maanantai 30. syyskuuta 2019

Karmeista toisiin

Ollaan asuttu tässä talossa jo pian neljätoista vuotta ja oltu koko se aika ilman olohuoneen ja eteisen välistä ovea. Kun ostimme talon oli kaikissa muissa oviaukoissa ovi paikoillaan, mutta tästä se puuttui. Asia ei silloin niin kovin häirinnyt, mutta tässä vuosien varrella olen sellaista alkanut tuohon yhä enenevissä määrin kaivata, ja varsinkin talviaikaan. Olemme pitäneet ovessa talvisin verhoa, joka estää eteisen viileyden tulon huoneeseen ja pitää jonkin verran myös lämpöä paikoillaan, mutta se ei ole ollut kovin näppärä, kun sitä aina saa olla asettelemassa paremmin oviaukon eteen kun se siitä kulkiessa tuppaa menemään vähän miten sattuu. Niinpä tässä sitten eräänä päivänä päätin että;

Kokeillaan tuohon karmiin sitä työhuoneessa olevaa liukuovea, josko se sattuisi siihen mitoiltaan sopimaan. Se ei ole siellä niin aktiiviessa käytössä, että hyvin voisin olla vaikka hetken ihan ilmankin. Ja kun sitä ensin mittailtiin ja sitten soviteltiin niin sehän lähes sopi. Pikkuisen vaan pitäisi sipaista siitä alareunasta pois niin olisi ihan passeli. No, eihän se nyt ihan niin helppoa sitten ollutkaan, vaikka saranat ja lukko sopivat ihan millilleen, oli siinä vähän vielä höyläämistä ja jyrsimistä, että se saatiin istumaan tarpeeksi hyvin karmeihin, kun ovi itsessään oli paikoin vähän taipunut ja elänyt ajan saatossa.

(Työhuoneessa ei ole nyt sitten hetkeen ovea, ennen kuin löydän jostain samanlaisen ja samoilla peileillä ja profiileilla olevan, että jos sattuu jollain lukijallani siellä tietoa tällaisesta näillä mitoilla 79,5 x 189 (sentin tarkkuus riittää) olemaan, niin vinkkiä vaan laittamaan tänne.)

Mutta nyt on olhuoneen ja eteisen välissä ovi, niin kuin joskus kauan aikaa sitten on alunperin ollutkin. Tämä uusikin ovi, vaikka on eri huoneesta osuu samanlailla kahvastaan eteisen komeron oveen, johon siitä on jäänyt jälki (otan kuvan siitä joskus valoisampaan aikaan). Tuli ihan tosi vahvasti tunne, että näin sen pitää nyt ollakin. Tykkään itse myös tosi paljon siitä, että olohuoneen saa nyt rajattua muusta talosta ihan erilleen ja oven laittaa kiinni kun haluaa vaikka luukuttaa telkkarista vain elämäätä tai muuta. 

Maalata tuo vaan vielä pitää ja paikata nuo erään kovin innokkaan liukuovimaakarin harjoitteluissaan jättämät reiät. Mutta tähän se nyt jää tuo ovi, paikalleen jonne nyt kuuluu vuosien tauon jälkeen.

We've been living here for fourteen years already and all that time there has been no door between the living room and the hall. I had a door in my study that's measurements fit the opening almost perfectly, we had to tweak it just a bit but overall it fits like it was meant to be there. 

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Kesähatut ja talvikengät

Makuunuoneessa roikkuu vielä vähän kesäkamoja esillä, kuten olkihattuja siellä täällä, mutta en raaski niitä laittaa vielä talviteloilleen kun näyttävät niin näteiltä tuota seinää vasten. Antaa siis olla vielä vaan, ainakin siihen asti kun alkaa ahdistaa niitä katsella syksyn pimeydessä, kun seuraavaan kesään on vielä t o  d e l l a pitkä matka. Mutta nyt nuo värit mielestäni sopivat tuonne vaan niin hyvin, että koitan olla ajattelematta hattuja hattuina, vaan enmmänkin just koristeina vaan.

Ja onhan siellä myös sitä talvistakin tavaraa jo esillä, nimittäin kokoelmani lapikkaita. Ne on laitettu esille odottamaan sitä hetkeä kun otan ja rasvaan ja huollan ne. Rakastan lapikkaita ihan yli kaiken, ne ovat lestilleni juuri passelit ja pitävät jalan hyvässä asennossa kävellessä. Ne ovat myös oikeasti hyvin lämmittävät kylmällä ja ihan siedettävät pitää vähän lämpimämmässäkin. Tekisi mieleni vetäistä ne jalkaan jo nyt, mutta en ole ihan vielä ilennyt. Odotellaan nyt ensin että alkaa tulla edes jonkinmoista kuuraa maahan, niin sitten lähtee lapikaskausi vauhtiin taas. Sillä välin saavat lojua esillä tuossa, ihan vaan koska nekin sointuvat tilaan nyt niin täydellisesti.

Makuuhuoneen uusi valaisinkin on haettu sieltä Hämeenlinnasta tänne keittiön pöydälle. Se on tuollainen hauska retro lasipömpylä, jonka ajattelin sopivan makkarin kattoon päävalonlähteeksi juuttimeduusan tilalle. Kokeilemalla se selviää varmaksi. Täytyy tässä pikapuoliin joku päivä valoisaan aikaan sen sinne askarrella, tässä on tullut yhtä muuta sisustushommaa puuhasteltua, niin ei ole ihan vielä joutanut. (Siitä sisustuspuuhasta lisää sitten ensi postauksessa.)

I still ave my summer hats in sho on the bedroom wall, I also have my winter boots there, even if it's still just fall and there's no use to either of them. But I love the colors on both so I have them there cause I love to look at them in the room as a decorative choice.
I also have gotten the new lamp to the room, just haven't had any time to put it up yet, cause I've been busy with another reno-project in this house. I'll tell you all about it in my next post.

torstai 26. syyskuuta 2019

Minkki ansassa

Älysiväthän ne perheen pikkukoirat, että oikein hyvä päiväunipaikka se vastikään kirppistelty kissankuljetuskori on. Muutaman päivän sai tyhjänä nököttää tuolta nurkasta kun ensi kerran näin siellä koiran uneksimassa. Nytkin siellä oli alunperin molemmat, mutta se liukkaampi kerkesi livahtaa karkuun kun kävin kameran hakemassa. Tämä vanha herra ei onneksi niin vähästä jaksa eväänsä lotkauttaa ja makasi kiltisti paikoillaan kuvaussession ajan vain välillä silmäänsä vähän raottaen.

Oikein hyvä siis, että hyväksyivät, tosin ovat niin lellikkejä, että jos ei olisi tämä kelvannut, olisin laittanut sen aiemman tyynyn takaisin tämän tilalle.

Finally there's a dog napping in the vintage basket I found for them from a fleamarket. Goot to know now they've accepted it.

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Meduusa katossa

Makuuhuoneessa on roikkunut väliaikais-valaisimena tuollainen solmimani rysävarjostin jo koko kesän. Olen siihen koittanut etsiskellä sopivampaa tilalle, koska tuo meduustan muotoinen iso rutjake katossa on alkanut häiritä silmieni lisäksi jo untakin. Tämä huone on siis tosi pieni ja matala, niin pieni että vähänkin liikaa tavaraa tai asioita saa sen tuntumaan heti liian ahtaalta ja katossa roikkuva iso pallero on nyt alkanut ahdastuttaa tilaa ihan liikaa. Se on kuin iso mörkö joka siinä leijaillen pelottelee sängyssä nukkuvia öisin. Balanssi sopivan ja liian kanssa on nyt siis vain ja ainoastaan kiinni tuosta.

Onnekseni minulla on uusi valaisin jo katsottuna, ja se odottelee minua siellä Häemeenlinnassa, kun vain nyt ehtisin kaikilta muilta kiireiltäni sinne ajella sen hakemaan. Mutta jo tieto siitä, että kohta tuo rutjake tuosta lähtee öitäni pelottelemasta on lohdullinen. (Ja tietenkään se ei nyt kuvissa näytä niin isolta ja pelottavalta, mutta se on. Se on keskellä sänkyä, vaikka näyttääkin tuossa, että olisi jalkopäässä ja tuijottaa siinä sopivasti sängyssä olijaa suoraan silmiin.)

Mutta möröstä viis, sillä muuten huoneessa on nyt tunnelma taas kohdillaan kun sain sinne esille kirppistelemäni mittalasin ja nuo heräteostos-kuivakkeet. Tykkään niin pitää tuossa yöpöydällä jotain nättiä ja mieluusti vihreää, mutta näin kun päivät alkavat lyhentyä ei tuolla ihan kauhean hyvin mikään vihreä enää viihdy. Kuivat siemenkodat toimivatkin nyt tuoreiden kukkasten korvaajina eikä niitä haittaa ollenkaan se kuinka pimeää tuolla välistä on.

Our teeny-tiny bedroom is quite easy to overfill with things so that it feels even tinier. My handmade jute lampshade on the ceiling is the thing now that is too much. It looks nice in these pics but is actually quite scary when sleeping under it. It looks like a giant jellyfish lurking from the ceiling. Luckily it won't be there for long anymore. I've found a replacement lamp there, just need to go pick it up from my fav fleamarket in Hämeenlinna first. 

maanantai 23. syyskuuta 2019

Syyskuun saaliita

Piipahdin männä viikolla Hämeenlinnassa kevyellä kirppisturneella ystävän kanssa. Kevyellä siksi, että ihan yhtä hulluun hurmokseen emme päässeet kun viime kerralla samanmoisella retkellä, mutta ei se aina ole se määrä, vaan se, että tekee hyviä ja tarpeellisia löytöjä. Nyt tuli vastaan molempia.

Olen aina ollut vähän kateellinen niille, joiden kotiin mahtuu isoja sadonkorjuukoreja kaiken kivan säilyttimiksi. Itselläni ei ole tilaa semmoisille, mutta korien ulkoasu viehättäisi kovasti. Siksipä oli mukava yllätys kun tämä pikkuinen yksilö tuli vastaani, sillä sain paikattua kateuden hammastani, eikä sen sijoittaminen esille tuota täällä minkäänlaisia vaikeuksia.

Pikkukoirillekin löytyi koria, nimittäin tuollainen ihanasti patinoitunut oveton vanha kissankuljetuskori. Laitoin sen keittiön nurkkaan, missä ovat tykänneet makoilla tyynyn päällä, että kelpaisiko tällainen heille sinne sen tilalle. On silmiini niin paljon nätimpi ja näppärämpi kun rytöinen iso tyyny, mutta toistaiseksi ei ole kovin hyvin kelvannut. Minkkiansaksi ristimässämme kapistuksessa ei ole ihan hirveästi saalista vielä näkynyt, satunnaista piipahtajaa lukuun ottamatta. 
Annan sen nyt kuitenkin olla vielä tuolla, josko se on vaan sitä uutuudenpelkoa heillä ja ottavat ansan parempaan käyttöön sitten myöhemmin.

Ja parhaita löytöjä ovat myös nämä: mittalasi jota tarvitsin ehdottomasti maljakoksi marketista löytämilleni kuivakukille. Heräteostoksena hankitut siemenkodat olivat lojuneet jo tovin puketissaan odottamassa sitä että löytäisin niille sopivan maljakon esillepanoa varten ja mittalasi hoitaa sen homman enemmän kuin täydellisesti. 

Vanhaa koria en taas voinut vastustaa sitten yhtään. Toinen samanmoinen löytyi siltä hurmosturneelta ja tämä oli pakko ostaa myös, ihan vaan kun on niin hiton kaunis. Nämä kumpainenkin löytyivät lempparikirppikseltäni Suomen kasarmin aarteista, jonne jätin myös yhden lasikupuvalaisimen ostamatta, kun olin ihan varma, että ei se ole se mitä etsin makuuhuoneeseeni, mutta sitten kotimatkalla olinkin yht'äkkiä varma että se on ja sitten piti paniikilla laittaa viestiä perään, että jos se ei ole vielä mennyt niin ostan sen sittenkin ja onnekseni se ei ollut. Niin että uutta reissua tulossa taas tuonne suunnille piakkoin, kun pitää vielä se käydä sieltä ostelemassa.

My recent fleamarket finds. 

perjantai 20. syyskuuta 2019

DIY kuivattu kranssi

Äkkäsin hirveän hyvän koristeidean siihen parin kuukauden päästä alkavaan vuodenaikaan, jonka nimeä ei tässä vaiheessa saa vielä ääneen sanoa. Ajattelin kuitenkin, että se on reilua kertoa teille jo nyt, koska sitten kun vuodenaika on ajankohtainen, on tällaisen askarteleminen lähes ilmaisista materiaaleista jo auttamatta liian myöhäistä. Nyt kun eteläisessä osassa maata vielä pajut ojan vierillä ja teiden varsilla vihertää, kerkiää tällaisen tehdä vielä hyvin vaikka nyt viikonloppuna. 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tehdään siis seuraavasti: 

Otetaan joku kehä, metallirengas tai hulavanne tai tehdään se risuista ja rautalangasta itse.
Sitten sidotaan siihen vihreitä pajunoksia pienissä nipuissa tasaisesti rautalangalla tai tavallisella langalla, josta tehdään myös pieni ripustuslenkki kranssiin lopuksi.
Sitten asetetaan se vain pöydän päälle kuivumaan rapsakaksi.

Ja kun se on kuiva, viedään se jonnekin piiloon odottamaan joul... eiku sitä parin kuukauden päästä alkavaa vuodenaikaa.

Tässä pöydän päällä kuivumassa kaksi edellisenä iltana kiedottua kranssia, toisen tein tuommoisesta tummeman vihreästä ojanvieruspajusta (jonka tarkempaa nimeä en edes tiedä) ja toisen kokeeksi hopeapajusta. Tämä tummempi on jämäkämpi ja kuivuu varmemmin nätisti, tuo hopeapaju taas on ihan arvoitus miten se kuivuessaan käyttäytyy. Toivoisin, että se kihartuu hauskasti, mutta se on niin paljon pehmeämpilehtinen, että voi olla että sen ryhdissä pysyminen ei ihan noin vain onnistukaan.

Laitan teille tarkempaa raporttia kuinka tämän hopeapajuversion kanssa kävi, sitten kun ovat rapsakoituneet tarpeeksensa. Tuo toinen lehtimalli onnistuu satavarmasti, koska tein yhden kokeeksi jo viikkoa tätä ennen. Värithän niistä kuivuessaan himmenee, mutta se on enemmänkin bonus kuin haitta; tulevat sen johdosta vieläkin romanttisimmiksi ja kauniimmiksi. 

Pajut myös kuivuessaan levittävät huoneeseen aika hauskaa tuoksua, tulee ihan entivanha saunafiilis koivuvihtoineen hetkeksi noista. 

Että nyt vaan sakset taskuun ja lenkille siellä. Ilmoistakaan ei tarvitse olla niin tarkkana, koska nämä kuivavat ihan yhtä hyvin olivat sitten kuivana tai märkinä poimittuja.

Laitan tähän loppuun kuvan vielä tuosta ensimmäisestä jo kuivuneesta kranssista jonka tein viikko sitten. Se ei ole ehkä ihan niin tasainen kun olisin tykännyt, mutta en anna sen nyt liikoja itseäni häiritä koska muutenhan tuo on ihan hirveän kaunis ja joului... eiku, no te tiedätte minkälainen fiilis siitä tulee sitten.

For some people it's a curse word now to mention the upcoming holiday that is due in about two months, but I just had to let you know you can make this decoration for it now, before it's too late when the leafs fall out the trees. I made these from still green willows that you can find by the roadside almost everywhere. It's simply just a wire circle with willow branches tied to it. I dried them on the table to make the form nice and even and when dry it's ready to be hanged wherever. 

So If you have time this weekend, go outside for a walk and make your own beautiful Christ... I mean, festive wreath for almost no money at all.

torstai 19. syyskuuta 2019

Hampaita ja sointuvia raitoja

Tämän syksyn ehdottomasti pöhköin heräteostos on nämä vanhat hammaslääkärin mallihampaat. En jostain syystä vain voinut jättää niitä ostamatta, kun ne näin. Niissä oli jotain vähän friikkiä, mutta väreiltään ne ovat aika söpöt; tuollaiset kulahtaneet ja hempeät. Joku voisi sanoa, että aika kellastuneet hampaat ovat nuo, niin kuin malli olisi joskus juonut paljon kahvia ja poltellut tupakkia ja itselläni tekisi kovasti mieli kokeilla, mitä valkaiseva hammastahna niille tekisi, mutta kun ei ole noin isoa hammasharjaa... (tirsk) Luulen, että annan kuitenkin olla ihan noin, viehkeämmät ovat patinassaan, ainakin minusta.

Hampaat ovat hirveän hauskat koristeena, mutta minulle on on ilmennyt yksi pienen pieni, mutta sitäkin häritsevämpi ongelma; nimittäin aina kun vilkaisen hampaita, alan jossain vaiheessa ajatella hammaslääkäriä ja sitä, että sinne olisi taas korkea aika mennä. Se asia ei ole mitenkään miellyttävä sillä kärsin ihan äärimmäisen pahasta hammaslääkäripelosta, joten luulen, että laitan nuo hampaat johonkin vähän syrjemmälle, niin ettei ihan joka välissä tarvitse saada niistä kylmiä väristyksiä.

Joka syksyinen neuloosi on myös taas iskenyt. Luulen, että se liikkuu virustautina täällä netissä, kun selaa toisten neulomiskuvia saa niistä itsekin tartunnan. Ensin sitä käy kauppareissuillaan vähän hypistelemässä lankoja ja sitten siirtyy jo miettimään värejä vaikkei vielä edes tiedä mitä neuloisi. Sitten joku kaunis päivä saa idean ja ponkaisee lankaostoksille ja aloittaa ensimmäisen projektinsa. Tänä vuonna ajattelin panostaa tällaisiin sisustukseeni sointuviin väreihin, naureskelin jo ystävälleni kuinka tässä villapaidassa sitten maastoudun kivasti omalle sohvalleni. 

Found this vintage teeth model from an antique store and for some reason just had to buy it. There's something quite cute in it and something really creepy. The colors are soft and calming, but it makes me think of dentists a little too much, so I think I'm going to find another place to put these in, somewhere not so visible, so I don't have to get the creeps every day.
Also began knitting my first sweater this fall. The colors will make me blend nicely to my couch. 

tiistai 17. syyskuuta 2019

Maljakkoon kuivuneet

Mulla on eteisen pöydällä ollut kesästä asti harsokukat maljakossa. Ostelin ne heinäkuun alkupuolella ja kun ne alkoivat kuivahtaa, kaadoin niistä vaan vedet pois, pesin maljakon ja annoin olla. Tykkään siitä miten ne kuivahtavat ja näyttävät silti ihanan utuisilta ja näteiltä, vaikkeivät enää viherräkään. Olen jo monta kertaa harsokukkia näin kuivatellut, niistä riittää silloin iloa niin paljon pidemmäksi aikaa. Nyt kun on muutenkin kuivakukat, heinät, viljat ja muut suurta huutoa sisustuksissa niin ajattelin vinkata, että näistäkin tulee nätit.

Sopivat tuonne eteisen värimaailmaan ihan loistavasti ja näin syksyn kynnyksellä tuovat kivan fiiliksen, kun aletaan pikkuhiljaa lisätä lämpöä ja lämmitystä taloon ja sisustukseen.

Dried flowers that I've had since july, when I got the bouquet and let them dry, decorate the hall so well. Nice touch to add some fall feeling to the deco.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Yrttejä ympyräksi

Tässä kun keräilee kesän satoa talteen puutarhasta ja laittelee yrttejä kuivumaan, pälkähti päähän ajatus, että voisiko niitä kuivataa muutenkin kun vain pienissä nipuissa roikottamalla. Ajatus rosmariinikranssista oli varsin viehkeä joten sitähän oli sitten pakko myös kokeilla. Tämä ensimmäinen versio taisi tosin jäädä vähän liian ohueksi sitä viehkeyttä silmällä pitäen, tuosta kun tuo kuivahtaa saattaa se olla enemmänkin säälittävä kuin viehkeä, mutta siitä viis, seuraava on varmasti parempi, pääasia että tänään näyttää ja tuoksuu nätiltä.

Just wanted to try out putting rosemary in to a wreath to dry. This first attempt might be too thin tho, next one I'll make thicker so it won't look too wimpy when dry. Till then I'll enjoy this little beauty, that also smells fantastic.

lauantai 14. syyskuuta 2019

Habitaren antiikkiosaston messutärpit

No nyt on Habitare-messut ystävän kanssa messuiltu ja kuten arvata saattaa viihdyittiin siellä tietenkin parhaiten antiikkiosastolla. Se ei ollut tänä vuonna suuren suuri (miksiköhän muuten?), mutta löytöjä siellä tehtiin siitäkin huolimatta. Ei siihen tarvita kun pari hyvää myyjää tuotteineen, niin johan on näillä rouvilla lompakot ojossa. Toinen meidän mielestä hyvistä osastoista oli Hamsterin pesä, eli Hamsterila, joka bongattiin näiltä messuilta jo pari vuotta sitten. Heillä on kivaa tavaraa laidasta laitaan ja myymälät sekä Keravalla että Joroisilla. Tykkäämme erityisesti näiden myyjien asenteesta tuoda myyntiin ihan kaikkea vanhaa, siinä missä monet keskittyvät liikaa vain antiikin pintamuotiin tai keräilyesineisiin.

Ja toinen ihan huippumyyjä messuilla on tietty ystävämme ja tuttumme Julia T:mi OldsCool.  Tämä viehkeä daami on uskomaton tehopakkaus jolla virtaa ja tyyliä piisaa muillekin jakaa. Hällä on aina ollut ihan älyttömän hyvä kirppissilmä ja tuuri löytää mitä ihmeellisempiä ja ihanampia asioita ja nyt hän uuden firmansa myötä on alkanut jakaa tuota onneaan myös muille. Kannattaa ottaa siis tuo e.m. linkin instatili välittömästi seurantaan.

Itse löysin hänen ihanalta pieneltä messuosastoltaan tuon kuvassa vasemmassa reunassa olevan vanhan pullokorin. Sain ostaa sen ilman tuota pulloa ja tulin siitä niin onnelliseksi, olen nimittäin koittanut noita tekstillisiä etsiä, mutta tuurini on ollut niiden suhteen vähän heikohko, kun aina tuppaavat olemaan joko liian rikki tai liian kaukana. Tämän löyön myötä päätinkin, että jos jotain olen etsimässä pitää kysyä aina ensin Julialta. 

Messut jatkuvat sunnuntaihin asti, joten jos et ole vielä kerennyt käymään, niin ehdit hyvin piipahtaa vilkaisemassa mitä löytöjä tuolla vielä on. Vinkkinä sanottakoon, että myyjät harvoin tuovat kaikkea kerralla ekana päivänä myyntiin, vaan ripottelevat aarteitaan päivittäin lisää loosseihinsa, että löytöjä voi tehdä ihan viimeisiin messuhetkiin asti.

The Habitare fair and it's antique section was small but good this year. Here's two of our favorite sellers there. 

tiistai 10. syyskuuta 2019

Hylly oven päälle

Pienessä rintamamiestalon kompaktissa keittiössä on aina pieni puute tilasta, jossa pitää esillä jotain nättiä. Keittiö on mitoiltaan ja tiloiltaan juuri riittävä ruoanlaittoon ja syömiseen, mutta siihen se melkein sitten jääkin. Kaksi ikkunaa ja oviaukkoa syövät vapaat seinätilat minimiin ja työtasoilla ja pöydällä on rajallisesti tilaa kauniille asioille, ilman että työskentely siitä häiriintyy liiaksi. Siksipä lisää esilläpitotilaa saadakseen on oltava vähän luova ja keksittävä se sieltä, missä sitä luulisi, että sitä ei ole, nimittäin vaikka toisen oven yläpuolelta.

Laitoin siis oven päälle tuollaisen kapean ja pitkän hyllyn, johon saan näitä asioita kätevästi esille, mutta ei tielle ja josta ne on helppo ottaa käyttöön aina kun tarvis on. Se on ihan vaan rautakaupan mäntylevy ja puiset kannakkeet maalattuina valkoisiksi. Laitoin päätyihin myös pienet rimanpätkät tukemaan, jotta hylly kestää painoa myös reunoiltaan, kun tyylin vuoksi nuo varsinaiset kannakkeet ovat tuossa melko keskialueella oven karmien vieressä. Olisi se saattanut pärjätä ilmankin, mutta pelasinpa nyt varman päälle, jos tuonne joskus jotain painavampaa haluaa reunamille asetella. Helppoakin helpompi hyllynen siis ja tyyliltään just passeli tänne. Siinä on myös kätevä koukku kuivatettaville yrteille ynnä muille roikotettaville, jollaista olen ollut tässä keittiössä jo tovin vailla. 

Mietin pitkään ennen kun hyllyn tuohon asensin, että onko se liikaa tai tekeekö se tästä keittiöstä vieläkin ahtaamman näköisen tai jotain, mutta yllätyin kyllä itsekin siitä miten hienosti ja luontevasti se tuohon istuu. Skafferin vierellä oleva pikkunaulakkokin sopii siihen hyllyn avulla jotenkin vieläkin kivammin. Tykkään myös tosi paljon tuosta ihanan romskusta maalaistyylin tuulahduksesta jonka hylly muassaan toi. Mutta kaiken parasta on se, että löysin kun löysinkin sitä lisätilaa jossa pidellä nättejä asioita nätisti.

In our small kitchen it's a bit of a challenge to find more space to store and display things. But as it is, if there's a need great enough the solution will come, and it did. I realized I could utilize the space above the door to put a shelve in and get both space to store and display nice things I have here. The shelve looks so good and natural there I've been wondering why on earth didn't I think of this many years ago. But better late than ever.

maanantai 9. syyskuuta 2019

Arvonta on päättynyt

Taas on se aika vuodesta kun pistetään arvottavaksi kaksi sähköistä lippua keskiviikkona alkaville Habitare-messuille. Jos siis ei ole muissa arvonnoissa vielä tärpännyt ja messuille tekisi mieli niin tässä vielä yksi tilaisuus. Molemmat liput arvotaan erikseen, eli mahdollisuus on voittaa yksi lippu kahdelle eri osallistujalle. 
Arvontaan osallistut kommentoimalla tämän postauksen alle, muista jättää myös sähköpostiosoitteesi tai joku muu yhteystieto minkä kautta sinut tavoittaa (tai seuraa tätä postausta tarkkaan huomenillalla ja ota itse yhteyttä jos voittoarpa osuu kohdallesi).

Arvonta-aika on päättynyt ja onnetar arpoi voittajiksi nimimerkit Annina Mäkelä (otatko yhteyttä minuun jotta saan lipun toimitettua sinulle) ja Henna (kurkista sähköpostiisi).

Giveaway of two tickets to the upcoming Habitare fair. If you live in Finland and want to participate, leave a comment below with your e-mail or other contact info, or just follow this post and contact me if you win. This giveaway ends tomorrow the 10th of september at 24:00.

torstai 5. syyskuuta 2019

Uusia vanhoja tuoleja

Mordorista päivää. Olen tässä ollut aivan intona jo muutaman päivän uusista antiikkisista keittiötuoleistani, mutta päivät ovat olleet niin harmaita ja pimeitä että niiden kuvaaminen on osoittautunut kovin mahdottomaksi tummine muotoineen vähäisessä valossa. Tänään oli himpun valoisampaa kun eilen ja päätin, että nyt en odota enää yhtään vaan kuvaan ne nyt, tuli mitä tuli, että pääsen niistä teille vihdoin posmottamaan. Eli tässä ovat uudet keittiötuolini! 

Ei niissä vanhoissakaan nyt mitään sen kummempaa vikaa ollut, tuli vaan äkkisältään ihan hirveä himo juuri tällaisiin. Siihen himoon saattoi vaikuttaa ratkaisevasti myös tv-sarja Rantahotelli, jossa vähän tämän oloisia tuoleja on vilahdellut. Olen ollut aivan koukussa sarjaan ja katsonut uskollisesti jokaisen jakson (usemmat jopa moneen kertaan) ja ihastellut ihan kaikkea mitä silmäni siinä vain näkevät. Kepeä sarja on myös ollut hyvin ihana siitä syystä, että se tuppaa olemaan sellainen jossa ei mässäillä kliseisillä jännityskoukuilla vaan päädytään yleensä aina kovin nopeasti onnelliseen lopputulokseen, joka on asia josta erityisen paljon pidän. Jokaisen jakson jälkeen jää aina hyvä ja pehmeä mieli.

Niinpä luulen, että halusin kotiini myös vähän tuota ihanaa rantahotellifiilistä ja siitä syystä alkoi mieli tehdä näitä tämmöisiä tuoleja. 

Kun aluksi aloin niitä varovasti etsiskellä oli niitä liikkeellä nettitoreilla ihan mukavasti, siinä mietin ja pähkäilin, että mistä ja minkämoiset ja millä hinnalla tuolit hankkisin kun huomasin, että en tainnutkaan olla ihan yksin niitä metsästelemässä. Melko pikaiseen tahtiin niitä katosi ja osteltiin ihan silmieni edestä. Vähän meinasi paniikki iskeä ja mietin jo, että en ehkä tarvitse niitä sitten ollenkaan kun sitten erään ystävän luona käydessä hoksasin hänen keittiössään juuri sellaisen tuolin. Siinä kun sitä hänelle päivittelin niin hän vain tokaisi minulle, että saat sen! Hän oli siitä yrittänyt jo tovin päästä eroon ja minullehan se kelpasi!

No nyt oli siis yksi tuoli ja sille piti äkkiä saada kavereita. Surffasin koko internetin läpi ja kaikki tietämäni osto- ja myyntiliikkeet. Istuin koneella varman yhden kokonaisen päivän ja löysin kuin löysinkin eräältä lähikunnan kirppikseltä kaksi samanmoista, kun ystävältäni saama tuoli ja ajelin äkkiä ne ostamaan. Sitten puuttui enää kaksi. Ne löytyivätkin muutamaa päivää myöhemmin tori.fistä kun tarpeeksi vielä kaivoin ja etsin (lue = kävin ihan koko tuolivalikoimat läpi), ei ihan samanlaiset kun jo kolme olemassaolevaa, mutta tarpeeksi lähelle joten laitoin niistä kaupat äkkiä lukkoon.

Nyt on siis pöydän ympärillä kolme pyöreällä istuimella olevaa vanhaa pinnatuolia ja kaksi kantikkaalla. En ole osannut päättää kummat ovat kivammat, kun molemmat ovat niin ihanat, mutta mikäs siinä. Sopivat toisiinsa ja pöytään niin täydellisesti ja saavat mieleni ihan yhtä pehmeän ihanaksi kun sitä Rantahotellia katsoessa. En malta odottaa että pääsen tähän seuraavaa juhlakattausta laittamaan. Sekin pitää tietenkin suunnitella vähän siihen suuntaan kun siinä tv-sarjassa, siinä on aina kaikki ruoatkin niin ihanasti esillä...

Oletko muuten törmännyt sarjaan? Onko joku muukin mennyt siitä yhtä pähkinöiksi kun minä? Onko tullut sisustusinspiraatioita tai muita hyvän mielen keksintöjä siitä? Laita kommenttia alle niin jaetaan ilomme!  Ja jos et yhtään tiedä mistä puhun niin klikkaa tätä tekstiä tästä.

New old chairs for my kitchen table. Inspired strongly by the danish tv-serie Badehotellet.