keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kuuden euron rumilus

Minähän olen tunnetusti ihan heikkona kaktuksiin ja erityisesti oikein isoihin ja vanhoihin kaktuksiin. Olen koittanut niitä metsästellä mutta kovin laihoin tuloksin. Kesällä löysin Bauhausista kovalla rahalla tuon ison pyöreän, mutta jotain korkeampaa jäin vielä kaipaamaan kunnes viikko sitten tärppäsi. Kirpputorilta Tampereen kupeesta löytyi oikein mallikelpoisen ruma ja vanha yksilö sopuisaan kuuden euron hintaan. Oi tätä onnea. 

Uusi ruukku pitää vain vielä löytää tälle vanhukselle. Omissa nurkissa ei sopivaa kokoa ollut, joten majailee nyt ostaessa olleessa muoviruukussaan liian suuren saviruukun sisällä. Ja tot'kai sen ruukun pitää myöskin olla vanha ja patinoitunut mikä tekeekin siitä vaikeamman löytää, ihmiset kun eivät ymmärrä niitä kierrättää vaan nakkaavat mielummin roskiin ne "pahaksi menneet", eli minun makuuni just kauniit.

I've been scouting for a big and old cactus for a couple of years now. I found the big round one last summer, but it was really expensive and there wasn't any higher ones. Luckily a week ago I came across this old and ugly one. It's tall and so pretty to my eye. I only need to find a new old pot for it since I didn't have the right size for it at home. A task I know will take me awhile since people don't see the value in old pots and tend to just throw them away.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Emaliaarteet esille

Sain siskolta männä kesänä synttärilahjaksi tämän hienon kirvelin kuvalla varustetun emalikulhon.  Meistä kumpainenkaan ei ollut koskaan edes nähnyt moista, vaikka luulimme tietävämme ihan jokaisen mallin mitä tällaisia on tehty. Kirpputorilta tämä vastaan oli tullut ja hintakin oli kuulema ollut aivan naurettavan halpa. (Ostelemme siskon kanssa lähes aina lahjat toisillemme kirppareilta ja toisin kun voisi luulla halpa hinta tekee lahjasta paljon arvokkaamman saajalleen. Superlöytö on superlöytö vastaanottajallekin.) 
Aivan hillittömän hieno on kulho ja olen hyvin onnellinen siitä että se on nyt täällä. Sopii meille niin oivallisesti.

Muita emalikulhoja on kokoelmiini kertynyt jo muutamia. Olen koittanut olla pää kylmänä kirpputoreilla kierrellessä, ettei näitä ihan joka kaappi olisi pullollaan ja nykyinen hintataso on kyllä toiminut siinä suhteessa oivallisena apuna - hinnat ovat pompanneet jo ihan pilviin osalla. Itsellä on sellainen periaate että ostan jos ihan hirveän halvalla saan ja väri tai tyyli sopii käyttöön. Kaapissa näitä ei makuuteta vaan ovat osa ihan päivittäisessä käytössä, toki muutama arvokkaampi vähän harvemmin. Uusin kulho nousee kyllä tämän läjän arvohierarkiassa kaikkein korkeimmalle pallille jo yksin harvinaisuutensa ansiosta. Tattikulho putosi kakkossijalle.

Kuinkas teillä, onko harvinaisempia emaliaarteita kaapeissa? Mikä on oma suosikkisi? Olisi kiva tietää mitä kaikkia kuoseja näistä olemassa vielä onkaan kun kaikkia en ilmeisesti todellakaan ole vielä nähnyt.

Got this supernice vintage enamel bowl as a birthday gift from my sister. It's apparently quite rare with the chervil print on it. I had not seen one before and I have seen a lot of these bowls with different prints. 
I do have quite nice collection of these bowls even though I do not collect them very actively. I only buy one if the price is cheap, and I mean really cheap. I love tho use these and not keep them hidden in the cabinets. But I do admit I save the rare ones for special occations only. 

lauantai 26. syyskuuta 2015

Retrobroileria

Olen jo muutaman vuoden ajan välillä miettinyt sitä kuinka erilaiselle grillibroileri maistui kun minä olin lapsi. Silloin 80-luvulla se kun valmistettiin niin eri tavoin kun mitä nykyään ollaan totuttu. Meillä äiti paistoi kokonaisen broilerin pöytägrillissä, pyörivässä vartaassa ja kaikkialla tuntui huumaavan vahva curryn tuoksu. Sitä on välillä ollut tosi iso ikävä.

No männä viikolla sain ruokapiiristä vihdoin luomubroilerin, asian jota olen pitkään myös etsinyt, koskapa olen todennut etten siihen samaan makuelämukseen tavallisella broilerilla pääse. Grilli puuttuu, mutta uunissa savipadassa pääsee kohtuullisen lähelle. Sopiva savipatakin löytyi mukavasti kirpputorilta kolmella eurolla. 

Lisukkeeksi tarjoillaan tietysti salaattia 80-lukulaiseen tapaan, eli pilkottua kurkkua. Ei silloin pröystäilty turhia, kurkku ja tomaatti kuuluivat lähes jokaisen ruokalajin kylkeen.

Kastikekin tuli näpsästi pullosta. Kyllä, meillä lapsena riisi syötiin lähes aina ketsupin kera. Ihan hyvin uppoaa vieläkin, vaikken kovin usein pelkästään riisiä keitäkään. Nytkin tuntui niin hassulta laittaa pelkkä riisi tarjolle että pistin sekaan herneitä ihan vaan ettei näyttäisi niin orvolta. Lautasliinoiksi sentään laitoin sen talouspaperin, niin kun asiaan kuuluu, rullana pöytään vaan.

Ja hyvin upposi. Lapsi oli mielissään tästä että tutustutan hänet lapsuusmakuihini, vaikka sanoikin ettei pidä tuosta mausteesta (currysta) niin paljoa. Broileri kuitenkin maistui ilman nahkaa ja riisi ketsupilla toimi ihan hyvin. Itse tietysti olin niin flunssainen etten maistanut juuri mitään, mutta suutuntuma kertoi että onnistuin. Ja kun mies sai ensimmäisen haarukallisen suuhunsa sanoi hän että juuri sellaista on kun heilläkin lapsena. Täytyy siis tehdä tätä toistekin, nyt kun tietää mistä niitä oikean makuisia broilereita saa.

Now that it's fashion to do food as they did back in the 80's I decided to try out chicken spiced with curry, a dish that we used to have a lot when I was a child. I had tried to do this with a regular chicken, but it didn't taste quite the same so I tried it with an organic chicken and the result was spot on.We served it up with some 80's sallad (cucumber slices) and sauce (ketchup) and it was just sooo good even though I didn't taste that much since I have a terrible flu, but I could tell by the feel that it was right.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Se mitä ei pitänyt koskaan näyttää

Olen tässä viime aikoina joutunut pariinkin otteeseen vastaamaan kysymykseen, että onko meillä oikeasti kotona aina sen näköistä kun blogissa on, vai lavastanko sinne asiat erilailla. Ja teenkö joskus sisustuksia pelkästään blogia varten. Vastaukseni on että on ja en. Jos jotain niin vähän saatan siistiä kuvattavaa ympäristöä, ettei ihan kaikki rytö ole siinä kaiken kansan pällisteltävänä, mutta lähes sataprosenttisesti meillä on juuri sen näköistä kun blogissa esittelen.

Totuuden nimissä jos näin kerran toimin, niin pitäisi minun sitten olla rohkea ja esitellä myös ne nurkat tästä talosta joita en kehtaisi oikeasti edes näyttää. Olen nimittäin viime aikoina huomannut että ne asiat joiden kuvittelin häiritsevän itseäni eivät sitä oikeasti tee vaan kuvittelen niiden häiritsevän muita. Tässä esimerkiksi keittön kodinhoitotila, siivouskaappi, kauppakassikokoelma, pesukone ja ah-niin-kammottava sähkötaulu, jota olen varonut näyttämästä kuin ruttoa. Olen jotenkin ajatellut että se jos mikä nyt ainakin karkoittaa lukijat, että tuommoinen romistus tuossa seinällä kehtaa olla.

Ja pyykkikori. Ihan oikeine likapyykkeineen siinä. Lääkekaappi, pesuaineet ja iso taulu muistuttamassa siitä että sen pyykin voi myös pestäkin eikä vain keräillä kasaksi siihen koneen kupeeseen.

Ja kesällä rompetorilta ostettu vanha kello, joka odottaa sitä hetkeä että saan sen vietyä kellosepälle. Aikansa pyöri pöydällä ja kerran siivotessa nakkasin sen tuohon seinällä olleeseen naulaan ja siinä on ollut siitä asti, odottamassa. Ei stailattu sitten pätkääkään vaan puhtaasti laiskuuden aikaansaama sijoitus.

Että tässä sitä nyt on. Arkirytöä meillä, ihan sellaisena kun se on nyt. Tuliko sellainen olo että nyt kyllä riitti? Ihan hirveän näköistä kehtaa täällä esitellä vai kuuluuko tämmöinen mielestäsi sisustusblogiin, että se ihan oikea arki ja elämä myös näkyy?  Vai tykkäätkö enemmän vähän sliipatusta linjasta jossa keskitytään vain oleelliseen ja rajataan se rytö siihen kuvan ulkopuolelle? Kommentoi, haluan oikeasti tietää.

I've been asked if I style my house just for my blog or do we actually live just as I show you. The answer is no I don't style, we live like this. And I've been very proud of being so honest blogger. But to continue to be honest I need to show you all of this house and especially this corner I don't think I've ever shown completely, because I'm a little ashamed of it. It's the kitchen corner where we have the laundry, the cleaning cabinet and the hideous fuse box. So here you go, with dirty laundry and all. Raw everyday realism in my house. Do you think this kind of posts are good or bad content in interior blogs? Leave a comment, I'd love to know your opinion.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Tulen odottelua ja kisavinkki

Työhuoneen takka on odotellut ilmojen viilenemistä. Puukoppa on ladattu täyteen ja sytykevarasto tarkistettu, mutta kylmyyttä ei vain vielä missään tunnu. Puutalo pitää hyvin lämmön itsessään vielä näillä ilmoilla ja talossa onkin vasta pari patteria pistetty päälle keittiössä. Mutta silti tunnustan että jo vähän odotan sitä hetkeä kun taas pääsen takkatulen loimossa lämmittelemään. Mikään ei pieksä sitä fiilistä ja lämpöä mikä siitä taloon ja viluiseen ihmiseen tulee.

Takoista puheen ollen, oletko kenties haaveillut omasta takasta? StyleRoomissa on nyt käynnissä ihan huippukilpailu jossa voit voittaa itsellesi unelmiesi tulisijan Conturalta.  Kivaa kisassa on että pääset testailemaan ja valikoimaan takkoja näppärän puhelimeen ladattavan appsin kanssa jonka avulla saat soviteltua malleja omiin huoneisiisi. Kisaan voi myös osallistua ilman appsin lataamista, jättämällä kommentin mieleiseensä Conturan StyleRoom-albumiin.
Malleja löytyy joka makuun, joten menkäähän vilukissat nyt apajille siitä.
Mieltä lämmittää myöskin se että Lokakuusta eteenpäin saa blogiperheemme StyleRoomissa huimasti lisäystä kun mukaan tulee kymmenen uutta ja ihanaa blogia ja bloggaajaa. Käykääs kurkkaamassa tästä kutka sinne on mukaan valittu. On kyllä kerrassaan oiva porukka meitä siellä nyt.

Almost waiting for the season to get cooler to be able to enjoy the warmth of a real fire, but no sign of it yet. It's still too warm outside for our chimney to work. Never the less I'm still prepared for the day to come. The firewood is dry and ready.

Meanwhile if you live in Finland and have been dreaming of a fireplace of your own, go and participate this cool giveaway of  Contura fireplaces in StyleRoom.
And while youre there, also check out the ten new bloggers that have just joined our StyleRoom blog-family.  

lauantai 19. syyskuuta 2015

Työhuone tukossa

Tässä hengittävässä puutalossa hoituu pyykinkuivaus sisätiloissa tarpeen vaatiessa ympäri vuoden. Mikään ei voita raikaan pyykin antamaa tuoksua ja sitä ihanan helpottavaa pientä kosteutta jota puutalo lämmityskaudella vaatii. Itse kärsin kovasti liian kuivasta huoneilmasta, nenä menee tukkoon ja aivastuttaa jos kosteusprosentti painuu alle neljäänkymmeneen niin kuin kovimmilla pakkasilla joskus käy. Silloin laitan aina pyykkikoneen laulamaan ja ripustelen huoneet täyteen pieniä ilmankostuttimia. Harmi vain että kuivahtavat tosi nopsaan eikä apu ole kuin hetkellinen.
Nyt ei vielä ole ilmankosteus onneksi liian alhainen mutta flunssaa on pukannut ja siihenkin tämä on ollut ihan loistava apu. Pienesti kosteampaa ilmaa kun on kivampi hengitellä kipeällä kurkulla.

We absolutely love drying our laundry inside the house. It smells so good here, when there's a little fresh laundry somewhere. This old wooden house needs some moisture in the heating season and drying laundry is the perfect way to get it. It's also a perfect way to ease sore throat for me. It's much better to breathe in air that isn't too dry.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ääntä menneisyydestä

Niin kuin niin monella muullakin teini-ikäisellä myös meidän lapsella on se kouluun herääminen joskus hieman hankalaa. Herätyskelloja pitää olla useampia eikä se siltikään ole ihan varmaa että ajoissa ehtii. Itseäni tietysti risoo ne kamalan rumat vekkarit ja niinpä sitten kesällä ostin kirppikseltä tällaisen vanhan, omasta mielestäni huippuhienon Panasonicin kelloradion. Älyttömän hyvässä kunnossa ja kaikki toimii täydellisesti niin kuin silloin joskus, kun tämä oli vielä muotia.

No antakaahan olla ja arvatkaa käyttääkö lapsi tätä herätyskellona? No ei tietenkään. Se on liian hankala kun se toimii sähköllä ja töpseli pitää välillä vetää seinästä kun tarviaa siihen jokin muu laite kytkeä (älkää kysykö miksi, huone on pullollaan pistorasioita, mutta vain tätä yhtä paikkaa käytetään aktiivisesti). Kellokin käy mitä aikaa sattuu kun ei sitä tietenkään voi oikeaan aikaan asetella jatkuvasti. Mutta hieno se kuulema on ja radiona se on ihan ykkönen. Kaikki kanavat kuuluvat kirkkaasti ja ääni on laadukas. Jatkuvasti on päälläkin kun poika huoneessaan majailee. Että ei siis ihan hukkaostos kumminkaan. 

As teenagers aren't that good at waking up in the morning I got my son a beautiful vintage Panasonic flip clock radio to use as a alarm clock. The only problem is that he doesn't use it as. He keeps pulling the plug off when he needs the socket for other things and never sets the clock back on time. But the radio is in use all the time. The quality of it's sound is just so good. How come they don't make radios like this anymore I ask? 

maanantai 14. syyskuuta 2015

Ja keksinnöstä käyttöön

No siinä se nyt on, työpöytä lukiolaiselle. Paikka jossa tehdä läksyt netissä eikä maksanut juuri yhtikäs mitään. Ainoa uusi asia tuossa kokoonpanossa on peitelista joka piti käydä ostamassa pöytälevyä varten, kaikki muu löytyi omasta takaa.

Pöytälevy on tehty ylijääneistä lattialankuista jotka öljysin samalla sävyllä kun lattiankin (koska sitä kiva purkin pohjallinen kaapista löytyi). Pöydän jalkoja oli olemassa vain kaksi, mutta siitä se idea tulikin käyttää tuota peltikaappia toisella puolen jalkojen korvikkeena. Väliin pätkäisin harjanvarresta palat jotka maalasin mustiksi muistuttamaan toisen puolen jalkojen tyyliä.

Mittaa itse pöytälevyllä on noin 55 x 90cm, mutta mustan peltikaapin ansiosta laskutila on aika runsas. Ja ensimmäisten koekäyttötuntien mukaan lapsi on ollut kokoon todella tyytyväinen. Juuri on täydellisesti tilaa kuulema.

Vanhat puukorit seinällä vaihtoivat vain paikkaansa sivulle ja keskimmäinen pyhitettiin hyllyksi koulukirjoille ja muulle tärkeälle. Korkkitaulu siirtyi myös kätevämmälle paikalle ja asuntovaunusta haettiin lainaan vanha haitarilamppu valonlähteeksi (sitä ei siellä talvisin tarvita kun kärry seisoo parkissa). Kellon nappasin olohuoneen seinältä ja sekin sopii tyyliin aivan täydellisesti.

Työtuoli on toinen isoisäni äidin vanhoista konttorituoleista joista toinen palvelee oman tietokonepöytäni äärellä. Oikein mukavat työtuolit vaikka kovin karuilta näyttävätkin nykyajan tarpeisiin.

Olin eilen illalla salaa tyytyväinen kun poika istuksi pöytänsä äärellä. Siitä tiesin että onnistuin taas. On niin kivaa kun voi ja saa vielä tuon ikäisenkin tyypin huonetta sisustella. 

The new desk at use. My son says it's perfect, just perfect. I'm so happy that he trusted me again with his room deco, not many teenagers want their moms to still decorate their rooms. 
I only had to buy one piece of timber for the table top, otherwise everything was found around the house. The desk top is made out of unused wood boards, legs I found from the garage. The lamp is borrowed from our caravan, clock from the living room wall and the chair from my study.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Koulupöytää keksimässä

Meillä on lapsi elänyt jo seitsemäntoista vuotta ilman varsinaista koulupöytää huoneessaan kunnes pari päivää sitten tuli ilmoitus, että ehkä nyt voisi sellainen olla ihan hyvä olemassa. Turha kai sanoakaan että innostuin ihan valtavasti samoin tein. Päässäni oli jo valmiina montakin erilaista visiota siitä millainen tuo kodissamme harvinainen asia voisikaan näyttää ja oli ihan valtaisan hauskaa suunnitella että mistä ja miten sen oikein toteuttaisin.

Tänään suunnitelma lähti toteutukseen ja oikeastaan on jo ihan valmiskin. Pimeä ehti vain edelleni enkä kehdannut sitä keinovalossa kuvata joten saatte tyytyä vielä tähän sotkuiseen ennen-kuvaan lapsen huoneesta, siitä kohdasta johon pöydän askartelin. Etukäteen voin paljastaa sen verran että tehtiin taas siitä mitä kotoa löydettiin, suurin osa kuvassa näkyvästäkin on vielä tuossa, eri järjestyksessä vain.

Laitan kuvaraportin lopputuloksesta huomenna heti kun päivänvalo palaa keskuuteemme ja ehdin kamerani kanssa paikalle.

My son has reached the age of seventeen until he finally told me he needed a desk in his room. That made me so happy. I already had tons of plans of different desk styles in my head and all the material in the house to build one. I just had to start the making right away. And now I actually have finished it already, but since I wasn't fast enough and the daylight went away I can only show you the before-shot of the place the new desk area was built. And as I like to reuse things most of the stuff you see in this pic is used in the new desk area too. The full report of the result is coming as soon as I have the time and the light tomorrow.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Ja taas sitä tavaraa löytyi

Nyt on vihdoin raakattu tavaraa myyntiin Sisustusbloggaajien kirppis- ja myyjäistapahtumaan ensi lauantaiksi. Samalla on pohdittu hurjasti omaa suhdetta tavaraan, että tarviaako sitä kaikkea olla ja niin paljon vieläpä. Myönnän olevani ihan hirveä materialisti ja keräilen ihan tolkuttomasti asioita ja esineitä pienen kotimme pullolleen, mutta niin kauan kun minulla ei tee tiukkaa siitä luopua en suostu myöntämään että minulla mikään shoppailuongelma olisi...

Keittiöstä irtosi pienellä siivouksella tällainen läjä tavaraa ja luulen että jos vielä vähän pengon löydän toisen mokoman lisää. Periaatteeni on, että jos sitä ei ole aikoihin käytetty, joutaa se kiertoon. Ja sitä paitsi, pitäähän sitä tilaa olla kun kumminkin taas löydän jostain jotain kivaa tilalle.

Vintistä ja autotallista kaivautui tällainen esineistö myyntipöytää täyttämään. Kaikki kamalan ihania ja niin minun makuuni, mutta kun ei mahdu mihinkään niin ei mahdu. En suostu säilömään aarteita varastoissani vain siksi että ne ovat minusta kivoja. Pois turha ahneus, tavarat kiertoon vain ja onnekasta on jos menevät sellaisille jotka niitä osaavat arvostaa.

Jos suinkin saan ahdettua kyytiini, tuon myyntiin myös pari vanhaa ja isoa (kannetonta tosin) alkoholiliikkeen puulaatikkoa  jotka intopäissäni ostin kesällä enkä sitten tiennytkään että mitä niillä tekisin. Niin tyypillistä minua. 

Tulkaa siis ihmeessä lauantaina ostoksille kaikki kynnelle kykenevät, pelastamaan yksi sisustusmaanikko tavaravuorensa alta ja muutenkin olisi kiva jos kävisitte moikkaamassa. Ja jos olette nyt torstaina menossa Habitareen niin tulkaa piipahtamaan Fazer Caféssa klo 18-18.30, olen siellä mukana Pikkutalon elämää-blogin Sannan kanssa StyleRoomin järjestämässä panelikeskustelussa aiheista inspiroiva koti - sisustusideoita blogeista ja somesta.

This is part of the stuff I'm about to bring to sell on the Sisustusbloggaajien kirpputori- ja myyjäiset (Finnish Interior bloggers fleamarket and fair) next saturday. Lot of cool stuff I still like, but there's just no room or use in this house. I do admit I have a slight shopping problem, but I wouldn't say I'm a hoarder (yet). I can just as easily part from my treasures if I don't have a need an a purpose for them. Besides this fleamarket gives me space in my house and opportunity to earn some money to buy more cool stuff again. Vicious cycle, haha.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Siskolla tai sen siskolla

Meillä on siskoni kanssa tapana aina silloin tällöin lainailla toisiltamme kalusteita tai sisustusesineitä jos ne eivät juuri sillä hetkellä toisen kotiin sovi. Nyt kun siskonen muutti pienempään kaupunkiasuntoon sain aika helposti kerjättyä lainaan tämän superkivan vanhan työpöytävalaisimen. Tarvitsin nimittäin kuumeisesti keittiöön sopivaa kasvilamppua valaisemaan pimeydestä kärsiviä viherkasviraukkoja ja tämä on sekä tyylillisesti että toiminnoiltaan siihen hommaan aivan täydellinen.

Ja tietenkään en sitten kirveelläkään löydä kätköistäni sitä kasvipolttimoa jonka omistan, mutta eipä kai se ihan vielä tarpeen olisikaan kun loppuviikoksi on luvattu aurinkoa. Nätti on lamppu ilman sitäkin. 

Ja nättihän se oli siellä siskolan vanhassa kaupunkiasunnossakin, vai mitä. 

Kuva: Vihreä talo

My sister and I tend to borrow each others things and furniture every once in a while. Now it was my turn to borrow this supernice vintage desk lamp for my kitchen. I needed a lamp to put a plant light there for the winter and this one is just perfect for that in every way.  I also think it was quite perfect in their old bedroom too, but I still hope I get to keep this in my house forever.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Kiertävä kylttikauppias

Ensi lauantaina järjestettävässä Sisustusbloggaajien kirpputori- ja myyjäistapahtumassa myyn tietenkin myös näitä omia askartelemiani vanhaan tyyliin tehtyjä sisustuskylttejä.  Siinä kun pohdin että kuinka ottaisin pienen kylttikauppani mukaan ja laittaisin esille sinne. tuli mieleeni niin hauska ajatus, että se oli ihan pakko toteuttaa. Tottakai ne lähtisivät matkaan vanhassa matkalaukussa - missäs muussakaan. Noinhan niitä juuri pitääkin myydä, kuin ovelta ovelle kiertävä kulkukauppias muinoin.

Samalla tämä ratkaisi myös ongelmani siitä kuinka varastoin kylttejä kotonani. Vielä kun olisi vain sellainen tila jossain missä voisin pitää tuota koko ajan auki, kun niin nätti on katsella, mutta tehoneliöissämme ei moista rakoa juuri nyt ole. Kuvausta varten raijasin autotallista työhuoneeseen pienen pöydän ja päätinkin että jätän sen siihen nyt viikoksi, että voin edes sen ajan ihailla kauppaani auki. Ja pitäähän tuonne vielä askarrella lisää täytettäkin ennen ensi lauantaita, ötökkätaulut ovat yhtä vaille lopussa taas.

As I was wondering how to display my little sign store at the Sisustusbloggajien kirpputori ja myyjäiset next weekend I suddenly had the best idea - an old suitcase! Now they look like that's the way they should be sold. I also can store them in the suitcase at home. Two problems solved at one go.

torstai 3. syyskuuta 2015

Ihan parasta palautetta

Sain lukijaltani Hennalta ihanan viestin ja kuvat hienosta lattiamaalauksesta jonka hän on omassa kodissaan toteuttanut. Tulin tuosta aivan valtavan onnelliseksi, on niin ihanaa nähdä että olen tämän blogini kautta pystynyt antamaan vinkkejä ja vaikutteita ja ennen kaikkea rohkeutta kokeilla, niin kuin nyt tätä superhelppoa teippikuviota lattiaan.

Tuossa Hennan lattiassa on käytetty maaleina Uulan puolihimmeää puulattiamaalia sävyinä Usva sekä Ruusu. Täytyy sanoa että aika herkullisen näköinen on lopputulos. Jotenkin niin ihanan pehmeä ja lempeä. Oma lattiani on kontrasteiltaan kovempi, mutta yhtälailla se on mielestäni hieno - vieläkin.

Onko teistä joku muu kokeillut tätä kuviointimetodia? Olisi ihan superkiva nähdä ja jakaa täällä muitakin väriyhdistelmiä tai kuvioita mitä olette keksineet lattiaanne laittaa. Jos haluatte kuvianne tänne blogiini esille niin pistäkää postia osoitteeseen dgsisustusmania (at) hotmail.com. 

I got mail from a reader of mine who had had an inspiration to paint her floors the same way as I did. I got so happy when I saw this and immediatelly asked if I could publish the photos here and she said yes. I think it's so inspirational to share these different color schemes. If you have painted you floor with my instructions, please send me pictures. I'd love to publish more color schemes and designs you can do with this super-easy method.