Teinpä sitten lippuviirin

Pakkas-askartelut täällä sen kun jatkuvat, mutta se on ihan hyvä sillä nyt olen saanut tehtyä jo monta sellaista asiaa, jotka aiemmin ovat lillineet päässäni vain suunnitelman asteella - osa jopa muutaman vuoden.

Yksi sellainen asia oli kankainen lippuviiri asuntovaunulle kesäkoristeeksi, koska jostain syystä mielestäni pienellä ja sievällä asuntovaunulla sellainen pitää olla. Muutama tunti leikkelyä, silitystä ja ompelua eilen ja nyt sillä sellainen sitten vihdoin on! Ja tietysti tuota piti heti päästä testaamaan ja koskapa vaunu on tallin kupeessa pressun alla (pakkasesta nyt puhumattakaan) niin testailin sitten ihan vaan täällä sisällä olohuoneessa

Aika kivan juhlava on näin sisälläkin ja eihän tätä pelkästään siellä vaunulla tarvitse pidellä, kun sillä voi piristää fiilistä hauskasti myös muuallakin. Oivallinen tietenkin myös kaikenmoisien pienten juhlien koristamiseen vaikka keittiön pöydän ylle (jonne varmasti testailen tätä seuraavaksi).

Pohdin pitkään eri värejä noille viireille, mutta päädyin sitten tekemään ihan vaan tällaisen yksivärisen hailakan beigen. Ajattelin että sopii näin varmasti vaikka ja mihin muuallekkin, kun ei ole liian räikeä ja pysyy paremmin muodissa täällä, kun siihen ei sotke mitään just tämän hetken lempivärejään sekaan.

Ja se on just kiva noin, simppeli, mutta hurjan kiva!

Been thinking of making a flag pennant for my caravan for a couple of years now and finally did it! It's so cold outside and the caravan is tucked under a tarp in the snow so I tried it out in the livingroom instead. Works great! I made this so simple with just one color so I can use it everywhere and it won't go out of fashion too soon.

DIY Rypälesaippua

Lupailin eilen ohjetta tähän palasaippuasta askartelemaani rypälesaippuaan ja tässä se nyt tulee sitten, eli näin tein tämän omani:

Materiaaleiksi tarvitaan mitä tahansa kiinteää (marseille tosi hyvää) palasaippuaa koosta riippuen noin kaksi palaa ja ohuehkoa (1,5mm) juuttinarua. Työvälineiksi riittää sakset, raastin sekä kulho ja joku alusta missä raastaa ja kuivata valmiit pallerot.

(Kuvassa on kaksi Lidlin 100g marseille-palasaippuaa, mutta huom! näissä on kovin vahva tuoksu! Juuttinaru on Puuilosta.)

Aloita leikkaamalla juuttinarusta noin parikymmentä kappaletta 25cm pituista pätkää ja solmi niihin iso solmu toiseen päähän.

Sitten raasta palasaippuat hienoksi raasteeksi (myös tehosekoittimella, jos raaskii, voi hienontaa saippuat sopiviksi, kunhan ne ensin pilkkoo pienemmiksi paloiksi).

Laita saippuaraastetta kulhoon ja lisää siihen pikkuisen kuumaa vettä sen verran, että raaste alkaa sekoittaessa vähän kinttaantua yhteen, mutta sitä ei tässä vaiheessa tarvitse alkaa vielä sen kummemmin vaivaamaan.

Ota sopiva määrä saippuamujua käteen ja vaivaa sitä sormissa hetki, että se alkaa tuntua vähän muovailuvahamaiselta, eikä raaste enää erotu ja muokkaa siitä litistetty pallo. Aseta sen keskelle juuttinarun solmupää ja muotoile pallero narun ympärille vähän pisaran malliseksi tai pyöreäksi (makuasia).

Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää hitunen vettä vielä. Tee palleroita tuo 18-20 kappaletta, miten raasteestasi parhaiten riittää (enemmänkin voi olla, jos tahtoo pidemmän rypälenipun).

Laita valmiiksi muotoillut narurypäleet kuivumaan ilmavasti. Marseille-saippua kuivahtaa parhaimmillaan parissa tunnissa sopivan kovaksi, mutta jos käytät materiaalina öljyisempää palasaippuaa voi kuivumisessa mennä päivä tai jopa enemmän.

Kun rypäleet ovat kovettuneet takaisin kiinteiksi ala liittämään niitä yhteen sitomalla niitä ensin viisi nippuun niin että yksi jää alemmaksi ja neljä kiertää sen ympäri.

Sitten kieputa narunipun päälle solmimaasi juuttinarua ja lisää aina tasaisin välein siihen rypäleitä niin, että nippu kasvaa ylöspäin mentäessä, kunnes olet tyytyväinen sen kokoon.

Jaa syntynyt narunippu tasaisesti kahtia ja solmi parit narunpäät yhteen siitä kohdin, kun miten ison lenkin haluat rypälesaippuallesi tehdä.

Lopuksi kieputtele juuttinarulla kaikki narunpäät yhteen ja päättele tukevasti yhtymäkohdassa ja leikkaa ylimääräiset narunpätkät pois, jos sellaisia jäi näkyviin. Ja niin on rypälesaippuasi valmis, ei muuta kun ripusta käyttöön ja ihailtavaksi!

DIY Grape soap.

Ruskealla beigeä

Yksi ystävä aina kyselee, että miten minä onnistun värjäämään noilla Dylonin koneväreillä ja erityisesti tekemään sillä suklaanruskealla värillä beigeä. No, kaikessa yksinkertaisuudessaan käyttämällä vähemmän sitä väriä, kun sen koko annoksen kerralla. Esim. tässä värjäsin puuvillaiset (ne vihdoin löytyneet) pitkät raitaverhot, keskikokoisen tunikan ja 50x50 tyynynpäällisen ja käytin vain vajaan kolmanneksen siitä koko väriannoksesta. Lusikoin värin omaan pesupalloon ja pistin pyörimään ja näin hyvää beigeä tuli lopputulokseksi. Ei se ole sen vaikeampaa, pitää vaan uskaltaa vähän soveltaa.

Minusta on hauska värjäillä jo jonkun väristen kankaiden päälle ja katsoa, että mitä sieltä tuleekaan. Nyt koko läjä yhdessä  näyttää ihan samanväriseltä (niin kun pitääkin), mutta jos katsotaan tätä tyynynpäällistä samanmoisen, mutta värjäämättömän kanssa vierekkäin näkee hyvin, miten sen väri beigen myötä muuttui. Valkoisesta tuli beigeä ja vaaleanpunaisesta ihanan vanhahtavaa roosaa. Koko liina muuttui mielestäni nyt kauniin vanhanaikaiseksi. (Ja huom! tuon vasta värjätyn päällä on osittain varjo, on siis ihan tasaisesti värjäytynyt kauttaaltaan.)

Mutta parhautta se, että nyt kun löysin nuo verhot ja sain ne värjättyä sopiviksi, voin pian alkaa ommella niistä sitä istuintyynyä siihen ihanaan kesäsohvaani, minkä viime kuussa ostelin.

Just playing with Dylon textile colors. I made some beige from chocolate brown with using only less than a third of the whole color to this amount of fabric.

Diy söpönen tekokuusi

Iski kesken iltapäivän vieton inspiraatio kokeilla tehdä itse tällainen vähän mielikuvituksellinen tekokuusi ja koskapa se iski niin lujaa oli pakko käydä toimeen aivan heti. Lopputuloksesta tuli kyllä upeampi, kun siitä ideasta päässäni olisi koskaan kuvitellut ja otinpa tekovaiheista ihan kuvat tännekin, jos siellä jollain tulee yhtä pähkähulluja ajatuksia päähän tai jos joku saa idean tästä soveltaa oikeista havunoksista samanmoinen.

Minulla lojui pihan perällä tallessa muutama vuosi sitten kukkaruukkuun valamani oksa, jota olin käyttänyt niiden aidoista havuista tekemieni keijukuusten jalustana. Siitä oli vaan se ruukku säiden myötä haljennut irti, mutta sepä ei nyt haitannut, kun vaihdoin tilalle pienen sinkkiämpärin.

Olin myös jossain kohti kyllästyttyäni muovikuusiin ottanut oksat talteen parista vähän kärsineestä ihan vaan ajatuksella, että jos niistä jotain keksii joskus ja nyt oli se hetki kun keksin. Noissa oksissa on kivasti melko aito lookki ja rautalangat sisällä, joten ne saa näppärästi taivuteltua eri muotoihin ja se oli tässä projektissa nyt tärkeintä. Toinen tärkeys tietty se, että niille vielä käyttöä löytyi.

Sitten vaan rupesin kiinnittämään niitä tuohon runkoon kieputtamalla rautalangalla niiden ympäri niin tiukasti, että pysyivät hyvin paikoillaan, mutten niin tiukasti, että olisivat siitä kumpikaan vahingoittunut. (Näin voin myös joskus sitten purkaa koko virityksen jos ja kun sille päälle taas satun.)

Kieputtelin oksia kokojärjestyksessä isoimmista aloittaen ja latvaa kohti pienentäen sopivan tasaisesti limittäin päällekkäin niin, että se alkoi siitä pikkuhiljaa muistuttaa ihan oikeaa vähän sikinsokin kasvavaa kuusta. Rautalankaoksat sai taivuteltua samalla sopiviin asentoihin, joka edesauttoi ilmeen syntymistä.

Latvaan kieputin lopuksi yhden oksanpätkän pystysuuntaan vihreällä rautalangalla ihan krouvisti päälle vaan, jotta se nyt edes suunnilleen näyttää siltä, miltä näyttäisi jos olisi oikea kuusi jossain taikametsässä.

Ja puuhun tuli mielestäni ihan loistava muoto, juuri tuollainen vähän elävän epämääräinen, mutta silti hyvin mielikuvituksellisen erikoinen ja kapea. Ihan kamalan hauska koristus, eikä ihan heti uskoisi itsetehdyksi, varsinkaan moisista jämäosasista.

Hauska myös tämä hieno kuvausseinäkkeeni, jonka mitat ei ihan riittäneet tämän projektin kuvaamiseen nätisti, mutta päätin silti käyttää sitä ja tehdä siitä tuollaisen jutun, että se näkyy, ettei ole tarpeeksi iso. Pääasia, että näkyy miten tämän kuusen tein.

Nyt pitäisi sitten vaan päättää, että laitanko tuon eteisen portaalle vai porstuaan vai peräti kylpyammeen vierelle joulua sulostuttamaan, se on niin söpösen kaponen, että mahtuisi minne vaan. Harmi kun ei ollut enempää noita jalkoja, että olisi voinut tehdä joka paikkaan omansa. Täytyy laittaa ensi kesän to-do-listalle tehdä pari tuollaista jalkaa lisää.

Got a sudden inspiration to make a whimsical little tree out of the little  trunk I had  lying around in the back end of my garden and a bunch of plastic spruce branches I had saved from a broken old Christmas tree. The result is even prettier than I imagined and looks more like I got it from an interior store instead of making it myself. Perfectly wonderful!

Pikkupöydän uusi kansi

Tarvitsin takapihalle kahden isomman puutarhatuolin kaveriksi pöydän, mutta minulla ei ollut kun yksi vanha Ikean rimpula, joka oli justiinsa vähän liian siro ja kaiken lisäksi siitä oli ikävästi taipuneet nuo kansilaudat, niin ettei sen päällä juur mikään pysynyt suorassa. Onnekkaasti olin ottanut yhden ystävän roskakuormasta männä kesänä talteen ison puutarhapöydän kannen ja nyt muistin sen, kun tuli idea vaihtaa tuohon pikkurimpulaan vähän vahvemmat kansilaudat.

Joten ei muuta kun saha kouraan, iso kansi palasiksi ja uutta askartelemaan tuohon pikkupöydän jalkaan.

Eikä siinä sitten kauaa ottanut, kun uusi kansi oli paikoillaan ja sahattu muotoonsa. Vähän piti ensin vaan suunnitella, että miten nuo laudat istuisivat kivoiten ja millainen koko ja muoto olisi paras isojen käsinojallisten tuolien kaverina. Päädyin vähän pitkulaiseen muotoon ja koskapa laudat riittivät just eikä melkein niin, että kulmista lähti viisteet pois, oli lookki sillä selvä sitten.

Ja nyt on pöytä just sopiva pari nojatuoleille, ei liian iso eikä liian siro vaan just passeli. Parhautta myös se, että tuo kulahtaneisuus pöytälaudoissa on ihan samaa sävyä kun tuoleissakin, niin sopii aivan täydellisen hyvin yhteen nämä nyt. Ei tarvitse kun kantaa ne takapihalle ja laittaa se toinenkin tuoli esille pöydän toiselle puolen niin saan tästä hyvän kahvittelukaluston sinne.

Had this very shabby little Ikea table that was just too little and the top boards had bent. I also had  a large table top that I had salvaged from a friends skip load and combining the two together made a perfect little table for my robust garden chairs. 

DIY Lehtikulho

Olen jo pitkään halunnut tehdä keramiikkasavesta jonkinmoisen lehtikulhon, mutta aina se on jäänyt sitten vaan ajatuksen asteelle, kunnes tässä eräänä päivänä minulle vinkattiin niin helposta konstista tehdä sellainen, että pistin sen oitis testiin ja työn alle.

Tarvikkeeni siihen olivat varsin simppelit; sen keramiikkasaven lisäksi tarvitaan vaan aito iso kasvin lehti, sopivan muotoinen kulho, hyvin pölyiseksi käytettyä muovikelmua ja työkaluja saven kaulimiseen ja muotoiluun.

Kulho nurinpäin toisen korkeamman kulhon päälle kavalettiin ja päälle eristeeksi muovia tahi muuta materiaalia mikä ei tartu kulhon pintaan kiinni, jotta savityö pääsee vapaasti kuivumaan nahkakovaksi siinä. Kiinnitin muovin vain kääntämällä pisimmät liepeet kulhon reunojen alle, josta sen saa näpsästi irti heti kun työ on muotoiltu valmiiksi.

Sitten kaulitsin saven sopivaksi levyksi ja lopuksi pistin lehden sen pintaan ja kaulitsin sen hyvin kiinni. Muokkasin lehden muotoa leikatessa alareunastaan vähän enemmän kapenevaksi, jotta ne istuvat toistensa kanssa aseteltuna paremmin, eikä työhön tulee ihan liikaa päällekkäisyyttä. 

TOIM. HUOM. Tässä tein tuon ekan lehden vahingossa väärin päin lehtiruodit ylöspäin, ja huomasin vasta kulhon ympäri kääntäessäni, että mokasin... Lehti siis painetaan saven pintaan ruodit alaspäin, jotta kuvio tulee hyvin esille. Onnekseni muut lehdet menivät sitten just näin. Unohdin myös kuvata erikseen sen, että silottelin ja pyöristin vähän noita savilehden ulkoreunoja sormilla ennen muotin päälle asettamista, jotteivät ne jää liian teräviksi valmiissa työssä.

Sitten asettelin lehtiä muottini päälle tasaisesti pareittan kuviopuoli alaspäin suunnilleen tällä tapaa. Niitä ei kannata painaa kovin kovasti alustaa vasten, jotta kuviot pysyvät savessa eivätkä litisty liiaksi.

Kun olin saanut tarpeeksi lehtiä asteltua aloin varovasti liittää niitä toisiinsa painelemalla  kaikki näkyvät reunat kiinni alempiin lehtiin ja toisiinsa. Tässäkään ei tarvinnut käyttää liiemmin voimia vaan ihan hellästi ja pienesti sormen reunalla painelin.

Lopuksi siloittelin kaikki saumat näteiksi ja lehtien kärjet pehmeän pyöreäreunaisiksi vähän vetisillä sormilla hipsuttelemalla.

Sitten painoin kevyesti puulevyllä kulhon pohjaan tasaiset pienet painaumat, jotta se seisoo sitten pöydän päällä eikä keiku ja lisäsin noiden roikkuvien lehtilerpakkeiden alle vähän talouspaperia tueksi, etteivät ihan vasten kulhon reunaa kuivu ja antamaan vähän eläväisyyttä muodoille.

Ja sitten annoin sen kuivua muottinsa päällä oikein kunnolla nahkakuivaksi välistä vähän föönillä siinä avittaen.

Ja kun se kuivui sen verran, että piti muotonsa hyvin käänsin sen ympäri ja lopputulos oli aivan todella onnistunut! Eikä se väärin päin kaulittu lehtikään tuosta liikaa silmiin paista, joten nyt voin antaa tuon kuivua kokonaan ja viedä poltettavaksi. Täytyy myös alkaa suunnitella lasitteen väriä, että olisiko se heleä vihreä vai selkeä valkoinen vai sittenkin joku ihan muu.

Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tuo kuivuu nätisti, eikä halkea missään vaiheessa ja mikä kaikkein tärkeintä; etten itse törväise sitä rikki poltoon viedessäni, niin saan itselleni supernätin lehtikulhon koristamaan kotiani.

Got a tip of a simple way to make a pottery leaf bowl and of course had to try it out right away. All fingers crossed now, that it makes through all the stages of bisque and glazing and I will get the prettiest leaf bowl for my spring home decorations.

Yöpöytää rakentamassa

Olen koittanut etsiskellä pikkumakkariin jotain sopivaa yöpöytää, mutta yhden täydellisen livahdettua karkuun en ole löytänyt oikein mitään, millä korvata sen jättämä kaiho. Siksipä päätin, että askartelen sitten yöpöydän sinne itse. Mielessä muovautui illalla suunnitelma osin sen karkuun livahtaneen muotojen pohjalta ja aamulla olin jo niin täynnä rakenteluintoa, että päätin viettää tämän aurinkoisen sunnuntain rakennushommissa.

Kävin rautakaupasta ostamassa neljä harjanvartta ja pengoin varastoistani vähän liimapuulevyn jämiä ja yhden riman. Yöpöytään tarvitsisi pituudelta vain kaksi harjanvartta, mutta keksin hyödyntää niissä valmiiksi olevaa kavennettua päätä jalkaosissa joten ostin sitten neljä.

Eikä sitten mennyt aikaakaan, kun olin jo kasannut tarvikkeista jonkinlaisen jalkakehikon ja sahannut liimapuulevystä kanneksi ympyrän.

Siinä vaan kun niitä sitten testailin yhteen, niin totesin, että liian korkea on jalkaosa ja jotenkin liian naftin ja tylsän sahatun näköinen on kansiosakin. Purin siis jalat irti ja sahasin ne lyhyemmiksi ja siinä samalla sain ajatuksen kansiosan parantamiseksi myös.

Naulasin sen reunaan huolettomasti meidän olkkarin edesmenneestä sohvasta talteen ottamat vanhat koristeniitit ja sitten leikkelin kokonaisuuteen liimapuulevystä vielä alahyllyn, johon tein hauskan muodon antamaan pöydälle vähän enemmän sellaista kukkapöytämäistä fiilistä.

Ja lopputuloksesta tuli mielestäni just kiva. Vähän jännittävämpi kun tavallinen yöpöytä, mutta silti siihen hommaan erittäin passeli. Huomenna sudin siihen jonkun tasaisen ja vaaleahkon pellavaöljymaalin pintaan ja sitten siitä tulee vieläkin kivampi. Ja täytyy kyllä sanoa, että hyvin pyyhkiytyi mielestä se karkuun päässyt yksilö tämän projektin myötä.

Been trying to find a suitable nightstand for the smaller bedroom, but no luck in that made me think if I should make one myself. Today I did and the outcome is actually really fun. Still needs a coat or two paint until I can call it finished, but I can already see it's going to be perfect for the job.