torstai 17. lokakuuta 2019

Kukkakaupasta ja hellan ääreltä

Kun ulkona sataa kissoja ja koiria ja aamuisin tuntuu siltä, ettei aurinko edes nouse, pitää käydä toimiin vallitsevaa ankeutta vastaan ja tehdä jotain mistä tulee hyvä mieli. Puutarhanhoito toimii tässä hyvin, kun käy ostamassa pihalle jotain pientä nättiä syyskasvia, ei siellä näytä enää niin ankealta ja mieli vähän piristyy.

Toinen asia joka toimii näin syksyisin hyvän mielen tuojana on ruoanlaitto. Lämpimän hellan äärellä on niin kiva puuhastella ja vaivannäöstä palkintona tuleva herkkuruoka muuttaa pimeimmänkin päivän valoisammaksi. Viime aikojen ehdoton koko perheen lempparuokamme on ollut porsaan ulkofilepihvit uunijuureksilla ja maustevoilla ja ne syntyvät kutakuinkin seuraavasti:

Tarvikkeet (noin neljälle): 

  • Noin kilo porsaan ulkofilettä 
  • 50g voita (tai enemmän jos siltä tuntuu)
  • 1 kpl Reformi luomu kasvisliemikuutio

  • 500g punajuuria
  • 1 pienehkö lanttu
  • Pari palsternakkaa
  • 200g juuriselleriä
  • Kilo kiinteitä perunoita
  • Pari porkkanaa
  • 1 purjo

  • Suolaa, oliiviöljyä ja kuivattua timjamia ja jotain vihreää lautasen reunalle, esim. tuoretta pinaattia.


Ensin otetaan liha ja voi huoneenlämpöön lepäilemään ja siten kuoritaan ja pilkotaan juurekset. Niistä ekana uunivuokaan pääsevät punajuuret ja lantut. Oliiviöljyssä, suolassa ja timjamissa pyöriteltyinä ne ottavat parinkymmenen minuutin / puolen tunnin etumatkan noin 200 (tai kuumemmassa) asteisessa uunissa, kunnes muut juurekset ja purjo menevät perään, samanlai maustettuina ja toisiinsa sekoitettuina. Kypsymisaika riippuu vähän palasten koosta, joten se selviää vaan kokeilemalla, (noin tunti yhteensä yleensä).

Kun juurekset muhivat uunissa pilkotaan ulkofilee noin parin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja ne nuijitaan oikein huolella litteiksi ja paistellaan ihan vaan öljyssä omaan makuun sopiviksi pihveiksi. (Näihin ei laiteta mitään mausteita, ei edes suolaa, maustevoi hoitaa sitten sen puolen).

Jossain vaiheessa työn lomassa muussataan kasvisliemikuutio voihin ja jäähdytetään se jääkaapissa. Näin saadaan oikein kunnollisen mausteinen ja suolainen maustevoi josta laitetaan kunnon klimppi pihvin päälle sitten kun ruokaa otetaan lautaselle. 

Ja sitten vaan otetaan ja herkutellaan ja sen jälkeen maataan sohvilla vatsanahat vinkuen, mutta niin onnellisina, koska hyvä ruoka tekee todellakin paremman mielen.

The constant rain and gloomy days can make one feel a little down, but for me it helps if I do a little gardening and cooking.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Karvapäällysteiset sohvat

Meillä on aina sohvatyynyt rytyssä ja peitot sohvilla miten sattuu. Se ei johdu siitä, että me täällä tykättäisiin erityisesti pitää niitä juuri niin, ne vaan tuppaavat aina vaan olemaan juuri niin. Ja se miksi ne ovat aina miten sattuu johtuu noista meidän pienistä karvaisista sisustajista, varsinkin näin talviaikaan.

Kun ilmat ja vanhan talon lattiat viilenevät hakeutuvat pienet koirat sinne missä on lämmintä ja pehmeää ja sellaista on tietenkin olohuoneen lampaantaljoilla vuoratulla sohvilla. Siellä he pesivät ja mylläävät sohvista mieleisensä makuupaikat ja me ihmiset sitten istumme sinne minne mahdumme ja siirtelemme sohvatyynyt ja peitot tarpeen mukaan myös itsellemme sopiviksi. Kaksi pientä ja lämmintä karvakäärylettä sohvalla vieressä on tähän vuodenaikaan luksusta ja kaikki tuhisemme tuolla tyytyväisnä sulassa sovussa ja tyynyt rutussa.

Sohvannujuajista vain toinen suostui tänään kuvatuksi, toinen paineli tuhahtaen matkoihinsa kameran nähtyään, enkä viitsinyt häntä lähteä suotta poseerausharjoituksiin hakemaan kun tämä toinen hoiti homman niin mallikkaasti (taas) yksinkin. 

Our couches are always a mess during the cold season. Our two Chihuahuas love the warm sheepskin covered sofas and make nests on them arranging everything to fit their needs. We have gotten so used to this happening and don't even bother to arrange the cushions that much anymore. The furballs and their well being is more important to us than neat looking sofas.

torstai 10. lokakuuta 2019

Taas on aika tulien

Sen verran viileitä kelejä pidellyt viime päivinä, että oli aika jo ruveta vähän uuneja lämmittelemään säännöllisemmin. Joka syksy niitä aletaan aina silloin tällöin poltella ja säännölliseen kerta päivässä -rytmiin mennään sitten kun lämpötila ulkona on enimmäkseen alle kymmenen astetta. Kahdella takalla sillä rytmillä pysyy sekä takat, että tuo muuri mukavan lämpöisinä vuorokauden ympäri, vähän niin kuin lämmin sydän olisi talon keskellä.

Talon kahdesta tulisijasta tämä perinteinen pönttis on ehdottomasti suosikkini. Se on niin sympaattisen näköinen pätkä tuossa nurkassaan. Se muurattiin aikoinaan tuon mittaiseksi, jotta saatiin pidettyä hormissa ollut pellin paikka siinä missä se olikin ja se on juuri tuossa mihin pönttöuunin yläreuna ulottuu. 

Tällainen nykyaikainen pönttöuuni, vaikka näyttääkin viehkeästi vanhalta, on lämmittämisen suhteen paljon edistyksellisempi kuin edeltäjänsä. Tämä on suunniteltu siten, että sen eniten kuumenevat osat ovat lähempänä uunin takaosaa sivuilla, myös sen suojaetäisyydet ovat paljon pienemmät kuin oikeasti vanhalla. Tämän vierellä voikin siis pitää ihan hyvin asioita, kunhan ei tuohon luukkujen liki mitään laita silloin kun siellä tuli on. Tässä varaavassa takassa ei voi eikä tarvitse polttaa jatkuvia tulia, eikä meillä luukkuja ikinä avatakaan silloin kun siellä "praasu" päällä on. Nopsalla ja tehokkaalla kertapoltolla se varaa itseensä oikein mukavan annoksen lämpöä, jota sitten huokuu hiljalleen tuosta päivän mittaan.

Pöntön päällinen ei lämpiä oikeastaan lainkaan, joten sielläkin voi pitää kokoelmaa, melkein mitä tahansa nyt mieli tekee. Itse olen tykännyt pitää siellä vähän korkeampia asioita takan vähän matalahkoa profiilia nostamassa. Kesäisin siellä saattaa majailla joku huonekasvikin, mutta talviaikaan on tuossa ihan liian kuivaa millekään elävälle, joten tuollainen lääketieteen opetusmalli pääkallon osista on siihen erittäin passeli.

Mutta just nyt on kivointa kun saa taas tämän pikkupöntön lämmöstä nauttia.  Ehdottomasti syksyn parhaimpia asioita on se.

The best part of fall is when we start using this tin oven to heat the house. Nothing beats the warmth of a real fire. This is a new model of a vintage tin stove. This doesn't get too hot from the surface, so it's ok to keep things quite close to it. The top of the oven does not get any heat so it's a fun place to have a collection of decorative antiques.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Huonekaluja ja -projekteja kaupan

Laittelin just Tori.fihin myyntiin vähän itselle tarpeettomiksi käyneitä tuoleja ja kaappiprojekteja. Ajattelin vihjaista niistä myös täällä blogissa, josko siellä lukijakunnassa olisi joku joka olisi just jotain myymääni vailla. Tilaa pitää nyt isolla kädellä raivata näissä pienissä neliöissä, ja samalla kierrättää osa aarteista muita koteja sulostuttamaan. Myös kuvan kuusi wieniläistuolia ovat siellä kaupan. Myynnissä olevat tavarani löydät tästä linkistä. Käy vilkaisemassa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Lokakuun löytöjä

Joskus kun menee kirpputorille käy niin kuin olisi marketissa tekemässä ruokaostoksia, sitä poimii tavaroita kyytinsä ihan kun olisi varta vasten juuri niitä tullut hakemaan. Näin kävi viime viikolla kun piipahdin ihan nopeasti vaan parille torille Riihimäellä ohikulkumatkalla ollessani.

Mukaan tarttui muun muassa nämä pari vanhaa astiaa. Lasinen ihanne-purkki erityisesti kukkapuketeille maljakoksi, koska tuo korkeus näytti silmiini juuri täydelliseltä sellaisille ja sellaista ei taloudessani oikein sopivaa ollut entuudestaan ja kuparinen astia taas sopii ihan varmasti sammalpallon pidikkeeksi syksyn ja tulevan joulun koristuksiin. 

Pari korikassia kaikenlaiseen säilytykseen ja esilläpitoon ja tietty ihan käyttöön kassinakin. Isompi oikein merkkituote, jonka kolmen euron hinta sai ihan ääneen hihkaisemaan, että miten voi olla! Ihan ehjäkin vielä, ei varmaan paljoa ole käytössä myyjällä ollut.

Hauskin löytö oli ehdottomasti nämä myöskin kolme euroa maksaneet punotut aamutossut. Olin ihan varma, ettei niin hyvä tuuri olisi, että just minun isoon jalkaani kävisivät, niin kuinkas ollakaan; ihan täydelliset! Kyllä hykerrytti kun kotiin pääsin, miten hyviä löytöjä taas teinkään. 

(Loppukommentiksi sanottava, ettei ihan joka kerta näin hyvä tuuri käy. Kirppiksillä poikkean viikottain ja useimmiten kyllä tyhjin käsin saa kotiin tulla.) 

My recent fleamarket finds. A taller glass jar perfect especially for flower bouquets. A copper vase that just screams to get a moss ball on top of it. Two weaved handbags for all kinds of storage and a pair of slippers I'd never thought fit me just perfectlty.

lauantai 5. lokakuuta 2019

Pieniä sieniä ja yks keittoresepti

Rakastan käydä syksyisin sienessä, mutta vasta sitten kun metsissä on jo vähän kylmä ja suurin osa hirvikärpäsistä on jo kadonnut, olen nimittäin ihan hirveän heikko ajatuksellekin hirvikärpäsestä ihollani. Tästä syystä pukeudun metsään mennessäni aina valkoiseen maalarin haalariin, joka sekä luo, että tuo turvan noilta ällötyksiltä.

Tämä myöhäinen sienestysaika sopii minulle muutenkin tosi hyvin, sillä suurinta herkkuani ovat suppilovahverot, jotka vasta näihin aikoihin alkavat nousta esille. Niitä kävinkin tässä jo vähän katsastelemassa. Ihan hirveän suuret eivät saaliit vielä olleet, mutta jotain löytyi kotiinviemisiksi kuitenkin; suppikset keittoon ja lampaankäävät pannun kautta leivän päälle.

Suppilovahveroista syntyy ihan älyttömän helpolla ihan älyttömän hyvä keitto, jota teenkin usein aina syksyisin. Se valmistuu kutakuinkin näin:

Tarvikkeet: 

  • Noin litra vettä
  • Litra tai pari tuoreita suppilovahveroita
  • yksi pienehkö sipuli
  • Paketti pekonikuutioita
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 3-4 rkl vehnäjauhoja 
  • 2dl kermaa 
  • Suolaa ja valkopippuria
  • Tuoretta persiljaa


Laita vesi kiehumaan ja lisää sinne kasvisliemikuutio. Paista sienet sipulin kanssa ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Heitä sienet kiehuvaan veteen ja ruskista nopeasti pannulla pekonikuutiot sekä sekoita niihin vehnäjauhot ja lisää ne kiehuvaan veteen sienten luo, anna kiehahtaa koko ajan sekoitellen. Lopuksi lisää kerma ja anna keiton hetki hautua kannen alla. Sitten vaan persiljat päälle ja tarjolle.


I love funnel chanterelles, the mushroooms that come out late in the fall here. I went to check out my mushroom hoods the other day to see if the season has begun, and it surely is. Not that big finds yet tho, need to wait a week or so for them to appear more and bigger, but got some home now to make a soup.