perjantai 19. huhtikuuta 2019

Uroteko

Tein männä viikolla meidän mittakaavassa uroteon, nimittäin maalasin vihdoin, kolmen vuoden odottelun jälkeen pihakalustomme valmiiksi. Homma alkoi jo vuonna 2016, kun kalusto oli vasta ostettu. Se hiottiin ja siihen mietittiin tarkasti sopiva tummanvihreä sävy ja sitten sitä alettiin maalata. Ja sitten se jäi kesken. Ja se pysyi keskeneräisenä aina viime viikkoon asti.

Se oli niin kesken, että käytössä oli neljästä tuolista vain kolme, joista niistäkään ei ollut maalattu suurimmaksi osaksi kuin etupinnat. Osassa tuoleja olivat laudatkin kiristämättä paikoilleen, mutta koska se oli niin tukeva ja hyvä niinkin, se ajoi asiansa eikä keskeneräisyys käytössä tuntunut juuri lainkaan.

Mutta silmiä ja mieltä se kiristi, ja kiristipä kerrakseenkin. Maalaushomma itsessään ei olisi ollut kovin työläs, mutta kun ensimmäisen vuoden odottelun jälkeen tarkoin sekoitettu vihreän sävy kuivahti purkkiinsa alkoi se tuntua vähän vaivalloiselta. Siihen päälle kun lisätään se, että nämä voitiin tilanahtauden vuoksi maalata vain ulko-olosuhteissa oltiinkin jo isommassa pattitilanteessa.

Keväisin on nimittäin ollut viime vuosina melko kylmää ja tuulista, ja sitten kun ei enää ollut kylmää ja tuulista oli siitepölyä, ja sitten kun ei ollut siitepölyä tuli kesä ja satoi vettä, ja sitten kun ei satanut vettä oli hirmuinen helle ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja siihen kaiken päälle se, että se täydellisen vihreä maali piti vielä sekoitella uudelleen.

Mutta tänä keväänä se vihdoin onnisti. Oli tarpeeksi lämmin ja tarpeeksi tuuleton ja tarpeeksi kuiva ja tarpeeksi siitepölytön ja minä tyttö kävin äkkiä töihin. Sekoittelin ulkomuistista pellavaölymaaleista sen täydellisen vihreän ja aloin jynssätä sitä kiinni kalustoon. Siinä jossain jynssäämisen lomassa tajusin tehneeni vihreästä vähän liian tumman, mutta annoin sille piut paut ja jatkoin hinkkaamista.

Ja kun olin muutaman tunnin hinkannut armas aviomies välillä apuna jynssäämässä väriä kiinni oli kalusto vihdoin ja viimein valmis. Neljäs tuoli mukana ja kaikki ruuvit kiristettyinä. Se oli kuulkaa melko juhlava hetki se.

Ja nyt kun pinnat ovat saaneet viikon rauhassa kuivua ja pellavaöljymaalin tapaan samalla hieman tummua on kalusto jälleen kuin uusi ja ainakin minun silmiini varsin edustava. Tuo tummempi vihreä ei ole mielestäni enää lainkaan paha fiba, vaan erittäin onnistunut muutos. Sen ansiosta tästä tuli nyt kertaheitolla pihan kruunu ja kaunistus jota kelpaa nyt käyttää ja esitellä ihan joka suunnasta.

After three long years I finally got my garden furniture's pain job finished. We started doing it back in 2016, but for some reason didn't finish it then and since it needed to be painted outdoors didn't have a chance to finish it until now (wind, pollen, rain, heatwave etc). The original paint dried waiting in it's can so I made a new one that came out a little too dark, but now that I have been looking at it I think it's way better this way. The dark green color makes the set the crown of this garden.

torstai 18. huhtikuuta 2019

Tuotteita testauksessa

Aina ennen kun otan tuotantooni mitään uusia keramiikka-ideoitani pitää ne tietysti testata ensin itse. Nyt kun viimein sain uunista ensimmäisen erän uusia saippuakuppejani laitoin tietty heti sellaisen kylpyhuoneeseen kokeiltavaksi, että miten toimii käytännössä tuossa ammeen reunalla. 

Vielä kun olisi tajunnut ostaa uuden, vähän nätimmän värisen saippuan niin kuvissakin olisi erottunut paremmin, mutta lienee tulee selväksi tuostakin, että oikein hyvin toimii. Kuppi on just sopivan iso ja pieni, että siihen suunnilleen normikokoinen saippua mahtuu ja itse kupponen mahtuu vaikka lavuaarin reunalle. Ja tässä vuorokuden kokeilemisen jälkeen on saippua pysynyt tuossa vallan mainiosti niin kuivana kun se nyt on käyttöjen jäljiltä kerinnyt olla.

Toinen kokeiluun kerennyt tuote on tämä pieni sievä lehti, jonka ajattelin olevan näppärä hellan vierellä lusikoiden ja kauhojen lepuuttajana ruoanlaiton lomassa. Tämäkin osoittautui testissä oikein oivalliseksi, eli ajaa asiansa täydellisesti, minkä lisäksi näyttää varsin viehkolta koristeelta myös silloin kun ruokaa ei tuossa olla laittamassa.

Näitä siis tulossa pian myös myyntiin. Ensimmäisen erän varaan tuonne Parolan aseman rompetorille 8.6., josta saippuakupin saa ostaa viidellätoista eurolla ja kauhan lepuuttajan kympillä. Sitä ennen näitä on myynnissä myös porstuan pienessä kippokaupassani, mutta ilmoittelen siitä sitten vielä erikseen jahka alan saada näitä enemmän valmiiksi.

Nyt ei muuta kun niitä lusikoita odottelemaan sitten seuraavaksi...

Got my first batch of soap dishes and spoon rests from the kiln and they both work just as nicely as they look. I'll be selling these at the upcoming Parolan aseman rompetori and later in my little shop in my porch (let you know as soon as I get stock). 

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Välitilassa

Eteisen portaikkoon on kertynyt pieni kasvikokoelma joka vain istuu siellä odottamassa, että tämä valikausi on ohitse ja pääsevät puutarhaan nauttimaan kesästä. Pisimpään niistä on tuolla istunut tuo taka-alan laakeripuu, joka on viettänyt siellä kasvilampun alla koko talven. En itseasiassa ole enää lainkaan varma siitä onko se edes elossa, koska uusia alkuja ei näy silmiini oikeastaan lainkaan, mutta muuten se näyttää ihan hyvältä, joten elän siinä uskossa, että kyllä se siitä vielä. 

Tuosta salviasta sen sijaan en mene sanomaan yhtään mitään. Se oli varmasti aivan liian aikainen hankinta tälle keväälle.

Männä kesän iso rosmariinipuska menehtyi kun en osannut sitä tarpeeksi ajoissa sisälle pelastaa ja siitä suivaantuneena päätin, että tänä vuonna haluan samanlaisen. Koskapa isoa rosmariinipuskaa ei missään ole myynnissä ollut, tein sen itse, ostamalla neljä pienempää ja tälläämällä ne kaikki yhteen ruukkuun. Toiveeni ovat hyvin korkealla tämän suhteen, rosmariini on yksi ehdoton lempparini puutarhassa.

Ja puksipuu, se on kyllä se ikuinen mysteeri miksi vähän väliä haksahdan ostamaan tällaisen. Ikinä en ole saanut sitä menestymään juhannusta pidemmälle, mutta aina vaan on kokeiltava uudestaan. Syytän tästä oikeastaan Ikeaa, sieltä kun on jostain syystä aina muka pakko ostaa jotain ja melko usein se on sitten ollut joku kiva kasvi, kuten puksipuu. No, koitetaan nyt taas kerran josko se kestäisi "hellässä huomassani". Suunnitteilla oleva ruukkupuutarha saattaa olla sen pelastus, jos muistan isompaa ryhmää kastella paremmin kuin yksittäisiä ruukkuja siellä täällä.

Ja vaikka nyt jo ilmat vähän lämpöä lupaavatkin on ulosmuuttoon näillä vielä matkaa. Asuvat sen aikaa tässä välitilassa portaikossa, jossa ovat valvovan silmäni sekä kasvilampun alla.

Since the summer is still far away, I have a small collection of potted plants in our staircase waiting for it to happen. This time of year one really craves for some green already.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Hyvin karkottava karkotin

Pari vuotta sitten askartelemani ampiaiskarkotin on roikkunut siitä asti ulko-oven pielessämme ja sen lisäksi että on kestänyt ehjänä koko ajan on se myös toiminut tarkoituksessaan mitä mainioiten. Vuosikausien ampiaispiinan jälkeen porstuan katto on vihdoin vapaa ja surinaton ja me olemme saaneet olla rauhassa omassa pihassa. Niin rauhassa jopa että olen välistä unohtanut täällä ikinä mitään  ampiaisongelmaa olleenkaan. 

Tämä on ollut mielestäi tosi hyvä karkotin myös siitä syystä, että se on saanut olla tuossa rauhassa muilta eläimiltä. Siitä eivät ole kiinnostuneet linnut, kuten edeltäjästään suodatinpussista tekemääni, eikä edes muut hyönteiset. Ja vaikka tämäkin on paperista tehty, on sen liimaukset ja  maali pitäneet sen tuossa ihan samannäköisenä kun se oli silloin kun sen siihen alkujaan ripustinkin. 

Toiset vannovat tällaisten nimeen ja toiset ovat sitä mieltä ettei tämmöiset toimi, mutta minä sanon että toimii ja hyvin toimiikin. Mutta oli se valepesä sitten minkälainen tahansa isoin taikahan näissä on se ajankohta milloin tällaisen paikoilleen asettaa ja se ajankohta on juuri nyt, kun suristimet vielä makoilevat talviunillaan. Että jos siellä ampiaiset vaivaa, niin äkkiä askartelemaan, että ehtii tällaisen laittaa paikoilleen ennen kun ilmat tässä parin päivän päästä lämpiävät ja pörriäiset lähtevät uusia pesäpaikkoja etsimään.

My DIY wasp repeller, a fake nest I made two years ago has worked so well. There has been no trouble of wasps here after I put this up. It's been there all year round and it still looks like new. 

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Harmoniset hankinnat

Mä olen aikaisemminkin huomannut vasta kirppistelyn jälkeen, kuinka harmonisia värimaailmoja ostoksistani tuleekaan. Piipahdin iltapäivän piristykseksi pikaisella kiertelyllä ja kotiin palatessa oli kasassa tällainen kokoelma. Sen kummemmin ajattelematta ja suunnittelematta, ostelin vain asioita joista pidin. Päivä oli oikein suotuisa ja ostokset eivät paljoa kukkarossa edes tuntuneet. Koko lasti lähti kotiin reilulla kympillä, ja siitä vähän yli puolet maksoi tuo ihastuttava emalikyltti. Sanoisin että ei huono piipahdus ollenkaan. Kaikki muut ostelin ihan itselle, mutta tuo simpukankuori menee ystävälle lahjaksi. 

I tend to make unplanned harmonious collections when shopping in fleamarkets. I don't to do so in purpose it's just that usually my findings match quite nicely when put together. Like it happened today. 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Talven jäljiltä

Kevätauringon helliessä on puutarha kuoriutunut suurimmaksi osasta lumipeitteistään ja kaikki alta paljastunut on suurin piirtein samassa asennossa kun ne sinne jätin ennen ensimmäisiä lumisateita viime syksynä.

Muratti jonka karkotin lyhyen sisälläoleilun jälkeen ulos on menettänyt henkensä, kuten odottaa saattaa kasvilta jota ei ole luotu ulkona pidettäväksi näillä leveysasteilla. Se roikkuu yhä paikoillaan porstuan seinällä siinä, mihin sen viime lokakuussa punkkeja kuhisevana ripustin. 

Jouluksi askartelemani kranssit taas näyttävät yhä yhtä hienoilta kun silloinkin. Ne ovat säilyneet lumivaipan alla piilossa niin hyvinä ja tuoreina, että jos omistaisin ison pakastimen laittaisin ne sinne talteen odottamaan ensi joulua. Nyt kuitenkin tyydyn ihailemaan niitä vielä hetken ja sitten puran niistä vihreät ja rautalangat pois ja pistän sisukset kuivaan odottamaan ensi syksyn uusiokäyttöä.

Kasvihuoneeseenkin pääsee jo, kun lumimassat sen oven edestä ovat sulaneet. Meillä oli siellä talven aikana pieni hiiri-invaasio kun tuossa etualan pihlajassa ruokimme lintuja, mutta sitkeällä loukuttamisella nitistimme sinne eksyneet siimahännät (kaikki neljä) varsin sukkelasti ja uusia ei ole sen jälkeen näkynyt. Loukut ovat kuitenkin vielä paikoillaan, jos vielä kehtaavat tulla sisustelemaan asumusta kesämajaamme. 

 Ja vaikka ensi viikon sää peruuttaa koko kevään tulemisen, oli ihan vähän jo tehtävä istutushommia silti. Ostelin nimittäin Kevätmessuilta muutamia perennanjuurakoita ja ne piti saada pikaisesti multaan. Iskin ne isoihin kukkaruukkuihin porstuaan, jossa ei sellaista hallanvaaraa enää (toivottavasti) ole, etteivätkö tuossa voisi jo vähän varaslähtöä ottaa. 

Muuten pitääkin vielä painaa vähän jarrua puutarhainnostuksen kanssa, vaikka suunnitelmia olisi jo vaikka ja mihin. Luontoäiti ei ole vielä valmis talven kanssa, joten pysytellään nyt sitten sisätiloissa ja suunnitellaan vielä vähän lisää.

When the snow has melted away (mostly) the yard looks pretty much the same as I left it last fall. Few warm days made me feel like doing spring stuff there, but the weather forecast says: not yet, so I haven't started much. But some perennials I got from the spring fair I put in pots to my porch. I just had to, cause it's spring even if the temperatures are going low again and it's going to snow next week.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Lisää tuotekehittelyä

Siitä asti kun olen keramiikkaa alkanut tehdä, on minulta toivottu erityisesti lusikoita, mutta jostain syystä inspiraatio niiden suunnitteluun iski vasta nyt. Uskon nimittäin voimakkaasti siihen, että pakolla ei synny mitään hyvää, mutta kun inspis lähtee pulppuamaan itsekseen on lopputulos taatusti loistava. Ja niin kuin tekemisissäni yleensä on lähtökohta se, että suunnittelen ensisijaisesti itselleni ja omaan tarpeeseen ja koska lusikoita sun muita en vielä tähän mennessä ollut osata kaivata, odottivat ideat piilossa aivoissani, kunnes se tarve iski.

Ensimmäiseksi halusin suunnitella pienen ja sievän ottimen, jolla saisi kauhottua kaikkea kätevästi, kuten esim. jauhoja ja sokeria ja sen sellaista. Sopivan kokoinen lasipurkissa sisällä pidettäväksi tai narulla esillä roikkumassa. Lopputulemasta tuli mielestäni oikein mainio. Tässä (ylempi kuva) se on vielä raakavaiheessa, kuivuneena savena ilman yhtäkään polttoa, mutta nyt jo näkee että tulossa on nättiä.

Ja sitten lusikka. Ihan tuollainen konstailematon savinen lusikka. Mielestäni jos tekee lusikan, pitää sen sitten olla juuri tällainen, pieni, mutta tarpeeksi iso. Siinäkin ripustuslenkki sitten valmiina, jotta voi esillä pitää, jos niin halajaa. Nämäkin tässä vielä vasta kuivuneena savena pientä viimeistelyä vailla, mutta ah niin söpöinä jo nyt.

Kolmas inspiraatio tuli eräänä iltana peikonlehdestä. Halusin niin palavasti kokeilla painaa peikonlehteä saveen, että otin vain yhden lehden irti kasvista ja kävin kokeilemassa vielä tietämättä, että mitä siitä sitten oikein tulisi.

Se selvisi sitten melkein saman tien kun leikkasin savea lehden muotoon, että, kauhanlepuutin, lehdestä tulisi oivallinen kauhanlepuutin! (Kuvassa tosin lusikka, kun kaikki kauhat olivat juuri sillä hetkellä tiskissä). Painelin sitten niitäkin muutaman valmiiksi ja mietin, että pitisikö niihin sitten raakapolton jälkeen kokeilla jotain viheriää lasitetta... Ehkä, mutta valkoisia teen varmasti.

Että tällaisia tällä kertaa ja lisääkin saattaa olla vielä tulossa, mutta poltellaans nyt ensin nämä valmiiksi. Muutama viikko menee ennen kun pääsen näitä ja niitä saippuakuppejani teille valmiina kivitavarana esittelemään, mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö vain? Tähtään siihen, että saan pienet erät valmiiksi Parolan aseman rompetorille myytäväksi 8.6.

More ideas of what to make out of clay. My little pottery shop needed spoons, so I designed a couple I'd use myself. One with a short handle to take stuff out of glass jars and one simple but small to use for other stuff. And a spoon rest I just had to do after watching a leaf on my plant here and wondering how it would work to press it on clay.