Kesän ekat lupiinit

Taas on se aika kesästä, kun saa käydä keräilemässä tätä yhtä haitallista vieraslajia, eli komealupiinia maljakkoon kotiansa somistamaan. Ilokseni huomasin, että ihan tästä meidän lähialueelta tätä ei enää niin helposti löytynytkään, vaan piti mennä jo muutama sata metriä kauemmaksi, jotta kimpun sain poimittua, lähipuistokin niitetty aivan nurmeksi. 

Tämä on siitä kiva kukka nyt, että sitä saa tosiaan poimia ihan mistä vaan yleisiltä paikoilta ja se on jopa suotavaa. Meidänkin pitäjässä (niin kun monessa muussakin) voi nyt tienata lupiinien hävittämisellä jopa rahaakin Crowdsorsa-pelin avulla, mutta silloin ei riitä enää pelkkä kukkien poiminta vaan kasvustot pitää niittää ihan kokonaan.

Itse aion käydä poimimassa näitä maljakkoon niin paljon kun vaan kerkiän, sillä kukinta on nyt vasta alkuvaiheissaan. Siellä oli ihan valtaisasti vielä tulossa näitä, että varmasti riittää ihan kaikille maljakontäytettä, jos vaan viitsii käydä poimimassa. Kun ne kukat nyt poimii sieltä, niin ne ei ehdi tehdä siemeniä eivätkä niiden kautta pääse leviämään ympäristöön. Eli ihan on hyödyllistä nyt näitä kotiinsa (tai ihan vaikka roskikseen) kantaa, vaikkei enempää jaksaisi niiden hävittämisen eteen tehdä.

Ja nättejähän nämä kyllä on tällai pöydällä isona pukettina, eikä se yhtään haittaisi jos teiden varsilla olisi vähän vähemmän.

Picked a bouquet of this harmful flower for Finnish nature growing all over. By doing so these ones won't get to make seeds and spread and instead get to make my kitchen look pretty for a while.

Kukkapenkkien täytteeksi

Nyt on alkanut puutarhakuume tosissaan otta vallan ja olen alkanut jo vähän hamstrailla kesän kukkapenkkejä varten kasveja talteen. Olen tykästynyt ostelemaan kirppiksiltä ja torista taimia muiden puutarhoista, koskapa olen havainnut, että sellaiset ovat yleensä paljon parempijuurisia ja kestävämpiä, kun kaupasta hankitut ja lähtevät paremmin kasvuun omissa kukkapenkeissäni (halvemmista hinnoista nyt puhumattakaan). 

Jaloängelmästä olen haaveillut koko talven ja kun torista kolme ruukullista löytyi, piti ne heti käydä ostelemassa omaksi. Ne olivat noiden muiden kanssa kylmää paossa eteisen portaikolla muutaman päivän, mutta tänään laittelin kaikki jo takaisin porstuaan parempaa päivänvaloa saamaan.

Nämä ruohosipulit löytyivät kirppikseltä ja joku voisi ihmetellä, että miksi ostaa, kun itsekin voi kasvattaa, niin siksi, että näissä on valmiina jo sitä kasvupotkua. Meidän pihassa tuppaa olemaan kesällä välistä niin kuivakkaa, että siemenestä kasvattelu ei ole viime vuosina oikein ottanut onnistuakseen, mutta nämä näyttivät siltä, että jaksavat kasvaa kyllä.

Kissanminttua olen koittanut jo monta vuotta kasvatella myös, mutta ei vaan pikkutaimista lähde niin ei. Nyt löytyi torista oikein kunnon mötkäleet ja nämä varmasti jaksavat kasvaa isoiksi myös minun kukkapenkeissäni. Laiteltiin viime syksynä jo pari penkkiä uusiin multiin ja nämä pääsevät sinne heti, kun yöt alkavat olla vähän lämpimämpiä.

Omat viljelmäni sen sijaan eivät ihan hirveän vakuuttavilta vielä näytä. Nämä kylmät ilmat ja harmaat päivät ovat varmaan vaikuttaneet, mutta iloitsen silti noista muutamista törmänkukista, yhdestä porkkanasta, kahdesta auringonkukasta ja ruiskukista. Ne on kaikki paljon enemmän kun mitä näillä viljelynlahjoillani odotin saavani. Toki täytyy vielä koitaa saada ne kunon taimiksi asti ja kukkapenkkiin, mutta tässä vaiheessa uskon vakaasti, että kyllä noista joku sinne astikin pääsee.

Ai että, tästä se kukkaloisto pian lähtee!

I love buying plants from other peoples gardens, cause those are usually so much bigger and better and in most cases also cheaper than buying from stores. 

Also my little seedlings have started to appear, not that many yet, but there's life in there!

Pessimisti esikasvattaa kesäkukkia

En ole enää vuosiin koittanut itse esikasvatella yhtikäs mitään, kun ei niistä ole minun viherpeukalollani tullut yleensä lasta eikä lantaa. Tänä vuonna päätin kuitenkin taas kerran yrittää, kun  on niin kovin kunnianhimoiset tavoitteet puutarhan kesäkukkapenkeissä, että josko se vihdoin onnistuisi ja saisin vähän taimia jo etukäteen omasta takaa, kun ei ole just nyt ketään siinä hommassa auttamassa. Siemeniä on runsaasti istuteltavaksi suoraan maahan sitten, kun sen aika on, mutta osan voi hyvin laittaa esikasvamaan jo nyt.

Kävin ostelemassa uusia pahviruukkuja, istutusmultaa ja vermikuliittia ja pistin keittiön pöydälle pystyyn pienen istutuspajan. Siemeniä olin hamstrannut runsaasti jo etukäteen ja niistä valkkasin mukaan nyt ne, jotka pussiensa mukaan hyötyy esikasvatuksesta.

Isolle tarjottimelle mahtui sopivasti viisi viiden ruukun riviä ja niihin pistelin kuvassa näkyvien siemeniä jokaisen omaan riviinsä. Tämä tarjotin olisi tarkoitus pistää huomenna (kun yöpakkasista ei enää ole uhkaa) porstuaan, jotten heti liian kuivaan ja lämpimään niitä totuta, vaan saavat vähän normaalia lämpötilanvaihtelua päivin ja öin ja ennen kaikkea kunnolla valoa, siellä kun on olosuhteet vähän kuin kasvihuoneessa konsanaan.

Mutta sitten, koskapa pitää pelata ihan varman päälle niin laitoin myös muutaman auringonkukan siemenen itämään, jotta on sitten edes jotain noissa astioissa, jos kaikki muu menee piloille. Näiden kanssa kun lapsikin onnistuu, niin ei voi mennä metsään minullakaan.

Ja nyt sitten pitää olla tarkkana kastelujen suhteen sillä siinä menee kaikki yleensä mönkään ja on pilalla; jos en nimittäin kuivata niitä kastelujen välissä niin sitten hukutan antamalla liikaa vettä. Nyt koitan kaikkeni, ettei noita mokia kävisi ja toivon hartaasti, että tuolta siemenet itäisi taimiksi asti, mutta jos niin ei käy niin en kuitenkaan masennu, kun kaupasta niitä sitten saa uusia. Mutta katsotaan nyt ensin miten näiden kanssa käy eikä viskata sitä kirvestä heti kaivon pohjalle. Raportoin tänne tuloksia sitten, kun niitä tulee.

Put some flower seeds in soil. I'm not usually very good at this so I don't have high hopes of the outcome, but who knows if this is the year I finally succeed.

Sopivaa beigeä ja pikkukukkia

Tajusin muutama viikko sitten, että jos haluaa löytää täydellisesti peiton paikkausprojektiinsa sopivia pienikukkaisia kangaspaloja täytyy kääntää katseensa kohti käsityökankaita ja tilkkukauppoja ja sellaisistahan löytyikin sitten kuosi poikinensa! Tämä projekti oli hyvän alun jälkeen vähän seisahduksissa, mutta nyt kun on peräti kolmea uutta ja erilaista kivaa kukkakangasta materiaaleiksi alkaa taas ompelusormia syyhyttää ja voikin olla, että tänään on telkkaria katsoessa taas peitto sylissä ja neula ja lankaa sormissa.

Kesän vaunureissujen petauksiinkin halusin jotain uutta ja beigeä löytää ja sellaisethan tässä talven mittaan onnekkaasti tulivatkin vastaan. Raitakuosinen pussilakana on Ikean vanhaa ja minipienikukkainen Zarasta. Molemmat second handiä tietenkin. Tuosta valkopohjaisesta ajattelin kyllä ommella kuminauhalakanan sillä se on siihen hommaan sopivamman kokoinen ja kivamman tuntuinen sileällä ja viileähköllä pinnallaan.

Lopuksi löysin tänään vielä torista tällaisen Garbo&Friendsin vauvan pussilakanasetin rakastamassani myynnistä jo poistuneessa Blackberry -kuosissa, jota olen lisää jo varmaan vuoden etsiskellyt, että voisin ommella siitä vielä pari tyynynpäällistä, kuten tällaisen sohvatyynyn, jollaisen jo aiemmin olen tuosta kuosista tehnyt. 

Nyt on kivasti puuhaa ompeluksien kanssa tässä kevään aluksi, kun kukkapenkkeihin ei ihan vielä pääse mylläämään, mutta kesä on jo kovasti mielessä.

My next summer bedding theme is beige little flowers. Luckily have found some fabrics to make this theme come true.

Kultaköynnösverho

Nostelin tässä yksi päivä ikkunan reunalla roikkuneet kultaköynnöksen oksat pois tieltä tuohon ikkunan eteen siivouksen ajaksi ja unohdin ne siihen. Seuraavana päivän kun niitä katselin, niin ne näyttivätkin niin kivoilta siinä noin, että jätin ne siihen tarkoituksella. Todella hauskat viherverhot näin kevättä kohden kun mennään.

Muutenkin ollut niin pimeä ja synkkä tämä talvi, että kultsun oksat ovat varmasti mielissään tästä muutaman tunnin päivässä kestävästä valokylvystä, mitä tuossa tähän aikaan vuodesta saa. Mielummin ovat keskellä ikkunaa, kun tuossa reunalla varjossa. Kesemmällä varjostaa puut tätä ikkunaa ja sydäntalvella ei aurinko yllä naapuruston talojen takaa, niin on aivan hyvä pistää oksia nyt nautiskelemaan auringosta sen hetken kun se suoraan tuolta ikkunaan paistelee.

Nyt nuo oksat ovat tuolla vain toistensa varassa, mutta pistin tuonne karmiin jo naulat valmiiksi, mihin nämä sitten ripustan, kunhan alkavat tuosta vähän venyä, missä ei pitäisi kyllä kauaa kestää, sillä uusia lehtiä tuntuu tupsahtelevan tähän nyt ihan jatkuvalla syötöllä. On se vaan ihanaa kun kasvukausi taas alkaa näillä sisätilojenkin viheriäisillä.

Made a drape out of this plant by accident, when I picked up few of the branches and put them up on a loop while I was cleaning the surroundings. Looked so nice I decided to leave it that way.

Harmaasta ruskeiksi

Pistin heti eilen vasta kirppisteltyjen tyynyliinojen värjäyshommat tulille, kun sain vielä ennen sitä ajatuksen hieman tasoittaa noita aika takkuisia hapsuja näistä tyynyjen reunoista. Pistin reilusti poikki, jotta näyttäisivät sievemmiltä ja laskeutuisivat kivammin, kuin nuo pitkät hapsottimet, jotka eivät oikein näyttäneet enää kivoilta.

Pesasisin liinat ensin koneessa kunnolla ja sitten annostelin tuohon pesupallooni aiemmin hyväksi toteamallani kaavalla noin kuusi teelusikallista ruskeaa pesukoneväriä. Sillä muuttuisi tämä harmaa kivasti ruskeaksi, muttei liian tummaksi tai syväksi, vaan sellaiseksi hiekkamaiseksi. Sitten vaan pistin pesupallon liinojen kera koneeseen 40 asteen pesuohjelmaan.

Ja niinhän siinä kävikin, että aivan kiva ruskea sieltä sitten aamulla pyykkinarulta löytyi kuivuneena. Toki nuo vetskarit eivät tietenkään värjäydy, kun jotain keinokuitua ovat, mutta niitä ei tuolta kukaan huomaa, nyt kuvaa varten otin esille vain, jotta näkee tuon miten harmaasta tuli hieno ruskea.

Oikein hyvin passaa väri nyt tänne olkkarin sohvalle ja lyhyemmät hapsut näyttävät myös niin paljon tyylikkäämmiltä. Kiva myös, että näitä on nyt kolme samanlaista, jos joskus haluaa yhteneväisempää tyyliä tässä pidellä, mutta nyt laitoin esille vain yhden, kun kohta vaihtuu taas sohvalla tyynyjen värimaailma, vähän keväisempään kuitenkin.

Dyed these pillowcases to a lighter brown color and cut the fringes cause those looked so messy when long. Now these look so much better and suit my winter color scheme on the sofa, even tho it's soon going to change to a more spring-toned one.

Epäkelpo kukkien kastelija

Olin kerrankin katsonut säätiedotukset ja tiesin, että tänään aamulla paistaa aurinko ja sitä varten on hyvä olla kotona, kun se aika harvinaista viime aikoina on ollut. Se aurinko siis, ei se että kotona olisin.

Sain vihdoin kuvattua nämä keittiön pöydällä olevat kukkasetkin, vaikka niiden kohtalo ei käsissäni ollutkaan kovin mukava.

Ostelin nämä sinipiikkiputket taannoin marketista aivan innoissani, että löysin näin ihanan erilaisia piristyksiä kotia sulostuttamaan. Toin ne kotiin, leikkelin huolellisesti varret ja laitoin sen virkisteen maljakkoon ja tökkäsin kukat perässä. Ja sitten laitoin ne kauniisti esille tuohon keittiön pöydälle. Seuraavana päivänä aloin ihmetellä, että aika huonoilta näyttävät jo niin äkkiä ja kurkkasin maljakkoon vain todetakseni, että jotain aika oleellista edellisenä päivän unohtui - nimittäin se vesi. Että tuli aika äkkiä kuivakukat näistä sitten.

Keittiössä on muutenkin tänä talvena vähän kato käynyt viherkasvirintamalla. Olen onnistuneesti saanut kuivateltua hengiltä tuosta skafferin kupeesta jo vuosia hoteissani viihtyneen herttaköynnösvehkan sekä viimeisiään vetelee tässä ikkunan edessä tuo pikkuinen juoru, jonka puolikuivia varsia olen välillä katkonut maljakkoon uusia juuria kasvattamaan ja sitten kun takaisin ruukkuun olen ne istuttanut niin taas kuivatellut niitä hengiltä näillä varsin epäjohdonmukaisilla kastelurutiineillani. 

Tuon juorun voisin kyllä laittaa tuosta kompostiin kitumasta ja sellaisen vehkan koittaa löytää uuden, nyt kun valoa alkaa taas olla ja keittiössäkin päivällä ympärilleen näkee, niin josko sitä muistaisi ne kasteluhommatkin vähän useammin. Näillä lahjoilla pitäisi sitten ensi suvena kesäkukkia alkaa kasvatella... Ei ihan kyllä ole itseluottamus nyt maksimissaan sitä varten, mutta kerkiäähän tässä onneksi vielä harjoitella.

Got these pretty flowers and totally forgot to put water in the vase si got some dried flowers instead. Also have killed with too little watering two of my houseplants in this kitchen this winter. Not my proudest moments in life, but nobody's perfect I guess.

Leppeä loppukesän valo

On taas ollut niin paljon haipakkaa ihan kaikessa muussa kun sisustusjutuissa niin en ole hetkeen kerennyt tännekään mitään päivitellä, mutta tänään paistoi aurinko niin kivasti keittiöön päivällä, että oli ihan pakko pari kuvaa siitä napsaista. Tosin ei se tietenkään se kiva valo näissä kuvissa niinkään näy, mutta aina on kiva kuvata tätä huonetta tänne muutenkin.

Muutaman läikän aurinkoa sain sentään tuosta pöydältä kamerallani pyydystettyä, ettei nyt vallan mennyt hukkaan tuo kuvaussessioni. Tykkään näistä loppukesän aurinkoisista päivistä, kun se paistaa kivasti lehvästöjen läpi ja pienellä tuulella saa nuo valoläikät tanssimaan ympäri huonetta. Nyt jos ja kun muut kiireetkin vähän helpottavat pääsen nautiskelemaan näistä aurinkopäivistä ja valojen leikeistä pinnoilla vähän enemmänkin ennen kun kesä kerkiää taas kokonaan loppua kesken.

Vielä on kuitenkin hyttysverkot esillä ja keittiön nurkassa kylmälaukkukin siltä varalta jos tässä vielä jollekin reissulle ehtisi. Sääennusteetkin näyttää ihan kesäisiä lämpöjä vielä pitkälle ensi kuun puolelle, että ei se ihan mahdoton toive taida olla sekään.

Love these late summer lights dancing around the kitchen. Hopefully get to enjoy them a lot before the fall comes.

Ei enää korppia kaapin päällä

Tein muutama viikko sitten melko hirvittävän havainnon törmättyäni puoliksi sattumalta netissä tietoon, ettei yksityishenkilö saa omistaa rauhoitetun lajin täytettyä yksilöä, ei edes siinä tapauksessa, että yksilö olisi täytetty jo silloin kun lajin rauhoitus ei vielä ollut voimassa. Varmistin tämän tiedon vielä soittamalla Ely-keskukseen ja totta tuo on; luonnonsuojelulakimme kieltää yksiselitteisesti yksityishenkilöitä pitämästä hallussaan rauhoitettua eläintä tai sen osia missään muodossa. 

Olin siis rikkonut lakia pitämällä hallussani täytettyä korppia, koska korppi on rauhoitettu niin kun on muuten suurin osa kaikista muistakin maamme lintulajeista. Lievästi ilmaistuna nousi aika kylmä hiki otsalleni sen puhelun aikana, vaikka ei tästä minulle mitään sanktioita tullut, mutta korpista olisi pikimiten hankkiuduttava laillisin keinoin eroon ja vaihtoehtoja siihen oli tasan kaksi; joista ensimmäinen olisi pakata se huolellisesti ja toimittaa hävitettäväksi polttokelpoisiin jätteisiin tai tarjota sitä taholle, jolla lupa rauhoitettujen täytettyjen eläinten hallussapitämiseen on.

Tartuin tietysti oitis ensin tuohon toiseen vaihtoehtoon ja tarjosin korppia Luonnotieteelliseen museoon  ja muutaman päivän päästä sainkin heiltä vastauksen, että ottavat sen mielellään kokoelmiinsa sinne! Että varsin onnellisesti päättyi tämän täytetyn korpin taru kappini päällä sitten. 

Samaan syssyyn kävin läpi myös muitakin kokoelmiani ja hävitykseen lähti mm kaikki sellaiset linnunsulat, joiden tarkkaa alkuperää en tiedä sekä muutama kuivattu ötökkä, joiden lajia en pystynyt määrittelemään. Vielä pitää käydä läpi muutama kaappi ja tarkistaa kaikki eloperäiset asiat ennen kun voin taas hyvillä mielin nukkua yöni rauhassa tietäen, että luonnonsuojelulakia en ainakaan enää tietämättömyyttäni täällä riko.

P.S. Ja yhtään ei muuten harmita korpista tai muista luopuminen tämän vuoksi. Tuon lain tarkoitus kun on suojella näitä lajeja siltä, että niitä turhuuksien vuoksi tapettaisiin ja/tai niiden osilla käytäisiin sitten kauppaa. 

P.P.S. Jos sinulla siellä ruudun toisella puolen heräsi kysymyksiä aiheesta niin hyvät neuvot saa ihan tästä Ely-keskuksen nettisivuilta ja jos sieltä ei selkene niin heille voi aina myös soittaa.

Turned out that the stuffed raven I had on top of this cabinet was actually illegal for a private citizen to own so I donated it to Natural Museum at University of Helsinki.

Gingham style

Kuin varkain on hiipinyt rakkaus ruutukuosisiin tekstiileihin sydämeeni, mutta sekös vaan on kuulkaa ihanaa, kun ihaniahan tuollaiset ruudukkaat kankaat ovat. Niin ihania, että niitä haluaa jo ruveta pukemaan päällensäkin. Tämän ruutumekon ostelin jo männä keväänä ja tuunasin sitä sen verran, että nappasin helmasta osan ja tein siitä taskut, koska minulla pitää aina olla mekoissa ja tunikoissa taskut - ei niitä muuten voi päällään pitää. (Mekko on merkiltään Monki.)

Ruudut ovat päätyneet sänkyynkin tämän vasta hankitun kuminauhalakanan muodossa. Just sopivasti, muttei yhtään liikaa ja toimii niin kivasti kaikenmoisten pikkukukkakuosieni kanssa ja tekee tuossa nukkujankin varsin onnelliseksi. (Tätä lakanaa löytyy nyt H&M Homesta, jos jollakulla heräsi himo samanmoiseen.)

Pyyhkeitäkin löytyy ruutukuosissa pariakin eri lajia. Tykkään pitää vessan käsipyyhkeinä näitä keveämpiä keittiöversioita, koskapa kuivahtavat niin paljon sukkelammin kuin paksummat varsinaiset käsipyyhkeet. Lämmin beige ruutu sopii myös mielestäni kivasti tämän vanhan oven ja ammeen päällä olevan puutarjottimen kanssa tuoden tilaan leppoisaa fiilistä. (Pyyhkeet osteltu pari vuotta sitten Rustan alelaarista.)

Olkkarissa kuvasin nämä kaksi tyynynpäällistä, jotka yleensä palvelevat kesällä terassin sohvalla istujien pehmusteissa. Nyt ei vaan ihan ole vielä terassikelit kohdillaan niin piti vaihtoehtoinen paikka näille keksiä. Toisen olen itse ommellut ja toinen löytyi kirppikseltä viime kesänä onnekkaasti sille kaveriksi.

Keittiössä on toinen setti ruutupyyhkeitä käytössä. Nämä metsästin pari vuotta sitten Citymarketista ja ajelin ihan toiseen kaupunkiin sitä varten kun oman kylän kaupassa ei ollut valikoimissa. Silloin oli ihan hirvittävä pakko saada keittiöön sopivat ruutupyyhkeet ja onneksi löysin, kun ovat vieläkin kivat käytössä. 

Mutta on meillä ollut ruutukuosia jo vuosikausia täällä, kun lapsella oli joskus teininä tällaiset vähän isommalla ruudukolla olevat pussilakana ja tyynyliina. Ne ovat täällä vieläkin tallessa ja välillä käytössä, mutta vain tällai toisinpäin, ettei toisen puolen iso tekstipainatus näy. Se oli sitä aikaa kun semmoiset olivat kovasti muodissa ja nyt eivät enää sitten yhtään. Mutta ruudukko on niin kiva, että seilaavat aina silloin tällöin käytössä sisustuksessa, kuten nyt vaikka tässä sohvalla ja kuten kuvasta näkyy miellyttää ihan selvästi myös perheen karvaisempiakin jäseniä.

Mutta ihanaa on kun on vähän pieniä ruutuja siellä sun täällä, se on jotenkin vana niin mukavan kotoisan ja leppoisan näköinen kuosi ja saa aina hyvälle tuulelle. Ehdottomasti lisääkin saa tähän huusholliin tulla jos vaan sellaisia sopivia ehdokkaita tulee jostain vastaan, jotka saavat sydämessä vähän läikähtämään.

I just love gingham and have gotten a lot of  different fabrics with it over the recent years.