Nämä minun kasvattamat kesäkukkaniityt eivät kyllä ole olleet ihan huikea menestys viileän alkukesän johdosta (saattaa myös olla ihan viherpeukalossakin vikaa), mutta nyt kun on tovin ollut vähän turhankin lämmintä on se kertaalleen kaivoon heitetty kirves pitänyt nostaa ylös, kun on alkanut pieniä kukkia sinne tänne ilmestyä. Niistä kiitollisin on tämä hitusen etanoillekin maistunut kesämalvikki-istutukseni, joka palkitsee nyt pessimistiä täällä oikein runsailla kukinnoillaan, vaikka vähän honteloilta nuo varret näyttävätkin. Onneksi omistin tuollaisen tukikehikon, jonka avulla ovat pysyneet pystyssä rankkasateessakin jopa.
Takapihan perennapenkeissä on isoin väriloisto jo vähän takanapäin ja nyt kukkii pääasiassa heinät ja tähtiputket. Tulossa on vielä harmaamalvikit, kimikki ja kellopeipit, joista täytyy muistaa ystävälle napata syksyllä osa, kun on levinnyt niin laajalle jo niiden kasvusto.
Hauska pörinä käy muuten noissa pikkutaloissa tuossa seinällä. Hirveästi on hyvin viihtyviä asukkaita niissä.
Takapihan nurkan istutuslaatikossakin on vähän edennyt muutaman malvikin kasvu ja kovasti ovat virkistyneet myös nämä valmiina ostellut kosmoskukka, salvia ja porkkana.
Mutta isoin riemu tuli näistä ruiskaunokeista, jotka iloisesti ryöppyää tuolta tynnyristä oikein putouksena ihanine väreineen. Tosin näidenkin pitäisi enemmän pystyssä kasvaa, mutta iloitsenpa nyt silti tästäkin onnistumisesta.
Ystävältä tuli myös neuvo, että voisin kylvää syyskylvönä näihin kesäkukkien siemenet valmiiksi, josko sillä lailla saisin paremman sadon, kun tällä tämän vuoden tekniikalla. Taidanpa siis kokeilla sitäkin, sillä eihän se kalliiksi tule jos ei onnistu sekään.
Muualla pitkin pihaa kasvaa iloisesti myös kaikki rikkaruohot, joita en ole tässä helteessä jaksanut tuolta käydä nyppimässä, kukkii ne kai joskus nekin. Sokeriherneitä kävin tänään tuolta poimimassa samalla kun nämä kuvat nappasin ja vähän piti jo kastellakin, vaikka aika kivasti on kyllä vettä riittänyt taivaalta tänä kesänä tässä pihassa.
Pieni ilo myös tästä jo kertalleen jo pois kaivetusta mustahetukkapensaasta, joka se vaan sitkeästi sieltä kasvaa, vaikkei oikein mahtuisi tuossa olemaan. Hyvä sato on taas tulossa, jollei linnut ehdi tyhjentää tätä samoin kun meidän kirpsikkapuuta, joka ne pisti sileaäksi jo ennen kun sen marjat ehtivät edes kypsyä. Yhtenä vuonna olen yhdne kirsikan siitä itse saanut maistella, mutta nätti puuhan se on vain koristeenakin (hih).
My summer flowers that I thought wouldn't bloom are blooming. Yay!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti