sunnuntai 19. elokuuta 2018

Maailman näppärin kassi

Minä tykkään siitä, että asiat ovat nätisti ja kätevästi vaikka ne olisivatkin asioita, joita ei tarvitse koko aikaa katsella. Tyhjät pullot ovat sellainen asia. Ne kerätään meillä itse ompelemaani jätisuureen puuvillakassiin, joka majailee piilossa skafferin oven takana kunnes on tarpeeksi täynnä kauppaan palautettavia.

Kassi on juuri sopiva vetämään sisälleen monen kuukauden limpparipullot ja sillä on mitä näppärin roudata ne kaupan palautusautomaattiin myös. Pitkät rivat olalla pitämiseen ja tarpeeksi tilaa varastoimaan sisäänsä monen pikkukassillisen verran pulloja. Tästä ei matkalla tipahtele yhtään eikä sen kanssa tarvitse taistella, että kaikki mahtuisivat mukaan ja jos se on oikein pullollaan voi rivat sitaista päältä solmuun pitämään lasti paikoillaan. Kotimatkalle kassi taittuu hyvin pieneen tilaan tai toimii kantokassina jos päätän ostaa jotain jättimäistä samalla.

Ja aina kun on se aika, jolloin se pitää muistaa kauppareissulle ottaa mukaan, se ripustetaan tuohon oven ulkopuolelle josta sen olemassaoloa ei voi olla huomaamatta.

Kassin kaava on tosi helppo. Kaksi isoa palaa puuvillaista lakanakangasta ommellaan yhteen kolmesta sivustaan ja aukkoon laitetaan kunnon rivat. Mitatkin voi heittää ihan omasta hatusta, pääasia että on juuri omaan tarpeeseen täydellinen. 

I'm the kind of person that doesn't like to return bottles on every trip to the grocery store, instead I store them and take them back when the storage bag is full. I made myself a bag to store the bottles and made it huge. I love the fact that this can hold months worth of bottles and is still really easy and light to carry and when empty it fits nicely in my pocket.

perjantai 17. elokuuta 2018

Elokuun kirppislöytöjä

Elokuu on ollut tähän mennessä kirppislöytöjen osalta varsin suotuisa. Kotiin on löytynyt etsittyjä esineitä ja ehkä myös vähän turhuuksiakin, mutta nättejä sellaisia tottakai. 
Etsittyjen joukossa on ollut jo hetken aikaa tämä tämmöinen ötökän muotoinen saapasrenki. Tällaista olen talvisin välillä haaveillut, kun rakastamani lapikkaat on niin hankala muutoin jaloistaan riisua istahtamatta täysissä talvitamineissaan alas. Tällä ne pitäisi riisuuntua helposti seisten eikä tarvitse märillä kengänpohjilla tanssia ympäri eteistä suotta. 

Vastustamattomia ovat myös kaikenmoiset luonnonmukaiset rasiat ja purnukat. Näitä meriheinästä ja kaislasta tehtyjä säilytypurnukoita on kiva käyttää niin monessa pikkutavaran säilytyksessä. Nyt seuraksi löytyi vielä edullinen puinen puhdetyönä tehty rasia joka mielestäni oli vain niin hyvä löytö, ettei sitä voinut olla ostamatta. Ajatella, että sen on joku joskus jossain käsin veistellyt. Ihan aarre.

Ja sitten se vähemmän tärkeä, mutta hauska löytö, tämä messinkinen kukkorasia. Sillä an aukeava selkä niin kuin tuolla aiemmin hamstratulla kärpäselläkin. Mietin tovin sen ostamista, kun alkoi tuntua siltä, että tässä on nyt joku keräilyvimma alkamassa, mutta ostin sitten kumminkin. Kyllä kai noita nyt voi muutamakin olla, tuollaisia hauskoja vanhoja messinkiötököitä... Puhutaan sitten lisää jos alkavat liiaksi lisääntyä. 

Some of my recent fleamarket finds. A cast iron bug shaped boot remover that I really need during the winter time with my boots. An old hand made wooden jewellery box and a brass rooster trinket box that might have caused a tiny little collection of brass boxes to start building... 

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Riipukeinun sovittelua

Kun asuu talossa jossa on varsin hyvät ja isot varastot, sitä ei aina muista kaikkea mitä sinne onkaan laittanut ennen kun käy katsomassa. Olin täysin unohtanut tämän rottinkikeinun olemassaolon, kun en sitä ollut pariin vuoteen missään käyttänyt, mutta nähtyäni sen pölyisenä varaston nurkassa tuli heti inspis kokeilla sitä käyttöön taas.

Paikkoja taloudessamme tämän kokoiselle on vain varsin vähän, sisätiloissa ei oikeastaan muuta kuin olohuoneessa, joten se olisi ainoa vaihtoehto minne tämän voisi laittaa. Eikä siinä kauaa sitten mennytkään kun olin jo ripustanut sen sinne sovitukseen.

Paikka keinulle olisi tuossa, missä yleensä roikuskelee pyykinkuivatusteline, juuri takan edessä, mutta sen verran sivussa, että siitä pääsee vaivatta kulkemaan. Tuossa olisi mukava sitten syksymmällä riipuskella takkatulen loimussa rentoutuen. Nyt vaan vähän mietityttää tuon näppäryys juuri tuossa, se kun pitää siitä sitten aina nostella pyykkitelineen tieltä kumminkin (ah, nämä pienet neliöt), mutta olkoot nyt jonkun aikaa ja jos liian hankalaksi menee keksinen jonkun muun ratkaisun sitten. 

I had totally forgotten this rattan swing I had in storage. I got it a few years back and had it in the greenhouse, but then stored it away for winter and forgot it was there. Now that I found it again I just had to try it out in the livingroom. 

maanantai 13. elokuuta 2018

Kymmenen vuotta

Minä en ole tainnut vielä kertaakaan tässä vuosien varrella hoksata blogini synttäreitä, kunnes nyt sytkähdin pari viikkoa sitten siihen, että hetkinen, nyt taitaakin olla isot bileet ovella. Ja tosiaan, tasan kymmenen vuotta sitten tällä päivämäärällä tämä blogini näki ensi kertaa päivänvalon. 

Hip-hip-huraa ja onneks olkoon mulle!

Minusta tuli sisustusbloggaaja oikeastaan ihan sattumalta, sillä en ollut ajatellut moista, saatikka tiennyt edes mahdollisuudesta ennen kun silloin kymmenen vuotta sitten sain puhelun siskoltani, että nyt pitää perustaa minunkin sisustusblogi. Olin ensin täysin sitä vastaan ja siskolta menikin muutama päivä ennen kun sai minut perehtymään asiaan ja lämpenemään ajatukselle, mutta sitten kun se oli julkaistu ja ensimmäiset postaukset eetterissä, olinkin jo aivan täydellisen myyty ja koukussa bloggaamiseen.


Aivan alussa olivat blogialustat vielä kovin kepeitä, eivätkä kuvat olleet kovin suuria tahi tarkkoja. Ensimmäiset kuukaudet postailin ahkerasti muutaman kympin peruspokkarilla räpsimiäni otoksia, jotka nyt katsoessa ja nykykokoon verratessa näyttävät aivan postimerkin kokoisilta


Sen kummempaa tajua nurkkien kuvaamisestakaan ei vielä silloin oikein ollut, vaan räiskin menemään ihan fiilispohjalta, kunhan asiat kävisivät kuvistani selviksi -ajatuksella. Minkäänlaisia kuvankäsittelyohjelmiakaan en tuohon aikaan vielä käyttänyt. Ne tulivatkin sitten kun niiden aika oli, uuden paremman kameran myötä muutamia vuosia myöhemmin. Mutta nyt kun noita vanhoja postauksiani tässä itsekin selailin, huomaan kyllä, että se blogini perusajatus on tässä vuosien ajan pysynyt koko ajan samana. Paljon itse tekemistä ja tuunaamista, kirppiksillä kiertelyä ja aarteiden esittelyä sekä tietty sitä sisustusmaniaa, joka sekään ei ole kyllä lieventynyt tässä kymmenessä vuodessa vielä yhtään. 

Sisustus on muuttunut ja elänyt näissä vuosissa joka huoneessa, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän, mutta muutama asia on hyvin pysynyt mukana juuri sellaisena kun silloinkin. Olohuoneen sohva ja klapiteline, niistä ei luovuta. Makuuhuoneen rautasänky ja pojan huoneen volkkarin perä ovat myöskin asioita joista yhä vaan tykkään.

Villejä kokeilujakin on tullut tehtyä, vai mitäs sanotte sisustusmaniasta tämmöisillä väreillä? Melko epätyypillistä minulle ja tuo vaihe jäikin onneksi melko lyhyeksi, kun jatkoin taas matkaani kohti vähemmän kirkkain värein sisustelemista. Kaikki muu on jo kotoani kaikonnut, mutta nuo vanhat puhalluskoristeiset kahvikupit minulta vielä löytyvät. Ne ovat sopivan hempukat ja nostalgiset otettavaksi esille aina silloin tällöin juhlavia kahvikuppeja tarvitessa.

Ja kun tämä koko bloggaajan taipale alkoi sillä, että esittelen myös talon erilaisia remontteja niin niitähän alkoi myös silloin aivan heti tulla. Maalailin ruutulattioita ja remppasin pikkuvessaa. Myös talon siivouspuolen välineistö alkoi löytyä ja muotoutua ja nuo ovat olleet niin hyvät, että ovat kaikki käytössä vielä tänäkin päivänä. Samoin kun ihan kaikki tähän blogiin tehdyt postauksetkin ovat tallessa, linkit niihin ovat tuossa oikeassa sivupalkissa (näkyy internetversiossa, ei mobiilissa). Sieltä pääsee kurkkimaan vuosien taakse ja katsomaan mikä kaikkea täällä onkaan kymmenessä vuodessa ehditty tehdä. Postauksia on kertynyt melko vakuuttavat 1779 kappaletta. Siinä olis jollekin vähäksi aikaa kahlattavaa jos kaiken haluaisi lukea, itsekään en moista taitaisi jaksaa. :D

Joku joskus kyseli, että miksi bloggaan? Ja vastaushan on ihan yksinkertainen; bloggaan ihan just teille armaat lukijat. Mikään ei ole minusta niin kivaa kun saada kertoa suurelle yleisölle asioista kiinnostuneita, mitä milloinkin olen sisustellut, ostellut tai rakennellut. Olen saanut vuosien varrella niin paljon palautetta myös siitä, kuinka olen inspiroinut muitakin tarttumaan työkaluihin tai vaan rohkeammin kokeilemaan taitojaan sisustajana.  Ja se on kuulkaas ihan parasta se.

Mukavaa on myös ollut, että tästä on siinä sivussa tullut vaivihkaa myös ansaintakeino ja tähän on voinut välistä keskittyä ihan työnäkin. Mutta pääasia on edellen, kuten alussakin ihan vaan se sisustamisen ja bloggaamisen riemu. Täällä kun kuitenkin sisustelen vain itselle ja omalle perheelle, enkä niinkään juokse trendien tai dollareiden perässä. Asioita tehdään aina sydän edellä ja yleisölle uskollisesti tasaisen tiiviseen postaustahtiin ja statistiikasta näen, että siellä te sankoin joukoin tätä blogia lueskelette, edelleen.

Ja koskapa minulla ei vieläkään ole minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä tässä ollut, niin voitte olla siellä luottavaisin mielin, että tämä blogi se vaan on ja pysyy. Täällä on vielä monta sisustusunelmaa toteuttamatta ja ideaa käyttämättä, puhumattakaan siitä mitä sieltä kirppiksiltäkin voi taas pian löytyä, että varmaan tässä päästään juhlimaan ne blogin kaksikymppisetkin ihan helposti vielä. Että siihen asti, postailemisiin!


Ten years a go, to this date I started my life as a blogger. Here's some pics of the early days of this blog. One can see that some progress has been made, both in the pic quality and the interior. There has been some wild experiments with bright colours and differend kind of styling in this house before I found my way back to my true love with shabby country-industrial style again.

I've been asked why I keep this blog and the answer is simple; because of you. Yes you there, behind the screen reading this. I just love to show off things I do, or buy or decorate and you have been the best audience for that. It brings me so much joy to know someone out there likes the things I do here and maybe even gets inspired to try to make something by self too.

So thank you for being there, it has been a wonderful journey and I'm sure I'll be celebrating the 20th anniversary of this blog too.

lauantai 11. elokuuta 2018

Kokoelmahyllykkö

Loimaan Rompetorilta osteltu mallinuken torso pääsi paikoilleen olohuoneen vitriinin päälle ja täytyy sanoa, että se on siellä kyllä just eikä melkeen täydellinen. Niin täydellinen jopa, että aloin miettiä siinä sen vieressä olevan herra Aku Punktion myymistä pois. Se kun näyttää nyt minun silmiini vähän liialta siinä, noin niinku tyylinsä puolesta. Ei ehkä tarvitsis olla noin samanoloisien asioiden noin likellä toisiaan tuossa, eikä Akulle oikein nyt muutakaan paikka ole. 

Tykkään kyllä kun tässä on paljon roinaa tässä vitriinissä. Se että se on täynnään aarteita tekee siitä mielenkiintoisen ja nätin. Vieläpä nyt kun kaikki sen sisälmykset väreineen sointuvat niin kauniisti ympäristöönsä. Keräilijäluonteelleeni on myös hyvä, että on paikka jonne kokoelmia säilöä sitten. Tässä tila on vaan niin piukassa, että joutuu välillä miettimään tarkoin mielenkiinnon kohteidensa määrää ja laatua.

The torso found it's place here, just like I imagined it. The color and form is perfect there. But I started to wonder if I really need the acupuncture doll next to it there. I think I might sell that away and fins something less similar to it's place.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Laatikosto ja nuppivajaus

Viime kuussa Billnäsistä ostelemani laatikosto on jo päässyt mallautumaan paikalle työhuoneessa. Siinä on muiden laatikostojen tapaan nyt pyörät alla, jotta saan sen siirreltyä aina sinne missä milloinkin sille tilaa on. Nyt oli tuossa hyvä lovi ja siihen se passaakin vallan mainiosti.

Työhuone on muutenkin viime aikoina ollut melko tiukalla tilankäytöllä, kun siellä majailee nyt väliaikaisesti myös tuo yksi isohko musta kaappi (kuvassa vasemmalla) keramiikan kuivatusta varten, mutta se saanee oman paikkansa muualta myöhemmin syksyllä niin tila vapautuu taas vähän enemmän avarammaksi.

Vetimiksi laatikostoon päädyin ratkaisuun, että nupit sivuilla ja etikettipidin keskellä. Tässä lienee alun perin olleet kuppivetimet, mutta jotenkin miellyin ajatukseen kahdesta vetimestä nyt enemmän. Ongelma vaan, etten ole vielä löytänyt siihen sopivia vetimiä. Varastoissani oli muutama muodoltaan ja mitoiltaan juuri sopiva ja olen niitä tässä koittanut metsästellä lisää , mutta toistaiseksi varsin laihoin tuloksin. 

Että jos sinulla sattuu olemaan allaolevassa kuvassa näkyvän näköisiä ja kokoisia puuvetimiä nurkissasi pyörimässä, laita tarjousta kuvan ja hinnan kera sähköpostilaatikkooni niin ostan ne parempaan talteen sinulta. :-)

Nämon mitä ilmeisimmin purettu sellaisesta mäntypuisista laatikostosarjoista joita myytiin melko paljon uutena kahdeksankyt- ja yhdeksänkyt-luvuilla. Kaupoista ei juuri tämmöisiä saa, eikä ne halkaisijaltaan isommat kelpaa sitten mitenkään päin makuuni. Liian rumat on ne.

Muutoin tällä hetkellä laatikosto palvelee jo käytössä kovin mukavasti, vaikka osa nupeista onkin tällä hetkellä vain ruuveja. Värikin on vielä hionnan jälkeen ihan puullaan, kun en nyt osaa päättää, että jäiskö ihan noin vaiko eikö. Kaikki taitaa riippua siitä miten tässä nuppisaagassa nyt oikein käy. Jos noita sopivia puisia ei ala mistään esille kaivautua, täytyy taas miettiä tämä asia sitten uudelleen.

The vintage hardware store set of drawers is finally in my work room. I haven't decided yet wether to paint it or not. I think it all depends if I can find the certain kinds of wood knobs to it or not. Meanwhile it works just fine like that.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Loimaan rompetori

Loimaan rompepäivästä on tullut jo melkein perinne meikäläiselle. Sinne on ajeltu jo useana vuonna perätysten  metsästämään aarteita ja löytöjä. Tänä vuonna nappasin vihdoin kamerankin mukaan ja koitin siinä lievässä ryysiksessä nappailla muutaman kuvan paikan fiiliksestä ja tarjonnasta teillekin näytettäväksi.

Tapahtuma on melkoisen iso ja vetää päivän aikana kävijöitä lähemmäs kymmenen tuhatta. Paikalla on runsas kattaus erilaista antiikkia, vintagea sekä tietty ihan sitä rompetta eli vanhojen autojen ja mopojen osia ja kaikkea sihen liittyvää. Myyjiä on laidasta laitaan ihan ammattilaisista tavallisiin kirppismyyjiin, joten tarjonta on vaihteleva ja laaja.

Rompetori aukeaa tosi aikaisin, jo kuudelta aamulla ja kestää aina pitkälle iltapäivään neljään. Alueelle on helppo löytää ja parkkipaikan yleensä saa melko helposti, ja pahin ruuhka-aika on noin puolen päivän tienoilla. Säätila saattaa verottaa myyjiä, niin kuin tänä vuonna näytti olleen, kun sateen uhka oli saanut muutaman jättäytymään kokonaan tapahtumasta ja synkkien pilvien alkaessa näkyä taivaalla alkoi osa pakkailla jo myyntipöytiään. Itse olimme kuitenkin onnistuneesti ostoksilla noin kahteen asti, eikä siihen mennessä kyllä pisaraakaan vielä ollut tipahtanut taivaalta.

Tapahtumassa on mukava aina myös tavata tuttujaan, joidenkin kanssa oli sovittu lettutreffit jo valmiiksi etukäteen ja toisiin törmättiin tapahtuma-alueella tietäen sanomattakin, että siellä nähdään kumminkin.

Ja ei se ole rompetori eikä mikään jos en minä sieltä jotain löydä myös kotiinviemisiksi. Vanha pienen mallinuken torso osui silmiini eikä sitten irrottanut hypnoottista otettaan iiriksistäni ennen kun olin sen sileään siniseen seteliin vaihtanut. Hyvin tyytyväinen olen tästä. Tulee näyttämään niin hienolta olohuoneen kaapin päällä tämä.

The Loimaan rompepäivä is a must go for me every summer. The place is full of vintage and antiques accompanied with old cars, parts and interesting things to see. This year was a s good as ever. Had a good time, saw friends and made a cool find; this old mannequin boy torso that'll look so good on top of the cabinet in my livingroom.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Pieni boheemi pihakylpylä

Meillä on varastossa lojunut unelmien kylppäriremppaa odottelemassa jo vuosikymmenen vanha valurautainen kotkankynsiamme ja näillä helteillä saimme miehen kanssa viimeinkin sen idean kaivaa se esille ja laittaa pihalle nyt niin muodikkaaksi kesäkylpyläksi sekä viilennyspaikaksi helteillä. Itsellähän lähti saman tien ideat lentoon siitä kuinka paikka sitten stailataan, miehen odotellessa lähinnä sitä mahdollisuutta viilentyä. 

Jahka olin saanut suunnitelmat pihakylpylästä päässäni valmiiksi ja ammeen paikalleen, pestynä vuosien pölyistä saatoin ruveta sitä siinä nätiksi laittelemaan sillä aikaa kun mies vielä hikoili töissään ja treeneissä sen perään. Kiva oli verhoja ripustella ja mattoa asetella, kun tiesi, että tätä arvostetaan varmasti ja myös muunkin kun sen viilentymismahdollisuuden vuoksi. Ja kun kaikki oli vettä laskemista vailla valmista, näytti pienessä boheemissa pihakylpylässämme tältä:

Pieni kupliva drinkkikin tietenkin piti olla ja asianmukaisesta lasista tarjoiltuna. Se aseteltiin pöydälle, joka syntyi ihan vaan Ikean kukkaruukkutelineestä jonka päällä on tarjotin. Muutenkin tavarat stailaukseen löytyivät pääosin omasta takaa. Matto ja bambukehikko verhoineen on lainassa asuntovaunulta, kasvit kasvihuoneesta ja lyhty, sermi ja musta puujakkara puutarhasta. 

Ja sitten kun olin stailauksen saanut kuvattua, laitettiin vesi ammeeseen valumaan.

Puutarhaletkulla ja sen enempiä miettimättä täyttelin ammeen ja aivan jääkylmää vettä laitoin. Asia johon olisin tietty voinut hieman enemmän harkintaa panostaa, mutta onneksi on sen verran karaistunut tuo aviosiippa, ettei näin pienestä ollut moksiskaan, vaan pienen irvistelyn saattelemana solahti tyytyväisnä soikkoon likoamaan.

Ja tästä ilmeestä voitte itse päätellä, mitä mieltä tuo tästä kylpypaikasta tunnelmineen oli. Sen verran voin myös vihjaista, että hän teki saman tien varauksen kylpyhetkestä itselleen myös jokaiselle vielä tulevalle hellepäivälle. 


With my hubby we had this idea to dig out of storage the old enamel bath tub we have and put it in the garden. I got so inspired with the idea and had so much fun styling the place with stuff I had around the garden, greenhouse and my caravan. My husband really enjoyed when I made a relatively cold bath just for him, with the class of bubbly and all. He immediately reserved a bathtime moment for himself for every upcoming hot day there is in sight.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Bambukepeistä on moneksi

Niiden järviverhojen kokemisen jälkeen jäi mieleen kytemään ajatus siitä, miten ne saisi toteutettua vaunulla näppärämmin, ilma, että tarvitsee ajatella se  joka reissulla erikseen. Olen jo jonnin aikaa halunnut vaunulle myös jonkinlaisen katoksen ja nämä kaksi asiaa kun yhdistin päässäni, alkoi ajatus vihdoin muotoutua valmiimmaksi.

Kävin ostelemassa kukkakaupasta lisää isoja bambukeppejä ja hetken piirtelyn ja mittailemisen jälkeen sahasin ne paloiksi, jotka yhdistelin pulteilla kehikoksi vaunun eteen. Tähän saisin ripusteltua järviverhot nätisti niin, että toimisivat iltaisin myös hyttysverkkoina. Myös jonkinlainen katos tuohon on vielä tulossa, mutta sitä varten pitää ensin piipahtaa kangaskaupoilla .

Kehikosta tuli ihan tukeva kun laittelin joka kulmaan pienet vinot tukipuut. Mitenkään älyttömän tarkka en siinä ollut, että miten, kunhan roiskaisin ne kulmiin ja hyvin toimii. Verhojen ja katoskankaan lisäämisen jälkeen tähän tarvitaan vielä systeemi pitämään tämä tuulessa paikoillaan vaunun eessä ja sihen olen suunnitellut laittavani ihan telttakepit maahan ja narut tiukasti kehikkoon. Luulisi sillä pysyvän, ellei ihan hirmumyrskyksi heitä.

Vaikka kuvasssa systeemi näyttää melko suurelta niin todellisuudessa se on ihan pikkuinen. Mittaa sillä on korkeudessa 210cm ja leveydessä 240cm, syvyyskin vain 160cm. Pienempi kuin vaunu, mutta silti ihan oiva katettu terassi sen edessä. Pulteissa on siipimutterit päissä, joten tämä on melko helppo aina kasata ja purkaa. Bambukepit kulkevat kätsästi vaunun sisällä, eivätkä nosta vaunun kokonaispainoa oikeastaan lainkaan.

Ja koskapa tässä ei nyt ihan lähipäivinä vielä olla reissuun tätä lähdössä testaamaan, lainaan kehikkoa hetkeksi tuonne pihamaan puolelle. Saatiin nimittäin miehen kanssa ihan loistoidea laittaa pieni pihakylpylä helteitä helpottamaan, jonka pergolaksi tämä runko passaa just nyt vallan oivallisesti.

I've been dreaming of an awning to my little caravan, but since I had no idea how to make one I decided to make a complete different system to it. I got the inspiration to it of my lake curtains. I made an easy frame of bamboo sticks to where I can put the curtains and also a canopy later on. It turned out so good and I just love the look of it. And since there isn't any trips planned in the next few days, I'm gonna borrow this frame to my yard to make a small garden bath to ease this living in this heatwave.