sunnuntai 30. elokuuta 2020

Elokuun kirppislöytöjä

Pitkästä aikaa oikein kunnon kirppisturnee hämeessä ystävän kanssa tuotti oikein muikean saaliin, joista lähes kaikki tässä kuvatut löytyivät yhdeltä ainoalta kirppikseltä. Jaa mikäkö tuo ihmeellinen aarreaitta Hämeenlinnassa oikein on? No sehän on Julian Vintagevintti OldsCool.  
En ollut siellä kerennyt vielä piipahtamaan, vaan ihaillut instasta hänen aarteitaan ja nyt tällä turneella suuntasimme tietysti ensimmäiseksi sinne.

Sieltä löytyi omiin kokoelmiini tuo ylemmän kuvan huikea messinkitarjotin (25€) ja korallit (8€) tähdenmuotoinen simpukkakoriste taas löytyi ihan Parolan aseman Katjalta, joka lykkäsi sen lahjaksi käteeni kotiin lähtiessäni.

Kuivatun käärmeen olin nähnyt jo OldsCoolin instassa ja salaa toivoin, että sen vintiltä vielä löytäisin, ystäväni kotipuolessa nimittäin ra-kas-taa tällaisia kummajaisia. Olikin suuri onnenpotku, että se vintillä vielä oli, jotta sain kotiuttaa sen mukaani ystävälle. 

Itselle löysin vintiltä tarpeellistakin tarpeellisemman vanhan ilmanvaihtoräppänän vitosella, sellaista olin jo tovin etsiskellytkin. 60-luvun lopulla rakennetusta autotallistamme tämmöinen nimittäin tyystin uupuu, ja nyt on kiva kun löytyi tyyliin sopivasti aito vanha.

Sitten sain vielä ihanalta vintageladyltä mahtavan lahjoituksen jo aiemmin hänen minulle lahjoittamaan varaosa-imuriin. Tykkään tosi paljon vanhasta Nilfiskin imuristani, mutta siihen suulakkeiden löytäminen on ollut kovin haasteellista, onneksi on tällaisia tyyppejä jotka pistävät toiveeni korvansa taakse ja ilahduttavat tällaisilla aarteilla. Nyt kelpaa kuulkaas taas imuroida erilaisia pintoja kun on uusia suulakkeita. 

Reissu oli siis oikein ihana ja saalis kotiinviemisiksi ihan täydellinen. Ei mitään kovin turhuuksia tällä kertaa vaan enemmän tällaista käyttökamaa joka tulee hyvään ja kovaan tarpeeseen. 

Some of my latest fleamarket finds from OldsCool Vintage-attic at Hämeenlinna.

maanantai 24. elokuuta 2020

Kerkesinpäs

Kesä alkaa jo edellä viimeisiään, mutta kerkesin silti vielä yhdelle vaunureissulle aurinkoisen ja lämpimän kelin aikaan. Iltapäivä oli jo pitkällä kun perille päästiin ystävien mökkipihaan, mutta äkkiä oli leiri laitettu ja  pystyssä ja päästiin vielä hyvin nauttimaan lämpöisestä kesäsäästä ja illasta. On se vaan näppärää kun kaikki on mietitty nyt niin helpoksi tuolla, ettei turhaa aikaa turaannu mihinkään miettimiseen, vaan kaiken saa läjään nopeasti ja lähestulkoon kivuttomasti. Nyt kun kaiken saa purettua tai taitettua kasaan mahtuu ne myös matkustamaan vaunun sisällä, niin että tilaa jää vielä vaikka toiselle samanlaiselle satsille, eli mukaan voi ottaa ihan kaiken mitä vaan kokee tällaisella reissulla tarvitsevansa. 

On pikkukeittiö ja ruokailuryhmä ja tietysti tuo kevennetty palmunlehtivarjo, joka olikin tuossa ihan hirmuisen näppärä. Olen ihan hurjan onnellinen tuosta pöydästä minkä keväällä ostin ja noista tuoleista jotka siihen niin nätisti sopii. Ne on just niin passeli yhdistelmä tälle vaunulle kun vaan olla ja voi. Tarpeeksi iso neljälle syöjälle, mutta myös tarpeeksi pieni vaikka vain kahdelle kahvittelijalle. Ne ovat tosi tukevat ja näyttävät, mutta painoa niissä ei ole juuri lainkaan, joten erittäin kivat just tällaiseen reissukäyttöön. 

Uudet loikoilutuolitkin on osoittautuneet tämän kesän hitiksi vaunuillessa, niin mukavat ja lokoisat, ettei niistä ylös meinaa päästä. Verhoilukin pysynyt vielä aivan hyvänä ja puhtaana, vaikka pelkäsinkin että heti menisi sotkuun. Näistä on niin mukava tiirailla järvimaisemia missä milloinkin satumme leireilemään.

Tässä reissupaikassa onkin meille aivan erityisen kiva privaattiranta, jossa on mitä mainioin näköala tiirailla järven elämää. On kurkia ja joutsenia ja muita järvillä viihtyviä lintuja ja käyvät ne kalatkin välillä tuossa molskimassa. Ja vaikka maisemat ovatkin kivat ottaa tämä esteetikko aina mukaan myös kaikenmoisia somisteita, jotta tunnelma olisi täydellisen kotoisa ja kaikki niin nättiä että melkein päätä särkee, mutta miksipäs ei, kun kerran niin voi tehdä.

Ja kaikesta tästä kauneudesta saatiin tällä reissulla nauttia vain tämä yksi ilta, sillä seuraavana aamuna sääennusteet pettivät totaalisesti ja heräsimme paniikkiin kun ulkona satoi vettä. Onneksi kerkesimme napata nojatuolit ja tyynyt turvaan sisälle ennen kun kunnolla ryöppysi, kaikki muu nimittäin kastuikin sitten täysin. Mutta kaiken sen minkä se kesä kastelee se myös onneksi kuivaa. Bambu kuivuu tosi nopsaan, verhotkin kun ovat jotain muovia ja jopa tuo aurinkovarjo kuivahti ihan parissa tunnissa taas rapsakaksi. Ainoa mitkä ottivat kunnolla turpaansa olivat nuo kaislamatot maata vasten, niitä kuivattelen vieläkin täällä kotona. 

Ja tulipa siinä sateessa yksi kiva idea mieleen, jota aloin heti suunnitella ensi kesää varten: olisi nimittäin varsin näppärää jos tuossa verhosysteemissä olisi myös vedenpitävä kangaskatto päällä, ei paljon kesäsateet haittaisi retkeilyä enää. Samalla kiukulla voisi tehdä koko katoksesta himpun isommankin, ai että kun lähti kuulkaa ideat taas laukalle! 

Mutta nyt täytyy alkaa valmistautua siihen, että tämä reissukesä on nyt vaunun osalta taputeltu. En millään haluaisi vielä alkaa pakata tavaroita talviteloille, enkä varmaan alakaan kun voihan sitä siinä kotipihassa vielä fiilistellä vähäsen. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos sieltä vielä kunnon intiaanikesä syyskuussa päälle tärähtää ja saan vielä kerran jonnekin järvenrantaan tällä suunnata. Pidetään peukkuja sille ja jos sellaista ei tule, niin tuleehan se kesä taas ensi vuonna sitten.

Lopuksi vielä tämä maalauksellinen kuva vaunun sisältä ikkunan läpi silloin sateisena aamuna.

A trip to the lake with all my goodies in the caravan. Finnish summer gave us the best and the worst in one glorious weekend by the lake.

sunnuntai 16. elokuuta 2020

DIY-vaja takapihalle osa 3

Pikkuinen pihavaja takapihalla on valmis ja paikoillaan ja voi miten hyvä siitä tulikaan! Se sopii lokoseensa just niin hyvin kun vaan voi ja täyttää tarkoituksensa vielä odotuksianikin paremmin. On niin mukavaa kun vihdoin tuo on tuolla ja on paikka jossa säilytellä takapihan tärkeitä työkaluja ynnä muita ja vieläpä noin nätisti.

Vaja on just sen verran korkea että sinne mahtuu haravat, lapiot ja sen sellaiset ja sen verran syvä, että nielee sisäänsä myös pari puutarhatuolia tarpeen mukaan. Se on itsessään niin painava, että pysyy hyvin paikoillaan ihan vain noiden lecaharkkojen päällä, mutta on samalla myös tarpeeksi keveä jos sen haluaa joskus myöhemmin siirtää jonnekin muualle. Nyt se on kyllä niin hyvä just tuossa, etten osaa kuvitellakaan sitä muualle.

Vaikka se on ollut siinä vasta päivän verran, näyttää se jo siltä kun olisi ollut tuossa aina. Ovissa kiiltelee uudet vetimet ja tyyli sopii tänne pihaan paremmin kuin loistavasti. Tykkään myös hirveästi tuosta miten näppärä sieltä on tavaroita hakea tai säilöön laittaa. Se on sijainniltaan tosi optimaalinen vesitynnyrin vieressä niin että kastelukannutkin saa käytön jälkeen talteen eikä muidenkaan työkalujen perässä tarvitse enää juosta aina etupihalle.

Sisäosiltaan jätin sen tuollaiseksi vajamaisen krouviksi, koska ei sen ole tarkoitus tuossa aina ovet auki olla. Ripustuskoukuiksikin laitoin nyt vain ruuvit, koska tuolla saattaa asioiden paikat vielä vähän vaihdella. Mielessä oli myös laittaa joku hylly, mutta ehkä tämä ei sellaista edes tarvitse, pääasia on nyt että muuten toimii niin kuin pitääkin. Nyt vaan täytyy tehdä tasajako puutarhatyökalujen osalta, että mitkä ovat säilössä etupihan vajassa ja mitkä täällä takapihalla (ja pitää sitten huoli, että pysyvät omilla paikoillaan).

The shed is ready and on it's place in the backyard. I must say it turned out just as cute as I imagined, but better in use than I dreamed.

lauantai 15. elokuuta 2020

DIY-vaja takapihalle osa 2

Päästiin eilettäin jatkamaan vajaprojektia vasta myöhään iltapäivällä, kun meni koko päivä kaikessa muussa ja piti vielä sitä puutavaraakin käydä lisää ostamassa, mutta katto saatiin sentään paikoilleen ja toinen ovi. Nyt tuo näyttää kuvissakin jo vähän ryhdikkäämmältä, eikä kameran vääristys aiheuta näköharhoja katon kallistuksien kanssa.

Saranoiksi ja kahvoiksi valikoin taas tuollaiset halvimmat, mutta silmiini niin hyvät, tosin kahvat ovat vielä liian pienet. Muistin omissa varastoissani olleen sopivia, mutta eipäs ollutkaan, ne täytyy siis käydä sopivammat vielä ostamassa. Maalatakin vielä pitää ja kattohuovat asentaa, mutta muutoin alkaa jo loppusuora häämöttää ja vajan saa viikonlopun aikana ottaa käyttöön.

Paikkakin on jo valmiina tuolla aidan vierellä, jossa sille on tuollainen luonteva lokonenkin valmiina luumupuiden ja tuijan välissä.  Lecaharkot vaan asetellaan ensin vaateriin alle ja vaja nostetaan sitten niiden päälle tönöttämään, niin ei talvisin sitten ui lattia märässä ja pysyy ilmanvaihto vajassa hyvänä muinakin vuodenaikoina.

Nyt menen tästä vielä maalaushommiin ja katsostaan josko jo huomenna saisin teille kuvia valmiista vajasta tuossa paikoillaan.

The shed is progressing nicely, roof is on and one of the doors. The place in the backyard is by the fence between the plum trees and the evergreen. I'm hoping I can show you the result here by tomorrow. 

perjantai 14. elokuuta 2020

DIY-vaja takapihalle osa 1

Tarvitaan takapihalle pieni varastokoppero suojaksi puutarhatyökaluille ja -kalusteille talveksi ja mielessä oli tietenkin rakennella sellainen itse. Naapureilta saatiin lupa laittaa se aidan vierelle, ehdolla, ettei se kovin lujasti nouse sen korkeudesta yli ja sen pohjalta läksin suunnittelemaan siihen sopivaa mallia.

Mielessä oli heti tehdä samanlainen, kun etupihallakin on, mutta hivenen verran syvempi, matalampi ja jyrkemmällä katolla. Niinpä aloitettiin homma taas perinteisesti tutkimalla omat varastot jämäpuutavaran osalta ajatuksella, että käytetään ensin pois ne mitä kotoa löytyy ja lähdetään vasta sitten ostamaan uutta. Sopivasti omista nurkista löytyikin tarpeeksi materiaalia vajan runkoon ja sivuseiniin, joten homma lähti heti hyvin käyntiin. Piirustukset tein taas sinnepäin paperille ja sivuseinien elementit mittailtiin ja koottiin ensiksi sen mukaan millaisia puupalikoita löydettiin. 

Sitten kun sivuelementit oli ruuvailtu läjään laitettiin ne yhteen rungon alaosasta jykevillä kakkos-nelosilla, joista samalla tulee vajan lattian tukipuut. 

(Ja nuo on ihan samanlaiset sivuelementit, vaikka kuvassa näyttääkin siltä, etteivät ole. Kännykän kamera vääristää ne näyttämään aivan eripituisilta ja -levyisiltä.)

Sitten alettiin päällystää runkoa varsinaisilla seinälaudoilla. Miekkonen sahaili ja minä piirtelin mittaviivat ja ruuvailin sahatut laudat paikoilleen. Ihan paria lautaa lukuun ottamatta saatiin tehtyä koko homma pitkästä tavarasta jota varastoistamme löytyi. Oli kaikenmoista aitalaudan jämää, pakkauslautaa sekä muutama vanha lankku, jotka täällä on ollut varmaan talon rakennusvaiheesta asti. Kaikki kuitenkin säilytetty tallin vintillä joten kuivaa ja hyvää puuta askarteluun.

Ja lopputukoksesta tuli ihan siistin näköinen lautapinta. Ei täysin tiivis, mutta ei tällaisessa pihavajassa saa koskaan ollakaan, että ilma pääsee kiertämään ja tavarat sisällä pysyvät kuivana. 

Lopuista laudanpaloista syntyi vielä näppärästi lattia ja sipaistuani kerroksen maalia ulkoverhouksen pintaan  alkoi koppi näyttää huomattavasti siistimmältä. Sisäpuoli saa jäädä ihan paljaalle puulle, koska ei tätä komeroa siellä kovinkaan usein varmaan auki pidetä. 
Nyt enää ovet ja katto niin vajan voi kantaa takapihalle paikoilleen, mutta sitä ennen pitää siis piipahtaa lautakaupoilla... Palataan lopputuloksen kanssa seuraavassa postauksessa, jos ilmat nyt vaan pysyvät rakenteluun hyvinä.

Started to build a small storage shed to the backyard using first all the scrap wood we had lying in  the attic. Got this far until we ran out of wood, missing only the roof and the doors. Now a quick visit to the lumber yard and I can get this done and put it in it's place.

maanantai 10. elokuuta 2020

Reissuvarjon kevennys

Nyt kun kesä vihdoin on täällä sateisen heinäkuun jälkeen pääsin laittamaan asuntovaunua kotipihalle nätiksi, jossa se ei esillä sitten toukokuun ole ollut ollenkaan. Laitoin matot ja kalusteet ja uuden varjon, jonka askartelin pelkästä banaaninlehdistä tehdystä varjo-osasta ja tavallisesta puurungosta ja joka paremmin sopii reissukäyttöön.

Se edellinen, aivan älyttömän hieno ja pramea bambuvarjo oli vaunukäytössä ihan liian raskastekoinen, sitä ei yksi ihminen yksin saanut edes pystyyn, niin päätin, että kevyempi pitää olla ja laitoin sen hienomman toriin myyntiin

Tähän uuteen tuli materiaalit sopivasti vastaan käytettyinä ja hetken miettimisen jälkeen keksinkin miten saan ne yhdistettyä toisiinsa niin että varjo näyttäisi ihan pätevältä. Tuo banaaninlehtivarjostin on sellainen erikseen myytävä, joka on tarkoitus laittaa valmiin aurinkovarjon päälle, mutta itse en tykännyt ideasta niin vaan päätin kokeilla virittää sen suoraan varjonrunkoon kiinni ilman kangasta välissä ja sehän onnistui parilla narulla vallan mukavasti.

Varjo on nyt myös silmiini paljon ryhdikkäämmän näköinen, kun se on kunnolla kiinni rungossa. Aluksi olin sitä mieltä että tätä pitää hieman siistiä, kun nuo lehdet hapsottavat tuolla miten sattuu, mutta tässä pari päivää sitä tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että ei hitossa - se on just kiva just noin.

Hetken myös ikävöin sen edellisen varjon kauneutta ja rytmikkäästi punottuja lehtirivejä, mutta koska tämä uusi on fiilikseltään ihan sama mutta käytettävyydeltään aivan eri, päätin koittaa pyyhkiä sen edellisen kauneuden mielestäni tyystin. Tämän varjon saan helposti yksin kasaan, läjään ja pystyyn muutamassa sekunnissa ja se meni nyt kaikkien ulkonäköseikkojen ohi ja yli niin että tärähti.

Vielä kun jostain tulisi vastaan tälle sopiva käytetty jalka, josta voisin tuunailla paremmin tyyliin sopivan kun tämä kotipihan musta kökötin. Mutta ihan kiven alla tai tosi kaukana ovat nyt olleet kaikki sellaiset varjonjalat josta juuri olisin kiinnostunut. 

Mutta nyt on vaunulla kaikki reissukalusteet keveitä ja kivoja ja saan kaiken näpsästi pakattua kyytiin ilman apuvoimia. Täytyy toivoa että tätä kesäsäätä jatkuu vielä niin pitkään että pääsisin tämän kanssa viellä tien päälle ja ehkä jonnekin kivaan järvenrantaan vähän hengaamaan. 

Made a new parasol to my caravan using Madam Stoltz palm leaf parasol cover and a normal parasol frame, without the canvas in between. Used some strings to hold it in place instead. The previous parasol I had here was way too heavy to put up by myself, so I decided to sell it and figure out a lighter version to use when camping. This one works better than I ever dreamed and I have no trouble putting it up or taking down. The look is a bit shabbier and not that pretty, but I think it's a small price to pay for the convenience. 

lauantai 8. elokuuta 2020

Ainokainen

Heinäkuun loppu oli tässä perheessä ihan hirveää aikaa, kun toinen pikkukoiristamme oli jo tovin sairastellut eikä syytä oltu löydetty. Elokuun alku kun koitti se syy vihdoin löytyi eivätkä uutiset olleet hyviä. Nyt täällä onkin totuteltu sitten elämään vain tämän yhden koirakaverin kanssa, kun se toinen lähti sateenkaaren saattelemana autuaammille metsästysmaille. Suru ja kaipaus on niin musertava vielä tässä vaiheessa, etten pystynyt edes hänestä kuvaa tähän laittamaan, vaan tässä poseeraa nyt meidän perheen ainoa koira. (Siitä toisesta löytyy kuvia vaikka tästä, kun vietimme kesäpäivää vielä yhdessä)

Tässä on siis Luke. Hän on 15,5-vuotias vanha poika joka on ollut meillä ihan pennusta asti. Nyt hän on jo pari vuotta vietellyt lokoisia eläkepäiviä pääasiassa sohvalla maaten.. Hän ei kuule enää juuri lainkaan ja elopainoakin on hiukan liikaa, mutta muuten hän on vielä varsin vetreässä kunnossa. Hän on oikein sympaattinen ja rauhallinen pikkukaveri, jota ei paljoa maailman murheet hetkauttele. Hän onkin perheestämme ainoa, joka on päässyt asiasta jo yli ja elelee elämäänsä aivan niin kuin mitään ei olisi koskaan oikeastaan tapahtunutkaan. Tämä tietysti johtunee myös siitä, että hän on tiennyt tämän asian paljon meitä kauemmin ja eläin kun on, osannut suhtautua siihen niin kuin eläimet nyt tuollaiseen suhtautuvat; sellaista se on.

Itse täällä vielä paikkailen aukkoa sydämessäni ja koitan selvitä päivästä päivään. Kovin vaikea on mistään vielä kunnolla iloita, mutta eiköhän se joskus tästä. Nyt täytyy vain yrittää täyttää elämänsä mukavilla asioilla ja koittaa keskittyä taas normaaliin. Otan mallia tuosta Lukesta ja aloitan ihan pienistä asioista, niin kuin vaikka siitä, että nyt on kesä ja lämmin ja auringossa voi loikoilla.

P.s. Häneltä on poistettu pari kulmahammasta ja siksi hänellä välillä jää tuo kieli tuollai ulos. 

Last two weeks have been really hard for us here since our other dog suddenly passed away. Now we only have this fellow left, but what a little ray of sunshine he is. He's 15,5 years old, almost deaf and a little obese, but still so healthy and happy little furball. He's been great at helping as deal with the loss of his own son by showing us that life still goes on