Porstuaan sisäpokat

Teen nyt tällaisen ennen-postauksen, kun en kumminkaan muista sitten kun alan touhuta, että välillä pitäisi kuviakin ottaa. Elikkäs, meillä on tässä meidän porstuan ikkunoissa ollut koko ajan tässä asuessa sellainen dilemma, ettei näissä ikkunoissa ole näihin kuuluvia sisäpokia laisinkaan. Talomme edelliset asukkaat ovat asentaneet tänne kiinteästi sisälasit listoilla ja auki saa vain nuo ulkoikkunat kukkapenkkien puolelta ruuvivääntimen ja tikkaiden kanssa. Melko hankalaa.

Se on vaikuttanut vahvasti siihen, ettei näitä ikkunoita ole pesty tuolta välistä vuosikausiin, jopa kymmeniin. Itse asiassa lakkasin joskus pesemästä näitä ulkopintojakin, kun eihän ne puhtailta näyttäneet, jos tuonne väliin ei päässyt. Toinen iso ongelma tässä tilassa oli se, että tämä lämpiää näin helteillä aivan älyttömäksi, päivällä paistaa peltikattoon melkein aamusta iltaan ja yöllä ei saa ilmaa vaihtumaan muulla, kun että jättää oven selälleen ja sehän nyt ei ole järkevä vaihtoehto, näin kaupungissa asuessa.

Niinpä tänä kesänä otettiin tuosta yksi lasiruutu pois tuuletusta varten ja askartelin siihen keveän verkon estämään lintujen sisälle pääsyn ja päätin, että löydän tähän jostakin sisäpokat, jotta saadaan nämä ikkunat sekä toimimaan, pestäviksi, että näyttämään siltä miltä niiden oikeasti pitäisi.

Ja kuinka ollakaan minähän sitten löysin ne pokat torista! Ihan kaikki puuttuvat seitsemän sisäpokaa sekä vielä yhden ulkopokan, joka sekin oli jonnekin ajan saatossa tuolta paikaltaan kadonnut. Nämä eivät ole mitoiltaan ihan samat kun tähän ehkä kuuluisi, mutta kun heittoa on vain pari milliä suuntaansa, päätin, että saavat luvan toimia sillä tämä ei ole lämmin tila ja pieni tuuletusrako ei varmasti haittaa sisäpokissa yhtään mitään muutenkaan.

Kuvassa on nyt vasta yksi poka vain malliksi, kun pitää ensin riipiä tuolta nuo kiinteät paksut ja painavat lasit ensin pois, maalata osasta karmit uusiksi ja käydä ostelemassa vinot pinot niitä kääntyviä sulkijoita, että saadaan nämä sitten myös pysymään paikoillaan tuolla.

Ja nyt kun helteet alkavat vihdoin vähän hellittää päästään näihin hommiin varmasti ihan pian ja kohta tässä porstuassa on paljon puhtaammat ikkunat paljon useammin ja tuulettaminen helpottuu kesäaikaan huomattavasti.

Our porch doesn't have the original inner windows in it's window frames. The outer windows have been screwed shut and there's a glass panel on the inside that can't be removed without breaking it, so it's been very hard to keep these clean and it has been a huge nuisance not to be able to open them for ventilation. 

Earlier this summer we took one glass panel off to get one of the windows open an I made avow to find suitable second hand inner windows and I found them just last week! So here's some before pics of this project since I will forget to take some while we do the work to fix them in.

Hyvin toimii pyykkiteline vieläkin

Tein melkein kymmenen vuotta sitten vanhasta aurinkovarjosta tämän pyykkitelineen ja voin kertoa, että hienosti se on toiminut kaikki nämä vuodet! On ollut kovalla käytöllä ja erityisesti näin hellekeleillä, kun tuossa kuivahtaa koko koneellinen parhaimmillaan ihan parissa tunnissa.

Pikkuisen on vaan pitänyt vuosien varrella tätä entrata noilta osin, että nostonarut on joutunut uusimaan edellisten hajotessa pölyksi ja noiden orsien pidike tuosta keskeltä meni poikki ja on korvattu rautalangalla, joka sekin on kohta menossa tuosta rikki tai ainakin lipsahtaa sijoiltaan, mutta koskapa vielä pysyy jotenkuten hollillaan niin en ole kiirehtinyt sitä vaihtamaan.

Yleisilmekin on jo vähän kulahtanut, mutta kaikki puuosat ovat edelleen tukevat ja ehjät ja narutkin pysyneet oivallisesti paikoillaan, niin mikäs tässä on pyykkiä kuivatella näin yhdeksättä kesää perätysten. Tämä on ollut kyllä mitä mainioin hyötykäyttö risahtaneelle ja rumalle aurinkovarjolle. Ehkäpä ensi kesänä maalata roiskautan tämän vielä puuosiltaankin nätiksi (jollen jo tänä kesänä kerkiä).

Männä viikolla löysin vielä paikallisesta Citymarketista tarjoushinnalla tätä uutta Methodin laventelin tuoksuista pyykkiainetta niin on ollut nyt aivan juhlaa pestä pyykkiä aina kun vaan vähänkin tarvitsee. Olen nimittäin todellinen kukkeiden tuoksujen fani ja tykkään kun puhdas pyykki tuoksuu muultakin kun vaan ulkoilmalta ja jo vuosia käyttänyt näitä tämän merkin pyykkäys- ja huuhteluaineita, koska tuoksuvat omaan makuuni ihanimmilta (plussana ovat myös suurimmalta osin biohajoavia, eivätkä jätä koneeseen mitään saostumia).

Made this laundry rack almost ten years ago out of an old parasol and it's still working! It has been the best place to dry laundry in our little yard, cause it's so easy to move around when needed.

Also I love the new lavender scent Method laundry detergent. Nothing beats a nice floral scent in my linen during summer!

Kukkii täällä sittenkin vähän

Nämä minun kasvattamat kesäkukkaniityt eivät kyllä ole olleet ihan huikea menestys viileän alkukesän johdosta (saattaa myös olla ihan viherpeukalossakin vikaa), mutta nyt kun on tovin ollut vähän turhankin lämmintä on se kertaalleen kaivoon heitetty kirves pitänyt nostaa ylös, kun on alkanut pieniä kukkia sinne tänne ilmestyä. Niistä kiitollisin on tämä hitusen etanoillekin maistunut kesämalvikki-istutukseni, joka palkitsee nyt  pessimistiä täällä oikein runsailla kukinnoillaan, vaikka vähän honteloilta nuo varret näyttävätkin. Onneksi omistin tuollaisen tukikehikon, jonka avulla ovat pysyneet pystyssä rankkasateessakin jopa.

Takapihan perennapenkeissä on isoin väriloisto jo vähän takanapäin ja nyt kukkii pääasiassa heinät ja tähtiputket. Tulossa on vielä harmaamalvikit, kimikki ja kellopeipit, joista täytyy muistaa ystävälle napata syksyllä osa, kun on levinnyt niin laajalle jo niiden kasvusto.

Hauska pörinä käy muuten noissa pikkutaloissa tuossa seinällä. Hirveästi on hyvin viihtyviä asukkaita niissä.

Takapihan nurkan istutuslaatikossakin on vähän edennyt muutaman malvikin kasvu ja kovasti ovat virkistyneet myös nämä valmiina ostellut kosmoskukka, salvia ja porkkana.

Mutta isoin riemu tuli näistä ruiskaunokeista, jotka iloisesti ryöppyää tuolta tynnyristä oikein putouksena ihanine väreineen. Tosin näidenkin pitäisi enemmän pystyssä kasvaa, mutta iloitsenpa nyt silti tästäkin onnistumisesta.

Ystävältä tuli myös neuvo, että voisin kylvää syyskylvönä näihin kesäkukkien siemenet valmiiksi, josko sillä lailla saisin paremman sadon, kun tällä tämän vuoden tekniikalla. Taidanpa siis kokeilla sitäkin, sillä eihän se kalliiksi tule jos ei onnistu sekään.

Muualla pitkin pihaa kasvaa iloisesti myös kaikki rikkaruohot, joita en ole tässä helteessä jaksanut tuolta käydä nyppimässä, kukkii ne kai joskus nekin. Sokeriherneitä kävin tänään tuolta poimimassa samalla kun nämä kuvat nappasin ja vähän piti jo kastellakin, vaikka aika kivasti on kyllä vettä riittänyt taivaalta tänä kesänä tässä pihassa.

Pieni ilo myös tästä jo kertalleen jo pois kaivetusta mustahetukkapensaasta, joka se vaan sitkeästi sieltä kasvaa, vaikkei oikein mahtuisi tuossa olemaan. Hyvä sato on taas tulossa, jollei linnut ehdi tyhjentää tätä samoin kun meidän kirpsikkapuuta, joka ne pisti sileaäksi jo ennen kun sen marjat ehtivät edes kypsyä. Yhtenä vuonna olen yhdne kirsikan siitä itse saanut maistella, mutta nätti puuhan se on vain koristeenakin (hih).

My summer flowers that I thought wouldn't bloom are blooming. Yay!

Pieni vaunu preerialla

On kyllä ollut ihan liian kuuma edes ajatella mihinkään vaunureissulle lähtemistä, mutta omalla pihalla on silti voinut vähän leikkiä pikkuvaunun kanssa ja stailailla sen edustaa nätiksi hengailupaikaksi.

Näitä rottinkisia nojatuoleja olen käyttänyt oikeastaan vaan yhdellä reissulla, kun ne on hitusen hankalat kuljetella ja vievät autosta ison tilan. Mutta ne näyttävät niin sieviltä vaunun edessä, että pistin ne siihen nyt helteen ajaksi samoin kun pikkupöydän ja hapsuvarjon. Tuli omasta mielestä vähän sellainen pieni talo preerialla -viba tuohon, vaikkei tässä nyt millään preerialla varsin ollakaan.

Nämä tuolit pöllin tähän meidän pikkuterassilta, kun siinä pärjää hyvin pelkällä sohvallakin näillä ilmoilla, kun kukaan ei koiria lukuunottamatta meistä paljon ulkona auringossa viihdy. Tässä vaunun edessä on kuitenkin vähän aukeampaa, joten pieni tuulenvire helpottaa ja iltaisin on ollu ihan hauska tässä käydä vähän istuksimassa.

Valotkin viritin tuonne vaunun katolle, koska illan pimetessä siitä tulee niin veikeän näköinen, kun rivi polttimoita kehystää sen silhuettia. Tulee vähän entivanhainen sirkusfiilis noista ja sopii hyvin näiden rottinkien ja hapsuvarjon kanssa se. 

Onneksi nämä helteet pitäisi alkaa kohta helpottamaan ja voin ruveta suunnittelemaan, että mihin suuntaan tämän pienen kesämökkini seuraavaksi autoni perässä kuljetan ja stailailen.

It's been so hot lately that the only place to play with my sweet little caravan has been my own yard. But I don't mind, it looks so cute here too, especially in the evenings with the lights on.

Virkattu hapsumatto lehdessä

Minulla meni sitten ihan ohi, että tässä kesäkuussa jo ilmestyneessä Kotivinkissä oli myös minun tekemä virkkaus-diy-juttu mukana. Olin jotenkin onnistunut saamaan päähäni, että se ilmestyisi vasta elokuussa ja tyystin onnistunut jättämään vaille huomiota tuon lehdenkin, joka postilaatikkoon oli ajat sitten kuulema kolahtanut, ennenko nyt sitä lähdin selailemaan, että mikäs se tämä lehti on ja miksen ole sitä aiemmin täällä huomannut. Tätä se ikä teettää vissiin! :-D

Tässä numerossa oli siis tällainen ihana virkattu hapsumattonen, jonka ohje onneksi löytyy jo tuolta kotona-sivustolta tästä linkistä, niin ei tarvitse harmitella, kun lehti on jo mennyt vanhaksi. 

Tuosta matosta tuli kyllä tosi ihana ja se on minulla ollut kovalla käytöllä tuolla asuntovaunullani (vilahtaa tässä ja tässä), mutten ollut sitä vielä sen kummemmin täällä esitellyt, kun odottelin ensin sitä elokuuta... 

Kävin nämä lehtikuvat kuvaamassa siskon luona joka sekin oli kyllä melkoinen spektaakkeli, kun peräti kaksi kertaa sain ravata siellä uudestaan, kun unohtelin matkalla asioita. Näemmä liittyy nyt vahvasti tähän mattoon nämä unohtelut täällä! Onneksi ei ole muuten havaittavissa muistin kanssa vielä ongelmia, ainakaan sellaisia, jotka nyt muistaisin... :-D 

Tästä maton virkkaamisesta kehittyi myös pieni koukutus, kun virkkailin silloin keväällä samoilla sormilla sitten vielä kaksi ovaalia mattoa makuuhuoneeseeni, mutta ne esittelen kyllä täällä vasta kun ilmat vähän viilenee ja tulee ajankohtaisemmaksi lämpimät matot lattioilla. 

Made this diy-crochet-rug to Kotivinkki magazine in April and completely forgot about it when it came out back in June. Remembered it only today when I came up this magazine and started reading it! :-D

Kirppis-Koppi reportaasi

 

Kirppis-koppi Eurassa on kyllä yksi Suomen hauskimpia kirppis-elämyksiä ja kun kesäreissullani siellä taas ystävieni kanssa visiteerasin päätin ottaa paikasta muutaman kuvan, jotta tiedätte mistä puhutaan, jos joku teille paikan mainitsee ja houkuttimeksi, jos ette itse ole vielä käynyt. Paikka on nimensä mukaisesti kokoelma erilaisia ja -kokoisia koppeja pellon laidassa pienen metsätien varrella ja jokaisessa kopissa on laidasta laitaan erilaisia kirppis-aarteita myynnissä sisällä.

Aloitetaan kierros tästä Tallikopista, joka on kaikista suurin koppi alueella. Se on kopeista yleensä ollut suurin suosikkini, josta aina löytyy kaikenlaista kivaa ja vähän isompaakin aarretta ihmeteltäväksi. Tämä minun pitää aina kierrellä tosi tarkkaan ja monta kertaa että varmasti olen nähnyt kaiken, eikä mikään nurkka ole jäänyt syynäämättä. Tästä kopista olen löytänyt monta kivaa aarretta vuosien varrella.

Siitä luontevasti käy tie Ykkös-kopille, jonne nyt olisin jäänyt sateessa jumiin, ellei tällä kirppiksellä oltaisi näin asiakasystävällisiä, että sateen varalle on lainavarjoja monessakin kopissa tarjolla. Siitä oli nytkin helppo nappasta varjo mukaan ja suunnata seuraavalle kopille...

Joka oli loogisesti nimeltään Toinen koppi tietenkin, kun ykkösen vieressä sijaitsee. Tässä viivähdin hetken ohi menevää ukkoskuuroa paossa, mutta onneksi sade lakkasi pian ja pääsin jatkamaan kerrostani.

Ja sitten tie vei Varikko-koppiin siihen nurkan taakse. Tykkään tosi paljon tästä iloisesta sekamelskasta erilaista tavaraa mitä täällä myynnissä on. Minusta tällaiset paikat ovat ihan parasta, mistä voi löytää ihan mitä vaan ja jaksaisin kierrellä tuolla melkein loputtomiin.

Ja sen jälkeen Varikko-koppi 2:seen, joka oli myöskin täynnään kaikenlaista ja mielenkiintoista. Oli niin hauskaa ystävien kanssa tuolla tonkia ja kierrellä ja sujahdella kopista toiseen.

Sen kopin vierellä on Varastokoppi niminen koppi, joka on myös ihan myyntikoppi, vaikka nimi saattaisikin vähän hämätä.

Pelto-koppi on tietenkin pellon reunalla ja sen ikkunoista onkin kivat näköalat, jos niitä kerkiää tuolla yhtään edes huomata, kun mielenkiinto suuntautuu tietenkin vain tutkimaan noita pöytiä ja pöydän alusia ja seiniä ja kattoja ja mihin nyt vaan silmä sattuukin osumaan.

Pikkukoppi on just niin pieni kun nimi antaa ymmärtää, mutta aivan pätevä koppi myöskin, vaikkei sinne mahdukaan kerralla kun yksi ihminen kunnolla ympärilleen katselemaan. Parhaiten valikoiman näkee melkein tästä ovelta kun jää kuikuilemaan.

Ja lopuksi sitten tämä Karin koppi, josta tyystin unohdin ottaa kuvan sisältä! Mutta ymmärtänette kai, että tuolla meni vähän kopit sekaisin, kun piti samalla kertaa sekä kuvata koppeja, että etsiä niistä itselle aarteita. Eihän kaikkeen voi keskittyä samaan aikaan niin täydellisesti, kun ympärillä on niin paljon mielenkiintoista katseltavaa.

Mutta tällainen paikka on siis Kirppis-Koppi, alkoiko jo tehdä mieli mennä käymään? :-)

Kirppis-Koppi Mekaanikontie Eura. Tarkemmat aukioloajat löydät heidän Facebook-sivultaan tästä linkistä ja kuvia aarteista ym heidän instasta tästä.

This fun fleamarket is a collection of sheds by a field in Eura. One of my favourite places to go.