Tyyliviilaus

Ostettuamme tämän vanhan talon oli ensimmäisenä tehtävälistassa sähköjen uusiminen. Vanhat metallipäällysteiset sähköjohdot olivat niin huonossa kunnossa ja vaaralliset että olisi ollut aivan hullua jos niitä ei olisi vaihdattanut uusiin. Siinä rytäkässä menetimme myös kaikki talon vanhat valokatkaisijat ja pistorasiat. Arvatkaapa onko se jäänyt kalvamaan mieltäni? No on! 

Ne nykyaikaiset, rumat ja huonolaatuiset mitkä niiden vanhojen tilalle kiireessä laitatimme aiheuttavat minussa päivittäin inhonväreitä. Olenkin pikkuhiljaa alkanut etsiskellä niiden "hukkaamieni" tilalle samanmoisia, ainakin näkyvimmille paikoille. Uusvanhat, vaikka hienoja ovatkin eivät minulle kelpaa. Tyylin pitää olla prikulleen se sama, vaatimaton, hienostelematon ja yksinkertainen joka täällä oli alkujaankin. Onnekseni näitä on nyt ruvennut löytymään ja saan pian korjattua vuosien takaisen virheeni. 

Since we bought this house we had all the electrics replaced to new and safer ones. In the process we lost all of the original light switches and wall plugs and got them replaced with new and really ugly ones. I never forgave myself of making that mistake.

I have tried to find those kinds of switches we had and luckily there is still some available. I'm so happy to finally start correcting that mistake I made years ago and get the look back to what it used to be.

Kantrityylinen karvatäkki

Löysin kirpputorilta tällaisen ihanan lampaantaljasta tehdyn tilkkutäkin. Ihastuin erityisesti tuohon kantrityyliseen tähtikuvioon ja ajattelin että tämä olisi kiva jouluna, mutta nyt säiden viilennyttyä huomasin että tämähän on kiva juuri nyt. Tuo nahkainen sohvanpinta kun ei ole ihan se kaikista lämpimin alusta tällaiselle vilukissalle.

I found this lovely lamb skin quilt from a fleamarket. I just fell in love with the stars on it and thought it would look lovely in my house at christmas.  But when it got colder outside I realized I need to put it here right away since that leather couch can be quite chilly. 

Vihannesosasto

Minä jaksan aina ihailla hyvinhoidettuja kauppojen hedelmä- ja vihannesosastoja. Joissain kaupoissa on välillä ihan uskomattoman hienosti aseteltu kauden satoa esille. Tulee usein itselle sellainen olo että pitää saada sitä kauneutta  ja runsautta esille myös omaan kotiinkin.

Olen luokattoman huono kukkien hoitaja joten ostan aika usein pöydän koristeeksi jotain syötävää. Hedelmät ja vihannekset ajavat minulla saman asian kun kauniit kukkakimput. Ja mikä parhainta, nämä pöytäkoristeet voi syödä.

I just love the fruit and vegetable departments in the grocery stores. Sometimes they look so pretty with piles of seasons goods in lovely colors. I often buy some fruit or veggies just by the look and place them as I would place a vase full of flowers. And the best part of this lovely arrangement is - it's all meant to be eaten.

Työpöydällä

Olen sitä mieltä että työpöytäni alkaa pikkuhiljaa muistuttaa vanhaa ompelukonetta ja mikäs siinä. Vanha lamppu, hyllynkannakkeet ja mikälie-puolain ovat kulkeutuneet siihen osin tarpeeseen ja osin kun parempaakaan paikkaa ei ollut. 

Noita veivattavia puolaimia näkee silloin tällöin kaupan kirpputoreilla ja palan aina halusta ostaa niitä. Olen vastustellut himoani tähän asti kun ei niille oikein järkevää funktiota keksi, mutta jospa niitä käyttäisikin vain fiiliksen luomiseen...

My desk is starting to look like a vintage sewing machine. The old lamp, shelf holders and the spool just wandered there. I see these vintage spools all the time in the flea markets. I'm always tempted to buy them but since I haven't had an idea on how to use them I haven't bought any more. But now I'm starting to think that why not? They are quite decorative.

Kattilat hellan mukaan

Olin kirppistellyt nämä vanhat Sorsakosken teräskattilat ihan puhtaasti ulkonäön perusteella. Hellani on vanha ja kattiloiden pitää tietenkin sopia tyyliin. Hämmästyksekseni huomasin että näillä kuparipohjaisilla kaunokaisilla ruoka valmistuu hieman tavallista nopeammin ja sitten tajusin, että tietenkin valmistuu. Nämähän on suunniteltu vanhoille hitaille liesille. Niinhän ne nykyajan kattilatkin ovat suurimmaksi osaksi nykyajan liesille ja siksipä eivät tällä hellalla toimi niin hyvin kun nämä. Harmi vaan kun näitä ei enää joka paikasta löydä, ostaisin oitis pari eri kokoa lisää.

I've had these two vintage steel kettles for a while now and I got them purely by the appearance that fits my vintage stove so nicely. To my surprise water actually boils a little faster in these, because of the copper base. And then it suddenly hit me, of course they work better, they are designed for old stoves! I need to change all my newer kettles for old ones now.

GROAAAAR!

Minusta on mukavaa vaihdella olohuoneen opetustauluja aina vuodenaikojen ja fiiliksen mukaan. Kesällä seinällä oli perhoset ja sitä ennen ötökät. 

Nyt kaipasin seinälle jotain uutta taas ja surffailin erään opetustauluja kauppaavan divarin sivuilla kun törmäsin tähän gorillaan. Tuijottelin sitä pää kallellaan tietokoneen näyttöruudulta kun mieheni käveli taakseni ja tokaisi; "tuohan on hyvä, osta se. Pitäähän sitä olla vähän miehekkäämpi taulu välillä". Ja koska taulun värimaailma oli minulle tosi mieleinen niin päätin että olkoot aihe sitten miehen mieleen ja ostin taulun.

I like to change the educational boards in the living room wall. During the summer I had one with butterflies and before that there was one with bugs. 

I was just browsing the categories of an online antiquary bookshop that sells these boards and came across this gorilla. I was staring at the picture of it when my husband walked behind me and said; "buy that, I'd like to have a manly picture for a change". And so I bought it.

Valuhommia

Kokeiltuani kynttilänvalantaa ja todettuani sen niin superhelpoksi ajattelin postata siitä ja suositella sitä lämpimästi muillekin. Valettuani nimittäin pari kaupasta ostamaani hieman väärän kokoista kynttilää uusiksi shampoopullojen avulla intouduin onnistuneesta kokemuksesta niin paljon että oli ihan pakko saada valaa lisää. Pengoin siis varastoistani männä vuosien kynttilänjämät sekä väärän väriset ja aloin toimeen.

Since I tried making candles I go so in to it I had to make some more. I collected all the old or otherwise wrong candles I had and made a little candle factory for the weekend.

Rouhin kynttilät väreittäin eri astioihin niin oli helppo laittaa aina tiettyä väriä pannuun sulamaan (tässä tapauksessa kovin nättiin pannuun, mutta koskapa tuo ei teevesien keittelyyn ollut enää sopiva oli mukava että löysi käyttötarkoituksensa muunakin kuin vain somisteena). Lisäsin muutamaan pannulliseen sekaan myös muutamia tuoksuvia tuikkukynttilöitä kokeeksi joka onnistui sekin. 

I chopped them up by color and melted them in a (actually very pretty design) pot. I also added some scented tealight candles to some of them just to give them a hint of smell.

Lopputulemaksi sain viisi oikein nättiä pöytäkynttilää (sekä vatsani kipeäksi sipsien syönnistä). Mutta niin mukavaa puuha oli että kaivakaa nyt hyvät ihmiset vanhat kynttilänjämänne kaapeista ja valakaa ne uusiksi. Hommaan ei tarvita muuta kun sydänlankaa, sopivia purkkeja, pari puutikkua ja vanha kattila (tai pannu). Netti on pullollaan ohjeita ja inspiraatioita.

And the result is here. Five pretty new candles. I'm going to keep the two largest by my self and the rest I'll give away as presents to friends.

I urge you to try this at home. Its just so easy. Everyone has leftover candles just lying and there's no better way to recycle them than this. The internet is full of instructions and inspiration - see for yourself.

Suurpiirteisesti valmis

Tältä se nyt sitten näyttää, valmis lattia.  Lopputuloksesta tuli enemmän kuin mieleinen ja vaikka turkoosi väri onkin melkoisen piukea on se lattiassa aika huomaamaton.

Muutama lukijani on minulle kommentoinut lattiaprojektin vaikuttaneen kovin työläältä ja siksipä haluan painottaa että ei se sitä ollut - todellakaan. Kovin tarkkakaan ei tässä hommassa tarvinnut olla. Lopputuloksesta ei huomaa pieniä kauneusvirheitä enkä usko että kukaan jaksaisi konttailla lattiallani mittanauhan kanssa tarkistamassa ovatko kaikki neliöt saman kokoisia. Eivät nimittäin ole.

Allaolevasta kuvasta näkyy kuinka suurpiirteinen olin. Ainoa mistä olin tarkka oli se että valkoiset viivat näyttävät suurinpiirtein suorilta, eikä sekään loppujen lopuksi ollut niin tärkeää.

And the floor is ready. Even though the turquoise is a very bright color, on the floor it almost disappears, which I quite like. I'm very pleased with this floor now and I consider it finished (at this point anyways).

Some of my readers have told me that this project looked  laborious and I'd like to point out that it really was not. I really didn't have to be that pedantic with the ruler and no one notices the small flaws in the big picture. The picture below shows my almost non existent accuracy.

Steampunk love

Olin tässä päivänä eräänä tylsistynyt ja päätin lähteä yksikseni kiertelemään lähialueiden kierrätyskeskuksia lähinnä ajan tappamiseksi ja ei mitään etsien. Ja niin kuin silloin yleensä käy, kun lähtee avoimin mielin, kävi nytkin ja tulin kotiin inspiroituneena ja sylin täydeltä ruosteromantiikkaa. 

Olin joskus törmännyt tämänsuuntaiseen ideaan ja kun näin nämä, ah niin steampunk-henkiset metalliosat tiesin oitis löytäneeni ensi joulun kynttilänjalat. Kaupasta ei sitten tietenkään löytynyt aivan sopivia kynttilöitä noihin isompiin reikiin joten pääsen myös ensi kertaa elämässäni kokeilemaan  kynttilänvalantaa, koskapa niin pikkusieluinen aion olla että noiden pitää sattua just eikä melkein ennenko mää olen tyytyväinen.

The other day I had nothing to do so I went to see the local recycling stores to see if there's something that would inspire me. And boy was there. I have seen this kind of metal parts used as a candle holder and I just had to have these lovely steampunk like parts for my this years chistmas decoration.

Eteisestä puheenollen

Sain viimein aikaiseksi aloittaa urakan maalata eteisen lattiaan ne suunnittelemani turkoosit neliöt. Projekteissani joskus aika suunnittelusta toteutukseen venähtää, niin kuin tässäkin tapauksessa useammalla kuukaudella, mutta aina jossain vaiheessa kuitenkin alkaa keskeneräisyys kalvaa mieltäni ja havahdun viimeistelemään työni.

Supermukava huomata olleensa oikeassa värivalintansa suhteen. Turkoosi värinä meni niin nappiin tuon pahvilaatikon ruskean kanssa. Vielä kun nuo neliöt hieman kulahtavat on tuo melko pitkälti aivan täydellinen lattiamalaus - ja miten helposti. Pari iltaa tässä tosin vielä menee kun tuossa eteisessä on niin paljon kulkua etten mitenkään voi maalata kaikkea kerralla. Muutoin olemma vankina talossamme ja ilman vessaa.

It took me over four months to begin to paint the turquoise squares on the hall floor but I've finally started. It's so nice to see that my vision was spot on with the colors matching perfectly. Looking at that great floor pattern I just can't believe how easy this project has been.

Kuudenteen kiitos

Reilu vuosi sitten hankkimani hissinnappulat pääsivät vihdoin komeron kätköstä käyttöön. Ja niin kuin niin usein minulla käy olin aivan tyystin unhoittanut koko nappulaston kunnes tässä päivänä eräänä siivoilin nurkkiani ja löysin sen. Päätin siltä istumalta että uudestaan en sitä hukkaa ja askartelin siihen panelin pätkistä taustan. Sijoituspaikkakin löytyi nopeasti eteisestä, kun siellähän se "hissikin" on.

Minusta on hauskaa jos sisustuksen kanssa ei olla aina ihan tosissaan. Vitsikkäät yksityiskohdat piristävät omaa mieltä ja vieraisille välistä tulevat lapset keksivät niistä aivan omia sovelluksiaan. Esimerkiksi eteisessä olevalla hissikaapilla voi matkustaa tarpeen tullen vaikka Narniaan. 

I found this elevator button board while organizing a closet. I had totally forgotten I even had it so I decided to put it up right then and there -no risk of forgetting it again.

It found it's place from the hall, after all that's where the "lift" is.

I really like funny things in my decor. It makes me smile and the kids that come visit find even more pleasure of them. For example the closet "lift" in the hall can take you straight in to Narnia. How cool is that.

Säiltä suojaan

Tämä ihana vanha talonpoikaispöytä on palvellut muutaman kesän puutarhassani pihapöytänä. Nyt oli vihdoin aika päästää se vuorostaan sisälle johon se sopiikin aivan täydellisesti. Koipia piti vain hieman korottaa jotta saa omat kinttunsa sujuvasti tuonne alle. (Kuten  kuvista näkyy korotus on suoritettu luovasti kumisilla ovistoppareilla. Hoitavat hommansa ihan oivallisesti mutta täytyy muistaa vielä ruuvata ne kiinni.)

Pöytä on saanut ulkona pintaansa sadetta ja moskaa ja vaikka se suurimmaksi osaksi onkin antanut pöydälle ihanaa romuluista luonnetta pitää tuosta pinta vielä kevyesti hioa. Säiden armosta ovat puunsyyt nousseet ikävästi ja pinnasta irtoilee pikkuisia tikkuja. Kuivukoot nyt hetken rauhassa kuitenkin ensin.

Ja vihdoin on keittiön värimaailmakin taas ruodussaan. Enää ei silmiä kirvele. Mikä helpotus. On niin paljon mukavampi olla kun värit natsaavat täydellisesti. 

This lovely vintage wood table has been staying in my garden for a couple of summers. Since I needed something "new" in the kitchen I decided to bring it inside for a change.

It looks really good with the metal chairs and finally the color scheme in this room doesn't give me a headache. I love it.

Aikansa kutakin

Kesän viimeiset aamukahvit keltaisen pöydän äärellä. Vaikka tuohon keltaisuuteen silmä jotenkuten tässä muutaman kuukauden aikana tottuikin ei se siltikään muuttunut silmääni yhtään miellyttävämmäksi. Keltainen ei vain ole minun suosikkivärini. Ei vaikka voissa paistaisi.

No, pöytä vaihtoon siis vaan. Onneksi näitä ruokapöytiä on nurkkiini siunaantunut niin että voin vaihtaa pöydän aina vuodenajan mukaan, niin kuin jotkut vaihtavat verhonsa. Kesän keltainen nippuun ja varastoon ja ruskeampi pöytä syksyksi tilalle. Jouluksi sitten taas ehkä jotain "uutta"...

P.s. Sen verran täytyy kyllä myöntää, että ihan vielä en tuosta pöydästä luovu. Pidän sen tuolla varastossa jos vaikka joskus kävisikin niin että se silmäni alkaisikin kaivata keltaista. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka nyt tuntuukin siltä että tietää.

Yup, yellow is not my favorite color and it doesn't grow on me no matter how hard I try and believe me I've tried. The whole summer I had this yellow table in my kitchen and even though I somehow managed to get used to it, it feels so good to end this trial and put this table and it's bright color away and get something more suitable for my tender color eye.