Voileipäkakun koristelusta

Ystävät ja sukulaiset aina ihastelee, kun teen niin kauniita voileipäkakkuja, että päätin nyt sitten tämän viimeisimmän anopin synttäreille vastikään tekemäni kakun kohdalla, että kuvaanpa tuon koristelujen tekemisen nyt oikein tänne blogiinkin malliksi, kun ei se minusta niin kovin hankalaa ole, jos siellä vaikka joku muukin kaipailee inspiraatiota miten tällaiseksi kakku koristellaan.

Yksi iso wow-efektin tekijä on jos itse kakun tekaisee johonkin kivaan muotoon, kuten nyt vaikkapa sydämeksi, mutta yhtä lailla tällä tyylillä saa kyllä nätiksi ihan perus neliön, suorakaiteen tai ympyränkin.

Tein ekaa kertaa myös nyt tällaisia paprikakukkasia ja nehän syntyvät mitä näppärimmin tuollaisista vihreistä padron-paprikoista. Ensin katkaistaan sopivat tyvestä, tyhjennetään siitä siemenet pois, leikataan saksilla vähän sahalaitoja ja sitten tökätään taiteltu ja rullalle pyöritelty leikkele sisälle. Minusta aika hienolta näyttää sekä metwursti, että kinkkuleike noissa. Hyvin kukkeat.

Toisina koristuksina on ihan vaan tummia viinirypäleitä puoliksi pituussuuntaan leikatuna sekä viikunan viipaleita, ne kun ovat mielestäni niin kivan ylellisiä minkä tahansa kakun päällä.

Ja kolmanneksi tarvitaan yksi ruukullinen herneenversoja ja tietenkin se valmiiksi tehty ja runsaalla cremebonjourilla tahi muulla tahmeahkolla aineksella päällystetty voileipäkakku. (Tässä ruohosipuli Creme Bonjour.)

Herneenversoja lätkitään kakun sivuihin ja painellaan hyvin kiinni myös yläosaan. Enempi tuonne sydämen kaariin ja yläkylkiin. Aivan alimmaksi ei tarvitse, kun muutaman lehdykän osua. Tässä vaiheessa riittää ensin vähemmän ja lisää voi laittaa sitten kun on muut koristukset sinne asetellut.

Ja nehän asetellaan ihan vaan näin, että pistellään sopivasti sinne ja tänne kakun päälle, ei se sen kummempaa ole. Sitten kun on kaikki paikat saanut päätettyä noille niin painelee ne vaan sen verran kiinni juustoon, etteivät heilu, jos kakkua liikutella pitää ja lisäilee herneenversoista yksittäisiä lehtiä ja noita kiipijöitä sinne missä niille luontevimmin tilaa on.

Taika tässä designissa on tuo, ettei kakku ole kauttaaltaan koristeiden peitossa. Näkyy tuo sydämen muotokin paremmin, kun alaosa jää vähän tyhjäksi.

Ja kuten näkyy varsin näyttävä tulee, vaikkei tuossa itseasiassa mitenkään paljon edes asioita ole, mutta kaikki korostavat kivasti toisiaan. Nämä on myös siitä kivat koristukset, että eivät ihan heti nahistu vaan kestävät oivallisesti jo edellisenä päivänä tehdä valmiiksi eivätkä vety ja sotke kakun pintaa ajankaan kanssa.

Ja jos joku siellä ajattelee, että nythän tuo alaosa ei ole yhtä hyvää syödä kun tuo yläosa, kun siellä ei ole noita kivoja makkaroita makuina, niin heille kerron, että laitan yleensä sitten tuonne ihan alas kakun tyvelle vähän makupaloja myös sieltä ottaville, että saa lautaselleen herkkuja joka puolelta.

People tell me that I make the prettiest sandwich cakes and so I wanted to share my decoration secrets here too. It's not that hard at all as you can see!

Niin ihana simpukkarasia

Olen kyllä ollut nyt niin ihastuksissani tästä kirppikseltä löytämästäni simpukkarasiasta, ettei tosikaan. Sitä on mallailtu sisustuksessa sinne ja tänne ja nyt se majailee tuossa eteisen pöydällä, koska siinä sitä voi ihailla monta kertaa päivässä ohi kulkiessaan ja se sointuu ympäristöön aivan täydellisen upeasti.

Tein tälle ukopuolelta pientä entrausta paikkaamalla muutaman puuttuvan pikkusimpukan uudella ja korjaamalla pari pahemmin rikki mennyttä uusilla ehjillä simpukoilla myös. Kannatti olla tallessa erikokoisia simpukoita, just tällaista varten! Osan noista risoista jätin silleen, koska tämä on vähän iäkkäämpi ja se saa mielestäni myös näkyä, ettei nyt ihan täydellisen ehyt tarvitse olla ollakseen nätti silti.

Mutta sisäosalle tein täydellisemmän rempan sillä sen verhoilu oli yksinkertaisesti ihan liian ruma aiemmin. En edes ottanut siitä kuvaa ennen, kun sen tumma sini-kelta-kukertava kuosi särki päätäni niin paljon. Uusi on pellavaa ja huopaa sekä pellavaista koristenyöriä reunoissa. Mielestäni aivan napakymppi rasian väreihin ja tyyliin nyt.

Vielä pitäis keksiä, että mitä tuossa sitten säilytellään, ettei nyt ihan vaan pelkkä koriste olisi, mutta just nyt se vaikkuttaisi liikaa siihen, että missä tätä pidellään. Siksipä saa nyt tovin seilata ympäriinsä tyhjänä ja täyttyy sitten, kun johonkin vähän pidemmäksi aikaa asettuu.

I just love-love-love this vintage seashell box. I fixed the insides with more toned down fabrics and glued and replaced some missing and broken shells on the top. Not all of them tho, cause I think it should still show some age. Now it sits in the hall where I can admire it every time I walk past and I think it's the prettiest thing ever!

Simpukoita ja siivouskoriste

Viime viikon kirppislöydöistä tuli taas niin hauskannäköinen ja hyvin toisiinsa sointuva astetelma, kun ne kuvattavaksi villamaton päälle asettelin. Oikein on taas mieluisia löydöt ja vielä mieluisampi on ollut nuo reissut, mistä nuo on tehty. Toisella reissulla varsinkin oli kivaa, kun ystävän kanssa sai päivää viettää ja kirppiksiä kierrellä, eikä se toinenkaan nyt hullumpi ollut, vaikka yksin olinkin liikkeellä.

Ensinnä esittelen tämän huikean upean jonkun itsetekemän simpukoilla päällystetyn puurasian, joka on siis mielestäni niin hieno, että ihan sykähdyttää aina kun tuota katselen. Olin haaveillut joskus löytäväni tällaisen oikeasti hienon simpukkarasian, mutta tähän asti vastaani oli tullut vain niitä mielestäni rumia joissa punaista verhoilua ja liian pieniä simpukoita. Toki on tässäkin hiukan epäesteettinen sisustusverhoilu, mutta sen ajattelin pistää vaihtoon, mutta sillä ei ole kiire, kun ei se tuolta näy yhtään ulospäin.

Simpukkaloota löytyi Lohjan Omppu-kirppikseltä ja oli tarjouksessa vähän päälle kympillä.

Samaiselta kirppikseltä löytyi myös nämä todella kivat simpukan malliset vanhat huonekalun koristukset, jotka euron hintaan lähtivät melkein kirkuen mukaani. Just tällaisia välillä tarvitsee, kun jotain itse rakentelee ja nämä päätyvät varmasti jonkun kaapin ovea koristamaan tässä huushollissa.

Lopuksi esittelen tämän pikkulasten mattopiiskan, joka oli ihan pakko ostaa Suutarilan kirppikseltä ohikulkumatkallani, kun kolmella eurolla sai. Ajattelin, että se voisi olla hauska kesällä asuntovaunullani, jos pitää jotain nenäliinan kokoisia asioita siellä tampata tai muuten vain koristeena. Todella söpö kapistus myös täällä kotona ihan vaikka siivouskaapin somisteenakin.

My recent fleamarket finds. I really fell in love with that handmade seashell trinket box, I think it's just So cool! The seashell ornaments are perfect for some cabinet project I think I might have and the small rug dusting thingy is actually a childrens toy, but it looked so cute I got it for decoration anyway.

Lintulautatalot lehdessä

No nyt on vihdoin ne viime vuonna tekemäni lintulautatalot sitten lehdessä myös ja sitähän piti tietty taas juhlistaa pienellä pullalla, niin kun tapoihini on kuulunut. Tässä kuva viimeisimmän Unelmien Talo&Koti lehden kannesta, josta tuo ohje noihin taloihin löytyy.

Ja sehän on julkaistu jo melkein vuosi sitten myös tuolla kotona-sivustolla, jos ei tätä lehteä ole päässyt näkemään, että askarteluhommiin pääsee kyllä mainiosti ilman tätä printtiversiotakin.

Itsellä nuo talot olivat jo viime talvena kovalla käytöllä omassa pihassa ja kyllä niistä taisi linnutkin pitää ihan yhtä paljon, kun me ihmisetkin, vaikkeivät ne ehkä niin estetiikan päälle ymmärräkään, mutta kova kuhina siellä kävi koko ajan, että oikein mainiosti toimivat nämä "ravintolat". Pian ne saakin taas laittaa esille, sillä lintujen talviruokintakausi on ihan just alkamassa täällä etelässä.

These bird feeders I made last year have finally made it to the printed magazine also. I always celebrate these events with some pastry.

Lehtileikkejä

Viikko sitten tuuli oli puhallellut pihalla portin ja kasvihuoneen vierelle niin kivan kuivan lehtikasan, että annettiin sen olla siinä monta päivää, kun sen läpi oli niin kiva kulkea lehtien kahistessa jaloissa. Tajusin, että moneen vuoteen ei ole tainnut tuollaista kuivaa lehteä noin kasoittain ollakaan pihassa, niin pitihän siitä nyt kaikki ilo ottaa irti sitten.

Tuohon kasvihuoneen kupeeseen oli jäänyt pöytä parkkiin matkalla jonnekin muualle pihaan ja siitä tuli sitten ajatus laittaa siihen oikein lyhdyt myös, jotka olivatkin tosi kivat tuossa valoa tuomassa, kun pimeä tuli. Niissä on sisällä lasipurkeissa olevat paristokäyttöiset led-kynttilät, joissa on hämäräkytkin ja ne on niin näppärät, vaikkeivat ihan näteimmästä päästä olekaan. Onneksi eivät tuolta liikoja näy, vaan näyttää kauempaa ihan kuin siellä oikea liekki lepattelisi.

Nyt on nuo lehdet jo laitettu kompostiin ja kynttilätkin lepattelevat kasvihuoneen sisällä, kun sadekausi alkoi. Ne ovat niin vanhoa, etten raaski niitä pihalla pitää jos liian märkää on, kun keräävät vaan vettä sisälleen ja ruostuvat. Mutta kivat ne on tuolla sisälläkin nyt, vaikka noita kahisevia kasoja onkin vähän ikävä, ehkäpä sellaisia vielä tulee tässä syksyn mittaan lisää.

Last week we had these dry leaves around the greenhouse and it was so much fun walking through them we kept them there till the rain started. The lanterns were also fun, but are inside the greenhouse now cause those are too old to be kept outside in the rain.

Aamukahvimaisemat

Oli kyllä melkoisen mukavat maisemat reilun viikon takaisella vaunureissulla aamuisin, kun kahvia tuossa hörpin. Se oli tietenkin tarkoituskin, kun vaunu pieteetillä parkattiin tuohon rantaan, että ikkunoista näkisi järvelle, mutta niin, ettei olisi ihan selkä tontille päin myöskään, että näyttää nätiltä myös koko leiri, sekin kun on minulle yhtä tärkeää, ettei nyt ihan rytöiseltä näytetä kun kylässä ollaan.

Vaunussa on ikkunoita joka suuntaan, mutta tämän sohvapäädyn maisema oli tällä reissulla se juttu, miksi aamuisin verhot piti aukaista jo melkein ennen kun omat silmäluometkaan olivat irti toisistaan. Tuota oli vain niin kiva tuijotella aina vaunulla piipahtaessa ja tietenkin ottaa välistä kuvia myös muistoksi. 

Pyörillä kulkevassa pikkusviitissä on aina kiva tunnelma sisällään ja syyskesän koleissa öissä ihan lämmin, kun pieni sähköpatteri oli päällä. Päivällä ei nyt vielä tarvinnut, kun oli tarpeeksi lämmintä ulkona niin että ovi auki sai kuvia ottaa, mutta kovin paksusti kun ei ole tämä kippo eristetty niin aika kosteaksi olisi mennyt, jos ei iltoja ja öitä olisi lämmitellyt. Kovilla helteillä tuo eristeiden ohuus myös lämmittää vaunun päivisin aika kuumaksi, mutta samasta syystä jäähtyy sitten nopeasti taas kun aurinko laskee, että aika mukavasti on tämä kesämökki eristetty minun mielestäni.

Nyt kun olen viime vuosina pääasiassa yksin reissaillut on minulla vaunusella aina tarkka siivo ja järjestys, miten asiat missäkin ovat. Kahvinkeitin- ja kuppi saavat olla yleensä aina esillä, vaikkei tuo keitin ihan silmiäni hivelekään värinsä puolesta, mutta se on kokonsa puolesta niin näpsäkkä ja hyvät sumpit keittää, että olen sietänyt sitä vallan hienosti kaikki nämä vuodet jo.

Kannettava lyhtyvalo vessareissuja ja muita hämärässä hipsimisiä varten on aina sängyn lähellä keittiön tasolla, josta sen saa napattua kyytiin helposti. Tuo on kyllä hauska, kun siinä on nytkin ties jo montako vuotta vanhat paristot sisällä ja yhä vaan jaksaa kirkkaasti loistella. Mutta ledilamputhan eivät paljoa virtaa tarvitsekaan, että ihmekös tuo.

Tänä vuonna mukana oli myös ihan oikeita pieniä viherkasveja tuolla vaunun sisällä ja ne oli kyllä niin kotoisuutta tuova lisä, että taidanpa ottaa jatkossakin. Yleensä on ollut vain yrtti tai pari mukana tuoksua tuomassa, mutta ne sopii paremmin sellaisille reissuille, jossa vaunulla myös kokataan.

Nyt kun näitä kuvia katsoo ja sitten katsoo ulos omasta ikkunasta tuota harmautta ja sadetta täällä kotona niin vähän harmittaa, ettei ole tuollaista järvimaisemaa täällä, mutta onneksi minut on jo nyt kutsuttu tuon järven rantaan myös ensi kesänä vaunuineni, että sitä odotellessa sitten!

Inside my little vintage Sprite 400 caravan. I had the best view to drink my morning coffees there for sure!

Syyskuun alun mukavat kirppislöydöt

Syyskuun alku on ollut varsin mukava kirppislöytöjen suhteen. Pari sellaista asiaa, joita on etsiskellytkin on tullut tässä vastaan ja tietenkin myös muutama mitä ei ole etsinyt. Erityisen onnessani olen noista hienoista isoista säilytyslaatikoista, joitka molemmat löysin Klaukkalasta Elegantik-liikkeestä viisitoista euroa kappale. Rottinkinen pääsee yläkertaan kaapin päälle ja tuo metallinen tulee työpöydälleni savityökalujen säilyttimeksi ja molemmat näyttävät toimessaan varmasti todella kauniilta.

Riihimäen kodin tölkki oli pakko-ostos Viirin kirppikseltä kun niin halvalla sain - kaksi ja puoli euroa ja laakea pikkukori sen alla euron. Pyyhkeet taasen ovat kesäreissultani Sysmän Uusi mahdollisuus ry:stä euron ja viisikymmentä yhteensä.

Samaiselta kesäreissulta ostelin Särkilahden vanhalla kaupalla olevalta kirppikseltä tuon pikkulyhdyn sekä hauskan ja pitkän listanaulakon, joka jo vilahtelikin niissä vaunureissupostauksissani. Kuultiin siinä samalla surullisia uutisia, että kirppistä ptävästä pariskunnasta oli toinen äkillisesti menehtynyt, ja paikka oli nyt myynnissä, joten tässä kannattaa poiketa ostoksilla nyt ihan vaan vaikka tukemassa leskeksi jäänyttä yrittäjää, niin kauan kun tuossa jaksaa jatkaa. (Osoite on Luhangantie 1079, Särkilahti.)

Oikein taas niin oivat kirppislöydöt, vaikka vähän jännitteleekin, ettei tuo metallilaatikko jostain syystä lukkoon napsahda, siihen kun ei avainta enää ollut, mutta eiköhän se auki pysy, kun on tähänkin asti näemmä pysynyt.

My recent fleamarket finds.

Pikkuvaunun iltavalaistus

Pikkuinen asuntovaunu järven rannalla syyskesän lämpimänä iltana kauniisa valaistuksessan oli kyllä sykähdyttävä näky. Tämä leiripaikkani sijaitsi vähän etäämmällä tontin muista rakennuksista ja loisteli siellä niin ihanasti omana pienenä keitaanaan hämärässä. Just sellaista majakkamaisuutta mistä tykkään, että on joku lämmin valonläikähdys jossain mitä kohti on kiva kulkea pimeäasä.

Oli niin lämmintä vielä illalla, että sai oleskella tuolla ihan ovi auki vielä näitä kuvia ottaessa, mutta kun ihan pimeä tuli piti se laittaa kiinni ja sisällä patteri päälle, koska tosi kostea jo oli tämä syyskuinen sää kuitenkin. Ihana sumu oli vieressä järvellä, muttei ihan yltänyt vaunulle asti, mikä oli ihan hyvä sillä tämä tyttö vähän pelkää pimeässä yksin ja sumu kuunloisteen kera tuo siihen sitten omanlaisensa lisän, mikä ei ainakaan vähennä sitä pelkoa, vaikka nättiä onkin.

Tämä isompi jonkun itsetekemä ja kirpparilta aikoinaan löytynyt vanerilyhty on siitä hauska, että olen koittanut siitä päästä eroon kerran jos toisenkin sillä se ei kotona ole tuntunut sopivan oikein minnekään, mutta nyt tässä vaunulla kun sitä katselin, niin olin taas sitä mieltä, että kyllä sille on paikka löydyttävä sieltäkin. Ja onneksi en ole siitä eroon päässyt, sillä tässä vaunun kupeessa se oli kyllä mitä ihastuttavin isoine kynttilöineen loistelemassa.  

Pöydän päällä pienempi vanha puulyhty sekä tuo metallinen tuikku-kukka olivat kyllä just täydelliset yhdessä saniaisen kanssa sekä päivällä, että näin ilta-aikaan kynttilät sytytettyinä. Kiva pieni asetelma, joka kuitenkin jätti tilaa sille aamukahvikupille ja muille tykötarpeille.

Kynttilät puhaltelin sammuksiin yöksi, mutta nuo sirkusvalot pidin päällä, jotta pimeässä näin suunnistaa tuonne vaunun luo ja turvaksi, ettei mörkö syö yöllä - eikä se sitten onneksi syönkään, vaikka huolissani siitä vähän olinkin.

Se on aina tällaisten ihanien reissujen jälkeen kova ikävä takaisin tien päälle vaunuseni kanssa, mutta nyt täytyy tyytyä siihen, että syksy tulee enkä enää ehdi reissata. Onneksi on kuitenkin vielä muutama päivä (tai jos hyvin käy niin viikko) aikaa fiilistellä vaunulla omalla pihalla ennen kun se pakataan talviteloilleen. Ja onneksi se on kesä taas ensi vuonnakin.

My lovely little caravan camp site with the lights on. The mood was so wonderful there and the weather was so nice. All and all such a wonderful trip. So glad I got the chance to do this before the fall and cold really comes.