Kukkia omalta pihalta

Vaikka onkin olut ihan ennätyskuivaa sain silti kerättyä omalta pihalta pienen kukkakimpun maljakkoon ihastuttamaan. Sateet ovat taas viime päivinä hienosti väistäneet tämän pitäjän ja onkin ollut varsin katkeraa katsella kun ukkoset pauhaavat ihan parin kilometrin päässä, mutta tälle pihalle ei riitä kun pari tippaa vettä siitä. Mutta onneksi vesijohtovedellä kastellut kukkapenkit vielä jaksavat sinnitellä sen verran, että maljakkoonkin muutama sieltä liikeni.

Tämä piha on kyllä onnenkantamoinen siitä, että näin tuuheaksi istutettuna se suojaa itse itseään ja tietysti siellä asuvia. Päivän paahteisimmilla hetkillä varjoa riittää ja ilma onkin täällä yleensä monta astetta viileämpää kun siellä missä paistaa. 

Paitsi takapihalla, minne paistaa melkein heti aamusta ja pitkälle iltapäivään. Tomaattien istutuskin venyi tänä vuonna eiliseen asti sillä tuo niiden laatikko oli kuivunut aivan pölyksi ja sen elvyttämiseen meni monta päivää veden määrästä nyt puhumattakaan. Nyt se on kuitenkin hyvä ja tomaatit saavat nautiskella tuosta kärventävästä auringosta oikein sydäntensä kyllyydestä vieressä koko ajan paikoillaan olleen lipstikan kanssa.

Onneksi alkuviikkoon on luvattu vähän viileämpää ja ehkä vihdoin jo sitä sadettakin, että ainakin hetkeksi helpottaa olot täällä sitten sekä kasveilla että ihmisillä. Kaikki varpaat ja sormet ristissä vaan, että ne sateet eivät sitten myös vain kierrä vierestä.

It's been so dry here this June that almost all of the water put in this garden has come out of our tap. Luckily it is going to get a little cooler and maybe a bit more rainy too by the weekend.

Serkun synttärilahja

Ai et kun minä tykkään tästä Irmelistä, jolle voi sovitella päälle ihan mitä vaan, kuten nyt vaikka tätä ensimmäistä sovitusta vailla olevaa riddaria, jonka serkulle synttärilahjaksi neuloin. Vaikkei Irmelillä ole olkapäitä, näkee sen yllä silti tosi hienosti miltä neule nyt melkein valmiina näyttääkään  Sopii hienosti myös tänne pihalle kuvattavaksi koko nukke, kun sisällä oli just taas lähialueille kiertelevien ukkosten vuoksi vähän hämärää (voi tulispa ne tänne, mutta ei ne ole enää viime vuosina viitsineet.)

Kuvioneuletta oli taas pitkästä aikaa hauska tehdä, vaikka jouduinkin kaivelemaan kaikista muistiarkistoistani, miten tämä ohje sovellettiin paksummalle langalle ja löysälle käsialalleni. Onneksi oli noita  omia ohjeita, joista ammentaa, toisesta silmukkamäärät ja toisesta kuviot. Paitsi että tähän etsin ne ihan alkuperäiset riddarikuviot netistä ja jätin sitten vaan tekemättä muutaman rivin loppupäästä niin pääsin ainakin omasta mielestä ihan kivaan lopputulokseen.

Serkku valitsi itse värit paitaansa ja minusta tuo yhdistelmä harmaita, valkoista ja vihertävän keltaista toimii ihan kun olisi kultaa, hopeaa, rautaa ja lunta tuossa yhdessä. Oikein oivallinen väriyhdistelmä hänelle kyllä tämä.

Vielä on se sovitus ja viimeistely tehtävä, siksi tästä vielä niin paljon lankojakin roikkuu. Selässä on hakaneuloin kiinni rullat, koska jos pitää purkaa yläosaa uusiksi tekemistä varten, niin ei sitten tule turhia solmuja sinne sen takia. Mutta onpa vaan kätevää, kun tätä voi nyt siihen asti säilytellä tässä Irmelin päällä, kunnes se serkkunen ehtii täällä pistäytyä sovitushommissa.

Made this knit for my cousin and it's waiting for her to come try it out before I can finish it and tie all the loose ends. I just love my new dressmakers dummy, it's really useful for trying out knits too.

Mattoa ja verhoa

Tein jo muutama viikko sitten pikkuisen asuntovaununi oveen uuden oviverhon trikookuteesta, jota sattui nurkissa olemaan yksi kerä sopivasti yli jääneenä. Se edellinen bambuverho alkoi olla jo niin tiensä päässä, että enin aika meni aina sen korjailemiseen, kun se milloin jäi tuon oven väliin tai sitten takertui siitä kulkijan hiuksiin ja katkeili monesta muustakin syystä, eikä vähiten vanhuuttaan. Uusi verho on pehmeä ja ihana ja nyt tuosta voi kulkea ilman, että täytyy sen enempiä varoa, tämä kun ei tartu kiinni yhtikäs mihinkään.

Kävin myös (taas) ostelemassa vaunulle uuden maton. Olen nyt visisin pari viime vuotta ostanut siihen uuden maton joka kesä, kun tuntuu, että aina niissä jotain sanomista on sittenkin ollut. Milloin on ollut liian pieni, liian pitkä, liian pölisevä tai muuten vaan liian jotain eikä ikinä just sopivaa tuohon mahdollisimman hankalan mittaiseen tilaan. Mitoiltaan maton pitäisi täyttää nätisti noin metri kertaa metrinen alue ja olla materiaaliltaan mahdollisimman luonnollista ja paljaille varpaille mieluisaa. Siinä kun mietin vaihtoehtoja, tajusin yhtäkkiä, että puuvillainen vessanmattohan se olisi tuonne mitä näppärin!

Niissäkään ei sopivan kokoista oikein löytynyt, mutta  keksin että yhden maton sijasta sinne voi laittaa kaksi, kun ne laittaa näin vierekkäin kiinni toisiinsa. Näyttää nopealla vilkaisulla ihan yhdeltä isolta matolta ja kumipohjiensa ansiosta eivät liikahda tuosta erilleen. Mitoiltaan nämä yksittäin 50x80cm matot tekevät yhdessä just passelin läntin tuohon tilaan eikä enää tarvitse murehtia että varpaat osuisi reisaajalla aamusella kylmälle lattialle.

Ihanaa oli fiilistellä vaunulla kesäpäivää, kunnes ilma kävi liian tukalaksi oleilla siellä lähellä olleiden ukkosten vuoksi, mutta kerkesin nautiskella hyvän tovin uudesta matosta ja unelmoida tulevista reissuista sen kanssa. 

Got a new rug to the caravan. Itäs actually two separate bath rugs just put side by side. The perfect size for this odd space and so comfy under the toes.

Kesä ja mansikat

Olipa kiva kun kaupasta kotiin tullessa oli ostoskassissa tuoreet kotimaiset mansikat ja postilaatikossa uusin Kotivinkki, jossa hauska juttu minusta. Tämä kuvattiin ja haastattelu tehtiin ihan toukokuun alussa, joten villasukissa sai vielä kesämekko päällä poseerata. Tuo kolttu on muuten juuri se sama minkä värjäsin viikko sitten vähän sinisemmäksi eikä yhtään ole kyllä ollut ikävä tuota alkuperäistä väriä sen jälkeen. Nyt se on ollut päällä melkein joka päivä, kun säät ovat vain sen sallineet.

Muuten on juhannus mennyt täällä ihan olla löllötellessä ja pihaa kastellessa. Isompia projekteja on jo odottelemassa pyhien päättymistä, että voi taas pitää vähän meteliä pihalla hiomakoneen kanssa, mutta vielä pitää malttaa pariksi päivää mielensä ja keskittyä hiljaisempiin harrastuksiin sisätiloissa.

I'm featured in the latest issue of Kotivinkki - magazine.

Itselle ja ystäville

Oikein kivoja kirppislöytöjä on taas tullut tehtyä, vaikka osa noista onkin osteltu ihan toisiin huusholleihin. Meillä on nimittäin monen ystävän kanssa varsin toimiva systeemi, että jos joku löytää jostain jotain, mitä toinen etsii, niin siitä ilmoitetaan hetimiten ja ostellaan pois jos hinta on kohdillaan. Myöskin se toimii hyvin, että jos vaikka netin kautta bongaa jotain kivaa ystävän hoodeilta, voi tämä käydä sitten ostelemassa ne, niin itse ei tarvitse lähteä pitkiä matkoja ajelemaan, vaan tavaran voi sitten ystävän luota hakea paremmalla ajalla.

Ystävälle tästä läjästä on nämä isot simpukankuoret, jotka kävin hänelle vasta vasten Joken osto-ja myyntiliikkeen haarakonttorista Lahelan navetalta ostamassa. Sieltä löysin samalla itselleni myös nuo ihanat puiset kalustejalat sopivasti, kun olen juuri uutta kaappiprojektia suunnittelemassa, että oli hyvä että ystäväni sinne minut juuri silloin yhytti.

Ja toisille ystäville lähtee lahjaksi tämä ihanan kepeän värinen vanha räsymatto, jonka alunperin ostelin itseäni ajatellen, mutta tajusin myöhemmin, että tämän värit on kuin tehty heidän kotiinsa. Ja mikä parhautta, että saan tämän sinne lahjasi sitten viedä, he kun juuri tässä avittivat minua yhden torilöydön ostelussa välimatkan vuoksi. 

Itselle löytyi tuon aiemman kuvan pikkukermakon lisäksi myös tämä söpö pyöreä pyykkikori pienemmille pyykkisatseille, kaikki löytöjä Klaukkalasta Viirin kirppikseltä. 

My recent fleamarket finds. some made for my friends like the seashells and the carpet.

Värjäyshommissa

Rakastan pesukonevärejä yli kaiken, sillä niillä on niin näpsäkkä uudistaa tai muuttaa kankaiden värejä itselle mieluisammaksi. Olen tässä vuosien varrella opetellut oikein hyväksi soveltamaan niiden käyttöä, joten saan yleensä aika liki mitä tilasin ja osaan helposti säätää värin määrällä ja eri värejä peräkkäin laittamalla halutun lopputuloksen. Nyt piti saada kesäkoltusta liika valkoinen piiloon, sillä en kokenut sitä tarpeeksi omaksi ja värjätä päjäytin sen pienellä määrällä Dylonin farkunsinistä sopivaksi.

Minulla on nämä värit aina eri purkeissa, sillä tuskin koskaan käytän yhtä kokonaan yhteen värjäykseen. Saatan helposti värjätä vain yhden vaatteen tai sitten haluan väriä, mutta vaaleammin kun mitä koko purkilla tulisi, niin on helpompi lusikalla annostella tämmöisestä purkista, kun koittaa säätää sen alkuperäisen kanssa.

Tässä tekniikassa ei tarvita kuin oma pesupallo (siihen hommaan voi säästää sen Dylonin purkin) sillä tämän väriaineen määrä ei ole niin oleellista, kun se, että se on kunnolla sekoitettu. Eli siis jos vaihtaa värin alkuperäisestä pakkauksesta eri purkkiin, se pitää sekoittaa hyvin (siellä voi olla epätasaisuutta tai kokkareita) ja annostella sitten vasta pienemmissä määrissä, että se toimii niin kun pitääkin.

Puuvillasta ja viskoosista tehdystä kesäkoltusta hävisi liika valkoinen parilla ruokalusikallisella farkunsinistä väriä oikein kivasti ja nyt siitä tuli itselle sopivamman värinen, eikä se näytä enää liian räikeältä tyyliini. (Sori vähän huono tuo alempi kuva, lopputulos on ihan yhtä kontrastinen kun tuo ylempi alkuperäinenkin väri eikä siis haalennut mitenkään pesussa, kuvaaja ei vain saanut nyt parempaa eikä jaksa uudestaan lähteä kolttua kuvaamaan.)

Värjäyshommissa täytyy aina muistaa, että väri ottaa erilailla eri materiaaleihin ja tekokuituihin se ei tartu yleensä ollenkaan. Eli ompelulangat, vetoketjut ynnä muut jäävät aina sen värisiksi kun olivatkin. Joskus myös saman vaatteen samanväriset eri osat voivat olla keskenään erilaista kuitua ja värjäytyvät ihan eri lailla. Tärkeä muistisääntö silloin, jos on värjäämässä ihan vaaleasta kovin tummaksi -  se ei yleensä näytä hyvältä lopputuloksessa.

Paitsi, poikkeuksiakin on; silloin kun sen pitääkin erottua. Niin kuin tässä, kun värjäsin harmaameleeratut puuvillaiset caprileggingsit farkunsinsieksi, jäi ompelulangat ikään kuin kuuluisi ollakin ja muistuttaa kivasti vähän farkkuja noin.

Myöskään kankaan kuviot eivät välttämättä ota väriä itseensä. Joskus ottavat ja saattaa mennä piloille koko värjäys, jos peittyvät liikaa, mutta joskus eivät ota ja värjäys onnistuu oikein kivasti, niin kun tässä alunperin valkopohjaisessa lakanassa, jossa kukkaset näkyvät vielä selvästi omina väreinään hennon ruskeaksi värjätystä pohjasta.

Sama pätee myös vanhoihin ja tahraisiin kankaisiin, tahroihin ei väri ota tai sitten ottaa liikaa ja lopputulos on yleensä huonompi kun lähtötilanne ja tahrat näkyvät vieläkin enemmän. Suosittelenkin siis vain kohtuullisen uusien tai muuten varmasti tahrattomien kankaiden värjäämistä näillä.

Ja se vaikuttaa myös värjäyksen lopputulokseen minkä värinen kangas on alunperin. Tässä kuvassa kaikki leggingsit on värjätty sävyllä Espresso Brown. Reunimmaiset täydellä väripanoksella ja keskimmäiset parilla ruokalusikallisella. Alkuperäiset värit ovat kahdella vasemmanpuolimmaisella armeijanvihreät ja oikeanpuoleisin vaalea beige. Näitä olen jo pian pari vuotta käyttänytkin ihan jatkuvasti, mutta hyvinä on värit pysyneet noissa.

Myös nämä leggarit on värjätty samalla sävyllä, tummempiin meni vajaat kolme ruokalusikallista ja vaaleampiin vain yksi. Alunperin vaaleita harmaameleerattuja kumpainenkin. Helppoa hommaa tyypeille, jotka eivät löydä kaupoista sopivan värisiä kesäleggingsejä valmiina. :)

Että vallan mukavaa on koneväreillä leikkiminen kyllä. Värien sekoitteleminen keskenäänkin onnistuu, mutta vain niin, että ne pistetään peräkkäisillä pesukerroilla, ei siis koskaan samaan aikaan, sillä siitä voi seurata ihan katastrofi jos ne reagoivat keskenään väärin. (Kiinnityspesua ei tarvitse joka värin välissä tehdä, kun menevät lopuksi sillä samalla sitten.) Kannattaa myös muistaa, että mitä enemmän kutakin väriä laittaa päällekkäin, sitä tummemmaksi lopputulos tulee. 

Tässä vielä lopuksi muutama hyväksi havaitsemani sääntö näiden Dylonin pesukonevärien käyttöön:

Noudatan pakkauksen ohjeita orjallisesti (kaikessa muussa paitsi värin määrässä).

Pidän aina huolen, että pesukone on puhdas ennen värjäystä. En käytä mitään savipohjaisia pesuaineita enkä huuhteluaineita, sillä niiden jäämiin se väri ottaa koneessa kiinni ja saattaa pilata seuraavat pesut. Olen kuullut ihan liikaa ihmisten valituksia siitä, että pesukonevärit pilaavat koneet ja pyykit, kun se on ihan helposti vältettävissä huolellisella koneen pesulla. 

Teen aina koevärjäyksen ja jos en voi tehdä sitä pistän  ensin ihan vähän väriainetta ja lisään sitten seuraavaan värjäyskertaan enemmän.

Tällaisilla ohjeilla olen onnistunut värjäilemään jo vaikka ja mitä, eikä enää tarvitse tyytyä tylsän- tai vääränvärisiin vaatteisiin tai kodintekstiileihin. :-)

Love using Dylon's machine dyes and a lot of the times I use just a little of the dye to get a lighter color. Here's some samples of clothes and fabric I've used Dylon for.

Maalasin penkin

Sain jo kertaalleen päätettyä värin ja maalattua penkin vähän terrakottaruukun väriseksi, kunnes muutinkin mieleni ja maalasin sen seuraavana päivänä vähän säädetymmällä sävyllä uudestaan ja nyt se on mielestäni mitä kauneimman puuteriroosa-aprikoosin värinen. Kuvasin sen häthätää nyt illasta tuossa pihalla, kun paloin halusta päästä sitä jo esittelemään, vaikka ihan kuiva ei tuo maalipinta vielä olekaan.

Vähän ehkä hassu nimitys värille tuo puuteriroosa-aprikoosi, mutta siltä se mielstäni eniten näyttää. Näissä kuvissa ei ehkä kaikkien ruuduilla oikein avaudu tuo sävy, mutta kuvitelkaa mielessänne vähän oranssiin taittavaa puuteriroosaa niin semmoinen tuosta nyt tuli. Ja se on IHANA!

Tämä väri ihan loistavasti sopii penkin kauniisiin muotoihin ja mikä parhainta sointuu myös tässä pikkuisella pihalla ihan minkä kanssa vaan ja näyttää silti ihan omalta ja erilaiselta, mutta ei liian silmiinpistävältä vaan just pehmeän kivalta. 

Nyt pitää vaan vielä odotella huomiseen ainakin, että maali kuivahtaa sen verran, että voin alkaa sille paikkaa tästä pihalta mallailemaan ja mikä parasta; siinä sitten istuksimaan.

Tässä lopuksi vielä otos väristä auringonvalossa, kun maali oli aamusella vielä hiukan märkää.

So the tone I mixed for the bench is this kind of powdery rose with apricot and I think I couldn't have chosen a better one. It makes this look almost scrumptious!

Maalaisko penkin

Olen pohtinut jo pari kesää, että pitäisikö maalata sittenkin jonkun muun väriseksi tämä penkki, jonka sutaisin vehnänharmaalla pellavaöljymaalilla pari vuotta sitten. Se ei ihan näin pirtsakan vaaleana sovikaan joka paikkaan puutarhassa ja pistää vähän liian paljon silmiin tuo kontrasti tumman raudan ja vaalean puun kanssa. 

Päätin vähän testailla sekoittelemalla eri sävyjä, että mihin suuntaan tuon värin kanssa kannattaisi lähteä ja aika kivoja vaihtoehtoja tällä ekalla testauksella kyllä tuli:

Pyöri jotenkin mielessä kaikki maan- ja tiilensävyt ja kukkaruukun oranssit ja niihin pääsin sekoittelemalla keskenään sävyjä nimiltään Terra, Vehnänharmaa ja kaikkien yllätykseksi Kromioksidinvihreä. Sopivissa suhteissa niistä tuli aika hauskoja sekoituksia, joista jokainen toimisi penkin uutena värinä erittäinkin kivasti. Tätä täytyy siis jäädä nyt pohtimaan vähän tarkemmin ja ehkä sekoitella vielä väri tai kaksi ja katsoa kaikissa valoissa, että mikä niistä penkin uudeksi väriksi sitten parhaiten olisi. 

Mutta nyt jo tuntuu hyvältä, kun tietää että ihan pian saa tuon liian vaalean joksikin aivan ihastuttavaksi ja penkki on helpompi sujauttaa tähän puutarhaan, kun sen saa sopimaan värinsä puolesta sitten ihan minne vaan.

Tried out some new tones to this to my eyes too bright bench, mixing up some linen oil paints together. I used colors called Terra, Wheat grey and Chromeoxid green and the results are quite pretty. Now I just need to see all of them in all times of the day to see how they work in different lights and maybe mix a couple more tones before I make my decision of the new color of this bench.

Ulkoseinän puhdistusremppa

Saatiin männä viikolla vihdoin aikaiseksi korjata tästä terassin puoleiselta seinältä ne muutamat lahonneet laudat ja rytöiset maalipinnat ja voi kuinka siistiltä se nyt näyttääkään, kun ei sitä likaista silmäsärkyä enää tuossa murheena ole.

Tässä kohti vuoti katonrajan räystäskouru suurimmaan osan sade- ja sulamisvesiä pitkin seiniä ja reilussa viidessätoista vuodessa se oli saanut aikaan jo aikamoista jälkeä. Sadevesikourua korjailtiin silloin tällöin, mutta joka talvi lumet ja jäät painoivat sen takaisin samaan asentoon, joten jossain kohti kyllästyttiin tekemään edes sitä. 

Nyt availtiin seinää sen verran mistä tarvitsi ja vaihdeltiin tilalle uusia sinne minne piti. Vauriot ovat tässä rakenteessa vain noissa pintalaudoissa, sillä alla on vielä tuuletusrako ja runkoleijonat, joihin se ei yletä niin kauan kun edessä vielä jotain on, joten ongelmat olivat lähinnä kosmeettisia, mutta hyvähän se nekin on korjailla.

Kihnuna ihmisenä en vain raaskinut koko seinän lautoja lähteä vaihtamaan, kun se alkuperäinen ongelma (eli lämpöä falskaava katto) olemassa vielä on, niin vaihdettiin vain ne pahimmat tuosta nyt. 

Suunnitelmissa on jossain vaiheessa rakentaa tähän terassille kiinteä valokatos, koska olen kuullut huhuja, että rakennuslaki kun muuttuu niin lupaa ei sellaisille enää tarvitse hakea. Säästyy  siis pitkä penni siinä, kun vähän malttaa vielä odotella ja säästyy sitten nuo seinälaudatkin paremmin semmoisen alla.

Mutta tämä kesä mennään vielä ilman katosta. Pidetään tuossa päivänvarjoa ja välillä semmoista vähän rumaa itse tekemääni purjekatosta ja silloin kun säät sallii ei siinä tarvitse mitään pään päällä ollakaan.

Uudet laudat kun saatiin paikoilleen ja maalit päälle, on seinä taas kuin uusi ja kelpaa istuskella tuossa ilman, että koko ajan ajattelee, että pitäisi se seinä korjata siitä takaa. Sadevesiränni on säädetty taas oikeaan asentoonsa ja ainakin tämän kesän tämä seinä säilyy just näin nättinä kun se nyt on.

We finally fixed the wall behind our new deck, that had been an eyesore for me ever since we finished this deck. All the snow and water had rotted the bottoms of the boards on the upper half and with some new wood and paint the result is clean and pretty again.

Ensimmäinen kesäpäivä asuntovaunulla

Pikkuinen asuntovaunu on otettu talviteloilta esille jo kuukausi sitten, mutta vieläkään en ole ehtinyt sen kanssa juuri puuhailla, kun on ollut kaikenmoista muuta kiirettä, eivätkä ne säätkään nyt kovin suotuisia ole olleet. Mutta tänään oli vihdoin sekä aikaa, että säätä ja sain vähän leikittyä kotia vaunun edessä ja soviteltua uusia ostoksia siihen paikalleen.

Kauhean hauskalta näyttää uusi päivänvarjo pilkkuineen vaikka vinossa killottaakin tuossa liian isossa jalassaan. On kyllä just sopivan pirtsakka tähän vaunulle ja kokokin just passeli. Kivasti nuo hapsukkeet tekevät vielä sellaisen vähän vintagen fiiliksen, joka sopii hyvin tämän vaunun ikäänkin. Ihan kelpo biitsimeinikiä.

Prinsessan rottinkituolikin sopii oikein mainiosti vaunun henkeen, vaikka se ei harmikseni mahdukaan tuosta ovesta sisälle vaunuun reissujen ajaksi niin kun toivoin (jäi sentistä kiinni). Mutta sen voi kuskata mukana takakontissa sitten, jos siltä tuntuu, niin on tehty aina ennenkin eri kalustesettejen kanssa kun tuo ovi on niin kapea ettei siitä tahdo mahtua, kun kasaan menevät (ja ne männä kesän löydöt).

Nyt pitää vielä suursiivota koko koppi, että saan sinne tavarat, verhot ja sohvatyynyt sisälle, ne kaikki kun on vielä talviteloillaan, vaikka vaunu jo paistatteleekin päivää tuossa. Onneksi huomenna on siihen täydellisen sopiva ilma ja muut kiireet poissa niín saan syventyä leikkimän tämän söpöläisen vaununi kanssa oikein sydämeni kyllyydestä.

Finally got to try out my new rattan chair and parasol beside my vintage caravan. Looks so cute together, lovely vintage vibe with the fringes and all.