Iltapala

Mä olen niin heikkona näihin Fazerin dallaspulliin. Nyt kun on pikkusen sellainen olo, että on syksyn ensimmäinen flunssa tulossa pitää hemmotella itseään (vaikkakaan en ehkä nuku kovin hyvin ensi yönä jos nämä kaikki yksin syön).

Kirpputorisaalis sunnuntailta

Olin jo pitkään haikaillut lampettia eteisen peilin päälle jotta saan kunnon kohdevalon siellä kun kaikki valo tulee vain katon kristallikruunusta. Tässä näyttäisi olevan potentiaalia siihen tehtävään. Pitää vain uusia nuo sähköt, lampunkanta ja jostain keksiä siihen kiva kupu. Ehkä myös taitan tuota vartta osoittamaan hieman enemmän alaspäin.




Samettiverho. Väri on ihan hirveä täällä kotona. Kirpputorilla se näytti kivalta luonnonvalkoiselta ja nyt se on ihan vaaleankeltainen. Noh, onneksi se maksoi vain puolikkaan euron - ei jää harmittamaan vaikka jäisikin käyttämättä.




Äärimmäisen kamala, mutta jotenkin hypnoottisen ihana ja pehmeä päiväpeite. Saas nähdä tuleeko tämä uudistettuun makuuhuoneeseen, vai jääkö torkkupeitoksi jonnekin. Vai pistänkö takaisin kiertoon. Tämä veijari on niin liukas, etten saanut sitä taiteltua nätisti kuvaa varten, vaan luovutin ja kuvasin sen mytyssä.

Tänään on ihan selvästi ollut vain kullankiilto silmissä tuolla kierrellessä ;-)

Vielä vanhempi pukukaappi

Puuta ja faneeria oleva vanha pukukaappi. Siskon aarteita tämäkin. Sieltä isämme vanhan työpaikan vintiltä pelastettu. Tainnut olla jo minun hoteissani pidempään kun viihtyi siskolla. Aivan mahtava kaappi jaksan ihastua siihen uudestaan ja uudestaan. Se edustaa just sitä muotokieltä, mikä minua erityisesti viehättää.

Lapsen huoneessa osa III

Se on oikea auto tai siis pala autosta. VW kleinebus tarkkaa vuosimallia en tiedä, mutta vanha se on. Tämän olen löytänyt noin viisitoista vuotta sitten itselleni ja sitä ennen se oli kuulema palvellut jonkin baarin olutkaappina.



Se palvelee nykyään siis televisiotasona kätkien sisäänsä kaikki epäesteettiset pelikonsolit, videot, johdot ynnä muut.

Vakoiluväline

Äärimmäisen hauska ja usein tarpeellinen väline kauas tiirailuun. Mukava myös katsella vieruskaverin ihohuokosia lähietäisyydeltä ;-P

Lapsen huoneessa osa II

Tämä vanha pukukaappi lojui erään talon pihassa, josta ostin sen 20 eurolla pois kuleksimasta. Pintaansa se sai tuon lapseni rakastaman kiiltävän mustan maalin.



Roskiksena toimii vanha öljyämpäri. Sisko poimi tämän talteen joskus jostain ja meillehän se sitten aikanaan kulkeutui.

Lapsen huoneessa

Tässä on näkymä 10-v poikani huoneesta. Sängyt ovat armeijan vanhat hetekat, jotka on tyylikkäästi maalattu kiiltävällä mustalla miranolilla. Darth Vader vartioi unta seinällä (ja hyllyllä).



Nämä vanhat öljypänikät sain vuosia sitten ystävältäni lahjaksi. Nyt ne sopivat oivallisesti poikani huoneen teemaan, joka selviää teille jahka saan huoneen ehdottomasta katseenvangitsijasta ja puheenaiheesta otettua kuvan (valo ei riitä nyt täytyy odottaa huomiseen).

Tavaroita ilman funktiota

Mutta joista ei voi hankkiutua eroon (jostain syystä).



Puiset A-tikkaat. Täysin hyödytön, mutta ah niin kaunis kapine. On jatkuvasti tiellä, eikä sopiva paikkaa tahdo löytyä. Tällä hetkellä yläkerran aulassa muiden aarteiden kanssa.



Isoäidin vanhan kampaamon hiustenkuivain.
Tämä on ollut minulla jo varmaan viisitoista vuotta. Koskaan sillä ei mitään järkevää roolia taloudessani ole ollut. Kerran tein siitä jopa valaisimen purkamalla propelliosan irti ja laittamalla lampun sisälle. Olihan se hilpeän näköinen, mutta ei sitä kauniiksi ja sisustukseen sopivaksi ole voinut sanoa. Nyt sekin makaa yläkerran aulassa. Jospa joskus sekin paikkansa löytäisi. Pidän sen ulkonäöstä kaikesta huolimatta.

Luovat säilytysratkaisut

Rintamamiestaloissa ei totisesti ole liikaa säilytystilaa, ellei kylmiä vinttikomeroita lasketa. Johonkin on pakko säilöä kaikki tuiki tarpeelliset vanhat romunsa, jotka eivät kylmää ja kosteaa kestä. Nämä matkalaukut olen kaikki ostanut huuto.netistä á 25e / kpl. Ne ovat huiman isoja ja nielevät sisäänsä uskomattomat määrät tavaraa. Alemmat ovat mitoiltaan noin 100cm x 50cm.




Tämä matka-arkku oli väritykseltään ennen likaisen vaalea vihreä. Sipaisu kermanvalkoista kalustemaalia sai siitä aika söpön ollakseen noinkin iso "loota". Tämäkin on oikea tilaihme ja ääriään myöten täynnä jo. Vielä pitäisi pari pienenpää matkalaukkua metsästää. Himoitsen yhtä joulukoristeille ja yhtä talven villasukkavaraston säilytykseen.

Kohtuullisen köyhä kirpputorikierros

Mahtavan maukasta pizzaa lukuunottamatta saalis siskon kanssa käydyltä kirpputorikierrokselta jäi varsin köyhäksi. Tämän hienon muovipurkin lisäksi löysin kokoelmiini vain yhden sorsakosken pikkulusikan.
Olen huomannut, että jos kirppareille lähtee varta vasten ei yleensä mitään kivaa löydä, mutta jos lähtee hetken mielijohteesta tulee kotiin kassit pullollaan. Mikähän siinäkin on...

Liikaa väriä

Makuuhuoneeni tällä hetkellä. Täydellinen pakopaikka arjesta. Tumma, mystinen ja aivan oma maailmansa. Nyt on vain alkanut tuntua siltä, että sen aika on kohta ohi. Teatraalinen tunnelma ja punainen värimaailma on alkanut ahdistaa ja tuntua tunkkaiselta. Ja muun asunnon ollessa suht vaalea tuntuu tuo huone aivan liian irralliselta kokonaisuuteen.
Huonekalut saavat jäädä sijoilleen. Huone on kooltaan hyvin pieni ja huonekalujen järjestys on vakio (sitä ei voi muuttaa ikkunan, oven ja viiston katon vuoksi - kokeiltu on).



Maalia ja kangasta, niin tästä voi tulla mitä vain (olohuoneessani samanlainen tuoli valkoisena).




Kaapin olen ostanut joskus huuto.netistä 90 eurolla. Siinä oli melko pahoja viiluvikoja, joten kiskaisin sen ylle tummanruskean (lähes mustan) maalipinnan. Luulen, että uudessa makuuhuoneessani tuo kaappi saa pitää värinsä tuollaisena. Se saa sen näyttämään niin arvokkaalta.
Ihan jo syyhyän päästä muuttamaan huoneen ilme toiseksi. Ongelmani vain on, etten ole vielä ihan keksinyt, että millaiseksi ;-) Jotain ylellistä ehkä jokin kiva tapetti ja vähän kristallia valoihin hmmmm... Jäähyväiset Moulin Rougelle!

Kaapin päältä

Vanhoissa peltipurkeissa on kiva säilyttää vaikka mitä. Isossa fazer-purkissa ja sellotape-purkissa on valtava piparkakkumuotti kokoelmani. Heinzin paputölkki on päässyt kunniapaikalle puhtaasti ulkonäkönsä vuoksi (ja onhan se kyllä aikamoista herkkuakin).

Lisää väriä

Nämä lasit oli ainakin jokunen vuosi sitten anttilan valikoimissa neljän erivärisen lasin seteissä. Sain joululahjaksi kaksi settiä joista karsin oranssin väriset pois. En ole oikein koskaan osannut ihastua kirkkaaseen oranssiin väriin. Nämä lasit on tuttavani tytär ristinyt prinsessalaseiksi ja niistä pitää aina saada se vaaleanpunainen juomalasiksi. Itse en ole vielä päättänyt suosikkiväriäni sillä ne ovat kaikki niin herkullisia.

Väriä

Silkkipeittokokoelma tällä hetkellä. Mikähän siinäkin on, että näitä pitää saada lisää ja lisää vaikka käyttöä kaikille ei edes löydä. Tekisi mieli löytää ruskean ja vihreän sävyisiä peittoja olohuoneen torkkupeitoiksi vaan ei ole vielä tärpännyt mistään.
Alinna oleva punainen on tämän hetken ehdoton suosikki. Sen värisävy vaihtelee ympäristön ja valoisuuden mukaan syvän viininpunaisesta kirkkaaseen verenpunaiseen. Se on myös peitoista kaikkein painavin. Suorastaan ylellinen.

Uuden tiskitelineen erinomaisuuden päivittelyä

Tämä oli ihan huippuostos ikeasta. Edelliseen tiskitelineeseen jäi vesi ikävästi lillimään pohjalle niin, että astiat eivät olleet ikinä aivan kuivia. Tässä uudessa mallissa on ihana irrotettava alusta josta liian veden saa kaadettua pois. Lisäksi tässä mallissa tiskit ovat niin korkealla, että ilma pääsee kiertämään alta hyvin ja ne kuivuvat nopsammin. Himpun pienihän tämä on kolmen hengen talouteen, mutta täytyy vain pistää ukko tiskaamaan useammin tästä lähtien ;-)

Saako olla kuppi kahvia?

Näistä kupeista juodessa, pitäisi ehdottomasti olla itse leivottua rusinapullaa vaan kun en ole ikinä osannut tavallista pullaa leipoa... Korvapuusteja osaan tehdä ja saan ne (jostain mystisestä syystä) kohoamaan aivan valtaviksi, mutta tavallista pullaa pitäisi vielä ehkä harjoitella.

Keittiötä

Tässä keittiön toisen puolen kaapit. Ikean lasilokerikko odottaa vielä tarkempaa sijoitustaan pöydällä. Hyllyille on eksynyt kokoelma lasia, muovia ja viehkeitä esineitä. Eliseltä kirpputorivisiitiltä tarttui mukaan perkolaattori-kahvinkeitin ja täytyy kyllä myöntää, että vanha suodatin-keitin saa nyt lähteä vaikka keittäminen perkolaattorilla onkin himpun työläämpää kuin pussikeittimellä saa kahvin pehmeys ja aromikkuus kuitenkin tämän äkkiä unohtumaan.

Työhuoneen esineitä

Nämä ovat kaikki olleet loistavia löytöjä. Funkislamppuja sain kerralla kuusi kappaletta ilmaiseksi eräästä purkutalosta. Puulaatikon löysin eurolla kirpputorilta ja valurautapunnukset pengoin isäni vanhan työpaikan vintiltä.
Olen ihan hurahtanut vanhoihin vintteihin. Käyn aina penkomassa kaikkien ystävien ja sukulaisten ullakot. Sieltä löytää yleensä parhaimmat aarteet.

Siivoushetken satoa

Tyhjensin makuuhuoneeni yöpöydältä sinne kertyneet sisustuslehdet. Oli ihan pakko ottaa pinosta kuva, kun sain sen kannettua alakertaan :-)

Työhuoneessa

Minlla ei ole tuon nimistä firmaa, kun kyltissä lukee. Se vain sattuu olemaan hauska kyltti seinälläni. Työhuone on minun oma tila, jossa harrastan ja teen kaikenlaista "taiteilua". Vanhat kenkälaatikot ovat oivia säilyttämään kaikenlaista tuiki tarpeellista ja vanha kohdevalaisin on löytö roskiksesta.

Erään kellon tarina

Löysin tämän kellon erään vanhan tehdashallin seinältä vuonna 1993. Se oli paksun pölyn peitossa ja vuosikaudet vanhat paristot sisällä hapettuneina. Pienen putsauksen ja patterien uusimisen jälkeen vehje toimi, kuin toimikin. Joku oli aloittanut hauskan perinteen merkitä patterien vaihtopäivä kellon takakanteen. Jatkoin tätä perinnettä sitten itsekin.

Olohuoneen tapetti

Tämäkin on siskon löytöjä vuosia sitten kirpputorilta. Rullia oli monta ja hinta oli joku naurettava 10e luokkaa. Tällä on sisko tapetoinut yhden asuntonsa makuuhuoneen päätyseinän ja lopuilla minä pistin nykyisen olohuoneen kaksi vastakkaista seinää paraatikuntoon.
Tapetin asennus oli mielenkiintoista, koska kostuessaan se venyi useita senttejä. Kuvioiden kohdistaminen oli todella haastavaa. Onneksi lopputuloksessa pienet kohdistusvahingot eivät pistä silmään enää.

Kesähuone yöpuvussaan

Kuvattu aivan hetki sitten.
Jos tuolla olisi ollut yhtään lämpimämpi olisin korkannut siiderin ja jäänyt sinne tunnelmoimaan loppuyöksi, mutta eihän siellä ilman karvahattua olisi meikäläinen enää tarennut.

Kesähuone

Avasin pitkästä aikaa huvimajan ovet tänään. Ei ole paljoa tullut siellä aikaa vietettyä tämän sateisen kesän vuoksi. Sohvakin on vielä kesäkuisten päiväunien jäljiltä rutussa :-) Tulisipa vielä intiaanikesä, edes pariksi päiväksi.

Siivouspäivä

Ja uskokaa pois siivoan näillä ihan oikeasti. Ei ne paljon häpeä uusista. Sinipiikavanhukseen saa vielä sieniä, standardit eivät ole vuosien varrella muuttuneet.Ja vanhaa kunnon "nilskiä" taas ei saa rikki millään. Imuputken sain kyllä lyttyyn tuolin jalan alle jäätyään ja se tuppaa tukkimaan välillä, mutta muuten kone imee ihan yhtä moitteettomasti, kuin uudemmatkin vempeleet. Ja mikä parasta on tuo muotoilu. Miksi ei ne enää tee kodinkoneista noin kauniita?

Pikku puuterointihuone

Kansanomaisemmin nimellä vessa. Tämä huone on niin vaiheessa, että kuvat ovat vielä aika suppeita otoksia, mutta syksyn aikana olisi tarkoitus saada pikkula kuitenkin paraatikuntoon ja sitten pääsen dokumentoimaan sen laajemmin.



Halusin aina saada ikkunallisen vessan. Ja sitten kun sellaisen sain teippasin koko ikkunan molemmin puolin ja laitoin vielä verhon eteen niin, että läpi ei näy, muuta kuin valo. Kaikki romantiikka avonaisesta vessan ikkunasta katosi siinä vaiheessa, kun totesin siitä olevan suora näköyhteys naapuritalon etuovelle. On se silti kuitenkin ihana, kun saa luonnonvaloa (parin teippikerroksen läpi suodatettuna) pieneen pikkulaan.