perjantai 17. marraskuuta 2017

Liidulla tauluun, vaikka väkisin

Jos pihavaloja ei lasketa niin laitoin eilen ensimmäisen virallisen joulukoristeen esille. Olohuoneen taulu vaihtui kokoelma-esillepanosta liitupohjaan ja siihen taiteilin jouluisan tekstin illalla. Pari tuntia ja monta monituista harjoittelua ja poispyyhintää se vaati, mutta eikös se nyt vihdoin ole jo aika kivan näköinen tuo?

Olen aina ihaillut kunnon liitutaulutaidetta ja kadehtinut niitä jotka sellaista osaavat tehdä. Oma käsialani on hyvin vaihtelevaa enkä juuri mitään osaa suoraan tekstata, mutta kun olin päättänyt että tällaisen haluan tehdä niin sitten tein. Katsoin netistä mallia ja hahmottelin versiot ensin paperille ja  sitten vasta varovasti taululle paperista tarkkaan mallia katsoen. Vieläkin vähän silmääni hiertää omat venkurani tuolla, mutta pari vierasta on jo käynyt sitä kurkkimassa ja sanoneet että oikein hieno on, niin enköhän sitten ala uskotella itsellenikin niin. Omaa käsialaa on vain niin vaikea katsella objektiivisesti.

Ja juuri tänään, kun on maailman pimein päivä enkä voinut kuvata kuin isoimmalla mahdollisella aukolla, nuo parhaimmat karvasomisteeni poseerasivat pitkästä aikaa kauniisti kuvissa. Aukosta johtuen eivät tulleet aivan tarkoiksi, mutta jos olisin siinä alkanut jotain säätämään olisivat nuo kerinneet livetä paikalta muualle ennen kuin olisin ehtinnä kissaa sanoa, joten tyytynette ihailemaan heitä näissä kuvissa hieman epätarkkoina, (mutta söpöinä silti).

Changed the collection board in the living room in to a chalkboard to make my very first Christmas decoration. I've always admired really good chalkboard art, but don't have the steady handwriting to do do my self. This time I decided to do it anyways. It took me over two hours and a lot of chalk, but I think the result is quite reasonable.

P.s. Such a shame that the day the furry props finally are willing to pose for the camera is so dark I can't capture them sharp. Oh, well, they're cute anyways, sharp or not.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Markkinajuttuja

Kiirettä on pitänyt sitten viime postauksen. Täällä valmistaudutaan jo hurjaa kyytiä Parolan aseman joulumarkkinoille ja pakkaaminenkin on jo aloitettu, vaikka markkinat ovatkin vasta 25. päivä. Hyvä olla ajoissa on kuitenkin minun motto ja sitä noudatetaan tälläkin kertaa.

Tässä juuri valmistuneita keppitähtiä, jotka harmillisesti loppuivat männä vuoden markkinoilla minulta kesken. Nyt pitäisi riittää kaikille halukkaille se oma tähti, sen verta monta on tulossa pöydän nurkkaa koristamaan. Jos kuitenkin ihan varma haluat olla, ettet tänä vuonna jää ilman, huikkaa varaus sähköpostilaatikkooni (osoite internetversiossa vas. ylh.). Hintaa keppitähdellä se sama 30e kuin viime vuonnakin ja koot vaihtelevat halkaisijaltaan noin 70-80cm välillä. Valmistettu vanhoista heinäseipään tapeista.

Prepairing for the Parolan aseman joulumarkkinat. Here's a bunch of hey stack pin stars I made last year that totally sold out. This year I made plenty more, so hopefully everyone who desires a star, will get one now.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Maalit ja listat paikoillaan

No nyt se on! Yhtä listaa vaille valmis, mutta sitä joutuu nyt tovin odottelemaan kun sopivan pieni pitää kipaista Helsingistä asti ostamassa ensin. Mutta muuten se on niin vlmis kun vaan olla voi. 
Kattoon en sitä nyt saumannut ja johtokohdan sivustakin jätin auki, tulevaa sähköremppaa silmällä pitäen, mutta mielestäni tuommoiset nyanssit eivät mitään nyt haittaa. Skafferi on niin söpö tuossa ettei kukaan varmasti kiinnitä huomiotaan moisiin pikkujuttuihin.

Vieraisilla poikenneet ovat todenneet keittiömme kummallisesti suurentunaan skafferin myötä joten oikeassa olin kun sanoin että siltä se nyt tuntuu. Hassua miten tuommoinenkin bonus tästä päähänpistosta syntyi. Ei lainkaan huono asia se.

Pyykkiäkin on jo pyöritelty menemään monta koneellista tuossa ja oikein on näppärä vaikkei siltä ehkä näytä näin äkkisältään. Näppärä on myöskin se että siivouskaappi on nyt tässä samassa. Yhdellä ovenavauksella löytää siis monta eri asiaa ja toimintoa ja sillä samalla ovella ne saa kaikki ihanasti piiloon.

The pantry is as done as it can at this point be and it looks fabulous. I just love how it changed the whole room and made it feel more spacious and pretty. I also love to use the washing machine here. It feels quite comfortable to use even tough it looks a bit cramped. But the best part ever is when I get to close the door and leave all the uglyness behind it. That. I. Love.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Vaneria pintaan

Nyt on pintoja jo paikoillaan skafferissa ja kaikki rumuus alkaa olla nätisti piilossa. Valitsin pintamateriaaliksi tähän 4mm vanerin, koska en tahtonut kovin paksuja seiniä tehdä. Vaneri kestää kolhuja ja iskujakin paremmin jos tuossa tuolinselkämys siihen kolkkaa. Pientä säätöä oli mittailla palaset oikean kokoisiksi, koska eihän tämä nurkka, niin kuin mikään muukaan vanhassa talossa ollut aivan suora. Kaappi kuitenkin näyttää suht suoralta ja ovi on vaaterissa ja se on aivan riittävän hyvä se.

Vielä pitää askarrella ja asentaa ylälistat ja sen jälkeen pääsen kittaus- ja maalaushommiin, mutta nyt jo aika hyvin näkee kuinka nätti siitä tuleekaan!

The pantry is coming along nicely. There's not a lot to do before I get to paint it. But now, with the walls on one really sees the beauty of it!

maanantai 6. marraskuuta 2017

SKAFFERI!

Pohdiskellessani keittiössäni niitä muutosjuttuja sain yhtäkkisen idean tästä sähkökaappi-, siivouskaappi ja pyykinpesunurkkauksestani, että miksi niitä pitää katsella kun ovat niin rumia? No, eihän niitä tarvitsekaan. Sen sijaan että miettisin miten saada ne yksittäin näyttämään nätiltä voisin piilottaa kaikki kolme. Ja mikäs sen tyylikkäämpi tapa piilottaa ne kun rakentaa ympärille perinteinen nurkkakaappi, sellainen jota useimmin ruokakaappina pidetään. Idea oli niin hyvä, että jahka toivuin siitä järkytyksestä että miksen ollut tätä aiemmin tajunnut tehdä, aloin heti hommiin.

Poistin tilasta siivouskaapin ja käänsin pesukoneen sivuttain. Sitten vaan rakentelin ympärille kaapinrungon. Tein sen erillisistä elementeistä, jotta sen saa purettua nopsaan sivuun jos pesukone ottaa ja hajoaa, se ei nimittäin tuosta ovesta ulos enää mahdu, mutta koska ovi sattui tilaan niin täydellisesti ei tämä pieni detalji häirinnyt suunnitelmiani. Se on kymmenen ruuvia ja kaappi on tiessään nurkasta.

Homma on vielä vaiheessaan kun pitää vielä seinämateriaalit kiinnittää, listoittaa, kitata ja maalata, mutta nyt jo näkee että tämä oli ehkä yksi parhaimpia ideoitani tähän taloon pitkään aikaan. Se jostain kumman syystä saa huoneen näyttämään avarammaltakin vaikka periaatteessa on vähän isompi kun aiemmat viritykset tuossa tilassa. Parhautta myös, että jahka tuo tuosta valmistuu voin ottaa kuvia keittiöstäni laajemmalla kulmalla eikä tarvitse aina olla rajaamassa rumaa sähkökaappia pois kuvista. Ai ettien että!

Since the kitchen needed some changes I started to think if there was a way to make my laundry corner look a bit nicer and while I was thinking I suddenly realized how to do it. Instead of trying to make something so ugly pretty I need to hide it with something pretty - a pantry!
The idea was so good I was shocked I hadn't thought of it earlier. As I recovered from my shock I started to build it and this is how far I've got now. 
I must say this is one of my best ideas for this house and can't wait to get it finished.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Tuolikaupoilla

Tuossa muutama tovi sitten mainitsinkin, että haluaisin tehdä muutoksia keittiöön, mutten ollut keksinyt vielä että mitä ne olisivat. Nyt niitä on vihdoin keksitty. Ensinnä lähti vaihtoon tuolit. Teräsrunkoiset diner-tuolit vaihtuivat rouheampiin vanhoihin wieniläistuoleihin, jotka sopivat uusiin suunnitelmiini paremmin. 

Ovat tilaan myöskin kevyemmät ja sirommat ja tuntuivat heti paljon kodikkaammiltakin. Vanhan pöydänkin kanssa passaavat oikein oivallisesti yhteen. 

Ja nyt kun tämä säätö on tehty voinkin seuraavaksi tehdä sitten vähän isompaa muutosta joka tulee kyllä tekemään keittiöstä ainakin paremmin kuvattavan. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, nyt rupean hommiin.

Changed the kitchen diner chairs to these vintage wien chairs and the mood in the room changed a lot. I have big plans to change it even more, but you'll have to wait for my next post to hear more about it.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Ensimmäinen erä lämpimäisiä

Nyt on uunista tullut ensimmäinen erä valmiita käsin tekemiäni ruukkuamppeleita ja kylläpäs ne näyttävät herkullisilta, vaikka näin itse sanonkin.

Jokainen amppeli on lasitettu hieman erilailla joten kahta tismalleen samanmoista ei tahdo löytyä, ellen sitten vahingossa onnistu sellaisia luomaan. Osassa on jätetty ruukun pohja paljaaksi lasitteesta ja osa lasitettu yltympäri. Saatan kokeilla tehdä myös yhden tai kaksi jossa lasite ei ulotu ruukun yläosaan asti, ihan vain nähdäkseni olisiko sellainenkin kiva.

Kaikkiin amppeleihin laitan valmiiksi juuttinarut jotka voi sitten kukin solmia oman mielensä mukaan sellaisiksi kun itse tykkää. Tyylejä voi keksiä ihan omia tai ottaa mallia näistä valmiista. 

Nämä tulevat siis mukaani Parolan aseman joulumarkkinoille, josta voi tulla valikoimaan itselleen mieluisan. Hinta asettunee sinne jonnekin kolmen kympin tienämille ja mittaa ruukkusella on noin reilut 12 x 12,5cm.

The fist set of my pottery hanging flower pots came out ov the kiln just the other day and boy do they look delicious. If you want to buy one, come to the Parolan aseman joulumarkkinat on the 25th of november. 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Panostus viherkasvien viihtyvyyteen

Olohuoneeseen tuunaamani lasilaatikosto on toiminut oikein hyvin kasvipöytänä. Pääsevät nyt ikkunan äärelle kaktukset nauttimaan syksyn vähäisestä valosta. Ja silloin kun valoa ei ole laitetaan sitä sähkölampusta lisää. Lampun kupu löytyi kesäreissulta Lundagårdiin ja siitä syntyi helposti valmis johtosarja lisäämällä juuri sopivan kokoinen kasvivalaisin ikkunan eteen.

Toinen hyvä löytö kukkapöydän yhteyteen on ollut tämä viehkeä vanha rihvelitaulu. Siihen saa nyt näpsästi lahopäinen kukkien kastelija kirjoittaa ylös sen milloin ovat viimeksi viherkasvit virkistäytyneet Pysyy paremmin kärryillä eikä tarvitse peljätä, että vedenpuutteeseen kuolisivat nämä.

I've been the worst to keep my houseplants alive in the winter. It's been too dark and I often forgot to water them too. Now I have a place in front tof the window, with a lamp and a small chalk board to remind me when to water them. I think this winter I might have a better chance with these green guys.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Muutoksia ja pysyviä asioita

Tein keittiöön pienen muutoksen kun kaipasin vähän pehmeämpää värimaailmaa oven ympärille. Paikalla ennen olleet punaiset vanha sammutin ja emalikyltti vaihtuivat roikkokoreihin ja tuoreempaan emalikylttilöytöön. Nyt on väriharmonia enemmän makuuni ja nurkka silmiini piristyneempi.

Haluaisin keittiössä muuttaa enemmänkin, mutta toistaiseksi en ole vielä keksinyt että mitä muuttaisin. Pari asiaa seillä kuitenkin on sellaista jota ei voi ikinä muuttaa.

Toinen on tämä vinon oven kiinnipidossa avittava vanha lapseni spiderman-kylpytakin vyönauha joka me laitettiin tuohon silloin kun tänne muutettiin reilu kymmenen vuotta sitten. Tarkoitus oli joskus löytää parempi, mutta kun tuo on ajanut asiansa niin hyvin niin sehän on silloin paras eikä muuta tarvita. Ovi pysyy hyvin kiinni kun nauha vähän kinnaa sitä yläreunastaan.

Ja toinen mitä en ikinä varmaan muuta on tämä siskoni joskus vuosia sitten askartelema keraaminen joulukoriste ovessa. Syy miksi sen täytyy ovessa olla on sen vieno kilkkaus ovea vasten johon olen syvästi tykästynyt. Olen koittanut joskus ottaa sen pois, mutten voi olla ilman sitä ääntä. Tietää heti mikä ovi kävi kun sen äänen kuulee.

Made a few changes in the kitchen around the door. Took the red things away and put more subtle things there instead. Now it looks better to my eyes.
While something changes there's things there I can never change. The old belt of my sons spiderman robe he had when he was a little boy is helping to keep the door shut and was supposed to be a temporary solution to the problem, but has been there over then years now. Why change something that works so well. 
The other thing that'll never change is the ceramic heart my sister made me one christmas. It makes such a nice sound when it clings against the door. I've gotten so used to hearing it that it feels too weird without it now, so there it stays.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Ja niin joulu joutui...

No ei nyt vielä kuitenkaan joulu, mutta jouluvalot kylläkin. Ennakoin tulevan lumipeitteen ajoissa ja tarkastin pihalla jo olleet valot sekä laittelin muutamat lisää, jotta pääsisin katselemaan miltä näyttää sitten kun lumipeite saapuu. Näissä asioissa pitää olla tarkkana ja laittaa valot hyvin ja harkitusti, jotta tunnelma on sitten just eikä melkein ja valomeri näyttää kivalta myös naapurien ja ohikulkijoiden silmiin.

Menneinä vuosina olen tupannut tunkea pihalleni lähemmäs toistakymmentä valosettiä, mutta nyt on kato syönyt valoketjuja ja kun uusia en enää tässä sävyssä löydä, pitää tyytyä vähempään. Kahdeksan settiä on jo ripusteltu ja viisi odottaa vielä rullalla laatikoissaan, eli kaksitoista (EDIT kolmetoista, kuten eräs lukijani minulle huomautti, kun en itse osaa laskea. :D) on sitten yhteensä kun valmista tulee, mutta kyllä nämä kahdeksankin jo aika kivan tunnelman pihalle luovat, ainakin näin portilta päin kuvattuna. 

Olen koittanut tässä miettiä että annanko noiden vaan vuosi vuodelta vähetä vai satsaanko joulun jälkeen alemyynteihin ja ostan kokonaan uudet setit, mutta kun mieli edelleen halajaisi näitä oikeasti retroja hehkulampun sävyisiä ledejä ja toiveissa on että näitä vielä joku alkaisi valmistaa. Vuosi vuodelta ne lähemmäs kyllä jo usealla merkillä menevät. Harmi vaan etteivät vaan niin lähelle että tuonne juuri nyt lisää saisi, koska missään nimessä ja ikinä en tuonne sekaan erisävyisiä settejä sotkisi. 

We had a blizzard here in Finland two days ago and the time was perfect to test out my christmas lights on the yard. I only have eight sets of lights there right now and I'll put five more when I get the time to do so. I'd like to have even more but the shops here don't sell the exact warm tone of light I require and have. I'm thinking of renewing all the lights next year to get more matching sets on my yard, but I still slightly hate all other than the real vintage warm light bulb tone. But never the less the yard looks just pretty with lesser lights too, so I'm not going to stress out too much with this now, but to enjoy the little winter we have here.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Profiilia kohottava ja kätevä

Vasta hankkimani harmaa kasarmikaappi päätyi työhuoneessa takan tälle puolen sähkötyökalukaapiksi. En ollut ennen edes tajunnut kuinka kipeästi tarvitsinkaan tällaisen helpossa paikassa olevan säilyttimen, jossa johdoilla olevat työkalut ovat kätevästi käsillä. Aiemmin pidin niitä milloin missäkin ja aina olivat tiellä. Nyt saan tuolta akkukoneen ilman kumartelua ja kaivamista vaikka vaan yhdellä kädellä.

Tovin ajattelin että kaappi on tuohon vähän liian iso ja ehkä vähän ahtaan oloinen, mutta nyt kun silmäni on jo tottunut pidän tuosta että se tuo tähänkin nurkkaan vähän nostetta. Työhuoneen muissa nurkissa on kaapit kattoon asti korkeat ja se sai takkanurkan näyttämään vähän pieneltä. Nyt uuden kaapin myötä nurkka kohosi muiden nurkkien tasolle.

Kaapin päällä voi myös pidellä vaihtelevaa kokoelmaa kaikkea kivaa esillä, sekin asia jota täällä kipeästi kaipaan. Paikat kaikelle kauniille ovat työhuoneessa vähän kortilla kun joka paikassa on vaan tarpeellista, toki sekin on suurimmaksi osaksi kaunista, mutta on välillä kiva pitää esillä jotain turhuuksiakin ihan vain näön vuoksi.

Räjäytetty kallomalli sopii hyvin tulevaan kurpitsajuhlaan samoin kun takan päälle nostamani vuosia sitten akvaarioon muovailemani keramiikkakallo. Toki ne ovat esillä jossian päin taloa muulloinkin, mutta nyt ansaitsivat erikoispaikan.

The vintage army cabinet I got a few weeks back found it's rightful place. I chose that spot so that I can easily reach there and it would be very useable. I now store my small power tools there and in these tight quarters it's perfect and handy for that. 
I also like the space on the top. Now I have an extra shelf where I can show off things that are just pretty. Every other corner in the work room is reserved for practical things only.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Amppeli Amppelinen

Tein itselleni jo melkein vuosi sitten kokeeksi keramiikka-amppelin, mutta jotenkin vasta nyt kun sitaisin siihen juuttinarut ja ripustin roikkumaan, sytkähdin siihen että sehän on tosi hieno. Siinä samalla sytkähdin siihenkin, että näitähän pitäisi tehdä myös myyntiin tuleville Parolan aseman joulumarkkinoille! Siispä ryhdyin oitis tuumasta toimeen ja ensimmäinen satsi niitä onkin juuri paraikaa Ikituulen uunissa raakapoltossa.

Tämän koekappaleeni olen lasittanut yltympäriinsä, mutta mieleni vähän tekevi tehdä osasta sellaisia joissa lasite jää vain tuohon ruukun puoliväliin ja alaosa jäisi savelle, sekin kun kuitenkin on aika nätin väristä se saven oma väri. Korkeapolttoinen savi kun muuttuu uunissa ihan vedenpitäväksi ilman lasitettakin voi näiden kanssa heittäytyä varsin luovaksi.

Laittelen vielä lisää kuvia niistä valmiista jahka ensin käyvät kastautumassa lasitteessa ja lämmittelemässä uunissa toisen kerran. Tämä prototyyppinen kun on ehkä vähän kluhmuisempi ulkoasultaan kun ne uudemmat. Kokokin ehkä hitusen pienempi, mutta style on silti sama. 

I had made myself a pottery hanging flower pot last year but didn't try it out until now. It looks so good I realized I need to make more of them to sell with my other pottery. So I quickly started my pottery factory again. I'm bringing a small bunch to sell at the Parolan aseman joulumarkkinat. Be there to get one.

torstai 19. lokakuuta 2017

Sirkusteltan suojassa

Sen sisällä on pimeää ja hiljaista ja sen katto on vielä kiinni vain hakaneuloilla, mutta se on silti tosi hauska ja kutsuva. Sopivasti ränsistyneen näköinen jo valmiiksi, mutta niin mukava ja turvallinen, kuin iso pesä. 

Vanhoista samettiverhoista syntyvä sirkustelttaprojektini on edistynyt jo melko pitkälle. Katon ompeluhomman jälkeen täytyisi vielä löytää jostain sen verran sopiva pala vaahtomuovia että saan tuonne sisälle tehtyä siitä pyöreän patjan, ettei kovaa lattiaa vasten tarvitse olla. Soviteltu sitä on paljon jo noinkin ja kikatustahan siitä syntyi kun tuonne vuorollaan eri ikäiset konttailivat kokeilemaan. Koiratkin tykkäävät, kunhan siellä on heille pehmeitä tyynyjä joilla makoilla.

Teltta on rakennettu kahden vähän pituudestaan jatketun hulavanteen varaan, yksi tuolla alhaalla ja yksi tuossa katon ja seinän taitteessa. Muodossaan sen pysyy kun roikkuu katon kärjestään katossa. Kun sen laskee alas, valuu koko komeus aivan lyttyyn. Hulavanteet on helppo ottaa tuolta pois jos teltta täytyy välillä pestä tai varastoida jonnekin pienempään tilaan. Melko näppärä myöskin ollakseen kuitenkin aika hyvän kokoinen (halk. 109cm ja kork.185cm).

My circus tent diy is progressing nicely, it looks almost done, even though the roof is just fastened with safety pins. I still need to sew the roof properly and make a round mattress inside so that the players don't have to sit on the hard floor.
But, it's so much fun already. Everyone who have tried it out have giggled a little crawling in and smiled a lot sitting inside.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Välillä vähän printissä

Olen tässä viime aikoina ollut aika kivasti edustettuna erilaisissa julkaisuissa joko itsenäni tai tekemisinäni tai molempina. Itse kun tykkään lehdistä ja kirjoista aivan erityisesti on vallan hauskaa päästä välillä itsekin mukaan sellaisiin.

Unelmien Käsityöt-lehdessä on minusta alkukesällä tehty haastattelu sekä pieni diy-ohjeeni lehden lukijoille (mutta siitä en tässä hiisku kun lehti on vielä myyntihyllyissä). 

Sitten Nukkekotiyhdistyksen jäsenlehteen tehtiin juttu barbietalostani elokuussa. Sen huomasitte tekin kun rakentelin täällä kiivaasti taloa valmiiksi. 

Astioitani on taas vilahdellut esim. viimeisimmän Glorian kodin jutussa Stellan kotoa. Siellä on mitä ihanimmassa astiakaapissa vinot pinot minun käsieni tuotoksi ja ne näyttävät siellä NIIN hienoilta, että ihan ihmettelen täällä että minunko tekemiäni ne noin nätit on? 

Astioitani on myös käytetty ruokastailauksissa tässä vastailmestyneessä Kaisa Niemisen toimittamassa Kasvisruokaa! -kirjassa. Olen ihan pähkinöinä siitä miten ihanilta astiani tuollakin näyttävät erilaisten kauniiden einehien alla. 

I've been presented in some publications lately, some of me and my doings and some of my hand made pottery and barbie house.