Lattian kuivuessa

Teini-ikäisen huoneeseen piti saada jotain tämän nykyisiä lempiharrastuksia kuvaavaa rekvisiittaa. Poika on kalastusharrastuksensa lomassa kova skeittaaja ja sen pitäisi olla näkyvästi esillä myös huoneen uudessa sisustuksessa. Muistin varastoissani lojuneet isot puukirjaimet, niistä voisi muotoilla jotain joka on oikeaa alan sanastoa ja siitä syntyi sitten tällainen hauska kyltti. Melko "siisti" vaikka itse kehunkin. Toivottavasti poikakin tykkää (eikä pidä tätä liian pliisuna).

I had a bunch of wooden letters lying around and as I was thinking about some kind of a sign to my son's room I remembered them. He's a keen skater and I chose this word for the sign to try to please him and show some interest to his hobbies. (Hope he doesn't think I'm being lame.)

Puolivälissä

Kädet on rakkuloilla ja tikkuja on varmaan joka sormessa, mutta työ alkaa vihdoin kantaa hedelmää kun puolet lattiasta on kiinni ja vahattu. 

Suurintöisintä onkin yllättäen ollut vanhan purkaminen. Järjettömät naulat rutikuivassa puussa eivät ihan kiltisti irtoa ja siinä hommassa on muutamakin ärräpää lentänyt hikikarpaloista nyt puhumattakaan.

I've got countless blisters and splinters in my hands but the job is half way done. Back in the day they've used way too big nails and it's taking us longer than I thought to remove those old boards.

Pientä pintaremonttia

Minun on jo pidemmän aikaa pitänyt tehdä kevyt kosmeettinen ehostus lapsen huoneelle. Männä viikolla vihdoin tartuin toimeen ja aloin maalata huonetta uudella sävyllä. 

Pidemmän aikaa on myös pitänyt tehdä tähänkin huoneeseen oikea kunnon lautalattia, mutta urakan työläyden takia sitä ei ole edes harkittu ja varsinkaan nyt.

En oikein itsekään tiedä mitä tapahtui, mutta jostain syystä päätimme sittenkin tehdä sen lautalattian nyt. Ja vielä niin ettemme edes tyhjennä huonetta kokonaan. Näin ne remontit riistäytyvät käsistä kun ei ole tarkkana itsensä kanssa ja antaa miehensä yllyttää kaikenmoisiin hullutuksiin.

I was painting my sons room and was planning to do only that when for some weird reason got a huge inspiration to do fix floor as well. So my husband and I moved all the furniture to the other end of the room and started to remove the old floor. Crazy.

Sattuipa kerran kirpulla

Sattuipa kerran jokin aika sitten käydessäni kirpputoreilla, niinkuin niin usein on tapanani että silmääni osui jotain jota en ole koskaan ennen myynnissä nähnyt. 

A while ago as I was shopping at a fleamarket like I so often do that I saw something I've never seen for sale before.

Ja sattuipa sitten kun lähemmäs pääsin että tosiaan sellainenhan siinä oli, ihka oikeana. Siinä sitä sitten kääntelin ja katselin ja hintalappua etsin.

And I started to check it out, trying to find the price tag.

Sattuipa sitten että kun sen hintalapun hoksasin meinasi taju lähteä päästä. Peräti viisi kymppiä oli hintapyyntö tästä. Otin löydön mukaani ja marssin suoraan kassalle. Olisin ollut hullu jos olisin tämän jättänyt ostamatta.

And when I saw the price I almost fainted. It was 50 euros. I immediately bought this, I would've been crazy if I didn't.

Sattuipa sitten että tämä oli kyllä paras kirppislöytöni ikinä.  Ilmari Tapiovaaran Crinolette. Käytetty, kulunut, elämää nähnyt mutta ehjä. Vieläkin pyörryttää.

And here it is. By far my best find ever. Ilmari Tapiovaara's Crinolette chair. Used, shabby but solid and totally adorable. I still feel a bit dizzy thinking about my luck.

Leikkuulauta

No leikkuulauta siihen keittiölipastoon nyt sitten tuli. Idean sain oikeastaan samoin tein kun olin tuon aiemman postauksen aiheesta tehnyt. Tällainenhan tällaisessa pitääkin olla eikä mikhään muu. Onnekseni materiaalejakin löytyi vielä sopivasti ja lopputulema näyttää siltä kun se olisi aina ollutkin tuollainen.

And the kitchen drawer is finished. I added a cutting board that has a same kind of face as the rest of the drawers. The result looks like it's always been that way.

Kevennys

Ostin tämän vanhan lajittelijan jo kuukausia sitten ja keksinkin sille jo käyttötarkoituksen mutta aika ei ollut silloin vielä kypsä tämän esille laittamiseen. Nyt kun kevät vielä piilottelee jossain paksun pilviverhon takana kaipasin jotain raikastusta pimeään torppaani ja siinä sisustusta ideoidessani tuli tämä härpäke taas mieleeni.

I got this vintage collator a few months ago and figured a use for it and all but for some reason I just ended up putting it away. Today as I was planning on how to increase the light in my dark house I remembered it again.

Lehtitelinehän siitä tuli. Melko mielikuvituksetonta, mutta näin seinälle asennettuna hieman erilaista kuitenkin. Olin aluksi hieman skeptinen että mitenkähän nuo lehdet tuosta kippurasta asennostaan pitävät, mutta enhän säilö niitä siinä ikuisesti vaan ostelen uusia ja kierrätän vanhoja. Ja tarviiko niiden suoria ollakaan kun telineessä näyttävät kivoilta noin.

Yes it's a rack for magazines. I put it on the wall to make it a little different and it looks really good there. Makes the room a little bit more light and airy and is amazingly practical.

Hellan viereltä

Keittiön hellan vieressä on karu lipasto jonka entistämistä olen lykännyt menestyksekkäästi jo monta vuotta. Kai se menee niin, että kun tarpeeksi kauan jotain tuijottaa niin silmä tottuu eikä enää näe, että rumahan tuo oikeasti noin on. Huvittavin piirre lienee tuo suolasirotin tuossa välissä tukemassa koko rakennelmaa.

No onneksi tässä eräänä iltapäivänä se silmä sitten vihdoin aukesi.

In my kitchen there is an old drawer which I've been meaning to fix but just totally ignored it for years instead. This other day I finally had the inspiration to do something for it's almost hideous appearance.

Koskapa lipasto ei alkujaankaan ollut saman näköinen kuin muut keittiön kaapit en edes yrittänyt saada siitä samaa sarjaa niiden kanssa vaan pistin reilusti tyylin erilaiseksi mummon kalsarien värisellä maalilla ja vanhoilla lankavetimillä. Työtason virkaa hoitaneet vanhat leikkuulaudatkin vaihtuivat sopivaan liimapuutasoon. Ylimmäisessä lokerossa olisi tarkoitus jossain vaiheessa olla joko yksi oikein paksu leikkuulauta tai sitten pari pienempää, mutta sen päätöksen joudun lykkäämään siihen kunnes löydän ensin vaihtoehdot.

Mutta parasta lienee se että nyt ei lipastoa tarvitse enää piilotella häpeämässä pyyhkeen takana ja suolasirotinkin on vihdoin vapaa.

Because the drawer didn't have the same style as the rest of the kitchen I kept it different with creamy beige paint and metal wire handles. The surface is no solid wood instead of two uneven cutting boards. In to the top hole I'm planning a large cutting board (I just need to find one first).

But the best part is I no longer have to hide this behind the kitchen towel. And even the salt shaker is free from it's job now.

Mies sisustaa

Meidän perheessä myös muut osallistuvat kodinsisustukseen aktiivisesti. Kirpputoreja kierrellessä mieheni on monasti mukana ja järjen (tai järjettömyyden) äänenä ostopäätöksiä pähkäillessäni. 

Tämä vanha vaaka on mieheni viimeisen löytö. Itse en ensin edes tajunnut että me tarvitsemme tällaisen, mutta miehen muistuttaessa tulevasta kylpyhuoneprojektista ymmärsin heti että sinnehän tuo sitten kuuluu.

My husband is very active in the decision making of our home decor. He often comes with me to flea markets and antique stores. This vintage scale was the latest found of his. It will look great in our future bath room.

Vastakarvaan

Sähköjohdot nuo sisustamisen kainalokarvat. Voisi luulla että sisustamisesta pitävälle yksilölle olisi tärkeätä saada piiloon kaikki epäesteettinen ja epämuodikas kuten sähköjohdot, mutta tämä yksilö on tuossakin asiassa kovasti massasta poikkeava.  Tiedän useampiakin tapoja kätkeä epämääräiset johtokasat katseilta, mutta en ole saanut itseäni vielä ymmärtämään sitä että miksi ne nyt ylipäätään pitäisi kätkeä. Itseäni kun eivät tuollaiset asiat häiritse juuri ollenkaan. Itseasiassa jotkut sähköjohdot ovat oikein kauniita esillä ollessaan, niinkuin esimerkiksi vanhojen talojen pintavedot tai valaisinten johdot. 

Tiedän etteivät tietokoneeni johtokasat ole millään muotoa kauniita, mutta sen sijaan että häpeilisin omaa saamattomuuttani johtojen piilottajana, myönnän suoraan hauskan vanhan kyltin avittamana että ongelmahan täällä on, entäs sitten? Omatpahan ovat johtoni.

P.s. Ne oikeat kainalokarvat kyllä ajelen. Johdot saavat rehottaa, kainalot eivät.

It's not fashion to have wires and cables in sight in peoples homes these days. It's considered almost as disgusting as letting your armpit hair grow wildly. I on the other hand have never had any issues watching piles of wires lying around. I even point your attention to it if necessary, like with this vintage sign on my computer that says: " High voltage - danger" (but my armpits I keep smooth like the majority of us do.)

Lehdessä

Uusiutuneen Unelmien Talo & Koti lehden viimeisellä sivulla on juttusarja suosituista bloggaajista ystäväkirja-muodossa. Käykääs vilkaisemassa kuka siellä oikein muikistelee tässä kuussa ;-)

Unelmien Talo & Koti magasine has a monthly series of popular bloggers. I got the honor to be presented in this months issue.

Elämää helpottava asia

Olen jo muutamankin kerran tuskaillut yläkerran vitriinin ovien ja laatikoiden kanssa niissä kun ei alunperin mitään vetimiä ollut. Vihdoin kun muutama viikko sitten katkaisin pahasti kynteni laatikkoa auki äheltäessäni päätin että asialle täytyy tehdä jotain. Kirpputoreja ja romukauppoja kierrellessäni pengoin muutamia vanhoja oven- ja ikkunankahvoja joilla vitriinin ilme ja käytettävyys muuttuivat paljon parempaan suuntaan. Vielä pitää kuitenkin löytää yksi kahva jotta saan kokonaisuudesta täydellisen. Sitä odotellessa on kuitenkin helpotus että mahdollisuus kynsiensä katkaisuun pieneni huomattavasti.

It has been painful to use this nice glass cabinet without handles. A couple a weeks ago I broke my nail so bad trying to open a drawer that I decided to do something about this problem. I collected a set of vintage handles and life with the cabinet got so much better. Now I only need to find one more handle to make this perfect...

Yki tuli taloon

Olin jo muutamaan otteeseen törmännyt tähän vanhaan Yki Nummen Yki-plafondiin lähipitäjän Fidassa. Hinta oli kohtuullinen siihen nähden että koko lamppuosa uupui. Olin pariin otteeseen pyöritellyt tätä hyppysissäkin, mutta sitten kuitenkin ollut ostamatta. 

Tänään menin sinne taas ja siellä oli kaikki puoleen hintaan... En enää keksinyt yhtäkään syytä olla ostamatta kupua varsinkin kun tiesin että osaisin varmasti askarrella siihen uuden valaisinosan. Ja niinhän siinä kävi, että eteisessäni valaisee nyt palanen aitoa suomalaista designhistoriaa. Hinta kaikkine tarpeineen tasan 20e.

I found this vintage Yki Nummi's Yki acrylic shade from a fleamarket. I had seen it there before but nobody seemed to want it cause it was missing the lamp part. Well as you know I know something about making lamps, so I bought the shade and built a new lamp part there and voilá I have a real vintage design lamp in my hall.