Antiikki & Vintage-messuilla

Piipahdin männä viikonlopulla ystiksen kanssa Järvenpään Aino-areenalla Antiikki & Vintage-messuilla. En ollut vuosikausiin käynyt näillä Järvenpään messuilla enkä muuten ikinä koko Aino-areenallakaan, joten tuli korjattua se puute ja nähtyä nämäkin puitteet sitten tässä samalla. (Nämä messut järjestettiin ennen eri paikassa täällä.) 

Heti ovesta sisään astuessa oli molempien lemppari, eli Suomen kasarmin aarteet myyntipöytineen ja sieltähän tuo ystävä heti teki itselleen mieluisan löydön, eli tuon messinkisen ananaspurnukan. He kiertävät näitä messuja useilla paikkakunnilla ja keräilevät sitä varten valikoimiinsa aina erityisiä aarteita, joten kannattaa mennä kuikuilemaan heidän messutarjontaansa, jos kulmillesi sattuvat tulemaan.

Tulevia messuja paikkakuntineen ja aikatauluineen voi kytistellä tästä keräilykuume.fi sivustolta. 

Muita myyjiä en itse sen enempiä tuntenut, vaikka tuttuja nimiä oli firmoilla kyllä. Oli mielenkiintoista kierrellä ja tutkia mitä kaikkea myyjillä tällä kertaa tarjolla oli ja valikoimaahan oli todella laidasta laitaan aina keräilytavarasta, vintagen ja designin kautta antiikkiin. Pysähtelin siellä täällä kännykkäni kanssa ja nappasin kuvan asioista, jotka meidän mielestä oli nättejä tai mielenkiintoisia (kuten myös näemmä omat lapikasjalkani).

Itse en nyt tällä kertaa löytänyt mitään ostettavaa, mutta se ei kertonut muusta kun siitä, etten juuri nyt ollut kovasti ostotuulella. Kivaa oli kyllä ja valtaisasti nähtävää ja elämyksiä, mutta meillä oli hoppu keretä kiertelemään vielä paikalliset kirpputoritkin, kun ystävä kerrankin näin etelään oli tullut eikä lauantaisin paikat olleet auki kuin kolmeen.

Mutta täytyy ehdottomasti kyllä piipahtaa näillä messuilla seuraavankin kerran, kun tänne minun kulmille tulevat.  

Visited the Antique & Vintage fair at Järvenpaa last weekend with my friend.

Talvityynyt

Viimeaikain säät lienee inspiroineet minua laittamaan sohvalle pelkästään ruskeansävyisiä päällisiä noihin nujutyynyihin, sopivat nimittäin niin loistavasti ikkunoista aukeavaan maisemaan nämä nyt. On värejä tummasta vaaleaan ruskeaan ja kuoseina muutamassa vähän lehtiä tai pieniä kukkia

sekä suosikkityynyliinassani karhunvattuja (muistaakseni ne oli niitä). Tuo on Garbo&Friendsin vanhempaa tuotantoa tuo kuosi, oli aiemmin tavallinen 50x60 tyynyliina, mutta ompelin siitä joskus sohvatyynyyn sopivamman vetskarillisen version.

Tunnelma on mielestäni kuitenkin sohvalla ihanan lämmin ja kutsuva, vaikka ulkona onkin lähes samat sävyt esillä. Enkä ole mielipiteineni yksin näemmä, kun kesken kuvaushommien peiton alta kaivautui yksi karvajalka ja asettui tuohon aivan itse paraatipaikalle uniaan jatkamaan. 

Toivottavasti pian muuttuisi säät joksikin vähän värikkäämmäksi ja jos ei muutu niin laitan seuraavaksi tähän sohvalle sitten jotain pirtsakampaa.

The pillows on this sofa are the same tones of brown as the landscape outside right now. Only here is warm and cozy.

Makuuhuoneen uusi jalkavalaisin

Tänään oli ihan täydellinen päivä sovitella tätä uudistettua ja entrattua jalkalamppua tuonne makuuhuoneen hämärään. Oli ollutkin jo ajatuksissa tätä tehdessä, että pistäisikö tänne sen iltoja tai tällaisia harmaan hämäriä päiviä sulostuttamaan ja voi kuulkaa olla, että tässä sen paikka nyt on, ainakin toistaiseksi.

(En muuten laittanut koristenauhaa nyt laisinkaan noihin varjostimen alaosan pystysaumoihin, vaikka kai olisi kuulunut. Mielestäni ne olisivat olleet ihan liikaa ja paremmalta näytti silmiini ilman.)

Se on aivan sievänä tuolla vaikka sen hapsut vieläkin vähän kikkuralla ovat, mutta oikenevat kyllä kunhan aikaa vähän kuluu. Minusta hienosti sopii tänne huoneen muuhun sisustukseen ja tuossa ikkunan edessä tulee niin hyvin edukseen kaikkine ihanine muotoineen.

Ja päällä ollessaan se tekee kyllä ison muutoksen tunnelmaan, vaikka näin vaan usvaisen hämäränä aamupäivänä. Kohoaa fiilikset ihan eri lukemiin tuon kanssa, kun pelkkää tasaisen harmaata päivänvaloa katsellessa.

Olipa aika kiva ja suht edullinen projekti tämä, kun ynnäilin noita kustannuksia: Jalka maksoi kympin, uudet sähköt löytyi suurimmaksi osaksi omista varastoista, varjostinkannake löytyi noin kahdella eurolla, itse varjostin muistaakseni 20 euroa ja uudet kankaat kympin, sekä hapsut ja koristenauha noin vitosen, eli yhteensä 47 euroa kustansi tämä valaisin. Ei paha, kun sillä hinnalla kerta jotain näin kaunista sai.

I love how well this fixer upper lamp fits my bedroom on this very, very grey and gloomy day. It brings so much joy and warmth in this little room. Love it so much.

Lampunvarjostimen päällystys osa II

Jatkoa edelliseen postaukseen. Kun varjostimen alakaarteet oli liimattu kiinni aloin leikellä tuota kupoliosan kangasta. (Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että tämä minkä kuvasin meni pieleen, siitä tuli liian pieni, vaikka näyttääkin tuossa isommalta, kun alkuperäinen.)

Kun olin leikellyt toisen ja suuremman palasen kastelin sen aivan läpikotaisin kuumalla vedellä, puristin liiat vedet pois ja aloin pingottaa sitä varjostimen katoksi pikkuhiljaa samalla nuppineuloilla kiinnittäen. (Ja taas tässä vaiheessa on hyvä jälleen sanoa, että olisi kannattanut mitata ja merkata tuohon kankaaseen ensin noiden varjostimen ruoteiden paikat, sillä summamutikassa venyttely, vaikkakin omasta mielestäni huolellinen ei ihan tasaista lopputulosta tuonut.)

Fikkari varjostimen sisällä auttoi kohdistamisessa, kun näki selvästi nuo ruoteet läpi, eikä tarvinnut arvaillen laittaa.

Kokeilin ensin ompelemalla kiinnittää näitä venytettyjä kankaita noihin kurveihin, mutta koskapa oli se väärä neula, kymmenet nuppineulat tiellä ja sormenpäät aivan hellinä niin jätin homman odottamaan kankaan kuivumista ja pistelin sitten ihan vaan kontaktiliimalla kiinni nuo. Niihin jäi myös vähän kupruja niin tämän saa helpommin avattua, jos joskus intoudun ne sieltä vielä korjaamaan, nyt alkoi olla inspiraatio niin loppuun käytetty, että menin vaan mieluiten sieltä mistä aita puuttui kokonaan.

Mutta sitten päästiinkin kivoimpaan vaiheeseen; nimittäin hapsuihin! Testasin ensin tätä vaaleanpunertavaa, jota olin alunperinkin tuohon ajatellut, mutta tämä näytti sittenkin ehkä vähän liian romanttiselta makuuni, joten testasin toista vähän hillitymmän väristä...

Ja nyt alkoikin lyyti kirjoittaa! Söpö ja romanttinen, muttei liian äitelä, tällä mennään siis, vaikkei minulla olekaan ihan just tähän passaavaa koristenauhaa tuohon yläosaan, mutta koskapas ne nyt ihan samanmoisia olisivatkaan.

Nyt vaan liimailen tuon hapsunauhan reunaan kiinni ja lisään koristenauhan yläosaan niin tämä projekti on valmis käyttöön. Jei!

And the (almost) finished result of my lampshade upholstering.

Lampunvarjostimen päällystys osa I

No huh ja hei on kyllä mennyt viikoloppu haipakkaa, kun on kaiken vapaa-aikansa vääntänyt yhden lampunvarjostimen päällystystyön kanssa, mutta vaikka sormenpäitä ja selkää jo pakottaa on homma alkanut edistyä ja valmista saattaa tulla ihan lähipäivinä (mä uskon).

Pistän tänne tämän kuvareportaasin tekovaiheista, mutta kahdessa osassa, koska niitä vaiheita on niin monta ja kuvia ja selostusta tulisi muuten ihan hirmuisesti yhteen postaukseen.

Heittämällä isoin työ oli putsata tuo varjostin niistä edellisistä kankaistaan, ne kun oli ommeltu sekä liimattu erikeepperillä, ommeltu ja varmaan vielä kerran liimattu siihen kiinni. En ole koskaan törmännyt noin tiukassa oleviin kankaisiin ja siinä menikin iloisesti yksi kokonainen päivä saada ne siitä irti. Toivoin, että olisin saanut niistä kaavat uusiin päällisiin, mutta eihän se sitten niin mennyt, kun kaikki piti repiä niin väkivalloin tuosta irti. Piti myös uusia iso osa noista rungon kangaspäällysteistä, koska suurin osa niistä oli siitä liimasta aivan kivikovia.

Mutta loppuillasta olin jo voiton puolella ja pääsin sovittelemaan lakanakankaalla kaavaa päällisiin. Pistelin siis tuon kankaan neuloilla kiinni tuohon runkoon jotakuinkisen tiukasti (ei niin että soi) ja piirtelin siihen sitten rungon lyijykynällä läpi. 

(Tuossa kuvassa tuo kangas on vähän höplällä paikoin, kun kertaalleen tuon jo irrotin ja sitten muistin, että kuvakin piti ottaa ja laitoin takaisin, mutten jaksanut enää pingotella yhtä hyvin.)

Kun kaava oli valmis leikkelin sen avulla kankaasta nuo kylkien palaset ja koitin katsoa, että tulee tasaisesti ja kivasti tuota suurta kuviointia. Päätin myös jo aiemmin, että en yksinkertaisesti JAKSA tehdä tähän enää mitään aluskangasta, vaikka sellainen kai olisi kuulunut. Minua ei haittaa jos valmiista varjostimesta näkyy sitten valonlähde vähän enemmän läpi.

Sitten ompelin palaset yhteen hameeksi. Tein sen ensin vähän väljäksi ja sovitin välillä, ettei heti tullut liian tiukka. On helpompi ommella saumoja tiukemmaksi, kun taikoa lisää kangasta sinne. 

Kun sopiva tiukkuus oli saavutettu pingottelin hameen kiinni runkoon nuppineuloilla. Tässä vaiheessa olin tosi tarkkana ja pistelin säännöllisesti koko matkalta noita neuloja, enkä yhtä osaa kerrallaan loppuun, jotta kangas pingottui kaikkialta tasaisesti.

Kun kangas oli hyvin neulattu paikoilleen aloin ommella sitä kiinni runkoon. Ihan väärällä neulalla, kun parempia ei ollut, mutta pihdeillä ja sormustimella sain sen kulkemaan tuosta ilman, että ärräpäitä liikaa lenteli.

Jaksoin hienosti ommella kankaat kiinni yläkaariin ja taittelin vielä varmuudeksi niiden liepeet kontaktiliimalla kiinni runkoon, mutta alakaarteet aion ihan kylmästi pistää liimalla vain, sillä sormenpääni eivät kestä enää yhtään ja edessä on vielä tuon itse kupoliosan kankaan pingotus ja ompelu. Sen tekemisestä minulla on mielessä onneksi myös varasuunnitelma, jos en saa tuota kangasta pingotettua suoraan siihen niin kuin tässä ennen oli.

Menen nyt jatkamaan projetiani ja kirjoittelen postauksen toisen osan sitten, kun saan tuon valmiiksi, mutta aika hyvä tästä kyllä taitaa olla tulossa, vaikka sen nyt jo sanonkin.

My project of upholstering a lampshade part one. So far the biggest job was removing the old fabrics as they were glued on so tightly.

Valoja harmauteen

No ei sitten jäänytkään pakkaspäivien iloksi tämän lampun askartelu, kun ulkona on taas niin harmaata ja synkkää, että päätin aloitella jo nyt, sillä valoja tarvitaan tätä harmautta piristämään. 

Pistin ensinnä uusiksi tästä lampunjalasta sähköt ja sitten aloin sovitella siihen tuota kesällä käsiini saamaa varjostinta, joka ostohetkellä oli johdotettu kattolampuksi, mutta käsitykseni mukaan on ehkä alunperin nimenomaan jalkalampun varjostin.

Sen muoto on i-h-a-n-a, mutta tuo keltainen väri ja kankaan pintatekstuuri ihan kamalia. Olen koittanut opettaa itseäni pitämään keltaisesta, mutta se ei vaan ole minun juttuni. Pitäkööt muut siitä niin minun ei tarvitse.

Pistin jalasta kaikki sähköt uusiksi, mutta vaihdan vielä tuon keinukytkimellä olevan pidikkeen myöhemmin narusta vedettäväksi, koska sellainen on mielestäni tällaiseen valaisimeen ihan ehottoman täydellinen. Löysin onnekkaasti tähän myös lyhyimmän mahdollisen varjostimen pidikkeen käytettynä, vaikka siltikin mielestäni tuo varjostin voisi kokonaisuudessa olla vielä 8-10cm alempana. Mutta näillä mennään nyt ja katsotaan tuota pituutta vielä sitten, jahka varjostin on ensin tuunattu toisen väriseksi.

Keltaiset hapsut ja nauhat irtosivat kiltisti ja varastoissani olisi nyt sopivasti tuollaista melkein pinkkiä beigeä lähes vastaavaa, mutta ei ihan yhtä pitkää ja tuuheaa, joten voi olla, että testaan tätä ensin ja etsin sitten pidempää tilalle, jos ei tarpeeksi silmiäni miellytä.

Kankaaksi itse verhoiluun valitsin tällaisen aika isokuosisen kukkakankaan ja nyt vähän jänskättää, että mitenköhän saan tuon toimimaan niin monen sauman kanssa, kun varjostimeen tulee. Mutta onneksi tämä palanen maksoi vain alle kympin, niin ei tule iso menetys jos tästä ei ihan täydellistä tule. Aion joka tapauksessa verhoilla varjostimen rungon niin fuskaten, että sen uusiminen on sitten helppoa jos kaikki ei mene nyt ensimmäisellä yrittämällä nappiin.

Nyt vaan pitää kärsivällisesti purkaa tuosta varjostimesta nuo edelliset t-o-d-e-l-l-a hyvin ommellut ja liimatut kankaat pois, jotta saan niistä kaavat uusiin. Palataanpa tähän aiheeseen siis sitten, kun se homma on ensin tehty.

It's again so gloomy outside I decided to start working on this floorlamp to get more pretty lights here to cheer up the vibe. I alteady fixed the electricks on the lamp base and next thing is to change the fabricks of the lampshade. That'll take me awhile since I need to take those apart carefully so I can use them as patterns for the new ones.

Jääkaappi kauniiksi ja järkeväksi

Olen ihan sitä mieltä, että jos keittiössä on näin nätti jääkaappi, pitää sen olla myös nätti sisältä. Tämä itse tekemäni kaappi, jonka sisällä on aivan moderni integroitu jääkaappi on siitä vähän ollut tylsä, ettei sen sisäosat ole yhtä nätit ja sitä on vielä korostanut sekalaiset ruokapakkaukset ja -säilyttimet kaapin sisällä, mutta nyt tuohon on tullut muutos, kun törmäsin käsitteeseen: fridgescaping, eli jääkaapin stailaus ja sisustus kauniiksi.

Mainitsin jo aiemmin, etten aio aivan hulluksi heittäytyä ja alkaa tunkea kaappiin pelkkiä koristeita tai sisustella intopäissäni ihan kaiken omiin astioihinsa, vaan useimmin käytetyt asiat saavat olla ihan omissa purkeissaan edelleen, mutta suurimmalle osalle voi vaihtaa astian aivan hyvin nätimmäksi ihan vaan vaikka omaksi esteettiseksi iloksi.

Nyt voin sanoa, että alkaa olla myös silmäkarkkia tuolla jääkaapin sisällä puhumattakaan siitä, miten paljon muutakin kivaa ja hyödyllistä tästä sisustamisesta on elämäämme tullut. Kiinnittyy paljon paremmin huomio itse tuotteisiin ja tulee käytettyä ruokatarvikkeet paljon järkevämmin ja nopeammin, kun ennen. 

Jokainen tietää ne jääkaapissa lojuvat hillopurkkien loput ynnä muut, mitkä vaan jäävät sitten sinne seilaamaan, kun kukaan ei enää edes muista koska ne on avattu. Itse tunnen nyt suurta ylpeyttä siitä joulun juustotarjottimia varten ostetun viikunahillon jämästä minkä juuri tovi sitten söin, kun olin laittanut sen oman purkkinsa sijasta tuollaiseen söpöön pieneen lasipurkkiin houkuttelevasti esille.  

Voipaketti piiloutuu kääreineen alumiinirasiaan ja jos on useampi juusto käytössä eikä kupuun mahdu, voi toisen palan kääräistä mehiläisvahaliinan sisälle oman muovinsa sijasta. Keitetyt munat ovat nätimmät itse tekemässäni telineessä ja aviosiipan treeniruokavaliot pysyvät nätisti hyvinä noissa Ikean bambukantisissa muovirasioissa.

Seuraavaksi pitää valmistaa nuo pienet jämä-punajuuret, jotka nostin sitä varten lasimaljassa ihan framille, ettei ole pelkoakaan niiden unohtamisesta. Pääsevät  pian uunijuureksiksi muiden kanssa, eivätkä unohdu kuivettumaan vihanneslaatikkon pohjalle niin kun ennen olisi varmasti käynyt.

Olen ihan hihkunutt itsekseni, kuinka iso ero on majoneesilla nätissä patenttipurkissa verrattuna, että olisi siinä kaupan räikeän värisessä omassaan. Vaiva on ihan mitätön siirtää se tällaiseen, mutta riemu iso, joka kerta tuolta majoneesia ottaessaan. Todella suuri plussa myös, että tässä kun on isompi suuaukko tässä purkissa, niin ei niitä loppuja kaapiessaan ole lusikanvarsi ja sormet majoneesissa sitten yhtään.

Jääkaapin ovessa piilottaa sopivankokoinen tuohikori monta epäesteettistä vajaata kastikepurnukkaa sisälleen tehden ison eron siihen, kun jos olisivat tuossa koko komeudessaan esillä. Tiedän kuitenkin mitä tuossa korissa on, noita tiettyjä aineita, kun on aina säilytelty juuri tuossa kohtaa ovea, että ei ole pelkoa siitä että yhtäkkiä unohtaisin mitä siinä on, vaikken niiden etikettejä juuri näekään.

Salaattikastike ja sitruunamehu näyttävät niin paljon paremmilta näin ja ovat nätteytensä lisäksi ihan supernäppäriä käyttääkin. Parin päivän takaisesta kokkailusta ylijääneet kaprikset löytyvät käyttöön söpöstä pienestä lasipurnukasta paljon helpommin, kun purkkimereen hautautuvasta omastaan ikinä, jonne ne usein tässä taloudessa sitten vain hiljalleen pilaantuivat.

Tiiviissä astioissaan tuotteet säilyvät myös paljon pidempään hyvänä eikä erilaiset tuoksut täytä koko kaappia sekamelskallaan. Nopeasti käytettävät taas voi vallan hyvin pitää ihan rehellisesti esillä hienosti siihen asti, ennen kun pannulle joutuvat. Plussaa vielä jos ne samalla putsaa käyttövalmiiksi, niin kun esim. nuo herkkusienet tuossa.

Kaikenmoisia kauniita purkkeja ja säilyttimiä on niin ihana ottaa jääkaapista käyttöön, kun estetiikka on kohdillaan. Tulee jokaisesta ruokahetkestä arjen suurta luksusta näillä kyllä ja kohtuullisen helposti.

Että sanoisin, että kannatti hurahtaa tähän kyllä. Riittää varmasti iloa ja hyötyä koko loppuelämäksi tästä myös.

P.S. Yksi missä tämä systeemi myös toimii loistavasti, on siirtää nuo kaupan valmiiksi pilkotut yrtit ynnä muut viheriäiset ilmavasti tiivisiin purkkeihin, niin pysyvät hienosti kuosissaan jopa monta päivää eivätkä nahistu, niin kun usein aika pian tekevät sen oman pussinsa kun avaa.

My take on fridgescaping looks like this. I didn't want to go too far by putting anything only decorative in my fridge, instead made everything look nice just with pretty glass jars and some boxes with natural elements in storing things. I think this looks so nice now and it's so much easier to use everything when they look so appealing now.