sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Rompetta rompetorille osa II

Kävin perjantaina viskaamassa Parolan asemalle uuden kuorman kirppiskamoja myytäväksi loossiini parin viikon päästä olevalla rompetorilla. Edellisen kuorman vein jo pari viikkoa sitten ja vielä yksi rompekuorma olisi täältä tuonne lähdössä. Myytävää tulee siis minulla olemaan runsaasti, kun mukaan lasketaan vielä pienen kyltti- ja keramiikkakauppani valikoimat. 

Kivaa myytävää on luvassa myös muillakin. Kanssani aulassa ihanan kahvila Murun kanssa ovat myymässä Pienen mustan mökin Rilla, Keltaisen kahvipannun Pauliina sekä Notes on a life bloggaaja Stella. Aika kova kattaus, eikö? Olen jo vähän pilkahduksia heidän myytävistään nähnyt ja voin sanoa, että aarretta jos minkälaista on luvassa.

Rompetorista on muutenkin nyt tulossa ihan mahtava tapahtuma. Sehän järjestettiin ensimmäisen kerran viime kesänä ollen heti ihan huikea suksee ja tänä vuonna se tulee olemaan vieläkin huikeampi. Myyjiä on tulossa melkein tuplat viime vuoteen verrattuna ja vanhaa tavaraa ja rompetta on tarjolla koko aseman pihan ja puiston täydeltä. Vanha makasiini on täynnä Parolan asema bloggaaja Katjan herkullisia aarteita ja siellä juuri käyneenä voin kertoa, että kuola jo valui suupielistäni kun sinne kurkkasin. 

Tässä vielä muutama kiireellä nappaamani kuva viime vuoden rompetorista malliksi, jotta näette miten ihana tunnelma siellä jo silloin olikaan. Ainoa asia joka itseäni tuolla kismitti oli se, etten ehtinyt oman myyntipöytäni ääreltä juuri ostelemaan ja kaikki aarteet menivät minulta lähes täysin ohi. Kateellisena vain katselin ihmisten kantavan hymyssä suin ostelemiaan ihanuuksia mukanaan ja minä nuolin tällä kertaa näppejäni. Mutta niinhän se on, etten aina voi olla ostelemassa, kun välillä pitää myydäkin. 

I took more treasures to my booth at the upcoming Parolan aseman rompetori next month. This year it's going to be almost twice the size it was last year. Check the links in the upper text columns to see who you'll find with me in the station hall. The yard and the park will also be filled with people selling their treasures. I also included some pics from last year so you can see how good the events vibe is. I highly recommend you come and see it yourself this year.

torstai 23. toukokuuta 2019

Puutarhasohva jämälaudoista

Pitkin kevättä on ollut sellainen olo, että haluaisin kokeilla rakentaa itse sohvanrungon puutarhaan. Sellaisen joka sopisi yhteen pihan olemassaolevan kaluston kanssa. Googlettelin ja tutkin löytyisikö valmista ohjetta sohvaan, mutta tietysti visioni oli sen verran erilainen, ettei ihan sopivaa löytynyt, mutta soveltaahan minä osaan ja niin siis päätin nytkin tehdä.

Kaivelin eilen aamupäivällä varastoistani siskoni raksalta saamani sekä omasta aidankorjausprojektista jääneet laudat ja aloin tuumailla. Armas aviomieheni oli minulle jo muutamaa päivää aiemmin sirkkelöinyt isoja kakkos-kuutosia keskeltä halki, tehden niistä vähän keveämpiä kakkos-kolmosia. Mittailin ja mallailin minkä kokoista niistä saisi ja aloin sahata sopivia tehdäkseni sohvan rungon.

Ruuvailin rungon osat toisiinsa jämäköillä 60x140mm ruuveilla, jotta varmasti tulisi kestävä eikä pelkoa ruuvien pettämisestä olisi. Kun olin saanut valmiiksi tuon itse istuinosan, eli laverin, piti miettiä tarkkaan miten soveltaisin siihen selkänojan mukaan. Tässä vaiheessa ei siis ollut mitään ohjetta mistä ammentaa, kun sellaista ei ollut löytynyt. Päätin sitten kokeilla kiinnittää selkänojan tukipuun käsinojiin ja ruuvata päälilaudat siihen. 

Mutta sitten piti vielä keksiä miten ne ottavat tuen tuosta alhaalta, ettei kävisi niin, että kun siihen nojaa romahtaa koko viritys. Sahasin siis päälilaudat tuosta yhtymäkohdastaan jiiriin ja pistin ne kiinni toisiinsa takaapäin. Näin kun selkänojaan nojaa, painaa se selkänojaa tiukemmin vasten istuinosaa eikä pelkoa lautojen irtoamisesta (ainakaan teoriassa) pitäisi olla. 

Sohva valmistui juuri ennen ensimmäistä ukkoskuuroa ja kerkesin sitä vähän jo testailla, eikä tukevuudessa tuntunut olevan minkäänlaista vikaa. Oikein jämäkkä siitä tuli. Hioa se vielä vaan huolella pitää, koska tuosta pinnan raakalaudasta saa tuolleen vain tikkuja ahteriin, mutta nyt kun se on aivan läpimärkä saa sitä vielä tovin kuivatella ennen kun niihin hommiin pääsee.

Mietin myös, että maalaisiko sen vai käsittelisikö jollain vai antaisiko olla vain tuolleen ja harmaantua ajan saatossa. Sitä ehdin tässä vielä pohtia, sillä hommahan on vasta puolivälissä, pehmusteetkin pitää vielä tuohon saada tehtyä. 

Tähän mennessä rahaa kulunut projektiin noin kymmenen euron verran kun piti käydä tuohon ruuvit ostelemassa.  Katsotaan kuinka paljon pehmukkeiden valmistus tuota tuosta vielä nostaa, kangaskaupoille kun pitää ensin lähteä.

Ja ohjetta odottaville tiedoksi, testailen ensin tuon selkänojaviritykseni toimivuuden kunnolla käytännössä ensin, ennen kun alan tämän tarkemmin teitä vielä neuvomaan, ettei tule sitten sanomista jos olenkin tehnyt jonkin karmean virhearvioinnin tätä rakennellessani, eli palataan tähän sitten myöhemmin. :D

Wanted to make a garden sofa out of scrap wood. Didn't find any instructions on how to build one I had in mind so I figured it out myself. The result looks and feels just as I imagined. Now I just need to make the padding's and pillows to it to make it complete.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Kirppislöydöstä hyödyllinen harrastus

Löysin kirpputorilta vitosella vanhan kasviston. Siitä oli joku poistanut kaikki kerätyt kasvit, mutta kasvikortit ja ohjeet olivat vielä tallella. Siinä sitä käsissä pyöritellessäni mietin, että olisipa hauskaa kerätä se jälleen täyteen, tosin ei ehkä ihan samoilla kasveilla eikä samoista paikoista, mistä edellinen omistaja oli ne kerännyt. Nimikorteissa luki monta ihan outoa kasvinimeä ja luulenpa, että moni noista 60-luvun lajeista on jo kadonnut tai vähintäänkin uhanalaisia. 

Mietin, että voisin kerätä sen täyteen kasveista puutarhassani. Sillai vähän kerrallaan ja ajan kanssa, ettei mene heti ylisuorittamiseksi vaan pysyisi kivana pikku harrastuksena jonka ääreen palata aina kun sopivia kasveja kerättäväksi on kukkimassa tai muuten vaan hienona.

Saisin samalla sitten listan kaikesta mitä pihallamme kasvaa ja on kasvanut, ettei tarvitse aina omaan muistiin luottaa. Aloitinkin jo heti ja katkaisin upeasti kukkivasta tuomesta hienon oksan jonka laitoin perinteisesti paksun kirjan väliin kuivumaan. Nyt pitää vain käydä ostamassa isoja paperiarkkeja ja askarrella uusia kasvikortteja, jotta saa tämän uuden harrastuksen etenemään. 

I found this old plant collecting file from a fleamarket. It didn't have any of the plants left, but the cards and other instructions were still there. I thought I might fill it up again, but only with plants I can find from my own garden. I started right away and put a nice branch from our blooming European bird cherry between a thick book to dry. It shall be the first of many plants to put there.

torstai 16. toukokuuta 2019

Pieni hyllytuunaus osa II

Jos meinaa tehdä vanahnoloisen hyllykön, pitää siihen tietysti tehdä myös vanhanoloinen hyllyjen säätösysteemi. Minusta nämä tällaiset lovetut tukipuut ovat kaikista hienoimmat ja siksi sellaiset piti tähän hyllyprojektiin myös saada. 

Lovien sahaileminen rimoihin olikin tarkkaa puuhaa, sillä ne on saatava joka kulmassa millilleen tasan, etteivät hyllyt sitten lonksu tuossa. En ole ihan varma onnistuinko aivan millilleen, mutta tarpeeksi lähelle meni kyllä ja rimat sopivat paikoilleen kuin nakutettu.

Ja sitten olisi ensimmäinen myyntihyllykkö nikkaroitu valmiiksi. Aika hyvä muodonmuutos alkuperäisestä vai mitä? Mutta jotain tuosta vielä puuttuu, nimittäin väri. Eihän sitä voi nyt tuolleen jättää, kahta eri puunsävyä sekaisin.

Väriksi valikoin sinne Parolan asema-aulaan sopivaa antiikinvihreää ja maaliksi tietysti pellavaöljymaalia. Se onkin seuraavaksi projektina kunhan hyllykkö ensin hiotaan kevyesti. Kuvia täysin valmiista luvassa siis vasta vähän lähempänä tapahtumaa, kun kaksi pellavaöljymaalikerrosta ovat ensin kuivahtaneet.

Adding the proper vintage style shelf holders makes the unit look and feel like it was really an old piece of furniture. Now it just needs a good coat or two of proper linen oil paint on it to finish it up. And as you know that paint dries slowly, so it will take a while until I get to show this to you fully finished, but be patient, it will be worth the wait.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Pieni hyllytuunaus osa I

Tarvitsin pari keveää hyllykköä myyntipöytääni Parolan aseman rompetorille ja joulumarkkinoille esillepanoa varten. Ajattelin ensin rakenta ne kokonaan itse, mutta kun niin keveää materiaalia oli kovin vaikea löytää, päätin tuunata sellaiset jostain valmiimmasta kalusteesta. Etsiskelin netin osto- ja myyntipalstoilta sopivia jotka olisivat aitoa puuta, mutta keveät ja melko pian löysinkin juuri sellaiset. Kuvassa yllä hylly alkuperäisessä asussaan ja tästä olisi nyt tarkoitus loihtia hieman paremmin vanhaan tyyliin sopiva, jota on helppo kuljetella ja pitää sitten markkinoilla pöydän tai senkin päällä.

Ensinnä riipaisin siitä irti nuo pampulajalat ja yläkoristeen, niitä ei tulevassa tyylissä tarvita. Sitten kavensin päälilevyn sivujen kanssa sopivaksi ja askartelin yläosaan pienen lipan. Ja koskapa vähän pihi olen ja laiska juoksemaan lautakaupoille, askartelin tuon palasista jotka hyllyistä leikkelin, vaikkei niissä mitta ihan osunutkaan. Tässä tyylissä saa näkyä reilusti askartelun jäljet, koska tuohon päälle on tulossa vielä...

Listat. Kunnon listat kruunaavat tyylin kyllä aina niin mainiosti kalusteissa. Leveämmät ylös ja vähän kapeammat lipan alareunaan niin johan alkoi hyllykkö näyttää entistä olomuotoaan tyylikkäämmältä. Ja niin kuin kuvasta näkyy, niin eihän tuo pieni jatkopala tuosta pistä silmään enää lainkaan.

Ja vot! Se on nyt jo ihan eri hyllyn näköinen kun alkujaan, mutta muutokset eivät vielä jää tähän. Nyt otan hetken huilitauon ja jatkan huomenna. Pysykää kuulolla siellä, sillä pian näette miten tuo tuosta muuttuu vielä tästäkin prameammaksi.

I need two very light and easy to move shelves to use in the upcomin Parolan aseman rompetori and christmas fair later. I found two used wooden book cases from an online auction and got an idea to change them enough to look more suitable for my style. Here's how far I've gotten now, but there's still more to come tomorrow, so stay tuned.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Hyvin palvellut viritys

Vuonna 2014 sain idean romustelemastani peltitynnyristä hiiligrillin telineenä ja se on toiminut niin hyvin, että sellaisena se on ollut ihan näihin päiviin asti. Itse grilli on välillä uusittu kertaalleen, sillä olemme lähes mestareita syksyisin "unohtamaan" sen pihalle ja ensimmäisten lumisateiden jälkeen se onkin yleensä hautautunut jonnekin josta löytynyt vasta keväällä. Nyt on pikkuhiljaa alkanut tuo itse tynnyrikin näyttää siltä, että kevyt hionta ja uusiksi maalaus voisi olla paikallaan.

Sitä ennen on kuitenkin jo pidetty yhdet grillajaiset. Pitihän se testailla, että miten toimii vietettyään jälleen yhden talven lumihangessa ja säiden armoilla. Ja oikein hyvinhän se toimii edelleen joten käytössä pysyy tämä viritys vielä. 

Vannoutuneena hiiligrillaajana tämä on ollut ihan loistokas ratkaisu. Grilli pysyy paikoillaan ilman mitään kiinnityksiä ja on tuosta helppo ottaa tyhjennettäväksi tai putsattavaksi. Korkeuskin on mitä mainion pidemmille ihmisille ja kompakti ulkomuoto sulautuu mukavasti puutarhan muuhun tyyliin eikä särje silmiä liiallisella grillimäisyydellään. 

Nyt vaan puts, plank ja uusi maali pintaan ja taas voidaan grillailla tyyliin sopivasti.

Back in 2014 I found this old barrel and had an idea to use it as a stand for our coal grill. It has worked out so well we've been using it ever since. The only problem we have is that we often forget this in the yard for winter and it hasn't done any good for it. So this year I need to sand the barrel and paint it over to make it look all shiny and new again. But meanwhile, we enjoy making good food with style that fits our garden.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Keittiörakkautta

Keittiöni toiselta puoleltaan näyttää nykyisin tältä. Olen monesti sitä siunaillut, että kuinka hyvin me tämän aikanaan suunnittelimme, kun emme suunnitelleet oikeastaan laisinkaan, vaan lätkimme vaan asiat paikoilleen. Pistimme hellan siihen, missä oli aikoinaan pesuallas ja pesualtaan  aiemman hellan paikan viereen. Jääkaappi toiselle sivulle ja paikkaan muodostui se näppärä kolmio, joka on ruoanlaittopuuhissa osoittautunut oikein toimivaksi. 

Hirveästi tekisi mieli vielä saareketta, mutta tuohon ei sellaista saa järkevästi mahtumaan vaikka kuinka yrittäisi. Tilaa on molempien tasojen välillä juuri sen verran vähän, että se on paljon toimivampi ja tilavampi noin. Rintamamiestalojen pieniä huoneita ei ole suunniteltu sellaisiksi että niihin saisi ihan kaiken sen mitä haluaisi, mutta aika lähelle olen päässyt kuitenkin. Tämä on huone johon on aina ihana tulla. Sen valoisuus ja tyyli tekee minut joka päivä onnelliseksi. Se on keittiörakkautta se.

My kitchen from the other side. I just love the brightness and style of this space. It makes me so happy every day.

torstai 9. toukokuuta 2019

Rompetta rompetorille osa I

Ja rompetorista puheen ollen, täällä on nyt alettu vimmaisesti koluta nurkkia ja varastoja sinne säilötystä romppeesta jota tuon myyntiin sinne Parolan aseman rompetorille ensi kuun kahdeksas päivä. Tänne olikin kertynyt taas oikein maukas kattaus kaikkea kivaa ja vanhaa joka käynyt itselle ylimääräiseksi tilanpuutteen tai sisustuksen muuttumisen vuoksi. Tässä siitä tosin vain pieni osa, ne jotka olin laittanut sivuun valmiiksi tänne sisälle. Vielä olisi kaksi vinttiä ja yksi autotalli pengottava myytävistä, mutta niistä sitten lisää myöhemmin.

Mä uskon vakaasti siihen, että hyviä kirppislöytöjä tekee jatkossakin sillä, ettei itse ole ahneena romujensa kanssa, joten olenkin ruuvannut hinnat semmoisiksi, ettei kenelläkään pitäisi lompakossa niiden kovasti tuntua. Kunnon kierrätyshenkeä on se että tavara liikkuu, eikä nurkissa makaa, sanon ma.

Kunnon rompetori henkeen en ota varauksia näistä etukäteen. Hintoja voi tiedustella toki ja muutakin kysyä, mutta tavarat kaupataan niille jotka rompepäivänä apajille ensinnä ehtivät. 

EDIT: Kuvan ruokailukalusto ja kattovalaisin ja pöydän takana näkyvät tavarat EIVÄT ole kaupan. Ne ovat osa keittiötäni ja toimivat vain rompetorikamojen esillepanopaikkana kuvausta varten. :-)

This is just a fraction of the vintage stuff I'm bringing for sate at the upcoming Parolan aseman rompetori. I still have two attics and a garage to sort out, but here you can see the style of items I have for sale. 

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Lusikoita, lusikoita!

Sain vihdoin uunista tuoreita itse tekemiäni lusikoita ja olen niistä ihan superinnoissani. Lasitettuina niistä tuli heittämällä kauniimpia kuin ikinä kuvittelinkaan! Niiden muoto ja se miltä ne kädessä tuntuvat on jotain mitä jaksan ihastella aina vaan. Näistä ei voi muuta kun tulla hyvä fiilis.

Tämä ylempien kuvien pieni kauha on mitä mainioin pikku skuuppa kaikenlaisten ryynien ja muiden kauhomiseen ja alempien kuvien lusikka juuri sopiva vaikka suuhun pantavaksi, että eivät ole vain nättejä koristeita vaan ihka oikeita käyttöesineitä jokapäiväistä eloa sulostuttamaan.

Saan näitä pienen erän valmiiksi myyntiin myös Parolan aseman rompetorille 8. päivä ensi kuuta, joten jos käsintehdyt keramiikka-lusikat kiinnostelevat niin tervetuloa ostoksille sinne. Minut myyntipöytineni löytää asema-aulan sisältä kahvilan kupeesta, monen muun ihanan myyjän muassa.

Got my first batch of hand made pottery spoons of the kiln the other day and I'm in love! They came out even better I ever imagined. So smooth and lovely and as easy to use as they are to the eye.

I will be selling these among with my other pottery and fleamarket finds at Parolan aseman rompetori on June 8th. Come and see me, you'll find me inside the station hall next to the cafeteria.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Ruokapöydän valtaaja

Tämä ei ole mikään keittiökone vaikka se meillä keittiössä juuri nyt onkin ja valtaa ruokapöydän suurimmaksi osaksi itselleen. Se on ihan järjettömän painava vehje, enkä saa sitä yksin siirrettyä tuosta yhtään mihinkään, mikä on ihan hyväkin, koska silloin kun sillä hommia tehdään, on ihan suotavaa, että se pysyy hyvin paikoillaan. 

Tämä on siis savimankeli, joka on käyttökooltaan niin suuri, etten saa sitä järkevästi mahdutettua juuri nyt minnekään muualle, joten silloin kun savihimmia teen, niin se tönöttää juuri tuossa (ja muina aikoina varastossa). Siinä sillä on hyvä mankeloida koska tila on siihen juuri passeli eikä itse kone ole muun kun mahdollisen ruokailun tiellä, mutta se ei tässä taloudessa ole niin iso juttu.

Mutta eikös ole aika viehättävän näköinen vekotin tämä? Vaikka on ihan uusi on sen muotokielessä ja värityksessä jotain ihanasti vanhaa ja se sopii tyyliltään sisustukseen täällä melko mainiosti. Vielä kun keksisin sille käyttöpaikan tuolta työhuoneestani, ettei sen tarvitsisi tässä olla niin hyvä niin, mutta nyt mennään näin aina kun savipaja on pystyssä.

This quite interesting gadget on our dining table is actually a clay mangle. I use it whenever I'm making pottery and there's no other place (at the moment) in this house to work it but on the dining table. But who cares of tha, just look how cute the thing is. It has just enough vintage vibe to make it look old, even tho it's brand spanking new.

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Asenne ja lookki kohdillaan

Tässä hektisessä maailmassa kaiken arjen suorittamisen ja paineiden keskellä minua on aina viehättänyt enemmän ajan säästön sijaan tuhlata sitä oikein kunnolla. Jos en ole törsäämässä sitä kaikenmoisiin sisustusjuttuihin pistelen sitä surutta menemään itseäni kiinnostavien asioiden parissa. 

Yksi niistä on ehdottomasti ruoanlaitto, viihdyn tosi hyvin keittiössäni ja rakastan tehdä aterioita oikein pitkän kaavan mukaan, kermaa, voita ja rakkautta säästelemättä. Mikään ei voita tunnetta kun kattaa perheelle ja läheisille oikein kunnollista ajan kanssa valmistettua ruokaa. Ja se on kuulkaas samalla mitä parhainta stressinpoistolääkettä kun saa hääriä keittiössä lämpimien patojen äärellä.

Siitäpä syystä olen katsonut elokuvan Julie & Julia oikein monta kertaa, koska ra-kas-tan sitä miten siinä ruoanlaittoon suhtaudutaan. Toisaalla se syömistä ja ruokaa rakastava kokki, joka haluaa oppia kaiken ranskalaisesta ruoasta ja toisaalla se työhönsä kyllästynyt bloggaaja joka haluaa kokeilla läpi keittokirjan kaikki 524 reseptiä, ja yhdistävänä tekijänä näillä kahdella eri aikakautta elävällä sankarittarella on intohimo ruoanlaittoon ja ruokaan. 

Elokuvan tunnelma on niin mukaansatempaava ja siitä saa sen käsityksen, että kirjan avulla kuka tahansa oppii laittamaan ranskalaista ruokaa. Suhtauduin tähän aikani melko skeptisesti, mutta uskaltauduin nyt vihdoin hankkimaan itselleni tuon  kirjan, mistä koko elokuva kertoo: Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Ja kuinka ollakaan, jo luettuani siitä pelkän esipuheen olin jo nauraen vaihtanut mielipiteeni, tämän kirjan avulla minä tosiaan voisin oppia laittamaan ranskalaista ruokaa! Tuota aikaavievää ja kaikkien arvostamaa alkuperäistä ranskalaista ruokaa!

Olen nyt intohimoisesti lukenut kirjan ohjeita ja reseptejä pari päivää, kuulen mielessäni Julia Childin kantavan äänen (tai no, tässä tapauksessa enemmän sen Meryl Streepin esittämän Julian äänen). Olen inventoinut keittiövälineeni, kattilat, pannut, vuoat, lastat, kauhat ja muut. Tarkistanut että minulla on siivilöitä, raastimia ja kulhoja ja astioita. Olen öljynyt leikkuulaudat ja teroittanut veitset ja luulen, että alan pian olla valmis kokeilemaan ensimmäistä reseptiä joksi olen valinnut tietysti lihaliemen keittämisen. Sitä varten täytyy vaan ensin lähteä kiertämään alueen lihatiskit ja toivoa että sopivia luita ja muita perkeitä löytyy, eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. 

Mutta sitä ennen vilkaisu keittiööni, eikös näytä jo ihan ranskalaiselta keittiöltä tämä? Puuttuu vaan kuparipannut ja kattilat telineissään tuolta ja oikein iso huhmar. Telineitä ei vaan mahdu ja kupariastioita tai sitä isoa huhmaretta en omista, mutta muuten on tuolla lookki kyllä ranskalaisen ruoan valmistukseen melko lailla kohdillaan. Että ei tässä muuta kun Bon Appétit ystävät! ( lausutaan sillä Meryl Streepin Julia Cild-äänellä).

I've always loved slow cooking and after watching the film Julie & Julia (about ten times) I finally got myself a copy of Julia Child's book : Mastering The Art Of French Cooking (Finnish edition). I haven't actually done anything yet but a little reading and an inventory of my kitchen tools, but I have found a confidence in me that this IS indeed going to be possible and as easy than it is in the movie. 

And doesn't my kitchen already look like it's meant for french cooking? I think it does!