Huonekaluja ja -projekteja kaupan

Laittelin just Tori.fihin myyntiin vähän itselle tarpeettomiksi käyneitä tuoleja ja kaappiprojekteja. Ajattelin vihjaista niistä myös täällä blogissa, josko siellä lukijakunnassa olisi joku joka olisi just jotain myymääni vailla. Tilaa pitää nyt isolla kädellä raivata näissä pienissä neliöissä, ja samalla kierrättää osa aarteista muita koteja sulostuttamaan. Myös kuvan kuusi wieniläistuolia ovat siellä kaupan. Myynnissä olevat tavarani löydät tästä linkistä. Käy vilkaisemassa.

Lokakuun löytöjä

Joskus kun menee kirpputorille käy niin kuin olisi marketissa tekemässä ruokaostoksia, sitä poimii tavaroita kyytinsä ihan kun olisi varta vasten juuri niitä tullut hakemaan. Näin kävi viime viikolla kun piipahdin ihan nopeasti vaan parille torille Riihimäellä ohikulkumatkalla ollessani.

Mukaan tarttui muun muassa nämä pari vanhaa astiaa. Lasinen ihanne-purkki erityisesti kukkapuketeille maljakoksi, koska tuo korkeus näytti silmiini juuri täydelliseltä sellaisille ja sellaista ei taloudessani oikein sopivaa ollut entuudestaan ja kuparinen astia taas sopii ihan varmasti sammalpallon pidikkeeksi syksyn ja tulevan joulun koristuksiin. 

Pari korikassia kaikenlaiseen säilytykseen ja esilläpitoon ja tietty ihan käyttöön kassinakin. Isompi oikein merkkituote, jonka kolmen euron hinta sai ihan ääneen hihkaisemaan, että miten voi olla! Ihan ehjäkin vielä, ei varmaan paljoa ole käytössä myyjällä ollut.

Hauskin löytö oli ehdottomasti nämä myöskin kolme euroa maksaneet punotut aamutossut. Olin ihan varma, ettei niin hyvä tuuri olisi, että just minun isoon jalkaani kävisivät, niin kuinkas ollakaan; ihan täydelliset! Kyllä hykerrytti kun kotiin pääsin, miten hyviä löytöjä taas teinkään. 

(Loppukommentiksi sanottava, ettei ihan joka kerta näin hyvä tuuri käy. Kirppiksillä poikkean viikottain ja useimmiten kyllä tyhjin käsin saa kotiin tulla.) 

My recent fleamarket finds. A taller glass jar perfect especially for flower bouquets. A copper vase that just screams to get a moss ball on top of it. Two weaved handbags for all kinds of storage and a pair of slippers I'd never thought fit me just perfectlty.

Pieniä sieniä ja yks keittoresepti

Rakastan käydä syksyisin sienessä, mutta vasta sitten kun metsissä on jo vähän kylmä ja suurin osa hirvikärpäsistä on jo kadonnut, olen nimittäin ihan hirveän heikko ajatuksellekin hirvikärpäsestä ihollani. Tästä syystä pukeudun metsään mennessäni aina valkoiseen maalarin haalariin, joka sekä luo, että tuo turvan noilta ällötyksiltä.

Tämä myöhäinen sienestysaika sopii minulle muutenkin tosi hyvin, sillä suurinta herkkuani ovat suppilovahverot, jotka vasta näihin aikoihin alkavat nousta esille. Niitä kävinkin tässä jo vähän katsastelemassa. Ihan hirveän suuret eivät saaliit vielä olleet, mutta jotain löytyi kotiinviemisiksi kuitenkin; suppikset keittoon ja lampaankäävät pannun kautta leivän päälle.

Suppilovahveroista syntyy ihan älyttömän helpolla ihan älyttömän hyvä keitto, jota teenkin usein aina syksyisin. Se valmistuu kutakuinkin näin:

Tarvikkeet: 

• Noin litra vettä
• Litra tai pari tuoreita suppilovahveroita
• yksi pienehkö sipuli
• Paketti pekonikuutioita
• 1 kasvisliemikuutio
• 3-4 rkl vehnäjauhoja 
• 2dl kermaa 
• Suolaa ja valkopippuria
• Tuoretta persiljaa

Laita vesi kiehumaan ja lisää sinne kasvisliemikuutio. Paista sienet sipulin kanssa ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Heitä sienet kiehuvaan veteen ja ruskista nopeasti pannulla pekonikuutiot sekä sekoita niihin vehnäjauhot ja lisää ne kiehuvaan veteen sienten luo, anna kiehahtaa koko ajan sekoitellen. Lopuksi lisää kerma ja anna keiton hetki hautua kannen alla. Sitten vaan persiljat päälle ja tarjolle.

I love funnel chanterelles, the mushroooms that come out late in the fall here. I went to check out my mushroom hoods the other day to see if the season has begun, and it surely is. Not that big finds yet tho, need to wait a week or so for them to appear more and bigger, but got some home now to make a soup.

Karmeista toisiin

Ollaan asuttu tässä talossa jo pian neljätoista vuotta ja oltu koko se aika ilman olohuoneen ja eteisen välistä ovea. Kun ostimme talon oli kaikissa muissa oviaukoissa ovi paikoillaan, mutta tästä se puuttui. Asia ei silloin niin kovin häirinnyt, mutta tässä vuosien varrella olen sellaista alkanut tuohon yhä enenevissä määrin kaivata, ja varsinkin talviaikaan. Olemme pitäneet ovessa talvisin verhoa, joka estää eteisen viileyden tulon huoneeseen ja pitää jonkin verran myös lämpöä paikoillaan, mutta se ei ole ollut kovin näppärä, kun sitä aina saa olla asettelemassa paremmin oviaukon eteen kun se siitä kulkiessa tuppaa menemään vähän miten sattuu. Niinpä tässä sitten eräänä päivänä päätin että;

Kokeillaan tuohon karmiin sitä työhuoneessa olevaa liukuovea, josko se sattuisi siihen mitoiltaan sopimaan. Se ei ole siellä niin aktiiviessa käytössä, että hyvin voisin olla vaikka hetken ihan ilmankin. Ja kun sitä ensin mittailtiin ja sitten soviteltiin niin sehän lähes sopi. Pikkuisen vaan pitäisi sipaista siitä alareunasta pois niin olisi ihan passeli. No, eihän se nyt ihan niin helppoa sitten ollutkaan, vaikka saranat ja lukko sopivat ihan millilleen, oli siinä vähän vielä höyläämistä ja jyrsimistä, että se saatiin istumaan tarpeeksi hyvin karmeihin, kun ovi itsessään oli paikoin vähän taipunut ja elänyt ajan saatossa.

(Työhuoneessa ei ole nyt sitten hetkeen ovea, ennen kuin löydän jostain samanlaisen ja samoilla peileillä ja profiileilla olevan, että jos sattuu jollain lukijallani siellä tietoa tällaisesta näillä mitoilla 79,5 x 189 (sentin tarkkuus riittää) olemaan, niin vinkkiä vaan laittamaan tänne.)

Mutta nyt on olhuoneen ja eteisen välissä ovi, niin kuin joskus kauan aikaa sitten on alunperin ollutkin. Tämä uusikin ovi, vaikka on eri huoneesta osuu samanlailla kahvastaan eteisen komeron oveen, johon siitä on jäänyt jälki (otan kuvan siitä joskus valoisampaan aikaan). Tuli ihan tosi vahvasti tunne, että näin sen pitää nyt ollakin. Tykkään itse myös tosi paljon siitä, että olohuoneen saa nyt rajattua muusta talosta ihan erilleen ja oven laittaa kiinni kun haluaa vaikka luukuttaa telkkarista vain elämäätä tai muuta. 

Maalata tuo vaan vielä pitää ja paikata nuo erään kovin innokkaan liukuovimaakarin harjoitteluissaan jättämät reiät. Mutta tähän se nyt jää tuo ovi, paikalleen jonne nyt kuuluu vuosien tauon jälkeen.

We've been living here for fourteen years already and all that time there has been no door between the living room and the hall. I had a door in my study that's measurements fit the opening almost perfectly, we had to tweak it just a bit but overall it fits like it was meant to be there. 

Kesähatut ja talvikengät

Makuunuoneessa roikkuu vielä vähän kesäkamoja esillä, kuten olkihattuja siellä täällä, mutta en raaski niitä laittaa vielä talviteloilleen kun näyttävät niin näteiltä tuota seinää vasten. Antaa siis olla vielä vaan, ainakin siihen asti kun alkaa ahdistaa niitä katsella syksyn pimeydessä, kun seuraavaan kesään on vielä t o  d e l l a pitkä matka. Mutta nyt nuo värit mielestäni sopivat tuonne vaan niin hyvin, että koitan olla ajattelematta hattuja hattuina, vaan enmmänkin just koristeina vaan.

Ja onhan siellä myös sitä talvistakin tavaraa jo esillä, nimittäin kokoelmani lapikkaita. Ne on laitettu esille odottamaan sitä hetkeä kun otan ja rasvaan ja huollan ne. Rakastan lapikkaita ihan yli kaiken, ne ovat lestilleni juuri passelit ja pitävät jalan hyvässä asennossa kävellessä. Ne ovat myös oikeasti hyvin lämmittävät kylmällä ja ihan siedettävät pitää vähän lämpimämmässäkin. Tekisi mieleni vetäistä ne jalkaan jo nyt, mutta en ole ihan vielä ilennyt. Odotellaan nyt ensin että alkaa tulla edes jonkinmoista kuuraa maahan, niin sitten lähtee lapikaskausi vauhtiin taas. Sillä välin saavat lojua esillä tuossa, ihan vaan koska nekin sointuvat tilaan nyt niin täydellisesti.

Makuuhuoneen uusi valaisinkin on haettu sieltä Hämeenlinnasta tänne keittiön pöydälle. Se on tuollainen hauska vanha lasipömpylä, jonka ajattelin sopivan makkarin kattoon päävalonlähteeksi juuttimeduusan tilalle. Kokeilemalla se selviää varmaksi. Täytyy tässä pikapuoliin joku päivä valoisaan aikaan sen sinne askarrella, tässä on tullut yhtä muuta sisustushommaa puuhasteltua, niin ei ole ihan vielä joutanut. (Siitä sisustuspuuhasta lisää sitten ensi postauksessa.)

I still ave my summer hats in sho on the bedroom wall, I also have my winter boots there, even if it's still just fall and there's no use to either of them. But I love the colors on both so I have them there cause I love to look at them in the room as a decorative choice.

I also have gotten the new lamp to the room, just haven't had any time to put it up yet, cause I've been busy with another reno-project in this house. I'll tell you all about it in my next post.

Minkki ansassa

Älysiväthän ne perheen pikkukoirat, että oikein hyvä päiväunipaikka se vastikään kirppistelty kissankuljetuskori on. Muutaman päivän sai tyhjänä nököttää tuolta nurkasta kun ensi kerran näin siellä koiran uneksimassa. Nytkin siellä oli alunperin molemmat, mutta se liukkaampi kerkesi livahtaa karkuun kun kävin kameran hakemassa. Tämä vanha herra ei onneksi niin vähästä jaksa eväänsä lotkauttaa ja makasi kiltisti paikoillaan kuvaussession ajan vain välillä silmäänsä vähän raottaen.

Oikein hyvä siis, että hyväksyivät, tosin ovat niin lellikkejä, että jos ei olisi tämä kelvannut, olisin laittanut sen aiemman tyynyn takaisin tämän tilalle.

Finally there's a dog napping in the vintage basket I found for them from a fleamarket. Goot to know now they've accepted it.

Meduusa katossa

Makuuhuoneessa on roikkunut väliaikais-valaisimena tuollainen solmimani rysävarjostin jo koko kesän. Olen siihen koittanut etsiskellä sopivampaa tilalle, koska tuo meduustan muotoinen iso rutjake katossa on alkanut häiritä silmieni lisäksi jo untakin. Tämä huone on siis tosi pieni ja matala, niin pieni että vähänkin liikaa tavaraa tai asioita saa sen tuntumaan heti liian ahtaalta ja katossa roikkuva iso pallero on nyt alkanut ahdastuttaa tilaa ihan liikaa. Se on kuin iso mörkö joka siinä leijaillen pelottelee sängyssä nukkuvia öisin. Balanssi sopivan ja liian kanssa on nyt siis vain ja ainoastaan kiinni tuosta.

Onnekseni minulla on uusi valaisin jo katsottuna, ja se odottelee minua siellä Häemeenlinnassa, kun vain nyt ehtisin kaikilta muilta kiireiltäni sinne ajella sen hakemaan. Mutta jo tieto siitä, että kohta tuo rutjake tuosta lähtee öitäni pelottelemasta on lohdullinen. (Ja tietenkään se ei nyt kuvissa näytä niin isolta ja pelottavalta, mutta se on. Se on keskellä sänkyä, vaikka näyttääkin tuossa, että olisi jalkopäässä ja tuijottaa siinä sopivasti sängyssä olijaa suoraan silmiin.)

Mutta möröstä viis, sillä muuten huoneessa on nyt tunnelma taas kohdillaan kun sain sinne esille kirppistelemäni mittalasin ja nuo heräteostos-kuivakkeet. Tykkään niin pitää tuossa yöpöydällä jotain nättiä ja mieluusti vihreää, mutta näin kun päivät alkavat lyhentyä ei tuolla ihan kauhean hyvin mikään vihreä enää viihdy. Kuivat siemenkodat toimivatkin nyt tuoreiden kukkasten korvaajina eikä niitä haittaa ollenkaan se kuinka pimeää tuolla välistä on.

Our teeny-tiny bedroom is quite easy to overfill with things so that it feels even tinier. My handmade jute lampshade on the ceiling is the thing now that is too much. It looks nice in these pics but is actually quite scary when sleeping under it. It looks like a giant jellyfish lurking from the ceiling. Luckily it won't be there for long anymore. I've found a replacement lamp there, just need to go pick it up from my fav fleamarket in Hämeenlinna first.