Puolen vuoden väsytystaistelu

Huomasin tämän tarjottimen paikallisella kirpparilla ensimmäisen kerran noin puoli vuotta sitten. Hinta oli silloin mielestäni aivan liian suolainen - peräti 10 euroa.
Katselin tarjotinta kuitenkin aina kirpulla käydessäni ja muutama viikko sitten alkoi vihdoin tapahtua. Ensin hinta tippui vähän, sitten vähän enemmän ja vihdoin tänään se oli siedettävällä tasolla kolmessa eurossa. Sen enempiä miettimättä ostin sen pois kuleksimasta.

Mikähän siinäkin on, että kaikki pitää saada aina halvalla kirpparilta. Kohtuuhinnallakin saisi vaikka mitä aarteita, mutta minuun iskee aina piheys ja odotan, että teen todellisia löytöjä, eli todella halpoja. Jos maksan jostain tuotteesta paljon, pitää sen olla joko jotain mitä olen etsinyt kauan tai jotain aivan huikeaa.

Unhoon jäänyt ihanuus

Uuden jääkaapin aiheuttaman keittiön raikastumisen johdosta bongasin työtason alta unholaan jääneen iki-ihanan vanhan pikkujakkarani. Sisko löysi vuosia, vuosia sitten kolme tällaista "fifties" pallia minulle. Pallit olivat (ja kaksi on edelleen) suht huonokuntoisia, mutta tämän yhden putsasin ja puleerasin käyttöön.
Siellä se on nöpöttänyt tason alla piilossa, kunnes nyt kaivoin sen esiin kunniapaikalle Smeg kaunokaisen vierelle. Molemmat edustavat minulle lähes pakkomielteenomaisen ihastuksen aiheuttanutta viiskytlukuista amerikkalaista diner-tyyliä, joka on jaksanut viehättää jo kohta parikymmentä vuotta.

Ah, kunpa vain joskus löytäisin jostain oikeasti vanhat ja elämää nähneet diner-keittiötuolit tähän samaan tyyliin...

Kaunotar paikallaan

Pimeästä päivästä huolimatta keittiön ilme raikastui kertaheitolla vaalean jääkaapin myötä. Kun nyt vain malttaisin olla koko ajan näpelöimättä tuota kaunotarta ennen huomista, silloin nimittäin laitan pintaan autovahan, jotta se on helpompi pitää puhtaana.

Smegin sisälmykset

Tässä pari todella hutaisten napattua kuvaa kaapin sisälmyksistä, ennen ruokien "asennusta". Itse en ollut edes nähnyt kaappia sisältäpäin, en edes kuvissa, ennen kun sen sain ja ajattelin, että jos jollakulla on sama dilemma pistän tänne nämä pari kuvaa.
Mukavan kokoiset sisätilat kaapissa kyllä on ja mikä huvittavinta, tulee tämä varmaan samasta tehtaasta kun tuo "vanha" gorenjemme, koska sisätilat ovat lähestulkoon identtiset.
Pakastin on myös juuri sopivan kokoinen - ei liian iso eikä todellakaan liian pieni kolmihenkiselle vähän pakastavalle perheellemme.

SMEG!

No Smeghän se! Tosin kermanvalkoinen, eikä mikään ihana karkkiväri. Olisin toisaalta halunnut ottaa jonkin erikoisemman värin, mutta tämä on tällainen "kerran elämässä hankinta", joten päädyin turvalliseen valkoiseen, koska sisustusmakuni muuttuessa valkoinen on helpompi soveltaa uuteen.

Hassun suurelta kaappi näyttää eteisestä kuvattuna. Ei se ihan noin iso kumminkaan ole. Laitan tarkemman dokumentoinnin ja kuvia kaapista paikallaan myöhemmin tänään.

Joulu kesän keskellä!

On tämä elämä välillä ihmeellistä, kun tuntuu, että unelmat käyvät toteen toinen toisensa perään ilman sen ihmeempiä ponnisteluja. Tänään keittiöömme tömpsähti massiivisen kokoinen paketti, vaikka kuvittelin mielessäni, että menee vielä vuosikausia ennen kuin tuollaisen saan. Olo on kuin jouluaattona konsanaan. Kauan odotettu lähetys saapui aina kaukaisesta italian maasta asti.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka ensimmäisen arvaa mitä tämä paketti sisältää (jos tarkkaan katsoo kuvaa, ei tarvitse edes arvata) ;-)

Mökillä...

Ei kun kotona!
Tikkataulu vanhassa autotallin ovessa saa vain aikaan sellaisen fiiliksen, kuin olisin jossain parinsadan kilometrin päässä pienesä maalaisidyllissä mökkilomalla.

Jostain pitäisi löytää uudet tikat, kun noita on vain kolme, joista yksi kaiken lisäksi rikkikin.