhannusta kaikille, kuka mitenkin sitä juhlistaa!

Miljoona, miljoona, miljoona laatikkoa!

Tai ainakin neljäkymmentäyksi ;-) Ja taas laihtui säästöporsas niin että soi. Tällaiseen kun törmäsin niin se oli pakko saada - ja heti. Huvittavaa kyllä, tälle ei edes ole järkevää paikkaa talossani, mutta käyttöä kyllä löytyy. Täytyy siis organisoida työhuonetta hieman, jotta saan tämän sinne edes jotenkuten mahtumaan.
Ensin tämä kaunokainen käy kyllä läpi pienen kosmeettisen hoidon. Maalipinta, niin ihana kuin tuo harmaa onkin, vaihtuu valkoiseen, koska kyljistään laatikosto on eri värinen ja haluan siitä "tasaisen hienon".

Arvatkaa vaan joko suunnittelen mitä mihinkin laatikkoon laitan? Ja nimilaput pistän niille varatuille paikoille ehdottomasti. :-)

Työkalupakki

Kolmen euron työkalupakki kaunistui valkoisella maalilla ja tekstillä puutarhaan sopivaksi. Nyt ei puutu kun ne ihanat vanhat (tai sen tyyliset) kukkalapio ja hara, jollaisia en etsinnöistä huolimatta ole bongannut vielä mistään.

Maalia, maalia

Kansituoli saa pintaansa (taas) Teho-ikkunamaalia, jonka luulisi siis kestävän hyvin ulkoilmaa. Ensimmäinen kerros on juuri ja juuri kuivahtanut ja luulen, että tuohon saa sutia vielä pari kerrosta lisää. Eli pari päivää menee vielä, ennen kun pääsen kangasta nitomaan paikoilleen.
(Työhuoneen pöydällä on mukava maalata, ei tule selkä kipeäksi, niinkuin lattialla kyhjöttäessä tulisi.)

Kangas

Kangaskaupoilla tarjonta oli kuoseissa suppeahko, mutta ihastuttava yllätys oli Eurokankaalla, niillä on juuri sopivanlevyinen ja reunoista kantattu kangas kansituoleihin. Hintakin oli varsin hyvä 6,5 euroa / metri. Valitsin kuosiksi tällaisen turvallisen sinisen, jonka saa maustettua vaikka tällaisella kirpparilta bongatulla euron tyynyllä sopivan timakaksi kesätyyliini.

Kovia kokenut

Löysin autotallin siivouksen yhteydessä tämän vanhan hieman kärsineen kansituolin, jolle ajattelin tehdä pienen make-overin. Rungon voisi maalata valkoiseksi ja kankaaksi vaihtaa jonkin hieman raikkaamman. Täytyy tästä lähteä kangaskaupoille tarkastamaan tarjontaa ja edetä sen mukaan mitä löytyy.

Huvimaja kukkavaloissaan

Huvimaja on niin pieni ja ahdas, että oli vähän hankala kuvata (varsinkin, kun joka kohtaa ei vielä voi edes näyttää ;-) ).
Valot kiertävät siis huvimajan katon ympäri ja ainakin minun mielestäni onnistuivat yli odotusten. :-)



Illan hämärässä tunnelma on jo varsin romantillinen. (Eikä ne oikeasti ole noin keltaiset. Kuvaaja taas vasta opettelee hämärässä kuvaamista täällä päässä.)

Kukkavaloaskartelua

Otetaan muutama nippu halpoja muovikukkia (tai kangaskukkia kuten tässä tapauksessa), jouluvalot, nippusiteitä ja sakset. (Minulla on käytössä askarteluuni LED-valot, jotka eivät lämpene paljoa.)


Puretaan kukat osiin ja pujotetaan ne jouluvalon läpi. Vastakappaleeksi laitetaan nippuside, joka pitää kukan nipussa. Näiden valojen kanta ja polttimo ovat juuri sopivan kokoiset kukkien reikiin jolloin kukka pysyy hyvin koossa.


Ja parin tunnin nyherryksen jälkeen valot ovat valmiit. Näistä tuli tällaiset viisi metriä pitkät, joilla voi jo mukavasti somistaa huvimajaa ;-)

Inspiraationlähteenä toimi Siskon ulkomailta hankitut ihanusvalot, jollaisia en suomesta ole etsinnöistäni huolimatta vielä bongannut.

Romantic

Vastustamattomat lautasliinat olivat yhteensä alle kolme euroa ja muovikukkaset 5 nippua vajaalla kympillä. Kukkaniput aion rikkoa ja askarrella niistä jotain (toivottavasti) ihanaa huvimajaan.

Saevesjtynnyr

Äiteen kanssa kiertelimme tänään paikallisia kirppareita varsin hyvällä menestyksellä. Tämä kertakaikkisen piukean sininen peltitynnyri maksoi vain vaivaisen kympin. Edellinen muovinen rumilus sai kyytiä räystään alta kun tämä uusi ihanus tuli tilalle. Jos kun vielä saan tälle kaveriksi pinkin samanlaisen, olen onnellinen.

(Älkää kysykö miksi tuo kauha roikkuu tuossa reunalla. Laitoin sen siihen ihan hetken mielijohteesta - se sopii siihen, se on riittävä peruste.)

Muovia

"Sitimarketin" kassajonossa seistessäni mulkoilin ajankulukseni alennushyllyn tavaroita ja silmiini pisti nämä muoviset siniset viinilasit. Ostin kokeeksi muutaman, kun hinta oli alle pari euroa kappale. Katsotaan pysyykö nämä meidän taloudessa ehjänä.
(Radio on huuto.netistä joskus vuonna kivi ja kuokka. Ei toimi, joten palvelee koristeena.)

Valkeus

Johan valkaistui. Ja yksi maalauskerta sai luvan riittää jo siksikin, että urakka olikin odotettua rankempi. Ylöspäin maalaaminen käy tosiaan voimille ja kun pitää vielä sipsutella panelien koloihin maalia on se tuplasti vaivalloisempaa.


Valkoisena katto näytti kohoavan metrin korkeammalle kuin ennen, mutta tässä kameran objektiivi sekä kuvauskulma vääristää asian vielä huikeampiin mittasuhteisiin. Näyttää ihan joltain kappelilta tuo.

Ankeus

Huvimaja on vieläkin talven jäljiltä likainen ja täynnä ylimääräistä rojua. Jostain syystä sinne on kiva syksyn ja talven aikana varastoida sinne kuulumattomia asioita, niinkuin esim. autonrenkaita.
Tänään on vihdoin se päivä, kun laahaan itseni majaan ja suoritan siellä kunnollisen joskin myöhästyneen kevätsiivouksen.


Samalla voisin maalata majan katon. Se ei näytä kovin kivalta kellastuneine ja homeisine pintoineen. Toivottavasti yksi maalikerros tekee tehtävänsä. Maalia on juuri sen verran ja laiska ei jaksa juosta ostamaan lisää :-)

Terveisiä kukkapenkeistä

En kuollaksenikaan muista kahden ensimmäisen nimiä, mutta alimpana on arovuokko. Ylintä kutsun hattivatiksi ja keskimmäinen on oikeasti pensas joka on vartettu pienen puun runkoon.

Luonnonvaloa

Portaikossa, jossa ei yleensä ole kovin valoisaa on näin iltasella aivan ihana valo, kun aurinko paistaa matalalta suoraan sisään.
En saanut valoa kovin hyvin kameralla ikuistettua, mutta tunnelma tuolla on normaaliin pimeyteen verrattuna ihana. Seinän peili- ja kehyskokoelmakin näyttää paljon "arvokkaammalta". (Vaikka nyt kun näitä kuvia katsoa alkavat nuo peilit näyttää kovin tylsiltä... Jos keksisi seinälle vaihteeksi jotain muuta. Hmmm...)

Valoa ikeasta

Olin jostain syystä saanut päähäni, että taannoin ikeassa näkemäni puoliympyrän malliset aurinkokennovalaisimet voisivat olla kivat huvimajan seinässä. Kun sitten tänään tuli asiaa niille kulmille kävin ostamassa pampulat kotiin. Täräytin ne seinään kiinni ja nyt en osaa päättää ovatko ne vai eivätkö ne ole - kivat siis.

Valo sinänsä on mukava pimeällä pihalla, siellä kun ei paljon muuta valoa ole. Ja valon sävy on kaunis. Kirkkaus on yllättävänkin hyvä, vaikkeivät nuo oikeasti valaise juuri mitään, mutta eivätkö nuo nyt näytä siltä, kun joku olisi pistänyt tuohon majaan ajovalot?

Unelmien keittiötuolit

Vastaan tässä anonyymille kyselijälle linkillä, millaisista tuoleista haaveilen.
Kuva on täällä.
Näitä on itseasiassa aika monen mallisia, mutta juuri tämä viehättää eniten. Toki muutkin mallit kelpaisivat. Väri saa olla mikä hyvänsä, kunhan tavara on oikeasti vanha ja käytetty (saa olla vaikka risakin).

Joten jos joku joskus törmää tällaisiin täällä pohjolassa, hän vissiin arvannee kenelle voi niistä vinkata ;-)

Puolen vuoden väsytystaistelu

Huomasin tämän tarjottimen paikallisella kirpparilla ensimmäisen kerran noin puoli vuotta sitten. Hinta oli silloin mielestäni aivan liian suolainen - peräti 10 euroa.
Katselin tarjotinta kuitenkin aina kirpulla käydessäni ja muutama viikko sitten alkoi vihdoin tapahtua. Ensin hinta tippui vähän, sitten vähän enemmän ja vihdoin tänään se oli siedettävällä tasolla kolmessa eurossa. Sen enempiä miettimättä ostin sen pois kuleksimasta.

Mikähän siinäkin on, että kaikki pitää saada aina halvalla kirpparilta. Kohtuuhinnallakin saisi vaikka mitä aarteita, mutta minuun iskee aina piheys ja odotan, että teen todellisia löytöjä, eli todella halpoja. Jos maksan jostain tuotteesta paljon, pitää sen olla joko jotain mitä olen etsinyt kauan tai jotain aivan huikeaa.

Unhoon jäänyt ihanuus

Uuden jääkaapin aiheuttaman keittiön raikastumisen johdosta bongasin työtason alta unholaan jääneen iki-ihanan vanhan pikkujakkarani. Sisko löysi vuosia, vuosia sitten kolme tällaista "fifties" pallia minulle. Pallit olivat (ja kaksi on edelleen) suht huonokuntoisia, mutta tämän yhden putsasin ja puleerasin käyttöön.
Siellä se on nöpöttänyt tason alla piilossa, kunnes nyt kaivoin sen esiin kunniapaikalle Smeg kaunokaisen vierelle. Molemmat edustavat minulle lähes pakkomielteenomaisen ihastuksen aiheuttanutta viiskytlukuista amerikkalaista diner-tyyliä, joka on jaksanut viehättää jo kohta parikymmentä vuotta.

Ah, kunpa vain joskus löytäisin jostain oikeasti vanhat ja elämää nähneet diner-keittiötuolit tähän samaan tyyliin...

Kaunotar paikallaan

Pimeästä päivästä huolimatta keittiön ilme raikastui kertaheitolla vaalean jääkaapin myötä. Kun nyt vain malttaisin olla koko ajan näpelöimättä tuota kaunotarta ennen huomista, silloin nimittäin laitan pintaan autovahan, jotta se on helpompi pitää puhtaana.