Olen tässä viime päivinä jäänyt ihan hirveään paikkaamis-koukkuun, enkä millään malta lopettaa ompelemasta noita paikkoja tähän peittoon, vaikka ranteet ja sormet ovatkin vahvasti sitä mieltä, että muutaman päivän tauko tekisi ihan hyvää jo. Mutta kun jokainen uusi paikka saa sen näyttämään vaan kivammalta ja kivammalta on niin kovin vaikeaa lopettaa.
Alun perin noita paikkakankaita oli vain neljä plus ne vanhat paikat mitä peitossa jo oli. Kaipasin kuitenkin sinne lisäksi vielä jonkun vähän erilaisen kuosin ja ruskean sävyn ja löysinkin siihen sopivasti yhden ruudullisen lastenpaidan kirppikseltä, josta sain leikeltyä mukavasti lisää paikkapaloja.
Sitten silittelin ne valmiiksi ja ompelin reikien päälle peittoon, järjestykseen mikä nyt milloinkin silmiini hyvältä näytti.
Projekti on edennyt jo hyvän matkaa yli puolivälin, ehkäpä jopa kolmen neljännestäkin. Laskin tuossa että paikkoja on molemmilla puolilla yhteensä jo peräti 48, kun mukana on ne vanhatkin, joiden tarkkaa lukumäärää en enää edes muista. Aika paljon on siis tullut jo ommeltua, mutta vielä on matkaa maaliin asti. Ehkä pidän nyt kuitenkin vähän paussia, sillä vaikken haluaisi niin muitakin hommia olisi täällä kotona tehtävä, eikä vain jokaista vapaata hetkeä istua neula ja lanka kädessä.
Been patching up this blanket every day now and it's coming along nicely. It' s so addicting to see how it turns out cuter and cuter the more patches go on it. I really should let my hands and fingers rest a bit, but I almost can't stop doing this because it's so much fun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti