Pölypalloista joulukoristeiksi

Inspiroiduin loppukesästä keräilemään vanhoja verkonkohoja ja konjakkipulloja, ajatuksena tehdä niistä jouluksi koristeita. Omistin alkujaan vain kaksi, mutta ihanalta ystävältä ostin kolmannen ja armas sisko luopui kolmesta lisää. Kotiin tultuaan ne päätyivät isoon vanhaan puuastiaan ja näyttivät siinä pölyineen kaikkineen niin kivoilta että siihen jäivät.

Jossain vaiheessa pistin yhden konjakkipullon sisälle pattereilla toimivat pikkuvalot ja kas, kivaltahan sekin näytti, puukaukalossaan. 

Kaiken kruunasi kuitenkin idea laittaa pallo valoineen roikkumaan. Se se vasta kuulkaa kivalta näyttikin. Tai no, näyttää jahka löydän tuohon pidempijohtoisen valosarjan, mutta ajatus käy kuitenkin selväksi jo tästä. On niinko tosi kivasti vintage ja sopii tähän meidän vähän erikoisempaan joulukoristeluteemaan kuin nakutettu. Nyt pitäisi vain uskaltaa varovasti pyyhkäistä nuo pölyt noista...

Back in the summer I had an idea to use vintage fisherman floats, real and "fake" as decorations for Christmas. I had two and got more from a friend and my sister to make a bunch of them. As I got them home I just put them in to a vintage wood bowl, and they looked good already. I also wanted to try out little lights inside one of them and that looked mighty good too. I hung one from the roof  and it sure is very festive and totally my style.

Kylässä telkkarissa

Olin eilen visiteeraamassa Yleisradiolla muutaman muun sisustusbloggaajan kanssa tutustumassa Ylen tv-tuotantoon ja erityisesti lavastajien ammatikuntaan ja tarpeistoon. Päivä oli mitä mainioin ja oli tosi kiva olla tuolla kurkkimassa kulissien taakse että miten ja millä sitä telkkaria oikein tehdään.

Saimma kierrellä radion puolella, lastenohjelman kuvauksissa sekä uutis- ja ajankohtaisohjelmien toimituksissa ja lavasteissa. Oli aika hauskaa nähdä kuinka pieniä nuo studiot luonnossa olivatkaan ja kuinka automaattista kaikki nykyaikana on. Uutistenlukija on yleensä studiossa ihan yksin seuranaan vain "itsekseen liikkuvat" kamerat, demonstroi itse Piia Pasanen.

Pääsimme kiertämään lavasterakentajien työtiloissa ja kuulimme paljon mielenkiintoista tämän ammattiryhmän toimenkuvasta. Kiva oli myös konkreettisesti nähdä mistä ja miten niitä lavasteita eri produktioihin rakennetaan, kaikki ei aina ole sitä miltä se tv-ruudulla näyttää.  Paljon tehdään itse ja kevyistä materiaaleista, niitä kun voi joutua siirtelemään paikasta toiseen melko nopeallakin aikataululla.

Tässä huoneessa hauska yksityiskohta olivat nuo jo eläkkeelle jääneiden mestareiden työtakit seinällä. Niin mieltä lämmittävä yksityiskohta.

Ompelimon puolella kuului aika monta ihastunutta huokausta varastojen laajuudesta ja valikoimasta johtuen. Täällä oli ihanassa järjestyksessä niin kankaat kuin verhotkin aina arvokkaimmasta antiikista nykyaikaan. Varsinkin verhovarastossa huokui mennen ajan tunnelma. Siinä niitä hypistellessä väkisinkin mietti että missä filmeissä ne mahdollisesti olivatkaan olleet ja ketkä näyttelijät olivat niihin koskeneet.

Varsinaisen tarpeiston puolella joutui allekirjoittanut kyllä pyyhkimään välistä kuolaa suupielistään kun niin pal kaikkea ihanaa siellä oli. Hyllykilometreittäin ihan kaikkea eri aikakausilta olevaa lavastajien tarpeisiin. Bongasin niin monta aarretta tuolta jotka olisivat kelvanneet mitä suurimmalla ilolla myös omaan kotiini, mutta valitettavasti tältä kirpputorilta ei saanut ostaa mitään. (Yhdeltä toiselta sai, mutta siitä tarkemmin myöhemmin).

Lopuksi suikkasimme vielä sukkelasti läpi vaatevaraston. Sielläkin niskani nyrjähtelivät kun pääni kääntyili sitä mukaa kun kaikkea huisia ja hienoa vastaan tuli. Tällä osastolla kuulema vierailee tiheästi lukemattomia julkkiksia sovittelemassa vaatteita eri ohjelmia varten. Melkein ihan jokaiseen vaatteeseen on joku kuuluisuus koskenut. Aika huimaa sekin, voivatkohan ne pestä niitä laisinkaan? Tsih.

Päivä oli aivan ihana ja seura mitä mainiointa. Paljon näin ja koin ja opin. Oli melkein haikeaa lähteä tuolta pois ja palata tähän omaan elämäänsä ja omiin "lavasteisiinsa". Kiitos Yle tästä, oli huikea kokemus.

I got to visit Yleisradio the oldest tv- and radio broadcasting company in Finland. They have a huge compex of studios and warehouses in Pasila Helsinki. We toured around the newsrooms, studios and set making workshops, including the huge warehouses full of fabrics, properties, furniture and other stuff needed to make tv programs. It was such fun for me and I learned a lot of how tv works behind the flat screen I look at home. 

Joko saa?

Joko saa alkaa laittamaan joulukoristeita esille? En sitten millään malttaisi odottaa ja siksipä aloitin jo. Olin himoinnut tehdä oveen juuri sopivan kokoisen havukranssin Ikean tekohavunauhasta ja koskapa inspiraatio sekä materiaalit olivat sopivasti käsillä, niin tein sen heti. Ja heti laitoin kiinni oveenkin, koska pitihän se nyt nähdä että tuliko hyvä. Ja hyvähän siitä tuli. Pistin kynttilänkin lyhtyyn jo ja huomasin heti että eihän tuo kyllä joululta vielä näytä sitten mitenkään päin. Ehkä ihan hyvä niin, turhan varhaistahan se on vielä.

Ei tarvittu kuin yksi hulavanne, puolitoista havunauhaa ja muutama nippuside niin syntyi sopivan suuri havukranssi joka ei varise ja kestää vielä tulevatkin joulut.

I just had to start putting out the Christmas decos already. I had an idea of making a spruce wreath that fits our front door, using the spruce garland Ikea is selling and a hula hoop. It turned out so nice I just had to put it out already. And it doesn't look like Christmas at all. Not even with a candle lit next to it. It's still fall.

Kaikki mun karvani

Kun kylmä alkaa hiipiä nurkkiin ensimmäisiä kertoja tuntee tämä vilukissa sen luissaan tästä perheestä ensimmäisenä. Siksipä olen ruukannut laittaa kaikki lämmittävät lampaantaljat esille jo hyvissä ajoin. Tänä vuonna keksin laittaa yhden myös työpöytäni alle matoksi. Siinä on kuulkaa varpaat lämpimät tuollaisella pidellä ja pehmeääkin niin ettei pois malttaisi lähteä.

Perhemme muut kovat palelijat ovat myös olleet mielissään lampaantaljoista. Mikään ei heidänkään mielestä ole parempi kuin aito karva pyllyn alla, tosin hehän mahtuvat pitkin pituuttaankin noihin ja tunnustan että kateellinen ehkä hieman olen siitä. Unelmani olisi ommella taljoista oikein suuren suuri makuualusta itselle. Siinä sitten köllisin koko talven lämpimässä.

Omia suosikkejani ovat nämä harmaankirjavat taljat joista toisen ylemmän vastikään syyskuiselta sisustusbloggaajien kirppikseltä. Mielestäni nuo sävyt sopivat sisustukseemme kaikista parhaiten. Tykkään myös tuosta alemman kuvan pitkäkarvaisesta kun se ei takkuunuu eikä kinttaannu ollenkaan. Ihana on myös tuolla kylmällä nahkasohvalla alustana tuo turkistilkuista tehty, se on ihan kaikkien suosikki se, mukavasti countryhenkinenkin vielä. 

Even though it isn't that cold outside yet I've already put out all my lamb skins. I just love the feel of warmth and cosyness they give to our deco. I even put one as a rug under my computer desk. The dogs love lamb skins too and I must admit that I'm a little jealous of their size, they fit to lay on a skin so comfortably.

Kalloista puheen ollen

Oli jo jonkin aikaa tehnyt mieli tehdä pieneen kylttikauppaani uusi myyntiartikkeli ja koskapa piirsin taannoin aika kivan pääkallon niin luonnollisestikin aihe löytyi siitä. Halloweenin kunniaksi, tai miksei vaan sen kunniaksi että pääkallot ovat hienoja tein tuollaisen kallon anatomiaa kuvaavan taulun. Koitin olla toteutuksen kanssa tosi tarkkana, että siinä pitäisi nyt kaiken olla ihan kohdillaan, niin kuin oikeassakin opetustaulussa olisi. Kooltaan tämä on vaan paljon pienempi, 21 x 30cm. Oikein näpsä ja kiva taulu kalloista sisustuksessaan tai elämässään pitäville.

Ja jos tämä kammotus ei nyt iske, niin onhan siellä vielä noita kiltimpiäkin kylttejä tarjolla. Tilauksia otetaan taas vastaan pienessä kylttikaupassani - klikkaamalla tästä pääset kauppaan.

I made this vintage looking educational board of a human skull myself. It's up for sale in my little store where I sell these cute cardboard signs I make.

Vahingossa

Minä olen juuri niitä ihmisiä joilla joulu on mielessä heti kun marketeissa alkavat näkyä myynnissä ensimmäiset jouluvalot. Pari kertaa paikallisessa rautakaupassa hypisteltyäni yhtä vienosti vilkkuvaa valoketjua päätin hetken mielijohteesta ostaa sellaisen. Että jos vaikka loppuukin kesken ennen joulua ja olisinkin sittenkin halunnut sellaiset. Ja pitihän se sitten kotiin päästyä heti testata, että miten vilkkuu ja onko kiva nyt.

No, siitä se ajatus sitten lähti, kun iskin valoketjun tuohon luurankojulisteen ympärille, että hetkinen, tässä onkin nyt jotain. Äkkiä hamstraamaan kaikki pääkallot ja muut kammotukset siihen ympärille,mikä ei ollut vaikeaa tässä huushollissa, niitä kun tuppaa olemaan vähän siellä ja täällä. Vähän on sellainen ikuinen halloween tässä meidän sisustuksessa. Ja kas, siitähän tuli aika kiva, vähän tuollainen meksikolaishenkinen kuolleiden päivän alttari. Sopii oikein hyvin tähän vuodenaikaan ja jaksan tämän avulla ehkä vielä tovin odotella niiden varsinaisten jouluvalojen esille kaivamista (paino sanalla ehkä).

I' one of those people that can't resist buying Christmas lights. As I was trying not to buy a set I decided to buy this flickering one just in case they'd run out before Christmas. And when I got home I needed to try the set out and put them around this cool vintage poster I have in the living room. And as I did so I immediately noticed how it looked a bit like a Mexican altar for dead. So I put there all my fake sculls and some other scary stuff and now we have the coolest Halloween deco in our living room.

Keittiö kokonaan ja se yksityiskohta

Se tärkeä yksityiskohta joka jäi viimeksi kuvista uupumaan oli tietysti tämä kello. Kello joka majaili aiemmin pesukoneen vierellä käväisi välissä kellosepän hyppysissä ja nyt on sisällään sähkömoottorin sijaan patterikoneisto. Tuli tuon kaappiremontin myötä halu pitää tämän huoneen väritys vaaleampana ja tuo kello sopii tilan väreihin paremmin. 

Koitin kuvata keittiön niin että näkyisi molempien puolien kaapistot yht'aikaa. Ja koskapa rakastan vain pystykuvia tuli rajauksesta aika tiukka, mutta näkyvätpä nyt edes jotenkin. Parhaiten taitaa kyllä näkyä työhuoneeni kaaos ja kompostiämpäri tiskipöydällä, mutta eikös me niin juuri sovittu, että elämä ja sotkut saa välillä vähän näkyäkin.

Keittiö alkaa kohta olla sellainen kun haluaisinkin. Liesituulettimen tahtoisin vielä uusia ja ehkä tuon uudemman puolen alakaapistonkin. Nyt keskityn kuitenkin hetkeksi nauttimaan tästä. Pitää sitä jotain jäättää vielä haaveeksikin. Olisi ihan liian tylsää jos ei olisi jotain sisustusjuttuja mietinnässä.

I swapped the previous black clock to this white one. I wanted to keep the colors in this room lighter than in the rest of the house, so this clock works best here. 
The rest of the pics show the kitchen as wide as I could shoot it with my camera held in vertical position. I just don't like to take horizontal photos at all.

Se on siinä

No nyt. Nyt se on maalattu ja käytössä se kaappi. Paria vedintä vaille ihan täydellinen. Tilaa ei oikeastaan tullut yhtään lisää itse kaappiin, mutta työtasoon alapuolelle tuli sitäkin enemmän. Vanha kaappi oli asennettu jostain syystä kamalan alas ja tämä uudempi on nyt reilusti ylempänä. Koko tila tuli paljon valoisammaksi kun tilaa on enemmän.

Olen ihan hirveän tyytyväinen noihin hyllyihin. Mittailin purkkikokoelmani tarkalleen ja sen mukaan laitoin hyllyt, että mahtuvat juuri noin, kivasti. Myöskin lasilaatikot tuossa ylempänä ovat niin paljon käytännöllisemmät. Täytyy tosin nyt olla niiden kanssa varovainen, etteivät lipsahda sormista ja putoa, sitä riskiä ei juuri ollut kun olivat tuossa tasolla.

Otin nyt tällaiset aika tarkoin rjatut kuvat kun ajattelin kuvata vielä koko keittiön kokonaisuudessaan myöhemmin. Nyt ei voinut kuvata kovin laajasti kun yksi tärkeä yksityiskohta puuttui. Palataan tähän aiheeseen siis vielä myöhemmin.

And here is the final result of the new kitchen cabinet. It's so much better than the old solution we had there. This one is also hung higher so there is more space on the counter top. I just love the outcome of this, it looks like it was meant to be this way all along.

Blogiperheenlisäys

Kuten jo aiemmin yhden postaukseni lopussa kerkesin kertoa on blogiperheeni StyleRoomissa kasvanut. Mukaan on tullut kymmenen aivan ihastuttavaa blogia ja bloggaajaa. Koossa on nyt ihan mielettömän kiva porukka jossa blogeja varmasti jokaiseen makuun. Olen itse aivan valtavan innoissani kaikista näistä uusista blogisisaruksista, on todella huippua kuulua tähän joukkoon.

Uusia Styleroom bloggaajia ovat:

DomargårdVilla Olivia
Projekti Verkaranta
Elämää Villa Honkasalossa
Sateenkaaria ja Serpentiiniä
Kirpparikeijun kotona
hajottamo
Pikkutalon elämää
kaksin kaksiossa x2
nuapurissa
sekä viidenneksi mentoribloggaajaksi valittu Muita ihania
unohtamatta tietysti linkata myös blogiperheen esikoiset, eli minä,  Hunajaista, Vihreä talo sekä Tarja's Snowland.
Jatkossa kaikki StyleRoom-blogit löydät kätsästi tältä sivulta.

Nyt meitä on siis yhteensä viisitoista sisustusblogia StyleRoomissa. Aika huimaa. Tästä tulee kuulkaas vielä jotain suurenmoista tästä SyleRoomista, sanokaa mun sanoneen.

We have some new additions to my blog-family in StyleRoom. Ten lovely bloggers an blogs have joined and made StyleRoom one step closer to being the number one place to get interior inspiration in Finland. Check out the new blogs from the link list above.

Seinällä

No niin. Hänessä on ovet kiinni, hän on seinällä ja hänet on melkein maalattu kertaalleen. Ja tämä kaikki saatiin aikaan viikonlopun aikana. Aikataulu siis melkein piti. Maalikerroksia saa kuitenkin lätkiä pintaan vielä pari ja kuivumisaikoineen se ottanee vielä päivän jos toisenkin. Nämä kuvat ovat eilisaamulta. Nyt on kaapissa jo toinen maalikerros kuivumassa ja kattolistat asennettu.

Ja kyllä täytyy sanoa, että ei tuosta pian edes huomaa että se on kustomoitu erilaisesta kaapista. Ihan melkein menee jo täydestä noin, vai mitä?

Kaikki kuivakaappikamat lojuvat nyt näppärästi pitkin keittiötä ja ruokapöytä näyttää varsin täydeltä. Huomasin muuten vasta että kuvassa on mukana myös vartalovoidepurkki (alhaalla keskellä rusinapurkin päällä). Sitä ei yleensä säilytetä meillä keittiössä ruokien seassa, oli vain jostain syystä eksynyt pöydälle ja mukaan kuvaan enkä huomannut sitä ennen kun nyt kun sen tänne latasin. Mutta nyt kun ollaan sillä linjalla että se elämä saa myös blogissa näkyä niin näkyköön sitten myös vartalovoide rusinapurkin päällä.

The cabinet is on the wall and has some paint on it. It still needs at least two more coats and the moldings before I can declare it finished. Meanwhile all the food is laying around the kitchen and there's no room to do anything there. Here's a view of the dining table, with my body lotion in the pic too (not meant to be there).

Keittiökaappi työn alla

Laitan vähän diy-kuvia keittiökaappiprojektini etenemisestä tämän uuden yläkaapiston osalta. Ehkä vähän siksikin kun kyllähän tuo nyt sittenkin muuttuu melkolailla siitä mitä alkujaan oli, että näette vähän mitä täällä on oikein puuhailtu tässä välissä. Ylemmässä kuvassa kaappi on alkuperäisessä asussaan, oikein päin mutta ilman ovia. En laiskuuttani jaksanut niitä yhtä kuvaa varten ruuvailla paikoilleen, mutta saranoista nähnee että sellaiset korkeat ovet siinä oli. Tiskikaapit vasemmalla ja astiakaapit oikealla.

Kerkesin taas tapojeni mukaan aika pitkälle projektissa ennenkun muistin, että niitä kuviakin piti välillä ottaa. Kaappi on koko toimenpiteidesä ajan ollut työhuoneessani kyljellään (ja laiska ei sitä viitsinyt taaskaan siitä siirtää oikein päin kuvausta varten). 

Ensimmäisenä iltana katkaisin kaapin keskiseinän tilalle tulevan hyllykön tieltä. Ja koska en raaskinut purkaa jo olemassa olevaa hienoa vanhaa lasilokerikkoa tätä varten (siitä olisi pitänyt poistaa alareuna), rakensinkin sen mallin mukaan uuden. Kaikki ihan tavan liimapuusta ja ruuveilla kiinni. Ei siis mitään hienostelu-puuseppäilyä vaan ihan rehellistä askartelua. Toinen pikkulokerikon väliseinäkin hupsahti vähän vinoon, mutta sehän antaa tuolle vain luonnetta kun ei ihan täydellisesti sitten laatikko siihen istu.

Toisena iltana lisäsin tuonne muutaman välihyllyn niihin kohtiin joista ovet katkeavat kahteen osaan, niin että lookki tulee suunnilleen samaksi kun siinä toisessakin kaapissa on. (Huomatkaa että kaappi on nyt toisella kyljellään kun edellisissä kuvissa. Varsin ärsyttävää, eikö?). Vielä on edessä se ovien katkaisu (pelottava homma, sirkkeli ei ole lempparini.), uusien osien maalaus sekä tietysti se seinään kiinnitys. Toiveissa elän että ne kaikki olisi tehty tämän viikonlopun aikana, mutta saas nähdä, vähän on alkanut laiskottaa kun pari iltaa on jo tämän kanssa puljannut. Mutta, ai että siitä tulee hyvä, siitä olen jo nyt ihan varma.

Some pictures of the new old kitchen cabinet in the making. I changed it from a four door cabinet in to a six door cabinet wit an open shelve unit in the middle. And of course there is also a place for my pretty vintage glass drawers too. The doors are still missing but I'm hoping to get them on during this weekend and the cabinet on the wall.