Hassu pieni naulakko

Tämä on taas näitä hassuja ostoksia, mitä on tullut haalittua kun halvalla eteen on tullut. Ostin tämän männä kesänä kun olin ostelemassa keittiökaapiston osia eräästä vanhasta talosta, ajatuksella, että kun on niin hauska ja erikoinen ja maksoi vain vitosen. Jonkun joskus itse tekemä ja varsin huonosti maalaama, mutta ehkä juuri siksi niin kovin viehättävä.

Kotona mietin tälle paikkaa, mutten sitä heti keksinyt niin tuuppasin autotalliin. Siellä se sitten pölyttyi eiliseen asti kun yht'äkkiä keksin sen paikan.

Keittiössä tarvittiin kipeästi säilytyspaikkaa tälle vanhalle pikkukirnulle. Se ei mahtunut kaappeihin korkeutensa puolesta ja aina lojui jossain tiellä tasoilla. Kun keksin naulakon tuohon ikkunan väliin piskuisen kukkahyllyn tilalle, tuli samalla tilaa myös muillekin asioille. 

Samalla korjaantui minua jo pitkään häirinnyt asia ikkunoissa. Ne näyttivät silmiini roikkuvan vähän matalalla keittiökaappien kohotessa kattoon asti. Tämä uusi naulakkoviritys korjaa tuon virheen silmissäni, ja nyt ikkunat näyttävät olevan ihan hyvällä korkeudella.

I got this funny looking self made little coat rack last summer but didn't quite know what to do with it until yesterday.

I tried it between the kitchen windows to give me little extra storage and it actually works there really well.

It's all in the right details

No nyt on lookki jääkaapissa täydellinen kun kahvat ovat asennetut paikalleen. Täytyy kyllä sanoa, että tämän jääkaapin viehätys ja juttu on juuri noissa heloissa, vääränlaisilla ei olisi tyyli enää yhtä sykähdyttävä eikä sama kuin oikeasti vanhoissa. Nyt kun nämä ovat aidot ja vanhat osat, tekee se kaapista kokonaisuutena myös aidon ja vanhan näköisen.

Asensin tuon rullakahvan ja vastaanottimen hieman etäämälle toisistaan tarkoituksella, en nimittäin halunnut mekanismista liian jäykkää. Kaappi on kivampi käyttää kun kahvat eivät pistä vastaan turhan paljon. Nyt ovi menee myös kiinni helpommin ilman voimaa ja rullaa tuosta yli naksahtaen paikoilleen sulavasti. 

Kannatti myös muuttaa mielensä niiden ensimmäisten kahvavaihtoehtojen suhteen, nämä toiset ovat kaappiin ihan täydelliset.

Olen ihan älyttömän ylpeä lopputuloksesta ja ihan mielettömän mielissäni siitä miten hyvin se onnistui ja sopii tuonne tilaan. Kihertelen itsekseni ajatusta, että yleensä integroitavat kodinkoneet juuri integroidaan piiloon, kun minä tyttö pistinkin tehden päinvastoin ja integroin oikein kunnolla esille. :D

P.s. Jos haluatte että teen tästä projektista vielä kootun postauksen, missä kerron enemmän yksityiskohtaisesti mitä tein ja mistä mitäkin ostin, niin huikatkaa kommenttiosioon.

I finally got the new old handles for my project and my vintage icebox hack is now finished. I installed the handles a bit loosely from each other so that it's smoother to use. It also closes more easily that way. I don't need the handles to squeeze the fridge door shut, the doors are tight on their own. Now when I shut the door I just give it a gently push and it clicks closed.

I just love how cool the result looks like, it really looks high end and expensive and most of all beautiful.

Kerrassaan kätevä kuivauskaappi

Ai että minä tykkään siitä, kun hamstrauspäissäni hankkimilleni huonekaluille löytyykin yhtäkkiä tosi tarpeellista käyttöä. Viime kesänä ostin tämän kaapin, ku se eteeni hyvään hintaan tuli, vaikken juuri silloin keksinyt sille sen kummempaa käyttöä vaan tungin sen mustaksi maalaamisen jälkeen kasvihuoneeseen.

Nyt kun pistin taas keramiikkapaajani pystyyn työhuoneeseen ja tarvitsin paikan jossa kuivattaa työt vähän hitaammin, muistin kaapin ja kas, se on siihen toimeen mitä oivallisin. Työhuonetta kun lämmitetään talvisin pönttöuunilla on siellä aivan liian kuivaa kuivata keramiikkaa avoimessa tilassa.

Ovea eri asennoissa auki pitämällä saan hyvin säädeltyä kaapin sisäisen ilmaston niin, etteivät työt kuiva liian nopsaan, mutteivät liian hitaastikaan. Hyllyille mahtuu kivasti eikä koko kuivatussysteemi vie huoneesta liikaa lattiatilaa. 

Nyt saan vihdoin vähän täytettyä kippo- ja kuppokaupan valikoimia, kun joulun alla möin hyllyt tyhjiksi ja tarjolla on sen jälkeen ollut vain suureksi osaksi ei-oota. Seuraava myyntitapahtuma josta keramiikkaani löytyy on tuleva Mansen blogikirppis huhtikuussa Tampereella, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaisempaa, nyt keskityn tekemiseen.

It's so fun when I find a use for a furniture I hoarded just cause I got it so cheap. I needed a space to dry my pottery in the study, where is way too dry and warm to dry pottery on the table during heating period. So I remembered this cabinet I got last summer. It's perfect for the job and now I can start filling up the stock in my store that I sold almost completely out before Christmas.

Tammikuun löytöjä

Pitkästä aikaa kirppislöytöpostaus, joka on johtunut puhtaasti siitä, ettei mitään oikeasti kivaa ole hetkeen löytynyt, mutta nyt on. Piipahdin vähän merta edemmäs kalaan ja ystävän kanssa Hämeenlinnassa kierrellessä ei tarvinnut kierrellä tyhjin käsin. Mukaan löytyi kaikkea kivaa.

Vanha junavaunun käännettävä kyltti jonka suomen kielen sanaviritys kosketti syvälle tämän kielen hienouksia arvostavan sydämeen. En pääse yli tuosta kuinka hauskasti tuo sana soi kun sen painottaa kuin vanhan junavaunun kolkkeen: tupa-koitse-matto-mille, tupa-koitse-matto-mille, tupa-koitse-matto-mille.

Vanhat hauskat lusikat ostin, kun ihastuin tuohon mahdollisuuteen ripustaa ne roikkumaan johonkin. Jos nämä eivät löydä paikkaa keittiöstäni päätyvät ne hyvin suurella todennäköisyydellä asuntovaunuun. Siellä niille olisi monta paikkaa ja käyttöä jo valmiina.

Vanhoja punnuksia tarvitsee askarteleva tämän tästä. Kiloisia on jo työhuoneen pöydällä rivi poikineen, mutta kaksikiloisia oli vasta yksi. Nyt kun on kaksi, muuttuu moni homma helpommaksi. 

Vanha pullo meni osastoon "ostin kun halvalla sain". Tätä ei takuulla enää puhtaaksi saa, mutta se ei haittaa koska tuo muoto viehättää silti. Erityisesti pidän tuon sisäosan vaakaviiruista joista näkee siinä joskus viiniä säilytetyn.

Some of my latest fleamarket finds.

Rento roikuskelija

Minä olen ehdottomasti kesäihminen. Niin ehdottomasti, että tarvitsen välillä talvisin viherterapiaa jotta jaksan taas selviytyä pimeässä ja kylmässä. Siihen toimii parhaiten visiitti kukkakaupassa, mikään ei ole niin terapeuttista talvella kun vaellella eksoottisten viherkasvien ja kukkaloiston keskellä imemässä itseensä vähän kasvienergiaa. Ja vaikka käynkin kukkakaupoilla talvisin yleensä vain fiilistelemässä, tulen sieltä kyllä kieltämättä aika usein pois jonkin kivan ostoksen kanssa.

Tänään paikallisesta kukkakaupasta (Järvenpään Kukkatalo) tarttui mukaan melko muikean näköinen roikotin, kutsun sitä nyt siksi kun se tuossa roikuskelee niin kivasti, vaikka oikealta nimeltään tämä taisi olla himalajanposliinikukka. 

Laitoin sen talon parhaalle paikalle roikuskelemaan, tuossa itäikkunalla on tähän aikaan vuodesta kaikista eniten luonnonvaloa, josta luulen sen pitävän. Siirrän sen sitten keväämmällä pois auringonpaisteen tieltä jos tarvis vaatii (lue: jos se edes selviää hoidossani siihen asti), mutta nyt nautin tuosta vihreästä tuossa. AH!

The long and dark winter in Finland makes me crave for some green, so I often go visit a flower store just to breath in the power of green and feel the summer in the flowers. Today I wanted to bring some green back home too so I got  this cute hoya, just cause I fell in love with it's relaxed way of hanging. I put it in the best place beside the kitchen window and it looks very cute there doesn't it?

Työhuoneen päivitystä

Laitoin joulun alla työhuoneen seinälle kokoelman vanhoja tai muuten vaan söpöjä rihvelitauluja. Korvasin niillä siinä ennen olleen pikkutavaralokerikon, jota olin jo täysin kyllästynyt katselemaan (ja pyyhkimään pölyistä). Rihvelitauluilla tilalle tuli parempi ja hillitympi kokonaisuus joka (taas) nostaa huoneen profiilia enemmän kattoa kohti. 

Mietin tovin josko niihin olisi kaikkin jotain kirjotellut, mutta päätin että ei, paremmin toimii juuri noin. Olisi ihan liikaa jos niissä kaikissa olisi liitua.

Suoritin myös pitkästä aikaa työpöytäni pintaan perinteisen huoltomaalauksen. Edesmennyt faijani huolsi tämän pöydän aina samalla metodilla: kaatoi päälle maalia ja levitti sen telalla tasaiseksi kerrokseksi peittämään kolhut ja muut vauriot. 

Näin olen toiminut itsekin. Maalin laadulla ei ikinä ole väliä, koska tuo pinta on tuolla alla ikivanhaa kumimattoa jossa ei mikään maali oikeasti pysy, mutta suojaa se verran, ettei siitä palaset lentele kun päällä askartelee. Ehkä joskus elämässäni uusin senkin, mutta niin kauan kun isäni keksimä keino tepsii näin hyvin, menen sillä.

Renewed my work space a little by putting my collection of old and not so old little chalkboards on the wall. I also painted my big table using the same method my father did back, when he was still alive: just poured a lot of paint on it and applied it evenly. Works fine every time.

Ovet kiinni ovissa

No eihän sitä voinut vastustaa kokeilla niitä ovia kiinnittää toisiinsa ja kun kerran sille tielle lähdettiin, niin pistettiin se käyttöönkin samoin tein. Suotta sitä kahta jääkaappia keittiössään säilyttelee. Smeg myytiin ja haettiin pois ennätysnopsaan ja minä sain taas keittiön sellaiseksi kun haluan, ilman mitään ylimääräistä remonttiroinaa (tai jääkaappeja).

Hirveän näppärä tuo ei vielä ilman niitä kahvoja ole, ovet pitää avata tiukasti sormenpäillä puristamalla reunasta ja vetämällä, joka aiheuttaa pientä kiroilua avaajissa, mutta jos nyt hyvin käy niin ei siitä tarvitse enää montaa päivää kärsiä.

Minulta kyseltiin että kuinka ne toisiinsa ne ovet sitten laitetaan, kun molemmat omilla saranoillaan ovat, niin vastaan, että tällaisilla liukukiskoilla. Ylä- ja alaosiin jääkaapin oviin tuollaiset kiinnikkeet ja ulompiin oviin kiskot, joita vasten jääkaapin ovi liukuu ulomman mukana auki nätisti. 

Pakko vielä vilauttaa kuinka kivalta keittiön tämä puoli työhuoneen ovelta näyttää, on nyt niin raikas ja valoisa ja tilavan näköinen kun vertaa sihen mitä se ennen oli.

So, I decided to go ahead and try to put the doors together (with the parts shown in the middle pic), and as I got it done I saw no reason not to put the thing in use too, even if it's a bit tricky to use without the handles, but I trust theill arrive soon and this is just temporary. 

We sold the Smeg and I got my kitchen back to myself again, without the clutter and extra fridges lying around. And I just love how the space looks so much better from this side too compared to what it used to.