Kunhan se on vihreää

Värjäysinspiraationi viime viikonloppuna tuotti tulokseksi vielä kaksi koneessa värjättyä torkkupeittoa sohville olkkariin. Kuvissa ylempi on taas (ei sama kun edellisessä postauksessa, minulla on näitä kaksi) Jyskin keltainen peitto, johon täräytin ensin Dylonin forest green -sävyn ja sen päälle vielä espresso brown -sävyn, koska pelkkä vihreä oli koneesta tullessaan silmiini aivan liian piukka ja luonnoton. Lopputulokseksi tuli tuollainen hyvin synkkä ja tumma vihreä joka sopii makuuni paljon paremmin.

Toinen peitto oli jo olemassa täällä ja alkuperäiseltä väriltään haalistunut suklaanruskea. Siihen pistin väriksi Dylonin oliivinvihreän ja se muuttui mielestäni laakista kivaksi. Nyt on peittoja sohvilla loikoiluun ihan jokaiseen vuodenaikaan sopivasti, koska mielestäni vihreä käy täydellisesti niihin kaikkiin.

Näillä koneväreillä puljatessa huomioin sellaista, että tällaiset all-in-one-värit toimivat mielestäni paljon paremmin, kun useammalla paketilla olevat. On paljon helpompi asettaa valmis purkki koneeseen, kun aukoa sinne monta. Väri tuntuu myös levittäytyvän tasaisemmin tällä systeemillä, mutta se toki riippuu kai koneestakin.

Toinen huomioni oli, että kannattaa pestä se pesukone jo ennen värjäystä, pyyhkiä kunnolla kaikki kumitiivisteet ja välit ja lokoset, jos sellaisia näkösällä on. Oli nimittäin iso urakka näiden värjäysten jälkeen lähteä niitä tiivisteiden rakosia ja lokosia putsaamaan, niihin alunperin kertyneeseen pesuainejäämään ynnä muuhun oli kertynyt kunnon satsi tummaa väriä jonka poistamisessa meni hyvä tovi.

Tässä vielä toisen huoneen valossa kuvattuna nuo vihreän sävyt. Mielessä kytee ajatus, että ompelisin tuohon tummempaan uudet ompeleet, kun jotenkin silmä ei tahdo tottua noihin vaaleisiin joihin väri ei tarttunut lainkaan. Annan kuitenkin vielä olla tovin noin, koska minut tuntien voi hyvinkin olla, että pian en kiinnitä niihin enää lainkaan huomiota.

Mutta olipas hyvä värjäysviikonloppu. Kaikki värikokeilut onnistui hyvin, vaikka toisinkin olisi voinut käydä, oli ilmeisen hyvä värjäysonni matkassa. Seuraavaksi haluaisin kokeilla kasveilla värjäämistä, mutta ensin pitää keksiä että mitä niillä sitten värjäisin ja opiskella aihetta lisää.  Onneksi on tuo eräs ystävänikin aiheesta kiinnostunut, niin ei tarvitse yksin pähkäillä. Ans kattoo mitä tästä vielä aikaan saammekaan.

Two more quilts I dyed last weekend. I used Dylon colors for these ones. The one above was yellowish before dye. I put forest green on it and as it was too bright green for me I dyed it again with espresso brown; it turned out perfect dark, gloomy green. 
The quilt below was originally faded chocolate brown and I put olive green dye on it. It turned out perfect warm army green just like that. Very happy with the results.

Kuivuvia kukkia ja värjäysjuttuja

Viikonloppu vierähti täällä pesukone pyörien erilaisia värjäyskokeita tehdessä. Kun innostuin tuonne olohuoneeseen vähän lämpimämpiä sävyjä tyynynpäällisillä kokeilemaan, tuli tietysti himo säätää vähän torkkupeittojen kanssa myös, niinpä marssin peitto- ja väriaupoille ja aloin värjäyshommiin.

Tämä puuvillainen peitto oli alunperin aika kivan syksyisen keltainen, mutta makuuni aivan liian pirtsakka, joten päätin testata josko värin saisi sammumaan makuuni hieman "kuolleemmaksi" täräyttämällä siihen myyränharmaan värin päälle.

Kaikki menikin värisävyn osalta ihan nappiin, mutta väripanos, ohjeenmukaisesta käytöstä huolimatta, sai aikaan kivat läntit ja epätasaisuudet siihen kohti peittoa, johon ne piti alussa asettaa, mutta ne eivät ole niin silmiinpistävät, etteikö tämä kelpaisi käyttöön ihan näin. Sohvalla ollessaan on torkkupeitot aina niin rutussa ja mutkalla, ettei niistä kyllä pienet värierot erotu sitten millään.

Kovista yrityksistäni huolimatta en saanut näihin kuviin tuota värisävyä toistumaan oikein. Jostain syystä kamerani halusi nähdä sen enemmän tuollaisena greigenä (harmaanbeige) vaikka se onkin luonnossa paljon kellertävämpi. Asiaa ei tietenkään auta myöskään tuo keltainen auringonkukanraato somisteena.

Niistä puheenollen, ne ovat tuossa varta vasten kuivumassa. Näin jossain (en taaskaan muista missä ja koska) kuvan kuivatuista auringonkukista ilman terälehtiä ja innostuin itsekin kokeilemaan millaisia niistä sitten tulisi. Kuten kuvista näkyy matkaa lopputulokseen on vielä jäljellä, mutta jostain syystä tykkään noista lakastuneistakin tosi paljon noin.

Värjäilin viikonlopun aikana kaksi muutakin peittoa, mutta ne ovat vielä kuivumassa. Kuvailen niitä tänne jahka valmistuvat ja valoa riittää, jotta värisävyt näkyvät edes suunnilleen oikein sitten. Niihin käytin eri merkkistä väriä ja ne onnistuivat myös melko kivasti. Palataan tähän aiheeseen siis uudemman kerran vielä tuonnempana. Nyt lähden nauttimaan kauniista ilmasta ja poimimaan vähän askartelutarpeita luonnosta.

Did some dyeing during the weekend. Here's my first result (click the links in the text to see it's original color and the dye I used - mole grey - to get this result). Also the sunflowers are there to dry out, saw a pic of dried sunflowers without petals somewhere and want to try it myself too.

Pienen pönttöuunin päällä

Siinä missä saatan toisaalla kodissamme ola hyvinkin ripeätahtinen muuttamaan asioita, saattaa toisaalla asiat lojua vuositolkulla samoissa asennoissa paikoillaan. Osin ehkä siksi, kun tykästyn johonkin niin jaksan sitä katsella, vaikka sitten vuosikausia ja osin siksi, jos en ole vaan keksinyt parempaakaan tilalle.

Tätä työhuoneen takan päällystä en vielä ollut ajatellut uusiksi järjestäää, mutta olosuhteiden pakosta siihen nyt kumminkin ajauduin, koska pienessä huoneessa alkaa tila jo armotta loppua kesken erilaisten työvälineideni lisääntyessä vuosi vuodelta. Siksipä siellä aiemmin -  vuosikausia -  oleilleet kynttilänjalat saivat nyt lähtöpassit ja tilalle tuli pari purkillista erilaisia, mutta esteettisiä työkaluja sekä savitöissä muottina käyttämäni lasipullo työpöydältä tilaa viemästä. 

Oikein kivasti ne siellä nyt mielestäni ovat ison vanhan kirjaimen kaverina eikä yhtään ole ikävä niitä kynttilänjalkoja, joilla varsinaista virkaa ei ollut, koskapa en niissä koskaan kynttilöitä edes poltellut.

(Sanon tähän väliin vielä ihmettelijöille, että tämä on uuden mallin pönttöuuni jossa pääliosa ei lämpiä laisinkaan ja sivuillakin suojaetäisyydet ovat 10-15cm.)

Uunin sivulle seinäkaapin päälle muutti kesän aikana asumaan ystävältä saatu hieno papinkaura, jonka hämähäkkimäiseen ulkomuotoon olin kovasti ihastunut. Tykkään myös paljon siitä kuinka vaatimattomalla hoidolla tällainen hengissä pysyy ja viihtyy. Toiveeni ovat kovin korkealla sen suhteen, että tästä tulisi nyt oikein pitkäikäinen kasvikaveri tähän huoneeseen. Toistaiseksi näyttääkin siltä, että loistavasti menee.

Koskapa tuo pönttönen on niin matala niin tykkään pitää sen päällä ja vierellä korkealle kurottelevia asioita tuomassa siihen lisää pituutta, jotta se sointuu huoneen muihin korkeisiin kalusteisiin paremmin ja nostaa vanhan talon kattoa samalla silmään ylemmäs. Toimii tosin hyvin näissä rintamamiestalon matalissa huoneissa, kun välillä kurottelee jostain kohti aivan liki kattoa sisustuksen kanssa, tulee ylväämpi fiilis tiloihin.

I'm sometimes quick at changing things in our house, but sometimes some places stay the same for years and years. Partly cause if I like something I can have it around for a long time. This is not a big change, but I needed a place to store some my crafting tools and I found the place on top of this tin oven. 

Vähän maustetta sohvannurkkaan

Nyt kun kesä alkaa olla jo loppusuoralla huomasin, että kaipaan ihan hirveästi jotain vaihtelua olohuoneen sisustukseen ja mitenpä se on helpompi tehdä, kun uusia sohvan koristetyynyt. (Miksi niitä muuten sanotaan koristetyynyiksi? Meillä ainakin niiden päällä ja alla löhöillään ja niitä käytetään ja kasataan, heitellään ja rutataan just niin kun koristeille ei kai pitäisi tehdä.)

Kaikki alkoi tuosta yhdestä pyöreästä tyynystä jonka ihana vihertävä mudanruskea väri hurmasi minut tyystin pistäytyessäni paikallisessa sisustusputiikissa. Siinä oli jotain ihanan rentoa fiilistä ja mausteista lämpöä, mitä huomasin kaipaavani sisustukseeni just nyt.

Sen kaveriksi ompelin kangaskaupasta varta vasten hankkimastani haaleasta okrankeltaisesta kankaasta päällisen vähän pitkän malliseen sisätyynyyn joka on sohvalla ollut kaikkien lemppari muotonsa puolesta. Siinä sitten niitä kahta tyynyä pyöriteltyäni totesin, että hitto soikoon, lisää tarvitaan ja marssin lähipitäjään liikkeeseen, jossa tiesin hyvät valikoimat minua miellyttäviä merkkejä ja kuoseja olevia tyynynpäällisiä olevan.

Ja niinhän siellä myöskin oli. Mukaani tarttui ihana okrankeltainen hapsupäällinen sekä pehmeä pellavainen, joka sointuu kivasti muiden värien joukkoon. Sisätyynyt näihin kaikkiin, pyöreää lukuunottamatta, löytyi jo omasta takaa joten rahaakaan ei palanut ihan järjettömästi. 

Nyt tykkään tosi paljon tästä sohvannurkasta ja on ihanaa kun on vähän jotain uutta pehmeyttä tuomassa lämpöä näihin viileneviin iltoihin. Voisi kai ehkä jo sanoa, että tässä pikkuisen syksyä varten sisustelen jo. 

Wanted some change in the livingroom so I ended up buying some new covers for my pillows on the sofa. I really like the spicy and warm tones they bring to this nook, just what I needed in these cool and dark nights in the brink of autumn.

Elokuun kirppislöytöjä

Pitkästä aikaa oikein kunnon kirppisturnee hämeessä ystävän kanssa tuotti oikein muikean saaliin, joista lähes kaikki tässä kuvatut löytyivät yhdeltä ainoalta kirppikseltä. Jaa mikäkö tuo ihmeellinen aarreaitta Hämeenlinnassa oikein on? No sehän on Julian Vintagevintti OldsCool.  

En ollut siellä kerennyt vielä piipahtamaan, vaan ihaillut instasta hänen aarteitaan ja nyt tällä turneella suuntasimme tietysti ensimmäiseksi sinne.

Sieltä löytyi omiin kokoelmiini tuo ylemmän kuvan huikea messinkitarjotin (25€) ja korallit (8€) tähdenmuotoinen simpukkakoriste taas löytyi ihan Parolan aseman Katjalta, joka lykkäsi sen lahjaksi käteeni kotiin lähtiessäni.

Kuivatun käärmeen olin nähnyt jo OldsCoolin instassa ja salaa toivoin, että sen vintiltä vielä löytäisin, ystäväni kotipuolessa nimittäin ra-kas-taa tällaisia kummajaisia. Olikin suuri onnenpotku, että se vintillä vielä oli, jotta sain kotiuttaa sen mukaani ystävälle. 

Itselle löysin vintiltä tarpeellistakin tarpeellisemman vanhan ilmanvaihtoräppänän vitosella, sellaista olin jo tovin etsiskellytkin. 60-luvun lopulla rakennetusta autotallistamme tämmöinen nimittäin tyystin uupuu, ja nyt on kiva kun löytyi tyyliin sopivasti aito vanha.

Sitten sain vielä ihanalta vintageladyltä mahtavan lahjoituksen jo aiemmin hänen minulle lahjoittamaan varaosa-imuriin. Tykkään tosi paljon vanhasta Nilfiskin imuristani, mutta siihen suulakkeiden löytäminen on ollut kovin haasteellista, onneksi on tällaisia tyyppejä jotka pistävät toiveeni korvansa taakse ja ilahduttavat tällaisilla aarteilla. Nyt kelpaa kuulkaas taas imuroida erilaisia pintoja kun on uusia suulakkeita. 

Reissu oli siis oikein ihana ja saalis kotiinviemisiksi ihan täydellinen. Ei mitään kovin turhuuksia tällä kertaa vaan enemmän tällaista käyttökamaa joka tulee hyvään ja kovaan tarpeeseen. 

Some of my latest fleamarket finds from OldsCool Vintage-attic at Hämeenlinna.

Kerkesinpäs

Kesä alkaa jo edellä viimeisiään, mutta kerkesin silti vielä yhdelle vaunureissulle aurinkoisen ja lämpimän kelin aikaan. Iltapäivä oli jo pitkällä kun perille päästiin ystävien mökkipihaan, mutta äkkiä oli leiri laitettu ja  pystyssä ja päästiin vielä hyvin nauttimaan lämpöisestä kesäsäästä ja illasta. On se vaan näppärää kun kaikki on mietitty nyt niin helpoksi tuolla, ettei turhaa aikaa turaannu mihinkään miettimiseen, vaan kaiken saa läjään nopeasti ja lähestulkoon kivuttomasti. Nyt kun kaiken saa purettua tai taitettua kasaan mahtuu ne myös matkustamaan vaunun sisällä, niin että tilaa jää vielä vaikka toiselle samanlaiselle satsille, eli mukaan voi ottaa ihan kaiken mitä vaan kokee tällaisella reissulla tarvitsevansa. 

On pikkukeittiö ja ruokailuryhmä ja tietysti tuo kevennetty palmunlehtivarjo, joka olikin tuossa ihan hirmuisen näppärä. Olen ihan hurjan onnellinen tuosta pöydästä minkä keväällä ostin ja noista tuoleista jotka siihen niin nätisti sopii. Ne on just niin passeli yhdistelmä tälle vaunulle kun vaan olla ja voi. Tarpeeksi iso neljälle syöjälle, mutta myös tarpeeksi pieni vaikka vain kahdelle kahvittelijalle. Ne ovat tosi tukevat ja näyttävät, mutta painoa niissä ei ole juuri lainkaan, joten erittäin kivat just tällaiseen reissukäyttöön. 

Uudet loikoilutuolitkin on osoittautuneet tämän kesän hitiksi vaunuillessa, niin mukavat ja lokoisat, ettei niistä ylös meinaa päästä. Verhoilukin pysynyt vielä aivan hyvänä ja puhtaana, vaikka pelkäsinkin että heti menisi sotkuun. Näistä on niin mukava tiirailla järvimaisemia missä milloinkin satumme leireilemään.

Tässä reissupaikassa onkin meille aivan erityisen kiva privaattiranta, jossa on mitä mainioin näköala tiirailla järven elämää. On kurkia ja joutsenia ja muita järvillä viihtyviä lintuja ja käyvät ne kalatkin välillä tuossa molskimassa. Ja vaikka maisemat ovatkin kivat ottaa tämä esteetikko aina mukaan myös kaikenmoisia somisteita, jotta tunnelma olisi täydellisen kotoisa ja kaikki niin nättiä että melkein päätä särkee, mutta miksipäs ei, kun kerran niin voi tehdä.

Ja kaikesta tästä kauneudesta saatiin tällä reissulla nauttia vain tämä yksi ilta, sillä seuraavana aamuna sääennusteet pettivät totaalisesti ja heräsimme paniikkiin kun ulkona satoi vettä. Onneksi kerkesimme napata nojatuolit ja tyynyt turvaan sisälle ennen kun kunnolla ryöppysi, kaikki muu nimittäin kastuikin sitten täysin. Mutta kaiken sen minkä se kesä kastelee se myös onneksi kuivaa. Bambu kuivuu tosi nopsaan, verhotkin kun ovat jotain muovia ja jopa tuo aurinkovarjo kuivahti ihan parissa tunnissa taas rapsakaksi. Ainoa mitkä ottivat kunnolla turpaansa olivat nuo kaislamatot maata vasten, niitä kuivattelen vieläkin täällä kotona. 

Ja tulipa siinä sateessa yksi kiva idea mieleen, jota aloin heti suunnitella ensi kesää varten: olisi nimittäin varsin näppärää jos tuossa verhosysteemissä olisi myös vedenpitävä kangaskatto päällä, ei paljon kesäsateet haittaisi retkeilyä enää. Samalla kiukulla voisi tehdä koko katoksesta himpun isommankin, ai että kun lähti kuulkaa ideat taas laukalle! 

Mutta nyt täytyy alkaa valmistautua siihen, että tämä reissukesä on nyt vaunun osalta taputeltu. En millään haluaisi vielä alkaa pakata tavaroita talviteloille, enkä varmaan alakaan kun voihan sitä siinä kotipihassa vielä fiilistellä vähäsen. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos sieltä vielä kunnon intiaanikesä syyskuussa päälle tärähtää ja saan vielä kerran jonnekin järvenrantaan tällä suunnata. Pidetään peukkuja sille ja jos sellaista ei tule, niin tuleehan se kesä taas ensi vuonna sitten.

Lopuksi vielä tämä maalauksellinen kuva vaunun sisältä ikkunan läpi silloin sateisena aamuna.

A trip to the lake with all my goodies in the caravan. Finnish summer gave us the best and the worst in one glorious weekend by the lake.

DIY-vaja takapihalle osa 3

Pikkuinen pihavaja takapihalla on valmis ja paikoillaan ja voi miten hyvä siitä tulikaan! Se sopii lokoseensa just niin hyvin kun vaan voi ja täyttää tarkoituksensa vielä odotuksianikin paremmin. On niin mukavaa kun vihdoin tuo on tuolla ja on paikka jossa säilytellä takapihan tärkeitä työkaluja ynnä muita ja vieläpä noin nätisti.

Vaja on just sen verran korkea että sinne mahtuu haravat, lapiot ja sen sellaiset ja sen verran syvä, että nielee sisäänsä myös pari puutarhatuolia tarpeen mukaan. Se on itsessään niin painava, että pysyy hyvin paikoillaan ihan vain noiden lecaharkkojen päällä, mutta on samalla myös tarpeeksi keveä jos sen haluaa joskus myöhemmin siirtää jonnekin muualle. Nyt se on kyllä niin hyvä just tuossa, etten osaa kuvitellakaan sitä muualle.

Vaikka se on ollut siinä vasta päivän verran, näyttää se jo siltä kun olisi ollut tuossa aina. Ovissa kiiltelee uudet vetimet ja tyyli sopii tänne pihaan paremmin kuin loistavasti. Tykkään myös hirveästi tuosta miten näppärä sieltä on tavaroita hakea tai säilöön laittaa. Se on sijainniltaan tosi optimaalinen vesitynnyrin vieressä niin että kastelukannutkin saa käytön jälkeen talteen eikä muidenkaan työkalujen perässä tarvitse enää juosta aina etupihalle.

Sisäosiltaan jätin sen tuollaiseksi vajamaisen krouviksi, koska ei sen ole tarkoitus tuossa aina ovet auki olla. Ripustuskoukuiksikin laitoin nyt vain ruuvit, koska tuolla saattaa asioiden paikat vielä vähän vaihdella. Mielessä oli myös laittaa joku hylly, mutta ehkä tämä ei sellaista edes tarvitse, pääasia on nyt että muuten toimii niin kuin pitääkin. Nyt vaan täytyy tehdä tasajako puutarhatyökalujen osalta, että mitkä ovat säilössä etupihan vajassa ja mitkä täällä takapihalla (ja pitää sitten huoli, että pysyvät omilla paikoillaan).

The shed is ready and on it's place in the backyard. I must say it turned out just as cute as I imagined, but better in use than I dreamed.