Tuli ja tuoksu

Minulla on sama ongelma kuin siskollakin, nimittäin viehtymys vaniljan tuoksuisiin kynttilöihin. Niitä pitää polttaa aina syksystä jouluun. Jostain syystä kynttiläinnostukseni laimenee aina heti tammikuun alussa, kun talvipäivänseisaus on ohitse ja päivä alkaa pidetä.

Tämä suhteellisen iso mukavan rustiikkinen lyhty tarttui mukaani järvenpääläiseltä kirpputorilta 7 euron hintaan pari päivää sitten.

Bug art

Takkoja sytytellessä käsiini osui tämä halko jonka kuoren alta pilkisteli mielenkiintoisia kuvioita. Kuorittuani koko palikan en voinut kuin jäädä lumoutuneena tuijottamaan tuon taitavan ötökän jälkiä. Mielettömän upeita koukeroita, symmetrisiä kuvioita ja aivan kuin se olio olisi piirrellyt tuohon auringonlaskuja. Mieleeni tulivat vanhat kalliomaalaukset. Turha kai sanoakaan ettei tämä halko päädy meillä takkaan, pistän sen talteen ja otan joskus mallia tuosta taiteilijasta.

Komeron tilanne

Tältä näyttää komero ensimmäisen maalikerroksen jälkeen. Se onnistui yli odotusteni ja mikä parasta nielee sisäänsä vielä enemmän tavaraa kuin osasin ikinä kuvitella.
Nyt vaan toinen maalauskierros ja voin viettää komeroni tupareita.

Joka ilta kun lamput sammuu...

Nero oli se joka keksi patterikäyttöiset led-kynttilät. Joskus jos joudun olemaan yön kotona yksin saattaa pimeässä iskeä pieni mörköpelko ja silloin kaipaa vähän valoa pimeyteen, nämä pienet ystäväni auttavat siihen hätään. Parasta näissä tosiaan on se että ne voi tällätä melkeinpä minne vain eikä tarvitse huolehtia paloturvallisuudesta niin kuin oikeiden kynttilöiden kanssa. Rumiahan nämä ovat kuin penteleet ja siksi kaivankin ne esille vain ilta aikaan.
Tässä kuvassa ne on aseteltu niiden jotakuinkin turhien sisustustikkaiden askelmille. Mielettömän kaunis tunnelmavalaisin ja toimii hyvin. Yksikään mörkö ei uskalla astua romanttiseen buduaariini ensi yönä.

Näen punaista !!

Ja taas vastaan käveli vastustamattomia silkkitäkkejä. Nämä kaksi punaista ruusukuvioista kaunokaista lähtivät mukaani riihimäen kirppiksiltä vitosen kappalehintaan. Mulla on nyt ilmeisesti jokin silkkitäkkivaihe päällä, kun näitä tuntuu tulevan jo ovista ja ikkunoista. Eipä siinä poimitaan talteen vaan näitä ei kai koskaan voi olla liikaa...

Vanha kultakehyksinen peili maksoi 12e ja pääsee koristamaan "peilisaliani" eli kansanomaisemmin eteistä. (Tahallani mallasin peilin niin että makuuhuoneeni kultainen panelikatto näkyy kuvassa.)

Komeron tekoa

Tämän päivän työvaiheita. Ovi on talon alkuperäisiä se palveli ennen vessan ovena, mutta oli siihen tehtävään aivan liian pieni. Nyt se sai uuden elämän komeron ovena. Olihan urakka saada tuo paikoillen yksin. Painaa melkoisesti vaikka pieni onkin.
Huomenna saattaisi päästä jo maalaamaan ja listoittamaan. Hyllylevyt pitäisi myös keksiä jostain. Voi olla että laitan jotain kierrätyskamaa hyllyiksi en millään kehtaa ostaa hyvää kallista puuta ja piilottaa sitä komeron sisään.
Yläkaapin oveksi ajattelin laittaa ihan suoran levyn jos sen saisi vielä niin nätisti ettei ensi näkemältä huomaisi siinä olevan ovea lainkaan.

Ah, en malta odottaa että pääsen tunkemaan kaikki romuni tuonne komeroon piiloon ja saan työhuoneen vihdoinkin siistiksi.

Remonttikuumeen kourissa

Syy viimeaikaiseen hiljaisuuteen bloggauksessa on vakava akuutti remonttikärpäsen purema. Tästä aiheutuneessa kuumeessa olen listoittanut, maalannut, saumannut, hionut ja puunannut kämppää kuin mielipuoli.




Nyt on menossa työhuoneen organisointi. Sain ajatuksen rakentaa huoneen nurkkaan kiinteän komeron, jonne saisin kaiken ylimääräisen roinan kätkettyä siististi ja voisin luopua huoneen väliaikaisista kaapeista ja lipastoista. Runkotyöt ovat jo hyvällä mallilla. Teen tätä projektia taas mentaliteetilla: "Suunnittelen tehdessäni", joten saas nähdä mitä lopputuloksesta tulee. Tavoitteena on tehdä komero joka näyttäisi siltä kuin se olisi ollut paikallaan aina.

Karkkia USA:sta

Amerikan eBay on tehty niin helpoksi käyttää että se on johtanut minulla lähes yhtä vakavaan koukuttumiseen kuin kotimaiseen vastineeseensakin.
Tässä viimeisin ostokseni. En voinut vastustaa tuota väriä enkä myöskään tuota brändiä. Rahat eivät vielä riitä heidän ihanaan yleiskoneeseen joten tyydyin tölkinavaajaan. :-)

Olohuoneen nurkassa

Tässä ikkunakehysremontoinnin lomassa päätin kokeilla siskolta lainaamaani kamerajalustaa keinovalossa. Hyvänen aika miten hyvin toimii. Nyt saa kuvattua iltasellakin ilman, että heilahtaa. Tässä näkymä työhuoneeni ovelta olohuoneeseen.




Löysin kaappien kätköistä tämän siskon ammoin tekemän keramiikkavadin johon tälläsin vaniljakynttilän. Söpöä.




Joskus kehykset ovat niin kauniit ettei niihin kuvaa raaski laittaa ollenkaan. Nämä umpipuiset kehikot ostin monta vuotta sitten huuto.netistä. Niitä on matkan varrella jo hiiretkin järsineet, mutta silti niissä on jotain niin upeaa. Mieleni tekisi joskus viedä nämä jonnekin jossa osaisivat kertoa näille iän ja mahdollista historiaa. Olen monesti kuvitellut että näissä on joskus ollut jonkin siniverisen muotokuva tai jotain muuta pröystäilevää.

Keskeneräisyyksien korjausta

Täällä kämpässä on jokaisessa huoneessa vielä jonkinasteinen remontti menossa (paitsi makuuhuoneessa). Jalka- tai kattolistoja puuttuu tai ikkunoita ei ole "kehystetty" tai lattia odottaa lisää maalia. Nyt olemme ottaneet itseämme niskasta kiinni täällä ja ruvenneet korjaamaan noita kiusallisia puutteita. Olisi jo aika päästä asumaan valmiiseen taloon.

Tässä juuri maalatut ja asennetut olohuoneen pikkuikkunan kehyslistat. Itse ikkunassa on vielä vanhaa liimapaperia, joka pitäisi jollain ilveellä liottaa siitä irti. Tuo ikkuna oli talon ostohetkellä jostain syystä piilotettu sisäpuolella seinän sisään ja eristetty umpeen. Oli siinä työ kaivaa se esille ja saada auki.

Ikävä

Mikseivät aamut enää ole tällaisia? Miksi syksy tuli niin nopeasti ja niin kylmänä? Oh ja voi.

Kokonaiskatsaus makuuhuoneeseen

Kas tässä makuuhuone jotakuinkin kokonaisuudessaan nyt. Siskolta (vihdoin) saatu silkkitäkki sopii väritykseltään huoneeseen täydellisesti. Tavarat kaapin päällä vaihdoin neutraalimman värisiksi (ehkä jopa liiankin). Maalaukset seinillä ovat omaa tuotantoani, toinen oli jo valmiiksi makuuhuoneessa ja toisen siirsin työhuoneesta.
Maalasin siskon vihreästä talosta löytyneen vanhan arkun kermanvalkoiseksi ja pistin sen toimittamaan yöpöydän virkaa. Luovuin suunnitelmasta restauroida eräs kesällä hankkimani yöpöytäkaappi, se olisi ollut makuuhuoneeseen ehkä liian romanttinen. Arkku on mukavan rosoinen ja sitä paitsi säilytystilaa ei voi olla koskaan liikaa.

"puhelinkoppi"

Makuuhuoneen vaatekaapin ja seinän välissä on todella turha kolo, jonne en ole saanut muuta järkevää kuin pyykkikorin tungettua. Tässä eräänä päivänä yksi mieheni ystävä poikkesi tuomaan minulle tuollaisen vanhan seinäpuhelimen, kun kerran vanhasta roinasta pidän - kuulema. Kiva kapistus en vain ensin keksinyt millään minne se sopisi vai sopisiko minnekään. Nyt näyttäis siltä että paikka löytyi. Turha kolo sai koristeen.

Tuolle pyykkikorille täytyy vielä tehdä jotain. Luulin maalanneeni sen hyvin mutta vanha shokkivihreä väri kuultaa ikävästi edelleen läpi, yök. Muuten makuuhuone on kahta listan pätkää vaille valmis. Olen niin tyytyväinen lopputulokseen, vihdoinkin jotain ihan valmista tässä ikuisessa remontissa.

Täkkejä siellä ja täkkejä täällä...

Kolme euroa kappale lohjan kierrätyskeskuksesta. Käytiin siskon kanssa päiväretkellä tutustumassa paikalliseen kirpputoritarjontaan ja täytyy sanoa, että ihan kannattava retki oli.
Nämä peitteet päätyivät kuitenkin siskon kokoelmiin vihreään taloon ja minä sain siskolta kauan himoitsemani kahvinruskean täkin.

Päivän saaliit

Kuusi aitoa colalasia seitsemänkymmentä penniä kappale. Näitä olen jo pitkään etsinyt yhden orvon lasin kaveriksi. Jostain syystä näiden estetiikka viehättää. Ehkä siksi kun design laseissa on pysynyt suht samana kautta aikain. Ja ehkä myös siksi että olen itse aika pahasti koukussa kokikseen :-)



Ja taas yksi silkkitäkki kokoemani jatkoksi (mitähän ihmettä näillä kaikilla edes tekee). Tämä viehätti marjapuuroisella värillään ja tuli heti mieleen että minulla sattuu olemaan lähes samansävyiset samettiverhot. Yhdistelmää voisi kokeilla makuuhuoneeseen joku päivä, kun romanttinen fiilis iskee.

Parmiamo Mama!

Maailman paras pizza sisältää juustoa, tomaattikastiketta, parmankinkkua, rucolasalaattia, tomaattia ja parmesan juustoa. Itse tehtynä ei ehkä yhtä hyvää kuin eräässä lahtelaisessa ravintolassa, mutta ajaa asiansa. Nyt ei muuta kun napanahka naukumaan!

Nyt alkaa näyttää siltä miltä pitääkin

Ja kamerakin vaihteeksi tottelee. Koko päivän metsästin valkoisia pussilakanoita, tyynyliinoja ja toista runkopatjaa. Ja kuten kuvasta näkyy onni oli myötä. Voisin istua tuolla makuuhuoneessa vain ihailemassa tuota sänkyä koko loppuillan. En voi ymmärtää miksi Ikea ei enää myy tuota mallia, sehän on täydellinen. Toisaalta hyvä ettei myy, jotta kaikilla ei ole kohta samanlaisia sänkyjä ;-)

Rautasänky

Pohdin sitä rautasänkyä sitten koko viime yön ja aamulla päätin löytää sellaisen mahdollisimman pian. Tämä lähes käveli syliini vielä saman päivän aikana ja kas kummaa se jopa mahtui makuuhuoneeseeni. Onhan se toki 20cm kapeampi kuin edellinen sänkymme ja siksi siinä ei ole kuin yksi patja nyt koska toinen on liian leveä. Pitää marssia huomenna patjaostoksille.
Ihanasti tuli lisää myös tilaa huoneeseen sivusuunnassa. Se tarkoittaa siis sitä, että pääsen kunnostamaan kesällä bongaamani aivan ihanan vanhan yöpöydän sängyn toiselle puolelle. Projekteja projektien perään, ennen kuin edelliset ehtivät valmistua :-).

Kamalan vihertävä kuva tuli. Olen yrittänyt muokata digikamerani aikaansaamaa keltaisuutta pois kuvista, mutta näyttää siltä että lopputulokset ovat aina huonompia kuin alkuperäiset. Täytyy tästä lähtien yrittää kuvata enemmän luonnonvalossa ettei silmänne rupea särkemään värivirityksistäni. (Toisaalta saattaa olla että nuo järkyt vihreät unikkolakanat häiritsivät keskittymistäni ;-P)

Askarteluja

Pahvisista hattulaatikoista loihdin spraymaalia ja tussia käyttäen tällaiset oivat säilytyslaatikot muroille ja muille, jotka ennen istuskelivat keittiön kaapin päällä omissa epäesteettisissä pakkauksissaan. Näissä on vielä se hyvä puoli, ettei tuo lapseni saa aikaan kovin suurta vahinkoa vaikka nämä välillä lattiaan tupsahtelisivatkin sieltä.

Muuttuneita mittasuhteita ja muita detaljeja

Jostain syystä tämä suuren suuri kaappi kutistui, kun seinien väri muuttui. Ennen se näytti massiiviselta ja nyt se on tuollainen siro pieni...
(Tämä kuva on muuten otettu niin että seison aivan huoneen nurkassa. Sänky rajattu hiuksen hienosti ulos kuvasta. Ihan vain tiedoksi, että osaatte hahmottaa kuinka pieni tuo huone on. Melkein kuin komero.)



Vanha roskiksesta löytämäni pöytälamppu tutustumassa yöpöytääni. Tästä on joku rikkonut kytkimen jonka korjaan ennen kuin päätän tuleeko tästä uusi yölamppuni vai ei.



Ihanaa kun on ikkunalauta. Vaikka se on aika kapea on se silti ihana ja siihen on pakko laittaa jotain ihan vain siksi kun se on olemassa.

Remonttitunnelmia makuuhuoneesta

Ihanan luovan kaaoksen keskellä olen elänyt tässä viime päivät. Parisänky on pantu tilanpuutteen vuoksi puoliksi ja mies on viettänyt yönsä olohuoneen sohvalla. Haaveilen että saisin tuonne mahtumaan sellaisen kunnon rautapäätyisen parisängyn, mutta huoneen ahtauden takia se jäänee vain haaveeksi, täytyy tyytyä päällystämään tuo (itse tekemäni) sängynpääty vaaleammaksi ja näin koettaa luoda illuusio siitä, että sänky ei olisi niin "täyttävä". Nyt siinä roikkuu kangas päällä ihan vain jotta maistelen, että toimisiko se vaaleana. Oikeastihan se on tumma viininpunainen joka hieman alkoi särkeä silmiini tuossa vaaleudessa.

T.L.C. for Vipp

Tuijoteltuani aikani uudemman Vipp-roskiksen kuvia minua alkoi enenevässä määrin häiritä kumitiivisteiden puute omassa vintage-vipissäni. Asioidessani paikallisessa sähköliikkeessä sain päähäni ajatuksen kokeilla paksumman sähköjohdon kimmoisaa mustaa muovikuorta korvaamaan puuttuvat tiivisteet. Ja katohan vaan sehän toimii!

Muutoin luulen, etten lähde tuota kovin putsaamaan ruosteista tai muuten muokkaamaan. Se on vanha ja käytetty ja saa näyttää siltä.

Jackpot!!!

Aito vanha Vipp roskis kirpputorilta hintaan 19.90! Mekanismi toimii kuin unelma ja muutenkin on ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Vähän T.L.C:tä ja krominkiilloketta niin oh-la-la. Harmi että juuri se Vipp-merkki puuttuu, mutta kyllä tuon ilman sitäkin tunnistaa. Tällaisesta olen haaveillut vuosikausia ja nyt se käveli vastaan, kun sitä vähiten osasin odottaa. Leijun metrin irti maasta onnesta!

Kananlihalla

Kirpputorilta tarttui mukaan tänään lapsen huoneeseen sopivia "somisteita". Tuo yksinäinen skorpioni oli jo entuudestaan ja nämä kaksi uutta taulua teki sen kanssa kivan kollaasin. Kauniitahan tuollaisetkin eläimet tavallaan ovat, mutta täytyy kyllä todeta että ihoni oli hiukan kananlihalla noita tauluja ripustellessa. Entäs jos joku aamu herään ja taulut ovat tyhjiä...?

Kuva on epätarkka koska kuvaajalla oli sattuneesta syystä kiire pois ;-) Lapsi taas oli aivan liekeissä ja ryntäsi heti netistä tutkimaan lisää infoa noista ötököistä.

Halkosulkeiset

Tänään tuli syksyn puukuorma pihallemme. Tietenkin samalla hetkellä kun kuorma kipattiin maahan alkoi hirvittävä rankkasade. Onneksi se ei kestänyt kauaa, mutta pienen paniikin se ehti aiheuttaa. Puiden kasaaminen ei totisesti ole mielipuuhaani, mutta jostain syystä valmiit puupinot saavat minut huokailemaan tyytyväisyydestä.

Ikkunan suurennus

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen kehyslistat ja itse ikkunapuitteet kiiltelevät vielä märkinä. Leveät kehyslistat ovat vanhasta purkutalosta ja niissä oleva maali oli niin hyvin kiinni etten viitsinyt ruveta sitä poistamaan vaan pistin reilusti uutta maalia vanhan päälle, niin ne on ennekin tehneet ;-) Samoin otin puitteista irti vain ne mitkä vapaaehtoisesti lähtivät. Mielestäni vanhassa saa näkyä vanhat maalikerrokset ja kulumat siinä on eniten tunnelmaa.

Kummallista miten isommat ikkunankehykset saavat koko ikkunan näyttämään todellista suuremmalta. Tuo ikkuna on mitoiltaan vain pikkuisen päälle metrin kanttiinsa ja nyt se näyttää paljon isommalta. Jännä juttu on myös se että tuo akkuna on leveämpi kuin mitä se on korkea, mutta näyttääkö se siltä? Ei kun se ovelasti näyttää kapealta ja korkealta.

Hitaasti hyvä tulee

Tässä on nyt pari iltaa hierottu tuota makuuhuonetta valkoisemmaksi. Kaksi seinää on vasta valmiina osin flunssan aiheuttaman väsymyksen osin huoneen ahtauden vuoksi. Vasta kolmannen maalikerroksen jälkeen alkoi pikkuhiljaa näyttää siltä, ettei punainen enää kuulla läpi. Huh. Samoin tein keksimme miehen kanssa uusia huoneen ovi- ja ikkunalistat. Ovilistoja metsästeltiinkin pitkin päivää ympäri kyliä ennen kuin sopivat puiset listat löytyivät. Suuri tavoitteeni on vielä maalata osa niistä tänä iltana, mikä tarkoittaa sitä että saan nukkua oikein kunnon maalinkäryisessä makuuhuoneessa (sänkyni on siellä ja se on liian iso siirrettäväksi enkä osaa nukkua muualla) onneksi tämä flunssa on vienyt hajuaistini lähes kokonaan :-)