maanantai 30. tammikuuta 2017

Pehmolelumania

Remontoinnin vastapainona on hyvä tehdä välillä jotain ihan muuta. Lieventää stressiä kun voi keskittyä johonkin erilaiseen kun tulee isompia taukoja työssä. No, tämä pehmolelujen ompelu stressinlievittäjänä saattoi kyllä lähteä vähän käsistä täällä, mutta kun näitä oli niin valtaisan hauska tehdä että imaisivat tyystin mukaansa niin että se mielenkiinto siihen remonttiinkin taisi ihan vähän myös kärsiä (jopa unohtua kokonaan).

Oli jo pidemmän aikaa himottanut kokeilla ommella simppeleitä pehmoelukoita kangastilkuista. Ihan siis niin simppeleitä että tällaisilla peruskoulussa opituilla ompelutaidoilla pärjää mainiosti. Netistä katselin kuvia ja piirtelin paperille ronskit kaavat ja pistin ommellen. Suoraa ja sik-sakkia vaan eikä mitään turhia hienosteluita ja näin hauskoja tyyppejä niistä sitten tuli.

Vaikea valita noista nyt omaa suosikkia kun jokainen on omalla tavallaan niin symppis. Lisääkin voisin tehdä, mutta oli kyllä pakko jo repiä itsensä irti siitä ompelukoneen äärestä. Eihän täällä muuten mitään saisi aikaan kun yksi tehtailee vaan pehmoleluja. Jatketaan taas sitten joskus kun tärkeämmät on saatu ensin edestä pois.

Got a bit out of hand with this making soft toys for children. I started doing them just to ease the stress of the renovation we have going on in the bedroom and oops, I got so in to it I completely forgot everything else. Now I've weened myself off the sewing machine and hopefully can return doing the bedroom reno again soon. But meanwhile, I think I made quite adorable bunch of personality's didn't I?

lauantai 28. tammikuuta 2017

Puusta pitkään

Loppuviikosta saatiin vihdoin sänky takaisin makuuhuoneeseen ja siihenhän se lattialaatan remontointi sitten tyssäsi - tuli liian mukava olla. Vähän aloin jo sisustella kuitenkin, että nyt sentään jotain tapahtuisi. Värimaailma huoneessa on ihastuttavan harmaa, todella saturoitu. Kun tykkään vielä käyttää enimmäkseen harmaita petivehkeitä on tunnelma huoneessa tosi, tosi väritön.

Olin ostellut huoneeseen jo Ikeasta tummanharmaat pellavaverhot ja tykännytkin niistä. Sopivat hyvin harmaaseen värimaailmaan, kunnes aloin miettiä että mäneekö tämä nyt liian harmaaksi.

Hankin sitten sovitettavaksi toisetkin pellavaverhot (Hömppälän beiget jotka kuvassa vain kietaistu vehotangon päälle) ja ainakin näin pimeänä ja harmaana päivänä ne tekevät kyllä paljon huoneen värimaailmalle. Taidan pitää molemmat ja vaihdella niitä vuodenajan ja valon määrän mukaan. Molemmat sopivat kyllä tilaan omalla tavallaan tosi hyvin.

Kyllästyin myös huoneessa liiallisen mustan kontrastiin ja vaihdoin vähän somisteita sieltä täältä. Tästä asetelmasta otin pois rekisterikilven ja mustissa kehyksissä olevan pääkallotaulun ja korvasin sen omatekemälläni näöntarkastelutaululla. Parani ja pehmeni tämän nurkan ilme tästä eikä pistä silmään enää niin lujasti.

Toisella seinustalla nosteltiin kaapit vain kutakuinkin pois tieltä. Hämmennyin kyllä vähän siitä kuinka kivasti tämä pukukaappi sopiikaan tälle puolelle laatikoston vierelle kun sen paikka oikeasti on ison kaapin toisella puolen. Saattaa olla että pitää sovitella sitä näinkin päin sitten kun tuo reikä lattiassa on saatu umpeen.

Ja koska se umpeutuu, ei pysty tietämään vielä. Ei olla päästy puusta pitkään asian kanssa. Sitä höylää ei edelleenkään ole ja lattialautojakaan ei vielä ole katkottu mittaansa. Täytynee koittaa tässä nyt ryhdistäytyä ja hoitaa tämä homma loppuun, mutta kun mielessä polttelee jo uudet jutut ja haluaisi keskittyä välillä muuhunkin on se vähän vaikea nyt koittaa irrottaa sitä inspistä tähän. 

The color scheme in the bedroom is coming together. It had started to go too grey but I turned it around with removing some of the the harsh black contrasts and adding a bit more beige. I quite like the saturated look in the room, but want to keep the overall feel warm.
Now that we have the bed back in the room we've relaxed so much it's hard to try and find the energy and inspiration to finish this reno. The floor is still waiting to be fixed but all I want to do is just lay on the bed and enjoy the vibe in the room.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Puuvaha- ja maalimiksauksia

Makuuhuoneen remontti on edistynyt siltä osin että lattian väri on saatu päätettyä ja osin hierottua paikoilleenkin. Halusin siitä vahatun että näkyy kunnolla että on puulattia ja sävyn piti olla alunperin jokin harmaa, mutta koskapa seinistä tuli niin kovin ihanan kolkot niin lämpöä piti lattiaan laittaa eikä lisää harmaata.

Varastojeni kätköissä oli onnekkaasti puolipurkillista Osmon Antiikkitammen väristä puuvahaa ja siihen kävin kaupasta ostamassa lisäksi vähän tammenväristä jonka sekoitin sekaan. Suhde kutakuinkin 65/35. Antiikkitammi oli yksinään liian harmaanruskeaa ja pelkkä tammi liian keltaista, mutta yhdessä ovat juuri sopiva yhdistelmä tähän huoneeseen. Nyt lattia näyttää mukavalta, lämpöiseltä ja ennenkaikkea siltä että se ei ole ihan uusi.

Seinäkaapin värinmuutoskin onnistui laakista oikein. Mukava taupemainen väri syntyi tuon alemman kaapin maalausprojektista jääneestä vihreänruskeasta maalitilkasta sekoitettuna valkoiseen maaliin. Erittäin hyvä ellei täydellinen ja mikä parasta kun syntyi ihan omista jämämaaleista.

Lattiaprojekti jatkuu nyt seuraavaksi lopun lattian vahaamisella ja sitten vasta päästään tuon betonilaatan peittopuuhiin. Laudat sitä varten on jo ostettu, mutta höylä puuttuu vielä. Sellaista en omista ja täytyy nyt katsoa lähdenkö kaupoille vai saisinko lainaan joltakulta ystävältä ensin. Viikonlopulla pääsee sitten taas kunnolla askartelupuuhiin ja toivon mukaan saadaan tämä projekti vihdoin jo valmiiseen suuntaan.

The bedroom reno is progressing. The tone of the floor was chosen and half of it is done already. I chose to mix two differend colors of wood wax together to make this slightly yellowish oak tone to the floor. I think it's really nice and makes the room more inviting and warmer.

I also painted the little wall cabinet to a more suitable color, which I made using the rest of the paint left over from the cabinet below and mixed it with white. The result is a beautiful taupe that fits it's surroundings perfectly.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Änkeröisiä

Kun sitä lattiaa oli saatu edellisenä iltana ladottua jo melkein koko huoneen verran ajattelin aamulla päivänvalossa vähän kokeilla noita puuvahoja mitä olin lattiaan miettinyt. Ajatus oli ollut että vähän sellainen elähtäneen näköinen ja harmaannutettu ja mielellään valmiiksi rupuinen.

No, siinä kun testailin niin alkoikin yhtäkkiä tuntua siltä että pitäisikö sittenkään. Jotenkin kaipaisin vähän ehkä lämpöä tuohon lattiaan kun huone muuten on aika kalsea väreiltään. Ajatus menikin sitten niin änkeröiseksi että piti oikein ottaa tuumaustauko ja antaa itselle pari päivää aikaa muhia väripäätöstä vielä kertaalleen.

Ja jottei elämä siitä helpommaksi muuttuisi niin vastaan tuli lattiaremontissa toinenkin änkeröinen.

Sieltä vanhan levylattian alta löytyi sitten vanhan tulisijan pohjalaatta. Ei siinä muuten mitään, mutta kun emme odottaneet sellaista sieltä löytyvän, kun ei löytynyt aikanaan toisestakaan makuuhuoneesta niin olihan tuo aika yllätys. Ja yllätys myös että kuinka keturallaan se voi tuossa olla. Ei suoraa nurkkaa missään eikä pinta ole tasaista nähnytkään. Joka ikinen kulma on kallellaan eri suuntaan. Korkeimmillaan juuri karvan alle lattiapinnan ja matalimmillaan puolen laudan päässä, eli näillä laudoilla ei sitä piiloon saisi.

Sitä piti sitten oikein istua alas ja pohtia, että mitäs nyt sitten. Purkaa sitä ei voi, koskapa on todennaköisesti kiinni muurissa ja siltä osin hormeissakin. Tasata sen voisi betonilla, mutta ei sekään oikein mieltä lämmittänyt, että tuossa näkösällä betonilaatta olisi, kun ei takkaakaan ole tänne aikomusta pistää.

No sitten ajattelin että se on vaan maisemoitava tuohon sopivaksi ja ladoimme lattian sen ympärille niin nätisti kun ikinä osasimme. Täytyy alkuviikosta piipahtaa puukaupoilla ostelemassa vähän ohuempaa puuta ja koittaa höylän ja eripaksuisten levynkappaleiden kera saada ne aseteltua tuohon laatan päälle ikään kuin lautalattian tapaisesti. 

Ai että, kyllä näissä vanhoissa taloissa piisaa remontoitaessa ylläreitä, mutta onneksi minulla piisaa myös luovia ratkaisuja. En anna nyt parin änkeröisen pilata tätä "menee-just niinko-strömsössä"-fiilistä.

The floor renovation bumped into some difficulties. First the color I thought would look good started to feel not so good after all and then we found this huge concrete slab hidden in the floor. Just high enough so we can't go over it with these floor panels.  I'll have to figure out something more creative to try and make that thing look like a wood floor too. Oh, well, all was going on too well so I kind of needed some trouble on the way and now I have it. 

lauantai 21. tammikuuta 2017

Puuta sen olla pitää

Kaupallinen yhteistyö seinien osalta: Domus Classica
Koko viikko mentiin hiljaiseloa viikonloppua odotellessa ja sitten alkoi tapahtua. Makuuhuoneesta kannettiin ulos sen lähes kokonaan täyttänyt parisänky ja tilaa tuli sen verran että savimaaliprojektia pääsi jatkamaan kunnolla. Seinät alkavat pian olla kutakuinkin sellaiset kun pitääkin eli melkomoisen rouheat.

Ja kun ne seinät alkoivat valmistua niin oli sitten sen lattian vuoro.

Ensinnä riipaistiin päältä pois inha muovimatto. Ihan itse sen sinne valinnut ja asentanut aikanaan, että ei sopisi haukkua, mutta mielestäni muovimatto nyt ei vaan kuulu rintamamiestaloon, varsinkaan tähän rintamamiestaloon ja nyt se saisi häipyä.

Muovimaton alla oli varsin viehättävä levylattia vanhoine maaliroiskeineen ja muineen, huomatkaa myös ihanat punaiset seinät niiltä kohden kun jalkalistat irroitettiin. Se miksi seinät ovat tuolta punaiset on kuulkaas ihan toinen juttu se. Mutta joo levylattiakaan ei nyt kelpaisi enää kun puuta pitää tilalle saada.

Joten pois lähti sekin. Sen alta löytyi hieno kokoelma pahvia ja tervapaperia josta levisi joka puolelle ihana vanhan talon tuoksu. Pula-ajan talossa on käytetty materiaaleina sitä mitä on ja tässä huoneessa nekin olivat loppuneet kesken. Tervapaperilla korvattu pahveja tai toisinpäin. Mene tiedä. No, pois lähtivät nekin kumminkin.

Ja viimetteeksi lattiasta riivitään irti vanha pohjalaudoitus. Epämääräistä raakalautaaa kun katseli niin ymmärsi hyvin miksi huoneen lattia oli niin epätasainen. Nämä lankut kun olivat keskenään kaikki ihan eri paksuisia ja käpristyivät ja kupertuivat myös miten sattuu. Takkapuiksi menevät täällä nuo, kun ei noin tikkuisista voi mitään edes askarrella.

Ja sitten tänään illankähmässä alettin jo laitella uutta ponttilautaa tilalle. Ai että. Vanhaa lautaa avataan aina vaan sen verta että päällä on helppo oleilla eikä tarvitse kutterinlastuissa uida. Uutta puuta on nyt kuvasta poiketen jo pian puoleen huoneeseen, että eiköhän tässä huomenissa jo päästä sävytyshommiin.

The walls (in collaboration with Domus Classica) of the bedroom are pretty much painted and it was time to move to the floor. The old floor was removed layer by layer and the new wood is installed as you read this. All is going so well here I'm hoping it'll be finished by tomorrow so stay tuned, more pics coming soon.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Järkkäilyä ja värkkäilyä köökissä

Juu ei siellä makuuhuoneessa sitten yksikään huonekalu liikahtanut joten keksin muuta puuhaa siksi aikaa kun viikko alkaa lähennellä loppuaan.

Keittiössä on jo vuosikausia kiusannut eräs seikka, aterinlaatikkoon ei ole mistään löytynyt sopivaa telinettä pitämään syömävehkeitä järjestyksessä. Ainoa lähellekään mitoiltaan sopiva lonksuu ja heiluu siellä ihan miten sattuu ja on ärsyttänyt minua vuosien saatossa suunnattomasti.

Sitten päätin tarttua härkää sarvista kun muistin että autotallissa lojuu pari pätkää kaappiprojekteista taannoin yli jäänyttä rimaa. Niistä saisin varmasti askarreltua laatikkoon just eikä melkein sopivan jakajan, jolla aterimet pysyisivät tiukasti järjestyksessään.

Ja kah, niinpäs sainkin. Kehikko istuu tuolla niin napakasti ettei erillistä pohjaa tarvinnut rakennella ollenkaan. Järjestys on kurinalainen ja vähän syvempi kuin ennen, muttei yhtään liian syvä jotta tuolta vielä helposti isommillakin nakkisormilla kaivelee tarpeeseensa sopivan välineen.

Samaan kiukkuun valjastin aterinlaatikon alakaapin kierrätyskassin säilytykseen. Kevyt uudelleenorganisointi ja kaapissa ennen säilytetyt roippeet (joista muuten suurin osa ihan turhuuksia) löysivät uudet paikkansa varsin helposti. 

Kassi taas toimii tässä juuri niin hyvin kun kuvittelinkin vaikka ovi aukeaakin logiikaltaan väärään suuntaan (suurin osa kierrätystuotteista kun kulkee tuosta tiskin ja kuivaustelineen kautta), mutta kun se aukeaa noin laajasti saa väärältäkin puolelta sujautettua kierrätettävän kassiin helposti. Tästä kassi on helppo sitten napata mukaan porstuaan ja lajitella isompiin astioihin. Melko mainiota sanoisin.

As the bedroom project is still waiting for the furniture to move I decided to do some small crafts to help my kitchen function better. The tableware drawer was a pain in the *** until I finally build a divider there to hold the tableware on it's place. And the cabinet below the drawer after a re-organisation became a place to hold the recycling bag. So unbelievebely better now.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Savimaaliprojekti tänään

Kaupallinen yhteistyö: Domus Classica
No nyt alkaa visioni jo selkeämmin näkyä makuuhuoneen seinissä. Otteeni pensseliin on rentoutunut sitten ensimäisen seinänpätkän ja lopputulos on paljon raffimpi ja kivampi kun en olle sipistellyt enää liikaa vaan antanut pensselinvetojen ja hutien rohkeasti näkyä. 

Tämä on siis tehty niin että nurkkiin ja reunoihin on sudittu tummempaa ja keskemmälle vaaleampaa. Pohjavärinä ollut alkuperäinen beige näkyy vähän sieltä täältä ja on osa kokonaisuutta. Koko ajan olen käyttänyt vain yhtä 50mm leveää pensseliä jota olen dippaillut väripurkkeihin ja lätkinyt väriä seiniin tummimmasta vaaleimpaan tai toisinpäin. Keskemmällä seinää pysytellyt pelkästään kahdessa vaaleimmassa sävyssä.

Vielä olisi kaksi seinänpätkää jäljellä mutta olen ollut kovin laiskalla tuulella. Sänky pitäisi siirtää edestä pois ja kaappeja ottaa irti seinistä että huoneen saisi kokonaan maalattua. Ehkä se tänään lähtisi vihdoin, kun koko perhe on paikalla nostoapuna, mutta saattaa olla että venähtää ensi viikon loppuunkin kun tämän huoneen viimeinen vaihe, eli lattiaremontti alkaa. Samaan syssyyn menisi nostelut. Ans kattoo ny.

In collaboration with Domus Classica. The clay paint project today. I really like how I've relaxed doing this and the result is getting better and better. By painting the corners and edges darker and the middle lighter creates a really vintage look to the walls. There's still a bit left to paint but I've been so lazy. I need to move the bed and cabinets a bit to reach the left of the walls. Not a big job but I might leave it till next weekend when the floor project starts and the furniture has to move anyway. We'll see.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Yrteille valoa

Näissä rintamamiestalon tehoneliöissä kun keksii jonkun hyvän tavan säästää tilaa, tulee siitä aina valtaisan hyvälle tuulelle.

Olen jo pidemmän aikaa tuskaillut talvisin kaupan yrttiruukkujen kanssa keittiössämme, ne kun tahtovat aina lopettaa elämänsä muutaman kituliaan pimeässä vietetyn päivän jälkeen. Tykkään tosi paljon tuoreista yrteistä ja olenkin tässä vuosien varrella tappanut niitä varmaan jo rekkalasteittain.

Olen kyyläillyt markkinoilla olevia yrttien kasvatukseen tarkoitettuja pienkasvattamoja ja kasvihuoneita, mutta aina törmännyt siihen ettei keittiössämme ole tilaa sellaiselle ympärivuotisesti. Enkä millään jaksa sellaista että kaapeissa lojuu vempeleitä joita käytetään vain osan aikaa vuodesta, unohtuvat piiloon yleensä.

Noh, tässä päivänä eräänä sain yllättävän ajatuksen, että jospa olisi olemassa sellainen lamppu jonka voisin laittaa tuohon keittiökaapin alle, siinä kun on semmoiselle hyvin tilaa, niin voisin sillä valaista niitä nuutuvia yrttiruukkujani aina silloin kun liian pimeää heille muuten on. Ja kas, aikani surffailtuani löysin sellaisen ja mistäs muualtakaan kun ihan Ikeasta.

Lamppu kätkeytyy kaapin alle oikein mainiosti eikä tuo valon värikään niin kamala ole etteikö sitä kehtaisi pitää päällä tuossa ihan vaikka koko päivän. Ja parasta on ettei tuo tilaa vie juuri yhtään. Nyt on ihan hirveästi yrttejä mutta voi olla että viikon päästä ei ole. Mutta sitten kun taas on voin valaista niitä näppärästi tässä. Ai että kuulkaa kun olen mielissäni tästä.

Ja niille jotka miettii että miksi se nyt horisee jostain kasvivaloista kun makuuhuoneen maalaus on vielä kesken, niin sanon vaan että voi elämä tätä pimeyttä ja pieniä ikkunoita. Maalaushomma on edistynyt mutta kuvaushomma ei. Napsin kuvia sieltä oitis jahka ehdin taas päivänvalon kanssa samaan aikaan hollille.

During the winter in Finland it can get so dark for so long periods that there has to be extra light for the plants otherwise they'll think it's the end of the world and die. 
I had been seeking for a solution in my kitchen to keep my store bought herbs alive longer than a couple of days and found this from Ikea. Now I have the lamp under the cupboard and can use it whenever I need, and when I don't I don't even know it's there. So practical in this small house with no extra counter top space.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Seiniä niin kuin tauluja

Kaupallinen yhteistyö: Domus Classica
Ja makuuhuoneessa remontoiminen sen kun kiihtyy. Lokakuussa jo suunnittelin maalavani huoneen seinät savimaalilla ja se savimaaliprojekti potkaistaan käyntiin nyt
Sekoittelin eilen illalla savimaalia pigmentin kanssa ja tein kolme silmiini sopivaa sävyä: tumman lämpimän harmaan, vaalean harmaa-beigen sekä tummemman harmaa-beigen, myös greygenä tunnetun. Jätin myös reilusti valkoista, koska sitäkin tarvitaan tähän askarteluun. (Laitan myöhemmin postauksen maalien sekoittelusta ja pigmenteistä joita käytin. Nyt keskityn vain oleelliseen, eli itse maalaamiseen.)

Minua on aina viehättänyt seinien maalaaminen samaan tapaan kun jos maalaisin akryyliväreillä taulun. Tunnen ne värit kuin omat taskuni ja osaan sekoitella niistä juuri ja täsmälleen semmoiset sävyt kun tarvis on. Seinämaaleissa tämä ei ole oikein koskaan onnistunut, ne kun ovat tyystin eri tavaraa ja käyttäytyvät suurelta osin ilman minkäänlaista luettavissa olevaa logiikkaa. PAITSI tämä savimaali. Se on juurikin niin simppeli kun nuo taiteilijamaalitkin; sekoitat joukkoon haluamaasi pigmenttiä ja saat haluamasi sävyn. Tosin tämä vaatii jonkin verran väriopin tuntemusta jotta homman osaa, mutta sitähän minulta, taideaineita opiskelleelta jo löytyy.

Olen haaveillut sellaisista seinistä jotka muistuttaisivat vähän vanhaa rapattua seinää, mutta eivät olisi niin raffin näköiset kun yleensä teko-sellaiset ovat. Halusin palavasti kokeilla miten saisin tuolla savimaalilla ja pensselillä luotua sellaista efektiä ilman että joutuisin laastimaan siihen maalia lastalla tai maalailemaan eri värejä eri aikaan ja kas, onnistuuhan se.

Maalipurkit auki lattialle, käteen yksi sopiva pensseli ja hierotaan maalia silleen kun silmissä hyvältä näyttää. Tummempaa seinien ja ovien viereen ja vaaleampaa keskelle. Liikaa ajattelematta ja tuijottelematta yhtä kohtaa tai kokonaisuuttakin ettei tule liian tasainen kuviointi. Ei liikaa väriä kerrallaan ja antaa kaikkien värien sekottua enemmän tai vähemmän toisiinsa, mikä milloinkin mieltä just siinä kohdassa miellyttää. 

Helppoa minulle joka tottunut niillä akryyliväreillä taiteilemaan, ne kun kuivahtavat aika lailla samaa tahtia kun tämä savimaalikin. Ehdin juuri tehdä sen minkä pitää ja voin paikata tai luoda efektiä jo kuivaneen päälle. Ihan kun maalaisi oikein suuren suurta taulua, ei kuitenkaan ihan abstraktia vaan sellaista vähän esittävää.  

Tätä yhtä nurkkaa tässä nyt kokeeksi taiteilen kun ei oikein tuo valo tahdo riittää tässä huoneessa. Kamerakaan ei kuvaa seinää ihan niin kuin haluaisin vaan poimii nuo valkoiset sieltä vähän liikaa esille. Muistuttaa näissä kuvissa ehkä enemmän myrskypilviä kun vanhaa seinäpintaa, mutta luonnossa paljon parempi. Olen toistaiseksi hyvin tyytyväinen ja suorastaan sirisen innosta kun tästä on tulossa niin maan kauhian hiano! 

Ja muuten olisiko kellään hyvää ideaa miksi kutsua tätä tekniikkaa maalata seiniä? Itse olen tässä koittanut miettiä päätäni puhki että mikä tätä nyt parhaiten kuvaisi. Vesiväriseinä olisi hyvä muuten mutta kun on savimaali kyseessä niin ei oikein toimi vaikka lopputulos mielestäni vesivärityötä muistuttaakin. Liukuväriseinä taas on mielestäni asia ihan eri. Apuja otetaan tässä vastaan mieluusti siis.

The clay paint project in collaboration with Domus Classica.
I've been dreaming for a long time now to paint walls like I paint canvas with artist acrylic paints and finally I found a product that I can use just as I use my acrylics: the clay paint. I can make differend tones with pigments and the paint works just like acrylics with about the same drying time too. 
So I started to paint my bedroom walls to look like old plaster walls and I think the result is going to be awesome!

perjantai 6. tammikuuta 2017

Ja nyt kolahti kohilleen

Johan rupesi harmaa toimimaan vaikka maalausurakka alkaakin tuntua jo käsivarren mielestä varsin vaivalloiselta. Pensselillä ylöspäin sutiessa väsyy käsi näin kolmantena päivänä jo melkoisen nopeaan.

Illalla sain suurimman osan katosta jo uusiksi vähemmän sinisellä harmaalla ja ainakin näin valon myötäisesti sävy on juuri sitä mitä pitääkin (ylempi kuva).

Vastavalossa näkyy vielä ikkunan edessä selvä sinerrys ja se johtuu siitä että illalla en jaksanut noita hehkulamppurimpsuja jäähdytellä ja verhoja siirrellä vaan jätin maalaamatta niiltä kohdin.

Tästä kuvasta kun tarkkaan tiiraa niin näkee että tuossa alaosassa on selvästi sininen sävy ja ylempänä enämpi kellertävä (riippuu tietysti vähän näytöstäkin että miltä näyttää). Noin iso ero maaleilla katossa on.

Onneksi tämä uusi väri on nyt laakista hyvä. Voin sipsutella tuon katon valmiiksi ja alkaa sitten seinien kimppuun. Siitäkin tulossa melko jännittävä projekti kun itse sekoittelen sävyjä, mutta uskoni onnistumiseen on tämän erävoiton jälkeen erittäin vahva.

P.s. Kyselijöille tiedoksi: Katossa käytetyt sävyt olivat; tuo ensimäinen (eli se sinisempi) M499 ja tämä uusi S497. Ja maali Tikkurilan täyshimmeä Harmony.

And it's perfect! Not finished yet cause my hand is aching so bad, but perfect. The grey is now more like itself instead of blue. The magic was to use as yellowish grey as possible. As soon as I finish the painting of the ceiling I can start planning the walls. It's going to be as interesting or even more so when I get my hands to the clay paint that I'm going to tone myself.