Kirsikkayllätys

Pihallani kasvaa kaikenmoisia puita, joita olemme mieheni kanssa muiden pihoilta taimina saaneet. Yllätyin kuitenkin melkoisesti, kun yhteen luumuksi luulemaani puuhun oli ilmestynyt yksi punainen kirsikka. Yllätys oli aluksi varsin mieluinen, sillä rakastan kirsikoita ja olen jo kauan haaveillut kirsikkapuusta.
Kirsikan kypsymistä odotettiin paatoksella ja sitä käytiin välillä varovasti koettamassa - että onko kypsä syötäväksi, kunnes sitten eräänä päivänä marja tuntui sormien välissä sopivan pehmeältä maistamiseen.
Pettymys oli lähes yhtä karvas kuin marjakin. Hapankirsikka pahus sentään.
No, onhan puu toki kaunis ja kenties nuo marjat linnuille kelpaavat.

Vaaleanpunaisia unelmia

Vaikken kauheasti ole ehtinytkään kirppuilla, niin jotain olen sentään löytänyt ;-).
Riihimäen pienet lasipurkit oli ihan pakko saada, vaikka noitakin alkaa pian olla tarpeeksi (vai voiko näitä koskaan olla liikaa?) Maksoivat neljä euroa yhteensä, eli halpaa oli.
Tuhkis on vanha löytö ja se sopii niin kivasti tuon pelargonin kanssa, että on saanut makoilla pöydällä rekvisiittana aina kun vain sää sen sallii. Stumpata siihen tosin ei saa, siihen se on aivan liian hieno.


Valeanpunaiset liljat löytyi tarjoustalosta. Näitä on pihalla myös luonnonvalkoisina, jotka myöskin halpoja tuontililjoja ja hyvin ovat kukkineet vuodesta toiseen.


Ruusukuvioinen pöytäliina (6e) ja vaaleanpunainen puristelasinen tarjoiluvati (3e) odottavat vielä niitä kesäpäivän kahvikutsuja, joissa aion noita ehdottomasti käyttää.

Aika herätä

Heinäkuu meni ihan suhisten. En ehtinyt tehdä remonttia loppuun, lomailla tarpeeksi, kirppistellä hulluna tai edes sisustaa, kun kaikki aika meni ihan ilmoista nauttiessa. Nyt on kuitenkin aika palata tänne "sorvin ääreen" niin kuin lupasin aiemmin. Mielelläni tänne tulenkin, ehdinhän jo tovin olla aivan hiljaa (mikä on äärimmäisen harvinaista minulta) ;-)

Kuvassa päiväuniltaan kameran ääniin herännyt herra chihuahua-poikanen. Ikää noin neljä kuukautta. Hän on perheessämme jo olevan 4,5-vuotiaan isukin lapsi hänen ensimmäisestä pentueestaan.

Vinjentointia

Pitkään ja hartaasti olen kadehtinut siskon hienoa kameraa, jossa on sellainen objektiivi, joka tekee kuviin ihanan romanttisen vinjentin. Itsekin sellaisen kameraani haluaisin, mutta toistaiseksi ei ole mukamas ollut rahaa... ;-) (Hassaan kaiken ylimääräisen turhanpäiväisyyksiin ja unelmiin.)
Siskon miäs kuitenkin vihjaisi, että useimmilla kuvankäsittelyohjelmilla voi tehdä kuviin vinjentin ja hetihän tuota piti kokeilla. Ei se ehkä yhtä hienostunut ole, kuin oikeat objektiivin luomat vinjentit, mutta kelpaa toistaiseksi. Keittiö ainakin näyttää söpöltä vinjentoiduissa kuvissa.

Matkalaukkulöytö

Viidellä eurolla löytyi tämä ihanuus paikalliselta kirpputorilta. Laukku on jo itsessään hieno, mutta vielä hienomman siitä tekee se, että nimilapusta näkee palasen laukun historiaa. Kukahan tuo tyttö on ollut ja mitähän ihanuuksia tässä matkalaukussa onkaan kuljetettu...

Syntymäpäiviä

Meillä juhlitaan kesäisin paljon syntymäpäiviä. Olemme koko perhe keskikesän lapsia. Ensimmäiset juhlat vietettiin eilen mansikkakakun voimin. Tarjolla oli myös muut yksitoistavuotiaan suosikit, kuten Laitilan limonaadit, suolaisenkirpeät karkit sekä iki-ihanat haisevat juustonaksut. Kyllä oli vatsa kipeänä illalla kaiken mässäilyn jälkeen.

Seinäremontti edistyy ihastuttavan hitaasti, mutta edistyy kumminkin. Koitan vielä keskittyä eniten siihen, vaikka veri vetääkin jo takaisin sisustusten ja bloggailun pariin (ja muuten lujaa vetääkin!).

Viilenee ja hiljenee

Viime yönä sai vielä nukkua ikkuna auki, mikä olikin melkein ainoa miellyttävä asia helteessä. Täällä on pitänyt kiirettä ulkoseinäremontin kanssa ja aurinkoisella säällä eteläseinän kimpussa ahkerointi on ollut kaikkea muuta paitsi mukavaa. Nyt ilmojen viiletessä remonttitahtimme kiihtyy ja blogaustahtini hidastuu. Koitan kuitenkin aina silloin tällöin ilmoitella teille tekemisistäni ja remontin valmistuttua palaan varmasti aivan yhtä suurella innolla, kuin tähänkin asti. Blogihiljaisuuden kestoa on tässä vaiheessa vaikea arvioida, mutta uskoisin olevani takaisin täydessä iskussa viimeistään elokuun alussa.

Nauttikaa kesästä armaat lukijani, se on kuitenkin vain kerran vuodessa!