No nyt on uusi lasi paikallaan vanhan vitriinin ovessa. Paikallinen lasiliike leikkeli sen pahvimallini mukaan ja minä askartelin sen paikalleen samoin tein, kun kotiin sen sieltä hain eikä kukkarokaan keventynyt kun kahdeksantoista euron verran, kun kuitenkin oli niin pieni palanen lasia kysesssä.
Nyt on hauskaa kun molemmista ovista heijastaa ja jo kaukaa näkee että lasithan ne siellä on Pysyy aarteet turvassa, eikä sisältö enää pölyty samaan tapaan, kun toisen puolen ilman lasia ollessaan. Rusettikin istuu niin kun pitää.
Olin ensin vähän jännittynyt, että miten saan kitit sitten nätisti siihen uuteen, mutta kun katselin tarkemmin tuota toista ovea, johon myös jossain kohti on uusi lasi vaihdettu, totesin, että yhtä nätisti saan kyllä varmasti laitettua, kun tuo edellinenkin tekijä on tuon kitin tuonne sorkkinut.
Ja niinhän se sinne tuli laitettuakin. Ajattelin, että pysyy lookki yhtenäisenä sitten molemmin puolin, kun näkyy selvästi tuo "käsityön jälki". Pyörittelin pellavaöljykitistä matosia, jotka painelin reunaan hyvin suurpiirteisesti, mutta sillai hyvin, että varmasti ajavat asiansa eivätkä liikaa vilku toiselle puolen.
Olin mitannut ja tehnyt pahvimallinkin niin hyvin hilkulle, että valmis lasi olisi voinut olla helposti millin isompi suuntaansa, mutta hyvä se on näinkin, kun justiinsa ulottui reunan yli joka puolella. Ainoa mikä oli vähän vaikeaa oli saada lasi asettumaan nätisti todella epätasaiselle pinnalle ilman suurempia kittimääriä sen alla. Toisen puolen lasissakaan ei ollut, niin pistin tähänkin puoleen niin vähän kun pystyin, ettei sitten näy liikaa etupuolelle ja eihän se lopputuloksessa sitten onneksi näykään.
Toinen hauska melkein källi oli, että onnistuin hukkaamaan lasiliikkeestä mukaan saamani lasituslangat ja kiireessä pistin sitten pienimmillä nauloilla mitkä varastoistani löysin, jotka vähän kitin alta vilkkuvat. Langat löytyivät vihdoin tänään keittiön pöydältä, kun aurinko paistoi sen verran kirkkaasti, että erottuivat sen puupintaa vasten, mutta vähän liian myöhään tälle hätähousulle.
Kaikesta kohelluksestani huolimatta lopputulos on mielestäni just niin hyvä ja hieno kun pitääkin olla. Jahka kitit tuolla rauhassa kuivettuvat pääsen vielä putsaamaan lasista kittiset sormenjälkeni, mutta koskapa eivät sieltä ihan hirveästi loistele niin asialla ei onneksi ole mikään kiire.
And the new glass is in the door. Looks almost identical to the previous glass job somebody has done to the other door at some point, so I'm very pleased with myself and the result.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti