Alla parsapuiden

Kävin piipahtamassa ystävien luona Satakunnassa jo ihan perinteeksi muodostuneella kesäreissulla ja parkkeerasin taas tuon pienen pyörillä liikkuvan hotellihuoneeni heidän isojen parsapuiksi kutsumieni salavien alle paikalle, jossa se on jo monena kesänä käynyt visiitillä leiriytymässä.

Tällä kertaa ei sateisten säiden vuoksi kannattanut ottaa kovin paljoa kalustusta mukaan tuohon vaunun ulkopuolelle, mutta varsin söpöltä näytti tämä vähän vähempikin stailaus siinä kyllä.

Tykkään aina laittaa jotain vähän erilaista vaunun eteen parkissa ja nyt piti miettiä kalusteet sen mukaan, että mikä parhaiten vaihtelevassa säässä kestää, ilman että täytyy olla koko ajan jotain suojaan sateelta viemässä. Toinen kriteeri oli myös helppo ja nopea pakattavuus, kun nuo sateet menivät ja tulivat ihan miten sattuu eikä voinut etukäteen tietää millaisessa ilmassa tuota leiriä tuosta sitten purettiin ja kuinka märkinä kaluisteet piti kyytiin ottaa. (No onnekkaasti ei juuri lainkaan märkinä sitten kuitenkaan, sen minkä satoi niin nuo parsapuut suojasivat aika kivasti siltä)

Nappasin kotoa mukaan kaksi pikkupöytää, joista toinen taittuu näpsästi kasaan, vanhan kalkkimaalatun pinnatuolin sekä hauskaksi kuriositeetiksi ja tunnelman tuojaksi tuon jalkavalaisimen terassiltani.  Ja jotta kotoisa lookki olisi mahdollisimman täydellinen pitihän mukana olla myös yksi kukkiva kasvi ruukkuineen myös, koska mattoja ei nyt sateiden vuoksi kannattanut tuonne alkaa virittelemään. Näytti kyllä aika ihanalta tuo vähän vanhanaikaista henkivä stailaus tämän vaunun kanssa tuolla.

Ja oikein oli lokoisaa ja kivaa tuolla isojen puiden alla taas majailla vaikken ihan hirveästi tuossa kerennytkään vaunun edessä istuskella. Niin oli taas paljon kaikkea mukavaa tässä kauniissa lomakohteessa rakkaiden ystävien kanssa, että aika hujahti kuin siivillä ja kotiin päästyä tuli heti ikävä takaisin. 

Näiden kuvien lisäksi jäi sydämeen taas niin paljon hauskoja muistoja, kotiinviemisinä tuliaisia kukkapenkeistä ja tietenkin tehtiin taas ihan hirveän kivoja kirppislöytöjä, mutta niistä lisää sitten seuraavissa postauksissa.

The first official trip with my caravan this summer was to Satakunta to visit my dear friends. It was so rainy that I didn't bring much to decorate the caravan under those big broccoli-looking trees, but it looked so cute there again.

Diy-lamppu asuntovaunulle

Tein nopsasti tällaisen melko hienon pikkuvalaisimen asuntovaunulle vanhasta varjostimesta ja muista osasista, joita käsillä sattui sopivasti olemaan.

Käytin projektiin tämän kivan pikkuvarjostimen, jonka ystäväni minulle joku aika sitten reissuiltana osteli. Ensin purin vanhasta varjostimesta jo todella hauraiksi kulahtaneet ja melkoisen pahalta tuoksuneet kankaat ja koristereunat pois.

Sitten kaivelin varastoistani uudeksi kankaaksi joskus talteen jättämäni hameenhelman, jossa kaunis väri sekä reuna ja ompelin sen ympärysmitaltaan suunnilleen sopivan kokoiseksi ja harsin alareunan kiinni kehikkoon.

Sen jälkeen leikkelin kankaan yläosasta liiat pois ja harsin sen tiukasti ja kiristin langoilla, jotta se istahti kehikon päälle nätisti. Sitten pengoin varaosalaatikoistani sopivia valaisimen koristeosia, pellavajohtoa ja messinkisen lampunkannan.

Eikä sinä sitten enää kauaa mennyt, kun lopputulos alkoi hivellä silmääni oikein todella. Jätin tarkoituksella nuo päällä olevan koristelätykän ketjut paikoilleen, sillä niissä oli mielestäni jotain viehkeää noin. Joskus niissä lie killunut jotkin kristallit, mutta nyt toimii vallan mainiosti ilman.

Ja vaunulle pikku lamppunen sopii just niin söpösti kun ajattelinkin. Kuvissa ehkä hitusen pienen näköinen, mutta luonnossa aivan passeli eikä ole tiellä kun tuolla istuksii.

Made this cute lamp using the old frame my friend found me a while ago and bits and pieces of other lamps and a piece of fabric I had cut off from a dress a couple years back. Quite cute outcome don't you think?

Asuntovaunun synttärit

Sytkähdin muutama päivä sitten, että hetkinen, pikkuinen asuntovaununihan täyttää kuusikymmentä vuotta! Tarkkaa syntymäpäivää tälle pikku-kopille ei enää ole tiedossa, mutta käyttöönottovuosi näkyy rekisteriotteessa ja se on 1964, eli tänä vuonna on pyöreiden täyttämisen aika.

Odoteltiin ensin, että sain kaikki nuo remontit valmiiksi ja sitten paineltiin ostamaan marjoja, mansikkakakkua ja kukkakimppu ja skoolattiin kuplivat tuossa vaunun edessä, koska pitäähän sitä nyt tällaista merkkipaalua kunnioittaa asiaan kuuluvin eväin.

Laulamaan ei sentään heretty, eikä lahjojakaan sen kummemmin osteltu, kun onhan nuo kaikki remontit sille tänä vuonna olleet vähän niin kun lahjoja; On tehty seinäremppa sisälle, saumattu ulkolistojen alusia, on uusittu keittiön taustaseinä ja laitettu alle ihan uudet kesärenkaatkin, että aika hyvät lahjat on siinä kuusikymppiselle olleet kyllä.

Nyt ei muuta kun toivotaan vielä monia kymmeniä vuosia lisää tälle pikku-ihanuudelle, vaikka hän eläkeikää alkaakin pian lähestyä. Hyvin kuitenkin kulkee edelleen ja kun huolta jaksaa pitää niin kulkee varmasti vastaisuudessakin, ainakin minun hoteissani. Paljon onnea pikkuinen Sprite-400 vaununi!

My little caravan turned 60 years old this year and we had a little strawberry cake to celebrate that.

Melkein kuin saareke

Ai että miten kiva tämä uusi vanha apupöytä uudessa maalissaan onkaan! Testailin sitä heti keittöön ja se on siellä aivan kotonaan tuossa väripaletissa. Niin ihanan pieni, mutta kätevä ja niin syötävän söpö vaaleassa värissä, joka korostaa kauniisti sen upeita muotoja.

Olen aina haaveillut tässä keittiössä saarekkeesta, mutta ei tänne oikeasti mahdu sellaista niin on kiva, kun nyt on tämä pöytänen, jolla voi leikkiä saareketta silloin kun semmoista tarvitsee. Tässä kohden ei ole tasojen välissä kun 185cm tilaa niin tämä pikkupöytä solahtaa siihen justiinsa hienosti eikä tule liian ahdasta sen ympärillä.

Palaisin kovin halusta kokeilla tätä käyttää leipomisen apupöytänä, mutta on niin hirveän kuumat kelit, että pelkkä ajatuskin uunin lämmittämisestä hirvittää. Onnekkaasti sain muutama päivä sitten lahjaksi tädiltäni purkin itsetehtyjä amerikkalaisia pikkuleipiä, niin voin ainakin fiilistellä sitä leipomista niiden avulla tässä nyt. (Tosin tuo purkki tyhjeni tuosta aika äkkiä, kun niin kovin herkullisia olivat nuo.)

Pöytä ei näytä uudessa maalissan ihan vaan valkoiselta niin kun alunperin yritin, vaan hauskan vaaleanharmaalta, joka onkin paljon parempi lopputulos kyllä. Nyt se sopii tänne keittiöön ihan täydellisesti ja näyttää varmasti myös muissa huoneissa tosi ihanalta, riippuen siitä missä sitä milloinkin sitten tarvitaan.

Täytyy vielä kehitellä tälle joku paikka missä sitä pidetään silloin kun sitä ei erikseen missään tarvita. Nyt se seilaa vaan siellä sun täällä, mutta ei sekään niin kauheasti ole haitannut, kun niin nätti on, että mielellään sitä katselee ihan missä vaan.

The new color on this table made it look so pretty I had to try it out in the kitchen immediately. It fits the little space between the counters like a little island that I've always dreamed of, but couldn't find and looks so delicious there! The best part is that I don't have to keep this there all the time (since the space is so tight) but use it elsewhere in the house too.

Ja vaiheista valmiiseen

Ja niin tuli valmiiksi tämän pienen asuntovaunun pieni seinäremppa ja sain vihdoin laittaa sinne patjat ja petipaikan valmiiksi tulevia reissuja varten ja kyllä sitä olikin jo odoteltu. Vähän venähti pitkäksi tämän kesän avaus tällä pikkuisella hotellihuoneellani, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan vai miten se nyt meni.

Unohdin taas tapojeni mukaisesti ottaa pikkurempan loppuvaiheista kuvia ja kännykästä löytyi vain nämä kaksi otosta levyjen kiinnityksestä ja maalatun seinän edustalle sänkyrungon asennuksesta, mutta eipä se tuon jälkeen sen kummempaa ollut, kun listat kiinni, saumaukset sinne sun tänne ja asiat takaisin paikoilleen.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuoltahan uupuu kyllä verhot vielä ikkunasta, kun ne pitää ommella vähän uusiksi sillä pistin niiden pitimet hiukan eri paikkoihin, kun missä ne aiemmin olivat ja niiden pitää olla aavistuksen pidemmät sen vuoksi. Ja tuon valaisimen paikkaakin vielä vähän mietin, että onko se hyvä noin korkealla vai uskaltaisiko laittaa vähän alemmaksi, mutta muuten on ihan valmista kesäreissuille täällä sisällä nyt.

On niin ihanan luksusta kun on nyt puhdas ja valkoinen seinä nukkujan pään vierellä, eikä mikään enää muistuta siitä, että saattoi vähän sadevesi vuodeskella sisälle tuosta. Vastamaalattuna tuoksuukin vielä ihan uudelle koko nurkka. Kyllä luulisi että kelpaa tuossa köllötellä sitten lomareissuilla, ja jos ei olisi niin älyttömän kuuma niin kävisin köllöttelemässä kokeeksi jo nyt, mutta vaunusessani ei ole viileää tänään niin täytyy tyytyä sitten vaan siellä köllöttelemisestä unelmoimiseen.

Jahka kelit tästä vähän viileytyvät niin saadaan siirrettyä vaunu pois tallin kupeen varjostakin ja pääsen laittelemaan siihen nätiksi myös ympäristön. Ehkä täytyy pitää siinä pienet juhlatkin tässä vielä, ennen reissukauden avausta, mutta siitä lisää seuraavassa vaunupostauksessa sitten.

And the little reno to my little caravan is finished and it looks all new and neat again. I was so happy to make that bed there after a long wait, now I can start planning my next trip too. Yay!

Vaunurempan vaiheita

Laitan tähän postauksen alkuun kuvan nätistä juustolautasesta, jonka tänään tein ruokavieraille, koska loput tämän postauksen kuvat eivät välttämättä ole niin kovin nättejä, vaan enemmänkin informatiivisia ja jos siellä jotakuta ei asuntovaununi remppa-asiat niin kiinnostele, niin tästä voi ottaa inspiksen kesäiseen ja helppoon juustolautaseen ja sivuuttaa nuo tulevat kuvat. Tähän ei siis tarvittu kun kolmea erilaista suht mietoa juustoa ja paljon isoja kirsikoita. Niin hyvää ja niin helppoa.

Ja sitten siihen vaunuremppa-asiaan:

Se on edennyt niin h i t a a s t i, vaikka ei ihan maailman isoin korjausurakka olekaan. Milloin on satanut liikaa, ollut liian kuuma, liian kostea tai muuten vaan muuta tekemistä. Mutta edistynyt se on jo silti ja tässä kerron siitä.

Tässä vaunun päätyseinässä alkoi jo muutama vuosi sitten näkyä pintalevyissä vähän merkkejä siitä, että ikkunan vierustoista vuoti vettä sisälle jostain kohti. En kuitenkaan niitä heti rynnännyt korjailemaan, koska se oli vähän odotettavissakin, että näin vanhasta vaunusta jostain välillä saumat falskaa. Nyt kun pintalevyt on poissa näkee selvästi minne vettä on päässyt tummuneista puupinnoista. Onneksi vain muutamasta kohti on puu lahonnut hajalle ja muualta, vaikka tummentunutta pinnasta onkin, on puu vielä aivan kovaa ja kuivaa. Tämä vaununen on nimittäin siitä ihana, että sen minkä kastuu niin kuivaa todella nopsasti, eikä oikeastaan mitään muhimaan jää.

Pari vuotta sitten falskasi tuo itse ikkunakin ja kasteli sen vieressä nukkujan rankkasateella niin hyvin, että saumasin koko luukun umpeen, mutta tuo vierusvuoto jäi silloin vielä huomiotta. Nyt kun tuo seinä avattiin näkyi heti missä kohti märkää on ollut ja syylliset löytyivät helposti vaunun ulkopinnoilta; Näistä saumalistoista oli vanhat tiivisteet hajonneet ja ne kun pistin uusiksi (saumausmassalla, kun ei varsinaisia tiivisteitä ollut) niin ei pitäisi enää tulla veden läpi näistä. 

Sisäpuolella kaikki pehmeät ja lahot puut kaiveltiin pois ja tilalle laitoin uutta ja vahvaa. Tässä kuvassa osa vielä saumattavana tuossa ikkunan alla. Ja sitten purettiin sängyn runko pois tieltä ja leikeltiin seiniin uudesta kovalevystä uudet pinnat.

Niitä saatiinkin sovitella sitten paikoilleen kerran jos toisenkin. Ylälevy meni helpommin, mutta alalevy pisti taas kovasti hanttiin tuossa muotoon painamisessa niin kun muistelin sen tehneen silloin ensimmäiselläkin kerralla. Mutta huomenna se saadaan siihen ja sitten pääsen sen naulaamaan kiinni ja maalaamaan ja sitten ei ole enää pitkä matka maaliin tämän projektin kanssa.

P:S. Ihana tuo teksti I <3 my caravan, jonka olen yksitoista vuotta sitten tuonne eristeeseen kirjoittanut. Hauska ylläri pintalevyjen alta ja yhä pätee tuo lause, erittäin paljon.

So the tiny renovation to  my little caravan to fix the rain leaks has been progressing very slowly even though it's not that big of a project. But slow progress is also progress and here's pics of how it's going at this moment.