lauantai 23. maaliskuuta 2019

Lippuarvonta Kevätmessuille

Tässä kun neuletyöt valmistuu ja savihommelit kuivuu niin onkin hyvin aikaa pistää pystyyn pieni lippuarvonta ensi kuun alun Kevätmessuille, Helsingin Messukeskukseen. Itse odotan jo kovin taas tuota tapahtumaa, josta olen jo useampana vuonna tullut kotiin sekä mieli, että ostoskassit täynnä kesäinspiraatiota ja kasveja. Tänä vuonna aion panostaa ruukkuistutuksiin ja tuolla on aina ollut ihan valtaisat markkinat kaikenmoisia kukkasipuleita, joita nyt aion mennä metsästämään oikein urakalla. 

Homma toimii tuttuun tapaan niin, että kilpailuun osallistut kommentoimalla tämän postauksen alle. Jätä jonkinmoinen yhteystietosi (esim. s-postiosoite) tai hyvä nimimerkki (ja muista seurtata tätä blogia kun arvonta päättyy) kommenttiin, jotta minun on helpompi saada sinuun yhteys mahdollisen voiton osuessa kohdallesi.

Lippuja messuille on jaossa kaksi kappaletta ja ne arvotaan erikseen kahdelle onnekkaalle. Arvonta aika on lauantaihin 30.3. iltaan klo 24 asti, jonka jälkeen arpakone pyörähtää ja voittajat arvotaan.

If you live in Finland and want to win a ticket to the upcoming Spring Fair take part in my giveaway of two tickets. You can participate by leaving a comment below. Remember to add your contact info to the comment, or pay attention to this blog on march 31th.. The giveaway ends on march 30th. at 24:00. 

torstai 21. maaliskuuta 2019

Tuotekehittelyä

Mikään ei ole viime päivinä ollut kyllä niin kivaa kun saven kanssa leikkiminen pitkästä aikaa. Olen mietiskellyt jo tovin mallia sopivaan saippuakuppiin ja siihen idea tuli, mistäkäs muusta kun omasta tarpeesta. Loikoilin raukeana eräs ilta kylvyssä, kun siinä ammeen reunaa tuijotellessani tiesin yht'äkkiä ihan tarkkaan millaisen saippuakupin tarvitsisin. Siinä piti olla kiva muoto, jalat ja pieni viemäröinti, eli sellainen joka voi olla juuri ammeen reunalla ja jota ei pienet suihkuvedet haittaa. 

Tuumasta toimeen, hyvä kun edes tukan kuivaksi sain kun olin jo kaivanut saviämpärit esille ja testailin eri muotoja ja eihän siinä kauaakaan mennyt, kun ensimäinen prototyyppi oli valmis. Tein niitä oitis sitten varastoon jo vähän enemmänkin, että saan niitä myyntiin myös kippo- ja kuppokauppaani. Vielä ovat tosin ihan raakavaiheessa, eli tovin saatte odotella, että ensin kuivuvat ja sitten käyvät raakapoltossa ja lasituksessa, mutta muutaman viikon päästä on jo ensimmäinen satsi valmiina sitten.

Eikä tässä vielä kaikki, tähän samaan inspiraatioon keksin vielä pari muutakin uutuutta keramikkavalikoimiini, mutta niistä lisää tuonnempana, nyt painelen viimeistelemään nämä söpöläiset jotta saan ne asetella kuivumaan rauhassa loppuun.

Got an inspiration to make a pottery soap dish that can be used next to a shower. It has a cute form, small legs and a drainage so that the soap stays dry. Still in raw clay form here, just waiting to dry and get to the kiln.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Pois kuleksimasta

Olin katsellut näitä laatikoita nettikirppiksellä jo tovin ja ihmetellyt kun ei kellekään tunu kelpaavan. Vanhat valmiiksi hiotut kaupan tiskin puulaatikot himottivat mieltäni, mutten keksinyt sitten yhtään mitään mihin ne tarvitsisin, niin en sitten tehnyt elettäkään ostaakseni. Siinä siten viikkojen vieriessä aina välistä niitä kävin kurkkimassa kunnes eräänä päivänä en vain enää pystynyt niitä mielestäni heittämään. Niinpä ajelin ne ostelemaan ja siinä matkalla sainkin pienen ajatuksen poikasen siitä, mitä näistä voisikaan tehdä. Työhuoneen pöydän alle tarvitsisin sellaisen kunnon lokerikon työkaluille ja muille ja näistä voisi saada siihen melko sopivan. Ajatus jätetään vielä kuitenkin hautumaan vähäksi aikaa, jos vaikka mieleen (tai vastaan) tulee sitä ennen vielä jotain muuta. Se on kuitenkin hyvä, että nyt isnpiksen iskiessä materiaalia on jo valmiina.

I got these vintage general shop drawers even though I'm not quite sure what to do with them yet. I'm sure in time I will figure it out and be happy I didn't pass this great deal to get them.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Välineillä on väliä

Tässä kevättalven neuloosissa, kun tarvitsin eri kokoisia neulepuikkoja tuskastuin siihen, että ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän rumia silmiini. Olen nimittäin hyvin, hyvin tarkka väreistä kotisohvallani ja neulominen rumilla sinipäisillä puikoilla alkoi pian särkeä silmieni lisäksi tosi lujaa myös mieltäni. Tiesin että olemassa on hurmaaviakin neulepuikkoja, bambuisia ja muita puisia ja päätin, että sellaisia täytyy lähteä ostelemaan, mutta sitten törmäsin ongelmaan; pitkät puikot ovat menneet tyystin pois muodista ja siten kadonneet myös suuren osan kauppojen valikoimista! Nykyään neulotaan mieluiten pyöröpuikoilla ja pitkät puikot ovat niin out kun olla ja voi. Joka kaupassa oli tarjolla pääasiassa vain ei oota.

Siinä sitten eräässä ihanassa neulekahvilassa asiaa ääneen tuskailtuani kysyi vieno ääni neuletyön takaa minkä kokoisia bambupuikkoja etsiskelen ja kertoi, että hänellä on niitä useita erilaisia kotona joutilaana ja voisi ne minulle sieltä tuoda ja antaa. Ja tosiaan muutama päivä tästä sain häneltä ison nipun kauniita bambuisia neulepuikkoja! Että iso kiitos sinne Lentävään lapaseen vielä tätäkin kautta!

Ja sitten päivä tästä niin eräs ystävä toi vielä kätköistään kolme paria lisää ja metallisiin vaihtamalla teki puikkokokoelmastani täydellisen. Nyt on joka kokoa lähteä neulomaan melkein minkälaista lankaa vain. Ja heti kun kokeilin noilla bambuisilla neulomista ihastuin vielä enemmän sillä sen lisäksi etteivät todellakaan särje silmiäni ne tuntuvat käsiinkin niin paljon miellyttävimmiltä kun edeltäjänsä, mutta paras on silti ehkä se ääni mikä niillä neuloessa tulee, se pehmeä puupuikkojen hankaus toisiaan vasten on suorastaan hypnoottisen ihanaa.

As I'm in to knitting right now, I wanted to find some pretty knitting needles but they were sold out ages ago everywhere I went. Luckily I got some as gifts from a friend and a lovely lady at Lentävä lapanen knitting cafe. And now I'm even more in to knitting since it's so much more fun with the hypnotical soft sound the bamboo needles make while knitting.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Rennosti vitriinissä

Sohvalla sairastaessa oli aikaa katsella ympärilleen olohuoneessa ja miettiä mitä kaikkea kivaa siellä on ja mitä kaikkea sinne on vuosien aikana tehty. Yksi suosikkini tilassa on ehdottomasti tämä vitriini, johon en muuten vieläkään ole saanut aikaiseksi laittaa tuota toisen oven uupuvaa lasia. Se ei sinänsä ole haitannut, koska nyt sinne on ollut näppärämpi työntää tavaraa, mikä milloinkin on sinne pitänyt saada. Sen johdosta, että sinne on välillä vain survottu ajan mittaan asioita muualta sinne on muotoutunut varsin rento tyyli ja kokonaisuus. Sulassa sovussa ovat nätisti niin asetellut aarteet kun joululahjaksi saatu kuoharipullo ja kynttilänjalat sun muut. 

Joskus uneksin tekeväni tuohon alaosaan puuttuvien laatikoiden tilalle uudet, mutta tässä vuosien saatossa olen tottunut katsomaan sitä ilman ja ruvennut tykkäämään siitä tuollaisenaan. Ilman toista lasiovea sitä on myös helpompi käyttää ja kuvata, lasi kun tuppaa heijasteleman ja peilaamaan muita asioita. Että oikeastaan se, että se ei ole täydellinen tekeekin siitä minulle ihan täydellisen juuri noin.

The glass cabinet in my living room is looking lovely and relaxed  cause we've just been putting things in it without thinking too much of styling. At one point I really wanted to make drawers to the missing spaces in the bottom and fix the missing glass from the other door, but now I quite like it just as it is and feel that too much fixing might take something away from it's appeal.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Mielen virkistykseksi

Maattuani ties monennettako päivää sohvan pohjalla suuren nenäliinavuoren vieressä ja katsottuani joka päivä telkkarista kaikki sisustus- ja puutarhaohjelmat (useimmat jopa kahteen kertaan) iski sellainen kyllästys kaikkeen, että asialle oli pakko tehdä jotain. Sen sijaan että olisin vain lämmittänyt nopeasti kaupan kanasopan muovipakkauksessaan päätin, että katan sen nyt nätisti ja laitan itselleni oikein kunnon hemmottelulounaan, kaikille aisteille (niille mitkä vielä toimivat). Jotain iloa tähän sairastamiseen oli saatava kaiken nujuisuuden keskellä.

Kanasopat kauniiseen kulhoon, eilinen pannukakun loppu koriin, kamomillatee hunajoineen ja sokereineen kauniisen lasiin ja inkivääri koristeeksi mukaan. 

Ja niin siinä kuulkaa kävi, että mieli tuosta piristyi melkoisen paljon. Jopa niin paljon, että sain tehtyä paljon muutakin tänään kun vain makoiltua siellä sohvan uumenissa. Vaikka flunssa ei olekaan vielä hellittänyt on sen madalluttava vaikutus mielialaani huimasti parantunut.

 I've been sick on the couch for a couple of days now. Just lying there watching every house decor and garden show on tv with a pile of used tissues growing next to me. Today I got SO bored I realised I HAVE to do something to make me feel happy, even though the flu is still going on strong. So instead of just warming up the store bought chicken soup in it's plastic container in the microwave I got a cool old tray and set up my lunch there nicely, and thanks to that I started feeling a little better. There can be beauty in life even with a sinus infection.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Kesä tuli kylpyhuoneeseen

Kun ruokakaupassa hypistelin tätä kahden ja puolen euron kultaimarretta ja mietin, että missä ihmeessä saisin sen kotonani viihtymään sain valtavan inspiraation kokeilla sitä kylpyhuoneeseen. Olin jo pitkään miettinyt siellä istuessani, että sopisiko sen nurkaan joku kasvi amppelissa ja tämän heräteostoksen myötä pääsin sitä vihdoin kokeilemaan. Huone on ikkunan ansiosta tosi valoisa ja kosteudesta pitävä kasvi varmasti nauttisi olostaan tuossa suihkun vierellä. 

Kätköissäni oli sille jo valmiiksi ruukku, johon viritin altakastelumekanismin toisesta ruukusta ja juuttinarua olin juuri ostanut pari kerää tällaisia tilanteita varten. Siitä vaan sitten mittailin, että mikä olisi hyvä korkeus amppelille ja solmin sen tämän männä kesänä julkaisemani ohjeeni mukaan (sillä erotuksella, että tein tämän neljästä naruparista).

Ja siellä se on nyt pari päivää roikkunut ja näyttänyt silmiini oikein kivalta. Kaikista mahtavinta on myös ehkä tuo juutin ominaistuoksu, joka tulee hyvin esille aina kun narut vähän kastuvat. Pidän siitä juuri nyt tosi paljon, sillä se tuo heti ajatuksiin lämpimät kelit ja kesän. Ja siltähän tuolla nyt vähän tämän amppelin myötä alkoi näyttääkin; kesältä.

Now that the grocery shops are full of houseplant offers it's not hard to shop them almost every time you go there. I got this phlebodium aureum thinking it might like to live in our bathroom. So I got it home and made it a simple jute plant hanger and it certainly looks good now. P.s. Don't you just love the smell of a slightly damp jute? I really do, reminds me of summer so much.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Kevätjarruja

Maaliskuu on minulle aina siitä hassua aikaa, että mieli olisi jo pidemmällä keväässä kun säätila ulkona antaa myöten. Sitä edesauttaa tietenkin vielä se, että televisiossa pyörivät jo puutarha- ja kesäaiheiset ohjelmat ja somessa päivitellään paljon kukkasia. Ajatuksissa on kaikenmoiset pihanlaitto-ideat ja unelmissa miten kaikki on sitten niin ihanaa ja ilmatkin suosivat. 

Jottei tämä kaikki saisi mieltä matalaksi, kun mitään ei voi vielä puutarhassa tehdä muuta kun viskoa lisää hiekkaa sinne tänne jäisten kulkuväylien päälle, niin olen ruukannut ottaa aina tähän vuodenaikaan aikaa ihan vaan itselle ja tehdä jotain mikä saa ajatukset pois keväästä vielä muutamaksi viikoksi. Ehdoton lempparini mihin tahansa masennukseen on kierros kirppareilla. Jo se, että pääsee kiertelemään ja katselemaan myytäviä on minulle hyvin terapeuttista, en yleensä edes ostele välttämättä mitään. Eilettäin kiersin viisi lähialueen kirppistä, joista neljästä tulin ihan tyhjin käsin, mutta viidennestä oli han pakko ostaa tämä viehkeä vanha talonpoikainen astia, en vain voinut vastustaa tuota muotoa ja kulunutta puupintaa. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus on minulle vähän mysteeri (ellei ole sellainen yrttien hakkaamiseen tarkoitettu alusta), mutta tiedän että sillä tulee olemaan paljon käyttöä taloudessamme tarjoilu- ja esillepanoastiana, niin nätti se on.

Toinen ihanasti kevättalveen sopiva harrastus on juuri nyt ollut neulominen. Jo kaksi valmista villapaitaa tehtyäni en vieläkään ole saanut siitä kyllikseni vaan langat kolmanteen on jo hankittu.  Hyvä ja rentouttavan tuottelias neuloosi pitää mielenkiintoni visusti vielä sisätiloissa hyvän tovin.

Waiting for the spring to come can be very stressful when it's still freezing outside and there's still at least a month and a half before I can start any projects in the garden. And it doesn't help at all that the garden shows have started on tv, it just makes me feel so frustrated. Luckily I have hobbies that help ease that pain of waiting. I love to go to fleamarkets, not only to make finds but to just relax my mind. Sometimes I can go to several fleamarkets and leave with nothing and still be very happy that I went. Like the other day, I went to five, came out with nothing from four of them but found that cute antique wood bowl from the fifth.
The other thing that eases my pain of waiting for the spring is knitting. Especially knitting sweaters. I've already made two and got some yarn to make a third one too. Sheer bliss!

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kesämatto keittiössä

Silloin kun ostelee pääasiassa kirppiksiltä ja netin osto- ja myyntipalstoilta pitää toimia silloin kun kohdalle osuu. Tämä kesämatto kun putkahti eteeni, ei se kysellyt, että onko sesonki nyt päällä, vaan ilmoitti vain, että osta nyt jos tällaisen haluat kesäksi kotiisi. Ja niin minä sitten ostin. 

Olin tällaista jo vähän kytistellyt männä kesänä, mutten raaskinut vielä ostaa ja ihan hyvä niin, koska pienen odottelun jälkeen oli hinta vähän käytettynä lähes mitätön verrattuna alkuperäiseen. Nyt sovittelen sitä täällä eri huoneisiin, että mihin se parhaiten sopii. Ensinnä tietty keittiöön, jonne se näyttää istuvan yllättävänkin hyvin. Seuraavaksi kokeilen sitä varmasti myös olohuoneeseen ja ehkä myös makkariin, mutta loikoilkoon nyt vielä hetken tuossa keittiössä, missä saan ihastella sen kesää henkivää olomuotoa jo nyt.

When buying mostly second hand I need to make quick decisions or the product might get sold under my eyes. So if a perfect summer rug comes up, I need to know right away I want it even if it's still full on winter here in Finland and the summer seems just a distant dream in the horizon.
Luckily I made up my mind fast and now have a little summer vibe on my kitchen floor. 

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Kitaranurkka

Ja  sitä pikkusenkkiä oli heti ensimmäisen maalikerroksen kuivuttua sovitettava lapsen huoneen kitaranurkkaan ja sinnehän se sujahti niin kuin hansikas käteen. Nyt on nurkka siisti, kun kaikenmoiset plektrat, johdot, säröt, jalkatelineet ynnä muut harrastukseen kuuluvat saivat omat paikkansa senkin sisältä. Kitaroille, joita mystisesti tulee koko ajan vain lisää, on omat paikkansa seinällä. Tilaa on vielä parille, jos nuo perheen miehet päättävät, että näillä ei vielä pärjää. 

Itse tykkään tästä nyt kovin, on kiva kun ne mahtuivat tuohon noin hyvin, eikä koko huonetta tarvinnut enää käyttää niiden säilytykseen (kitarat pitää sailyttää tuettuina). Nurkka on valoisa ja avara ja erittäin helppo käyttää. Nuo näpsät kitaratelineet eivät paljoa alan liikkeessä maksaneet ja pitävät nyt skebat suorina ja turvassa silloin kun niillä ei  rämpytellä riffejä.

The guitar corner of my sons room looks like this with the new cupboard in it. We really like the outcome, it's tight fit but still quite light and airy. There's even space for another guitar if they start to suddenly multiply again.

torstai 28. helmikuuta 2019

Just mitä etsinkin

Lapsen huoneen sisustusprojekti on ollut hetkisen ihan seisahtuneena sopivien materiaalien puutteesta johtuen, mutta nyt vihdoin tärppäsi. Löytyi ihan kokonainen ja valmis kaluste, joka huoneen yhteen nurkkaan ja tarkoitukseen sopii. Olin mielessäni jo luopunut toivosta, että valmiina siihen mitään löytäisin kunnes tämä vanha peilipöytä ilman sitä peiliä tuli eräällä kirppiksellä vastaan täydellisine mittoineen. Tälle tulee pesti huoneen kitaranurkkaukseen, jossa se saa säilyttää sisällään kaikkea siihen harrastukseen liittyvää. Ensin siitä pitää vaan karsia tuo liiallinen romanttisuus, valkoinen väri ja vihreät kuviot kannesta, mutta muuten se on ihan oivallinen muotoineen ja vetimineen. Maalaushommiin siis.

Found this cute vintage cupboard to my sons room from a fleamarket. It's perfect for the guitar corner we've been planning there. Just need to change the color to something more fitting to the rooms scheme.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Viidakko työpöydällä

Työpöydälle työhuoneessa on kerääntynyt viime päivinä jo pienen pieni viidakko huonekasveja. Olen hamstrannut niitä hirveässä himossa lähes jokaisella kauppareissulla, kun sopivia vastaan on tullut. Se on ollutkin varsin helppoa nyt kun sesonki on kuumimillaan ja hinnat tosi edullisia. Monet ruokakaupatkin myyvät viherkasveja usein useamman kappaleen könttähintaan eivätkä isommatkaan lajit ole hinnalla pilattuja nekään. Tämä etualan suuri mikälie traakkipuu (tai sen sukuinen) kustansi Tokmnnilla huimat 19,90 enkä tietenkään voinut sitä vastustaa. Se sopiikin oikein hyvin tuonne työhuoneen isolle pöydälle antamaan vähän näkösuojaa ikkunan eteen.

Tekee muuten tosi paljon tähän huoneeseen tuo vihreys, tunnelma on ihan erilainen kun se oli ilman, paljon viihtyisämpi ja raikkaampi nyt. Ja nyt kun noita on tuossa noin paljon, huomaan että keskityn niiden hoitoonkin ihan eri lailla kun jos niitä olisi siinä vain yksi. Yksikään ei ole liian märkä tai liian kuiva ja saniastakin olen muistanut sumutella ihan joka päivä.

There's a small jungle on my working table. I've been hoarding plants there since the season is on and the prices a re really reasonable right now. 
I really like the vibe they give to the room now, it's so much more relaxed and fresh, a real treat to be working in.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Kirppiksiä ja kissanpentuja

Kävin viikonlopulla piipahtamassa ystävien kanssa kirppis- ja kissanpentuturneella Hämeenlinnassa. Nämä tällaiset retket aloitetaan aina, lähes poikkeuksetta tästä paikasta; Suomen kasarmin aarteet. Se on pitänyt omassa suosikki-kirppislistassani ykköspaikkaa jo monen vuoden ajan, eikä suotta, tästä maailmankaikkeuden sekatavarakaupasta kun voi löytää ihan mitä vaan, eikä sieltä tälläkään kertaa tyhjin käsin lähdetty.

Olin jo etukäteen saanut vinkin tästä viehkeästä vanhasta pikku-emalivalaisimesta, jonka arvelin sopivan kasvivalaisimeksi viherkasvikokoelmalleni. Vinkki osoittautuikin osuvaksi ja valaisin lähti mukaani kotiin kunnostetavaksi. Pienellä puunauksella, ylimääräisten osien poistolla ja uusilla sähköillä tästä tulee aivan täydellinen valaisin tarpeisiini.

Ja sitten kun oltiin kirppistelty tarpeeksi lähdettiinkin nunnaamaan kisanpentuja ja niitähän kuulkaa riitti. Talossa oli syntynyt kaksi pentuetta parin viikon välein ja suloisia, sinisilmäisiä pieniä karvapalleroita oli yhteensä kaksitoista! Niitä oli ihan joka puolella, toiset päiväunisia ja toiset leikkisiä ja toiset muuten vaan uteliaita vieraista naamoista. Kavereillani nousi kissakuume välittömästi huippulukemiin, mutta itse onnistuin olemaan noiden keskellä varsin tyynesti, olenhan enemmän koiraihminen kumminkin, asia josta talon ainoa sen lajin edustaja olikin varsin mielissään rapsuteltuani häntä huolellisesti joka puolelta aina kun tilaisuus tuli. (Toim. huom. olen aivan älyttömän hyvä rapsuttelija, minulla on juuri sopivat pienet rapsuttelukynnet ja opin äkkiä kaikkien koirien parhaat paikat rapsutteluun. En ole tainnut vielä sellaista koiraa koskaan kohdatakaan joka ei olisi näitä asioita minussa arvostanut.)

Visiitillä nautittiin myös maailman parhaat itse tehdyt laskiaspullakahvit ja lopuksi piipahdettiin talon emännän omalla pienellä kellarikirppikselläkin. Hän oli lähdössä seuraavana päivänä myymään isoon tapahtumaan ja saimme tsekata kuorman rauhassa ennen sitä. Se on aina parasta kun pääsee raakkaamaan aarteita tuollai rauhassa ilman ihmisryysistä ympärillä. Jokainen teki tuolta hyviä löytöjä, joista minulle mieluisin oli vanha ja romuluinen hieno lihaveitsi, jonka esittelen teille jossain vaiheessa myöhemmin, ansaitsee nimittäin ihan oman postauksensa se.

Kaiken kaikkiaan aivan älyttömän kiva päivä, josta jäi niin hyvä fiilis, että se tuntuu näin vielä maanantainakin.

Went to visit Hämeenlinna's fleamarket scene with my friends last friday. We started of my favourite one; Suomen kasarmin aarteet, a place that never leaves me cold. We also visited a friends house that had two litters and 12 sweet little kittens. Talking about some serious purring furball therapy.

perjantai 22. helmikuuta 2019

Sisustukseenkin sointuva

Tässä kasvien istuttelun lomassa olen myös neulonut aika paljon, harrastus joka on nyt viime vuosina alkanut taas enemmän ja enemmän kiehtoa. Pääasiassa olen tehnyt kaikemoisia pipoja ja huovutettuja juttuja, mutta tänä talvena alkoi mieli tehdä kokeilla myös jotain vähän isompaa, kuten villapaitaa. 

Neuloin ensin oikein ohjeen mukaan yhden, josta tuli löysällä käsialallani ihan valtaisan suuri ja sitten päätin olevani jo niin hyvä neulomisessa (hih), että osaisin soveltaa ohjetta ja tehdä toisen, sopivamman. No, eihän sekään nyt ihan ensimmäisellä yrittämällä täysin maaliin osunut, mutta toisellapa osui tarpeeksi lähelle ja siitä syntyi tämä rento tiilenpunainen villapaita.

Minulla on erittäin omaperäinen tyyli tehdä oikea ja nurja silmukka. Se on peruja ihan lapsuudestani asti, en vain koskaan älynnyt miten silmukat oikeaoppisesti tehdään ja väkertelin kaikenlaisia omiani kunnes onnistuin ja jostain syystä tekniikkani toimii ja oikea silmukka on oikea ja nurja nurja vaikka kiepauttelenkin lankaa vähän ekstraa ja poimin silmukat eri puolelta kun normaalisti. Tästä johtuen käsialani neuleissa on hurjan hauskan kiharaista (ja neulomiseni hurjan hauskan liikkuvaista) ja näyttää kauempaa vähän kuin joltain erikoisneuleelta, tästä syystä en sitten ikinä halunnut enää niitä silmukoita uudestaan oikeaoppisesti opetella vaan nakuttelen tyytyväisenä menemään tällä omalla tavallani. 


Ja parastahan tässä tyylissäni on se, ettei se ole niin tarkkaa, poolokaulus voi olla ommeltu paitaan väärinpäin ja vähän löysempiä silmukoita siellä täällä olla, mutta kuka niitä edes katsoo, kun lopputulos on kuitenkin ihan huikea itse itselleni tekemä villapaita! Ja tästä innostuneena kävin jo ostelemassa langat seuraavaankin, puikot kilkkuen kevättä kohti siis.


I'm so proud of myself cause I've knitted myself a sweater. The first (well actually second, the first one came out way too large) I've made ever. 
I am so pleased with this one I already bought some new yarn to make another one too.

torstai 21. helmikuuta 2019

Enemmän on enemmän

Himo uusiin huonekasveihin vain voimistui voimistumistaan, niin paljon, että oli sitten ihan pakko mennä kukkakaupoille hankkimaan niitä lisää. Keksin nimittäin, että sillähän se onnistumisprosentti kasvaa, kun on enemmän kasveja. Muutaman kasvin kanssa menetykset tuntuvat kovemmilta, kun jos niitä on jo valmiiksi paljon.

Keskustelin samalla huonekasveja harrastavan ystävän kanssa, joka lohdutti minua, että kuolee niitä alan harrastajiltakin välillä. En siis välttämättä ole niin tumpelo kasvinhoitaja kun olen antanut itseni ymmärtää. Päätin silti pitää järjen päässä ja ostelin vain noita helpoimpia, jotta se onnistumisprosentti pysyy heti alusta hyvänä, eikä pettymykset pääse pilaamaan iloani, ainakaan ihan heti. Mukaani lähti peikolehteä, viirivehkaa, yksi saniainen ja tuo nyt kovassa huudossa oleva aarnipeikonlehti (menninkäisenlehtenä myös tunnettu).

Ostin samalla reissulla myös hyvää multaa ja tarkoitus olisi näiden uusien ruukuttamisen jälkeen ryhtyä mullanvaihtopuuhiin myös jo olemassaoleville huonekasveille, jotkut kun niistä ovat (rassukat) istuskelleet samoissa mullissa jo muutamankin vuoden. Uudet kasvit taas pääsevät asumaan erittäin erinomaiseen paikkaan työhuoneen itään antavalle ikkunalle. En ole siinä vielä kasveja juuri pidellytkään ja nyt olisi tarkoitus testailla miltä huone tuntuu niiden lisäämisen jälkeen. Jotenkin on sellainen fiilis, että tämä ei voi mennä metsään nyt. 

I went and got some new houseplants thinking more is more. If I have plenty of plants in my house I won't get so depressed if some of them decide to die, I'll still have plenty.  But I still stuck to the easiest ones to care for, so that the odds of them surviving here (in my care) are the biggest possible.