Keittiön ikkunoiden likellä talvea viettäneet viherkasvit alkavat vihdoin osoittaa merkkejä elpymisestä, kun auringonvalo tulvii ikkunoista ja niiden lehdet kääntyvät toiveikkaina sitä kohti. Suurin osa noista on siirrelty muualta talosta tuohon ja pidin siinä kasvilamppuakin pimeimmän ajan ylitse, mutta mikään ei piekse oikeaa päivänvaloa ja sen kyllä huomaa.
Vielä pari viikkoa sitten sai enimmäkseen poimia kellastuneita lehtiä ja lupailla noille, että kyllä se pian helpottaa taas ja nyt voin vihdoin pitää tuon lupaukseni. Olisipa se minullekin yhtä helppoa, että riittäisi tuo valo piristämään, mutta niin kauan kun nämä tiukat pakkaset jatkuu on peli kohdaltani valitettavasti menetetty. Että älkää siellä ihmetelkö miksi nyt niin harvakseltaan tänne postailen, kyllä se minunkin luovuus alkaa kukkia sitten taas, kunhan tästä kylmyyden ikeestä pääsen.
Onneksi se kylmyys ei näihin huonekasveihin vaikuta, nämä kun eivät niin muutaman asteen lämpötilaeroista välitä. Nyt alan nyppiä noita viimeisiä kellastuneita tuolta samalla kun ihailen niitä uusia pieniä lehtiä, mitä nuo puskee. Muutama noista on myös jonossa tänä vuonna mullanvaihtoon ja pääsevät isompiin ruukkuihin jahka käyn ne tuolta kasvihuoneesta ensin vaan heille valitsemassa. Hei hoi kevättä kohti!
Finally the sun shines to the kitchen and all my houseplants can start to recover from the darkness of the fall and midwinter. Me on the other hand need these arctic colds to get away before I can start healing from the complete paralysis it has caused to my imagination.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti