Aamukahvimaisemat

Oli kyllä melkoisen mukavat maisemat reilun viikon takaisella vaunureissulla aamuisin, kun kahvia tuossa hörpin. Se oli tietenkin tarkoituskin, kun vaunu pieteetillä parkattiin tuohon rantaan, että ikkunoista näkisi järvelle, mutta niin, ettei olisi ihan selkä tontille päin myöskään, että näyttää nätiltä myös koko leiri, sekin kun on minulle yhtä tärkeää, ettei nyt ihan rytöiseltä näytetä kun kylässä ollaan.

Vaunussa on ikkunoita joka suuntaan, mutta tämän sohvapäädyn maisema oli tällä reissulla se juttu, miksi aamuisin verhot piti aukaista jo melkein ennen kun omat silmäluometkaan olivat irti toisistaan. Tuota oli vain niin kiva tuijotella aina vaunulla piipahtaessa ja tietenkin ottaa välistä kuvia myös muistoksi. 

Pyörillä kulkevassa pikkusviitissä on aina kiva tunnelma sisällään ja syyskesän koleissa öissä ihan lämmin, kun pieni sähköpatteri oli päällä. Päivällä ei nyt vielä tarvinnut, kun oli tarpeeksi lämmintä ulkona niin että ovi auki sai kuvia ottaa, mutta kovin paksusti kun ei ole tämä kippo eristetty niin aika kosteaksi olisi mennyt, jos ei iltoja ja öitä olisi lämmitellyt. Kovilla helteillä tuo eristeiden ohuus myös lämmittää vaunun päivisin aika kuumaksi, mutta samasta syystä jäähtyy sitten nopeasti taas kun aurinko laskee, että aika mukavasti on tämä kesämökki eristetty minun mielestäni.

Nyt kun olen viime vuosina pääasiassa yksin reissaillut on minulla vaunusella aina tarkka siivo ja järjestys, miten asiat missäkin ovat. Kahvinkeitin- ja kuppi saavat olla yleensä aina esillä, vaikkei tuo keitin ihan silmiäni hivelekään värinsä puolesta, mutta se on kokonsa puolesta niin näpsäkkä ja hyvät sumpit keittää, että olen sietänyt sitä vallan hienosti kaikki nämä vuodet jo.

Kannettava lyhtyvalo vessareissuja ja muita hämärässä hipsimisiä varten on aina sängyn lähellä keittiön tasolla, josta sen saa napattua kyytiin helposti. Tuo on kyllä hauska, kun siinä on nytkin ties jo montako vuotta vanhat paristot sisällä ja yhä vaan jaksaa kirkkaasti loistella. Mutta ledilamputhan eivät paljoa virtaa tarvitsekaan, että ihmekös tuo.

Tänä vuonna mukana oli myös ihan oikeita pieniä viherkasveja tuolla vaunun sisällä ja ne oli kyllä niin kotoisuutta tuova lisä, että taidanpa ottaa jatkossakin. Yleensä on ollut vain yrtti tai pari mukana tuoksua tuomassa, mutta ne sopii paremmin sellaisille reissuille, jossa vaunulla myös kokataan.

Nyt kun näitä kuvia katsoo ja sitten katsoo ulos omasta ikkunasta tuota harmautta ja sadetta täällä kotona niin vähän harmittaa, ettei ole tuollaista järvimaisemaa täällä, mutta onneksi minut on jo nyt kutsuttu tuon järven rantaan myös ensi kesänä vaunuineni, että sitä odotellessa sitten!

Inside my little vintage Sprite 400 caravan. I had the best view to drink my morning coffees there for sure!

Syyskuun alun mukavat kirppislöydöt

Syyskuun alku on ollut varsin mukava kirppislöytöjen suhteen. Pari sellaista asiaa, joita on etsiskellytkin on tullut tässä vastaan ja tietenkin myös muutama mitä ei ole etsinyt. Erityisen onnessani olen noista hienoista isoista säilytyslaatikoista, joitka molemmat löysin Klaukkalasta Elegantik-liikkeestä viisitoista euroa kappale. Rottinkinen pääsee yläkertaan kaapin päälle ja tuo metallinen tulee työpöydälleni savityökalujen säilyttimeksi ja molemmat näyttävät toimessaan varmasti todella kauniilta.

Riihimäen kodin tölkki oli pakko-ostos Viirin kirppikseltä kun niin halvalla sain - kaksi ja puoli euroa ja laakea pikkukori sen alla euron. Pyyhkeet taasen ovat kesäreissultani Sysmän Uusi mahdollisuus ry:stä euron ja viisikymmentä yhteensä.

Samaiselta kesäreissulta ostelin Särkilahden vanhalla kaupalla olevalta kirppikseltä tuon pikkulyhdyn sekä hauskan ja pitkän listanaulakon, joka jo vilahtelikin niissä vaunureissupostauksissani. Kuultiin siinä samalla surullisia uutisia, että kirppistä ptävästä pariskunnasta oli toinen äkillisesti menehtynyt, ja paikka oli nyt myynnissä, joten tässä kannattaa poiketa ostoksilla nyt ihan vaan vaikka tukemassa leskeksi jäänyttä yrittäjää, niin kauan kun tuossa jaksaa jatkaa. (Osoite on Luhangantie 1079, Särkilahti.)

Oikein taas niin oivat kirppislöydöt, vaikka vähän jännitteleekin, ettei tuo metallilaatikko jostain syystä lukkoon napsahda, siihen kun ei avainta enää ollut, mutta eiköhän se auki pysy, kun on tähänkin asti näemmä pysynyt.

My recent fleamarket finds.

Pikkuvaunun iltavalaistus

Pikkuinen asuntovaunu järven rannalla syyskesän lämpimänä iltana kauniisa valaistuksessan oli kyllä sykähdyttävä näky. Tämä leiripaikkani sijaitsi vähän etäämmällä tontin muista rakennuksista ja loisteli siellä niin ihanasti omana pienenä keitaanaan hämärässä. Just sellaista majakkamaisuutta mistä tykkään, että on joku lämmin valonläikähdys jossain mitä kohti on kiva kulkea pimeäasä.

Oli niin lämmintä vielä illalla, että sai oleskella tuolla ihan ovi auki vielä näitä kuvia ottaessa, mutta kun ihan pimeä tuli piti se laittaa kiinni ja sisällä patteri päälle, koska tosi kostea jo oli tämä syyskuinen sää kuitenkin. Ihana sumu oli vieressä järvellä, muttei ihan yltänyt vaunulle asti, mikä oli ihan hyvä sillä tämä tyttö vähän pelkää pimeässä yksin ja sumu kuunloisteen kera tuo siihen sitten omanlaisensa lisän, mikä ei ainakaan vähennä sitä pelkoa, vaikka nättiä onkin.

Tämä isompi jonkun itsetekemä ja kirpparilta aikoinaan löytynyt vanerilyhty on siitä hauska, että olen koittanut siitä päästä eroon kerran jos toisenkin sillä se ei kotona ole tuntunut sopivan oikein minnekään, mutta nyt tässä vaunulla kun sitä katselin, niin olin taas sitä mieltä, että kyllä sille on paikka löydyttävä sieltäkin. Ja onneksi en ole siitä eroon päässyt, sillä tässä vaunun kupeessa se oli kyllä mitä ihastuttavin isoine kynttilöineen loistelemassa.  

Pöydän päällä pienempi vanha puulyhty sekä tuo metallinen tuikku-kukka olivat kyllä just täydelliset yhdessä saniaisen kanssa sekä päivällä, että näin ilta-aikaan kynttilät sytytettyinä. Kiva pieni asetelma, joka kuitenkin jätti tilaa sille aamukahvikupille ja muille tykötarpeille.

Kynttilät puhaltelin sammuksiin yöksi, mutta nuo sirkusvalot pidin päällä, jotta pimeässä näin suunnistaa tuonne vaunun luo ja turvaksi, ettei mörkö syö yöllä - eikä se sitten onneksi syönkään, vaikka huolissani siitä vähän olinkin.

Se on aina tällaisten ihanien reissujen jälkeen kova ikävä takaisin tien päälle vaunuseni kanssa, mutta nyt täytyy tyytyä siihen, että syksy tulee enkä enää ehdi reissata. Onneksi on kuitenkin vielä muutama päivä (tai jos hyvin käy niin viikko) aikaa fiilistellä vaunulla omalla pihalla ennen kun se pakataan talviteloilleen. Ja onneksi se on kesä taas ensi vuonnakin.

My lovely little caravan camp site with the lights on. The mood was so wonderful there and the weather was so nice. All and all such a wonderful trip. So glad I got the chance to do this before the fall and cold really comes.

Syyskuisella vaunureissulla

Olin jo viime kuussa ehtinyt heittää kirveeni kaivoon sen suhteen, että enää vaunureissulle ehtisin, kun viime viikolla tulikin siihen vielä spontaanisti mahdollisuus. Ilmat muuttuivatkin viikonloppua kohden sopivan leppeiksi, jotta pikkuvaunun saattoi hinata ystävieni mökille  järven rantaan vielä parista ihanasta syyskesäpäivästä nautiskelemaan ja voi, että kun siellä olikin taas mukavaa!

En olekaan ennen näin myöhään kesävaunureissulla käynyt, edellinen myöhäisin oli elokuun lopulla parisen vuotta sitten, mutta nyt kun yöt ovat vielä niin lämpöiset, että pikkuvaunussa viihtyy vaikkei siinä lattia olekaan eristelty, niin mikäpäs siellä oli vähän kesää venytellä. näin syyskuun puolelle

Pikkuvaunu parkattiin taas niin likelle rantaa, kun mahdollista ja laittelin sen eteen syksyisempään säähän sopivat kalustukset ja somisteet, jotta se näyttäisi siinä oikein nätiltä, mutta olisi myös näppärä aamukahvitella ja muutenkin välistä aikaa viettää. Mukanani lähti kasvihuoneesta nuo tuolit ja lyhdyt sekä varastosta tuo pöytä ja kaislamatot ja niillä siihen tulikin vallan mukava soppi.

Vaikka aurinko ei enää niin korkealta paistellut, että tuolle varjolle olisi sen vuoksi ollut tarvetta oli se kuitenkin ihan kiva pikkusuoja parilta sadekuurolta siitä nyt puhumattakaan, että teki ihanasti tuollaista lomaresortti-fiilistä tuohon. 

Tuo hauskannäköinen pikkunaulakko ovea vasten on reissulla tehty löytö paikalliselta kirppikseltä ja jäi vain nojailemaan siihen, kun sopi niin kivasti värimaailmaan.

Mukaan tuli kotoa myös kaikenlaisia pieniä viheriäisiä somisteiksi sekä sisälle vaunuun, että tähän ulos, koska tykkään, että kasvien kanssa on niin kiva matkustella ja leireillä, kun niillä tulee niin helposti viihtyisyyttä. Ja ihan myös siitä syystä kun tuonne vaunuun mahtuu kaikenlaista mukaansa reissuille pakata niin miksipäs ei! 

Otin tietenkin kuvia vaunusta myös iltavalaistuksessa ja nuo kynttilät sytyettyinä, mutta laitan siitä vielä oman postauksensa myöhemmin. Mutta nätiltä nuo lyhdyt minusta näin päiväsaikaankin tuolla näytti ja kivan säväyksen toi myös tuo kalustuksen värien syventyminen sateen sattuessa ja sitten taas vaaleneminen kuivuessa.

Näitä kuvia napsiessa kuului tuolta vastarannalta laulu, ehkä oodi kesälle, järvelle tai elämälle, en oikein kuullut sanoja, mutta se sopi niin hienosti tuohon hetkeen, kun aurinko aloitti matkansa horisontin taa ja tyynessä illassa usva alkoi hiljallen nousta järvelle. Joutsenperhekin lipui hiljalleen ohitse, tosin säikkyivät tätiä kameran kanssa vähän kauemmaksi, mutta kyllä ne tuolta kuvasta vielä erottaa, kun oikein katsoo.

I got to take one more spontaneous road trip with my little caravan and we went to visit dear friends by the lake at their summer cottage. The weather was nice and warm and I had the best time and also loved camping here by the water.

Puketti perjantaiksi

Ruokaostosten lomassa törmäsin kukkaosastolle ja siellä tartuin tarjoukseen ostella kolme pukettia erilaisia kukkia keittiön pöytää piristämään, koska miksipäs ei. En ihan hirveän usein kukkia olekaan tässä kesän aikana ostellut, joten ihan oli jo korkea aika vähän panostaa.

Kotona yhdistelin nuo kolme pukettia yhdeksi isoksi kimpuksi ja tälläsin sen tuohon ruskeaan keramiikkakannuun ja siitähän tuli varsin hieno noin. Kivan kepeä ja vielä kesäinen ja juuri sopivasti alkoi aurinkokin paistaa, kun sen tuohon pöydälle asettelin! Kyllä kelpaa viikonlopun alkaa näin kukkeissa merkeissä.

Tuolta kukkapuskan takaa kurkistelee muuten ystäväni Pauliinan maalaama hauska vihreätaustainen naiskuva, jonka sain häneltä lahjaksi siellä kesällä visiteeratessani. Se on ollut tovin nyt tuossa keittiön pöydällä, vaikka on oikeasti suunnitelmissa yläkertaan viedä, mutta kun sen näkemisestä tulee niin hyvälle tuulelle, niin on saanut tuijotella tuolta kukkien seasta keittiössä kulkijoita vielä.

Got some supermarket flowers and made a bouquet to cheer up the kitchen table. The painting of a woman is a present from my friend Pauliina and I just love the way she peeks through the foliage there.

Loppukesän majakka

Sanon aina loppukesästä tätä kasvihuonetta majakaksi, kun se loistelee tuolta pimeän pihan keskeltä niin kivasti noiden parin puissa olevan valoketjun kera. Se on vähän kuin lämmin keidas tuolla valoineen, ja tuo ihan omanlaisensa fiiliksen näihin hämyisiin iltoihin, kun tuolla käyskentelee.

Meidän pihassa on jo vähän syksyinen fiilis, kun nämä sadepäivät ovat saaneet puista jo putoilemaan keltaisia lehtiä ympäriinsä, enkä ole niitä tuolta vielä siivonnut pois. Ihan vihreää siellä vielä pääosin kyllä on, myös niissä puissa mistä nämä ovat pudonneet. Mutta aion kyllä siivoilla ne pois heti kun ilmat tästä vähän kuivahtavat, sillä ihan vielä en ole kyllä noin syksyfiilikseen itse päässyt.

Mutta kasvihuoneessa sisällä se kesä onneksi vielä vaan jatkuu ja siellä onkin nyt viime päivinä ollut varsin hauska hengailla tätä loputtoman tuntuista tihkusadetta paossa. Kovasti odottelen jo sitä lupailtua lämpenemistä syyskuun aluksi, kun huomasin takapihan kukkapenkeissäkin vielä uusia nuppuja, että olisi kyllä vielä kesäsäille tarvetta tässä puutarhassa.

Our greenhouse is like a beacon in the night in this late august garden.

Sadepäivien saviveistokset

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

Kesän mittaan kertyneitä savi-inspiraatioita on hyvä päästellä ulos päästä näin sadepäivien riemuksi ja tässäpä kuvia viimeisimmistä työpöydälläni kuivumassa olevista töistä. Tein taannoin hauskan ison unikon siemenkodan pelkäksi koristeeksi, mutta jokin siitä jäi puuttumaan silloin ja nyt se vihdoin kolahti, että senhän pitää olla maljakko! Ja niinpä tein sitten tällaisen oikein ison siemenkodan sellaiseksi ja siitä tuli kyllä ihan huikean hieno jo näin raakasaven harmaanakin!

Mielessä oli kummitellut viljalti myös erilaiset artisokka-astiat ja niitähän oli sitten kokeiltava käytännössä myös. Tässä eräänlainen pieni kulho, josta on tulossa kyllä niin kiva katseenvangitsija niin keittiökäyttöön kuin olkkarin pöydälle tai hyllylle koristeeksi.

Kokeeksi on myös pari pienempää, yksi kepin nokkaan laitettava ja yksi pöytämalli, joista en ihan vielä ole päättänyt, että ovatko kynttilänjalkoja vai mitä, mutta sehän selviää sitten ajan kanssa, että mitä näistä tuli, kun nämä saadaan polteltua ja lasiteltua ensin. Taustalla myös vähän säntillisemmin lehdistöltään jaoteltu versio joka jäänee ihan yksittäiskappaleeksi, ellei se muutu lasitettuna ihan hirveän hienoksi (onahan se toki aika hieno jo nyt, mutta taiteilijan pitää olla vähän kriittinen omien töidensä suhteen täällä).

Ikkunan edessä on kuivumassa myös pari pienempää unikonsiemen-maljakkoa, koska pitäähän niitä nyt erikokoisia olla, jos vaikka haluaa useamman laittaa vierekkäin. Tämäkin on kooltaan jo ihan kivan kokoinen, vaikka tuo iso onkin näiden rinnalla ihan giganttinen. 

Palataanpa näihin sitten kun saan ne lasitteluvaiheeseen, mutta en ole poltattanut vielä sitä edellistäkään savihuormaani, joten hetki voi vielä siihen mennä, kun pitää tehdä ne myös ensin alta pois.

My recent pottery inspirations include these gigantic poppy seed vases and some artichoke-themed pieces. So fun making these now and I just know these will be so pretty when I get them glazed.