Onni on ystävä joka osaa

Kun itsellä on siinä peukalo keskellä kämmentä, että saisin siemenistä mitään kasvatettua on hyvä, että omaan sellaisen ystävän, jolta tuo homma luonnistuu. Nyt on kasvihuoneessa kesäkelejä odottelemassa aimo lasti kaikenlaista ihanaa, jotka hän on minulle äärimmäisessä ystävällisyydessään kasvatellut. Oi onnea! 

On auringonkukkaa kolmea eri lajia, tsinnioita, kehäkukkaa, silkkiunikkoa, aitoelämänlankaa ja pari tomaattia ja yhtä kukkasta jonka nimeä en millään muista, mutta onneksi tiedän minkä näköinen siitä tulee (ja onneksi kaikki taimet on merkattu!).

Nyt en malttaisi odottaa, että pääsen nämä täältä kasvihuoneen suojista pihalle istuttamaan, kiirekin alkaa jo osalla olla päästä tilavampiin asuntoihin pikkuruukuistansa. Mutta vielä on luvattu niin kylmiä öitä, että odotellaan nyt viikonlopun yli ainakin ja sitten jos alkaisi se kesä sieltä tulla niin ettei näitä kaikkia tarvitsisi enää ruukuista toisiin siirrellä vaan saisin suoraan omille paikoilleen jo osan laittaa.

 

A lovely friend of mine grew me some summer flowers and tomatoes to put in my garden. How wonderful to have a friend like that!

Myrskyjen kaatamat maljakossa

Pomin pihalta talteen sateen ja tuulen taivuttelemia tulppaaneja sisälle maljakkoon, sillä on kivampi katsella niitä tässä kun mennä ulos palelemaan kukkapenkkien äärelle. Tämä on jo toinen satsi täällä sisällä näitä kukinnan jo loppupäässä olevia, kun tykästyin ihan hirveästi noihin niiden taiteellisiin muotoihin maljakossa.

Ne on niin hilpeitä tuossa eri suuntiin  kurkotellessaan ja samalla myös hirmuisen kauniita. Selkeästi nämä vähän erikoisemman muotoiset tai väriset eivät kestä näitä meidän alkukesän sääoloja, vaan heittäytyvät kyljelleen kukkapenkissä heti kun ilmat viilenevät ja tuulet vihmovat. Syyttelin aiemmin koiria, sillä näitä taipuneita oli vain yhdessä kukkapenkissä, mutta nyt on jokaisessa osa lepoasennossa, joten eiköhän se säiden vika ole nyt sitten. Onneksi siellä on seassa myös niitä perus-darwineita, jotka tönöttävät pystyssä vaikka kuinka sataa ja myrskyää, niin ei ihan kaikkialla kasva tulppaanit maata pitkin  meillä.

Ja nyt kun ulkona en viihdy juuri lainkaan niin on kivaa kun saa sisällä silti nautiskella maljakossa tulppaaniloistostaan, vaikkakin nyt sitten tällai vähän taipuneiden yksilöiden muodossa.

Almost all of my special tulips have bent down during the last days of colder weather and wind. So I've picked them up and put inside in a vase to enjoy the colors and forms since it's too cold even for me to be outside voluntarily.

Niinku reissuun lähös

Näyttää niin hauskalta tuo uusi vanha ompelunukkeni kirppikseltä osteltu kolttu päällään ja ruskeaan laukkuun pakattu matkalaukku jalkansa juurella. Ihan kun olisi jonnekin reissuun lähdössä tuosta ja vaan kyytiä odottelisi.

Pääsin heti testaamaan Irmelin tositoimissa, kun löysin kirpparilta tämän herttaisen tunikamekon, mutta siinä oli vaan mielestäni maailman rumin poolomainen löysä kaulus, joka ei imarrellut minua yhtään. Eipä sitten muuta kun vanha kaulus irti ja siitä leikaten muotokaistaleet tähän uuteen, joka oli niin helppo homma nyt kun kaavat sai tehtyä tässä nuken päällä, eikä tarvinnut yhtään arvailla tai korjailla vaan kaikki meni kerrasta maaliin.

Sen lisäksi että kirppistunika näyttää nyt just siltä miltä pitää tuli tuosta onnistumisesta ihan hirveä himo ommella jotain lisää, kun nyt on tällainen kiva apulainen tuolla työhuoneessa. Siis jos hän nyt pysyy paikoillaan tuossa, eikä liftaa ensi yönä jonkun onnikan kyytiin... Hih.

I enjoy so much of my new sewing companion. I got this cool plaid tunic from a fleamarket and it was so easy to fix it's ugly big waterfall-like collar to this more open and better suiting one. 

I also love how the doll now looks like it's going somewhere, with the sewing machine case by it's side. Hope it still stays here though and doesn't catch the next bus out of town, can't imagine living without it anymore... :D

Säiden suosiessa

Olen ollut ihan hirveän tyytyväinen näihin alkukesän säihin, kun ei ole juuri tarvinnut vielä kukkapenkkejä kastella letkulla ja kaikkialla kasvaa kohisten. Kasvihuoneen ympärillä olevissa ruukuissakin alkaa jo eloa näkyä melkein kaikissa. Tuomet ovat jo kukkineet ja syreenit juuri aloittamassa, on piisannut ihanaa tuoksua tässä pihassa joka ilta.

Kukkapenkissä on ihana tulppaaniloisto siitäkin huolimatta, että joku (en mitenkään syytä perheen koiria...) on käynyt vähän romeltamassa siellä ja osa on laonnut ihan ennen aikojaan. Sieltä ne kuitenkin kukkivat vaan, vaikka varret on ihan miten sattuu ja lehdetkin sikin sokin.

En enää yhtään muista mitä lajeja tuolla penkissä on, enkä edes sitä mitä istutin viime syksynä ja mitä sitä edellisenä, mutta yhtä kaikki aivan ihastuttava on tuo värimaailma tuolla nyt. Laitan myös ensi syksynä taas uuden satsin tänne sekaan, sillä ihan selvästi talvi syö sieltä osan pois. Mutta hyvin näkee näistä mitkä on kestäneet ja siitä kannattaa siis syksyllä hamstrata lisää. Minulla on hyvä systeemi, kun voin näistä kuvista katsoa ja verrata myytäviin sipuleihin, että mitä kannattaa ostella, niin ei tarvitse edes yrittää muistaa, että minkä nimisiä nuo on.

Portinpielen tuomi on varistellut kaikki terälehtensä niin, että välistä näytti kun olisi lunta satanut. Kasvihuoneen nurkalla kukkaruukutkin ovat saaneet osansa. Isossa puuruukussa ruukussa ei ihan  kasva kaikea sitä mitä siihen istutin, mutta ei se haittaa, kaksi tulpaania ja pari jonkun pikkuliljan pelkkää vartta on ihan ok, kun muissa ruukuissa on senkin edestä. Kaivelen nuo surkimukset tuolta muualle sitten, kun ovat kukkineet ja pistän tilalle jotain vähän näyttävämpää, mikä onkin ihana tekosyy painella taas kukkakaupoille.

The weathers have been perfect for this little garden lately. Not too hot and enough rain from the sky, I'm loving it. Everything is growing and the tulips are blooming. I couldn't be happier.

Pikkupöydän uusi kansi

Tarvitsin takapihalle kahden isomman puutarhatuolin kaveriksi pöydän, mutta minulla ei ollut kun yksi vanha Ikean rimpula, joka oli justiinsa vähän liian siro ja kaiken lisäksi siitä oli ikävästi taipuneet nuo kansilaudat, niin ettei sen päällä juur mikään pysynyt suorassa. Onnekkaasti olin ottanut yhden ystävän roskakuormasta männä kesänä talteen ison puutarhapöydän kannen ja nyt muistin sen, kun tuli idea vaihtaa tuohon pikkurimpulaan vähän vahvemmat kansilaudat.

Joten ei muuta kun saha kouraan, iso kansi palasiksi ja uutta askartelemaan tuohon pikkupöydän jalkaan.

Eikä siinä sitten kauaa ottanut, kun uusi kansi oli paikoillaan ja sahattu muotoonsa. Vähän piti ensin vaan suunnitella, että miten nuo laudat istuisivat kivoiten ja millainen koko ja muoto olisi paras isojen käsinojallisten tuolien kaverina. Päädyin vähän pitkulaiseen muotoon ja koskapa laudat riittivät just eikä melkein niin, että kulmista lähti viisteet pois, oli lookki sillä selvä sitten.

Ja nyt on pöytä just sopiva pari nojatuoleille, ei liian iso eikä liian siro vaan just passeli. Parhautta myös se, että tuo kulahtaneisuus pöytälaudoissa on ihan samaa sävyä kun tuoleissakin, niin sopii aivan täydellisen hyvin yhteen nämä nyt. Ei tarvitse kun kantaa ne takapihalle ja laittaa se toinenkin tuoli esille pöydän toiselle puolen niin saan tästä hyvän kahvittelukaluston sinne.

Had this very shabby little Ikea table that was just too little and the top boards had bent. I also had  a large table top that I had salvaged from a friends skip load and combining the two together made a perfect little table for my robust garden chairs. 

Toukokuiset kirppissaaliit

Viime viikkojen kirppislöydöt näyttävät varsin söpöiltä kuvattuna kaikki yhdessä puutarhapöydän päällä. Ei ole suuren suuri saalis, mutta ei sen aina tarvitsekaan olla, pääasia on, että on taas tehnyt itselleen mieluisia löytöjä.

Ruudullinen tyynynpäällinen sopii täydellisesti puutarhatuolin tyynylle ja noita perinteisiä emalikulhoja olen keräillyt jo tovin keittiööni. Tykkään näistä vanhoista enemmän kun niistä uustuotannoista, sillä kevyesti patinoituneempina ovat silmiini nätimmät, eikä niitä tarvitse niin huolella varoa käytössä sitten kun kolhuttomia uusia. 

Kivan korallin bongasi kirppiksellä ensin ystäväni, joka heti kiikutti sen minulle ja tottahan se kelpasi. Kolmen ja puolen euron hinta oli vahva houkutin ja tämä oli sen verran hyvän kokoinen, että arvasin heti että se näyttää varmasti kivalta olohuoneen lasivitriinissä isomman kaverina.

Patinoitunut puinen parsinsieni oli myös pakko ostaa, kun sellaisen olin kuvitellut jo omistavani, mutta männä talvena sitä tarvitessani en sitä sitten mistään enää löytänytkään. Nyt on uusi, jonka laitoin sellaiseen talteen, että varmasti löydän sitten kun taas parsiminen tulee ajankohtaiseksi.

My recent fleamarket finds. Not that many, but all in good use already and that's what's important, not the actual buying stuff.

Sovitusnukke sopivammaksi

Löysin vihdoin itselleni täydellisen vanhan sovitusnuken pitkällisten etsintöjen jälkeen. Olen tällaista jo tovin metsästellyt apulaiseksi ompeluhommissa, mutta aina ne on nenän edstä menneet ne sopivan kokoiset, jos on tullut vastaan laisinkaan. Olin jo päätynyt sellaiseen perus-singerin-vihreään malliin, kunnes tämä ruskea yksilö iski silmiini torissa ja voi sitä riemua kuulkaas sitten, kun sen sieltä itselleni sain ostettua.

Mitatkin sattuivat tosi lähelle oikeaan omieni kanssa, vaikka tämä ihan hurjan isolta kokonumeronsa puolesta vaikuttaakin. Taisi vaan entivanhaan olla vähän erit nuo kokonumerot nykyaikoihin verrattuna. Joku on myös jossain kohti piirrellyt tähän nuo apuviivat mustalla tussilla, mutta sekös ei haittaa sekään, auttavat ompeluhommissa ja sopivat ihan hyvin nuken lookkiinkin.

Tässä oli kiinni maailman rumin moderni jalka, joka ei varmasti ollut lähelläkään sitä mitä alkuperäisen pitäisi olla. Vaihtoon se piti heti saada, mutta en vain yhtään tiennyt millainen tähän malliin alunperin kuuluu. Eikä sellaisia pelkkiä jalkoja edes missään varmaan ollut, joten tilalle piti keksiä jotain muuta  sopivaa ja sellainenhan syntyi sitten puisesta pystynaulakosta tuunaamalla. Mielestäni lopputulos on just niin nätti, että menee varmasti ihan alkuperäisestä, vaikken yhtään tiedäkään millainen se on ollut.

Kaikkein hauskinta on, että naulakon runko sujahti nuken sisään juuri ongelmia aiheuttamatta ja se pyörii siinä ihan niin kuin tällaisessa kai kuuluukin. Korkeutta ei tietty voi säätää, mutta sepäs ei minua yhtään haittaa, sillä laitoin sen valmiiksi just itselleni passeliin korkeuteen enkä usko, että muita korkeuksia edes tarviisin. 

Nuken saa myös helposti nostettua irti jalastaan, jos joskus tulee tarve se johonkin pienempään tilaan tunkea, mutta koskapa on niin viehkeä tuollai myös sisustuselementtinä sitä tuskin ihan heti tarvitsee piiloon tästä työnnellä.

Kuten kuvasta näkyy tuo kaupan mukana tullut jalka on ihan hirveän ruma ja tyylitön tällaiseen vanhaan kaunottareen ja irrotinkin sen heti pois siitä kun nuken kotiin kannoin. Pystynaulakko taas löytyi torista parin päivän päästä ja kympin hinta sekä naulakon jo vähän taipunut runko ja katkenneet hattutelineet edesauttoivat päätöstä sen rikkomisesta lopullisesti sovitusnuken uudeksi jalaksi. 

Ja sitten illalla kun sain tämän valmiiksi tuli lapsoseni kylään ja kysyin häneltä mikä olisi tälle hyvä nimi? Joku vanhanaikainen ja söpö piti saada niin hän tokaisi, että: "Irmeli". Että nyt on sitten Irmeli niminen sovitusnukke minulla työhuoneessa kaverina.

Got this old dressmakers dummy, but it had the most ugliest stand ever. So I got an old coat rack and made a prettier stand of that. Looks so good nobody will know the difference I think.

Kuin osa kasvihuonetta

Kerkesin sopivasti maalaamaan aidan vielä hyvän sään aikana ja napata pari kuvaakin siitä juuri ennen kun ilmat menivät sateisen harmaiksi. Mitään kovin hienoa stailausta en sinne aikaan kerennyt saada, mitä nyt nostin pönttögrillin ja penkin vähän niin kuin malliksi sinne, että tämmöisetkin täällä voisivat olla.

Se on hauska tuo aita nyt kun se on samanvärinen kun kasvihuoneen ulkoseinät, näyttää vähän siltä kun koko rakennus jatkuisi aidan verran sivulle. Vähän myös ehkä nipsaisi tilantunnusta pois tuo väri, mutta koskapa se on niin luonteva muuten tähän pihaan ei se pieni menetys haittaa. Parempi tasainen harmonia väreissä, kun pieni lisä tilantunnussa.

Illankähmässä, kun valot sytytellään tulee pihaan nyt niin kivan intiimi tunnelma aidan tällä puolen. On kauhean hauskaa mennä istuksimaan tuonne nurkkaan penkille ja katsella pihaa sieltä puolen. Tuntuu niin kokonaan taas uudelta ja erilaiselta koko piha tämän aidanpätkän ansiosta. 

Kasvihuonekin erottuu niin paljon paremmin edukseen, kun tila sen vierellä on nyt tasainen ja  rauhallinen. Vielä kun nuo pensaat siitä vehreytyvät täyteen kukoistukseensa tulee tästä varmasti niin kiva ja luonteva nurkkaus, ettei kukaan edes huomaa kuinka keskeneräinen se vielä sen tolpan osalta on. Se laitetaan sitten kun keretään, nyt on niin paljon kaikkea mukavampaakin tekemistä, että millään ei vielä jouda.

The fence is now painted with the same color as the greenhouse. It makes it look a little like it's a part of the greenhouse now and I really don't mind that. I just love the feel of intimacy it gives to our yard, especially in the evenings when it's dark and all the twinkle lights are on.

Puutarhapöydästä laatikkopöytä

Männä kesänä osteltu sorvattujalkainen puutarhapöytä oli pyörinyt koko talven ympäri pihaa odotellen sitä hetkeä, kun saisin aikaiseksi sille jotain tehdä ja nyt se vihdoin koitti. Olin saanut ajatuksen sen pienentämisestä sopivammaksi kasvihuoneeseen jo viime suven puolella, mutta jostain syystä se jäi silloin vielä tekemättä. Liekö ollut liian kuuma tai kiire tai jotain.

Mutta nyt oli aika viedä projekti loppuun. Olen haaveillut sellaisesta kapeasta sivupöydästä kasvihuoneeseen ja näistä jaloista tulee just sopiva. Siihen kanneksi olin ajatellut jotain ihan muuta, mutta kun hokasin tuon vanhan puulaatikon sopivan mitoiltaan aika täydellisesti, oli sitä pakko päästä heti testaamaan. Kannen voi sitten aina vaihtaa jos tämä ei hyvältä näytäkään.

Tässä oli nuo jalat niin tiukasti ruostuneet kiinni, ettei pultteja saanut edes CRC:llä liottamalla auki kun toiselta puolelta, joten katkottiin sitten vaan jalustan sivupuut sopiviksi. (Tässä kohtaa vielä pakko mainita, että näitä pöytiä saa kaupasta uusia, ei siis ole mikään antiikkipöytä tämä, jos siellä jollakulla alkoi hirvittää.)

Vanha iso kansi laitettiin talteen, jos sitä joskus johonkin tarviaa ja uusi jalusta ruuvailtiin nätisti kasaan ja laatikko päälle.

Ja siitä tuli vallan hauska pieni sivupöytänen! Sopii loistavasti kasvihuoneen tyyliin tuollainen laatikkokansi ja todella rouheaksi patinoituneet pinnat vain kruunaavat kokonaisuuden. Iloitsen myös siitä, että nyt nuo jalat ovat talvilta suojassa tuolla, tuo kovapuupinta kun tykkäisi olla ennemmin öljyttynä ulkona ja minä taas tykkään enämpi tuosta harmaudesta just nyt. 

I had this pretty big table trying to fit in our little garden when I got an idea to turn it into a small table and put it in to the greenhouse. So perfect, I wish I had done this already last year when I purchased the table.

Siellä on aita

Tänään sain aidan rakenneltua loppuun hyvissä ajoin vaikka jouduinkin sen eilen rakennetun vielä kertaalleen purkamaan, kun päätin lyhentää niitä lautoja ja leikata myös yläosat vinoon samalla. Nyt on sormet täynnä tikkuja ja pieniä haavoja, mutta en voisi olla tyytyväisempi. Onni on yhtä iso kun noilla päivää paistattelevilla koirilla, vaikkakin ihan eri syystä, nämä kun ovat pääosin tänään vain laiskotelleet sillisilmineen tuolla.

Laitoin malliksi tuonne nuo kalusteet markkeeraamaan tilantuntua, sitä kun ei kameran linssin läpi samanlai huomaa kun luonnossa. Näyttää varsin tilavalta vaikka tila ei ole kasvanut kun reilut 60cm, sen kesäkeittiön syvyyden verran. Aita myös näyttää hurjan isolta, vaikka se on paljon matalampi kun se kesäkeittiö korkeimmalta kohdaltaan oli. Mutta olen hurjan innoissani tuosta tilasta nyt, tuntuu kun olisi ihan uusi maailma tuossa.

Parhautta on myös kuinka siistiltä nyt näyttää kasvihuoneen ikkunoiden läpi kuvatessa. Ei tarvitse enää miettiä miten kuvaa, niin ettei se vino hökötys liikaa näy, kun nyt näkyy sen sijaan vain nätti suora aita. 

Aamusta päätin aidan väriksi saman kun kasvihuoneen seinissä. Se oli lopulta helppo päätös kun tajusin, että kaikki meidän pihan poikki kulkevat aidat ja portit on juuri sillä sävyllä maalatut. Pysyy tyyli yhtenäisenä, kun tämäkin sillä samalla sitten maalataan. 

Ja nyt olen niin innoissani tästä, ettei lainkaan edes haittaa nuo sivusta sojottavat laudanpätkät (en tehnytkään niin pitkälle kun aluksi suunnittelin) ja maata vasten tuettu tolppa tuolla. Ne kerkiää korjailla sitten, kun tämä on ensin maalattu ja pääsen kunnolla fiilistelemään miltä tässä näyttää. 

The fence is up and I couldn't be happier. Now I just need to paint it to properly see how this turned out. I believe it will be so much better than I ever imagined, cause it looks so perfect already.

Sekamelskasta suojaisaksi

Tänään koitti aika heittää hyvästit tälle rytöläjälle tässä kasvihuoneen nurkalla nimittäin vanhalle  kesäkeittiöllemme. Olen ollut siihen jo niin lopen kyllästynyt tuossa maisemaa pilaamassa ja aivan paloin innosta päästä sitä siitä pois purkamaan.

Keittiön takana kasvoi ennen varsin tuuheat lännenheisiangervot, mutta muutama paahteisen kuiva  kesä ja pihan sorainen maa tekivät suurimmasta osasta selvää ja maisema kuivien oksien lävitse ei ollut kumpaankaan suuntaan kovin mairitteleva. Itselle tällai sisustus- ja pihakuvia julkaisevana on tärkeää, etten kuvaile naapurien pihoja tai autoja ja kuten näkyy, tässä kohti sitä on vähän hankala ollut viime aikoina välttää, takana kun kulkee vielä kaiken lisäksi tiekin. Omakin parkkis tuossa takana on ja piskuinen kasvihuone ei ihan aina piilota edes sitä omaa autoa, kun sen niin vinoon tuppaan tuonne taakse ajamaan. Koita siinä sitten kuvia ottaa, kun taustalla on vaikka ja mitä, mikä ei saisi näkyä.

Mutta siihen tulee nyt muutos ja se alkoi siitä kun otettiin ruuvikone kouraan ja purettiin vanha keittiöhärpäke palasiksi, mikä ei ollutkaan sitten edes kovin iso homma, vaikka etukäteen niin kuvittelin. Tuo oli nimittäin jo melkoisen laho ja hajosi puoliksi jo ihan itsestään, että hyvä homma oli se purkaa pois nyt kokonaan.

Talteen siitä otettiin katto ja kaikki muu puu mikä lahoa ei ollut itseensä saanut, sillä tällai tekevänä ihmisenä sitä aina tarvitsee kaikenlaista ja on hyvä olla materiaaleja jemmassa inspiraatioita varten (kierrättämisestä nyt puhumattakaan).

Ja sitten olikin hetken aika aution näköistä kasvihuoneen nurkalla, mutta suunnitelma näköesteaidasta oli jo valmiina niin, että ei siinä tarvinnut kun käydä tuumasta toimeen. Tässä vaiheessa apulaiseni vaan otti ja häipyi ja jäin yksin hommiin, mutta en antanut sen haitata, sillä kytö oli mielessä niin kova nähdä jotain valmiina, että aloin rakennella aidan runkoa itsekseni, vaikkei tukitolpalle ollut vielä edes kuoppaa kaivettuna. Pistin sen vaan hollille maata vasten lautojen varaan ja toisesta päästä aita on kiinni kasvihuoneen seinässä. Sen tolpan ehtii laittaa sitten myöhemmin kunnolla, nyt oli päästävä näkemään millainen aidasta tulisi.

Se tukitolppa tuli muuten näpsästi tuosta puretusta kesäkeittiöstä, niin pääsi heti hyödyntämän sen osia. Ja hetken päästä siellä olikin jo aidanrunko pystyssä ja yksi lauta mallaamassa mikä korkeus aidalle olisi paras. Koitin alunperin etsiä jotain valmista aitaelementtiä minkä tähän laittaisi, mutta minkään mitat tai lookki ei oikein natsannut ajatuksiini ja tulisi joka tapauksessa halvemmaksikin rakentaa sellainen itse, niin päädyin sitten ihan perus vajaakanttiseen kakskaks-sataseen.

Halusin ehdottomasti tehdä aidan limiladonnalla, eli tuollai aina yksi lauta päällä ja yksi alla sentin sivuistaan päällekkäin. Tällai tulee aivan läpinäkymätön ja hieno seinäke tähän ja saan taas yhden kivan sopen ja nurkan missä kuvata asioita ja oleskella ilman, että tuntuu kun tarjottimella olisi.

En kehdannut kovin myöhään ehtoolla enää metelöidä niin aita jäi vielä kesken, mutta hyvinhän tuosta jo näkee kuinka ihanan suojaisaksi piha tuosta kohden muuttuu. Mittoja pitää vielä säätää sillä ahneuksissani taisin tehdä tästä ihan liian korkean, kun vähempikin riittäisi. Tuli myös kesken kaiken ajatus viistää myös lautojen yläreunat hieman vinoon, jottei sadevesi niitä aivan heti lahota (alapuolethan sahailin vinoiksi jo).

Mutta voi auvoa miten kivaa onkaan kohta ottaa kuvia tästä kohtaa pihalta, kun ei tarvitse enää varoa sitä rumaa keittiönrotiskoa ja kaikkea sitä mitä sen takaa näkyi, tuli oikein reippaasti yksityisyyttä tähän kohtaan. Mieleen tuli heti myös ajatus laittaa tuohon kesäksi joku kylpypaikka, kun se vanha sinkkiammekin on, mutta se pitää vielä ensin testata, että pitääkö se vettä.

Ja täytyyhän tämä myös sitten maalata eikä väriä tietenkään ole vielä keksitty, että millä. Olisiko se tuo kasvihuoneen seinän väri, ikkunanpuitteen tiilenpunainen, sisäosien ruskea kuullote vai joku ihan muu? Aikkauhia kun riittää ajateltavaa siinäkin, mutta tehdäänpäs nyt ensin loppuun tämä rakentelu ja ajatellaan sitä väriä vasta sitten, on varmasti helpompi se keksiä, kun kokonaisuus on valmiimpi.

It was bye bye to our old worn down garden kitchen and hello to a privacy fence! It makes this corner of the yard whole new again and I can't wait to get this finished so I can start using that space. I still need to tweak that fence a little since it's way too high and decide a color to paint it with, but so far I'm loving this change it makes to our little garden.