perjantai 31. lokakuuta 2014

Happy Halloween

Tänä vuonna ei täällä koristeltu erikseen Halloweenia varten. Lapsi alkaa jo olla niin vanha ettei tämmöiset juhlat häntä hetkauta joten äiti ei sitten viitsinyt sen kummemmin ruveta taloa somistamaan. Meillä on ihan tarpeeksi kammottavia asioita muutenkin esillä, ympäri vuoden. Pääkalloja, täytettyjä tai kuivattuja elukoita ja sen sellaista löytyy vähän sieltä sun täältä. Napsin muutaman kuvan ihan vaan että voin (salaa) täällä hieman fiilistellä. Itse kun tykkään tämmöisistä kammotusjuhlista ihan kympillä.

We're not celebrating Halloween big way this year since my son has so outgrown this holiday. Luckily we have all kinds of "gross" stuff around the house all year long so I can secretly enjoy the mood anyways.

torstai 30. lokakuuta 2014

Viisi väriä: punainen

Värihaasteen toiseksi väriksi valitsin punaisen. En siksi että se olisi mitenkään erityisen lemppari vaan siksi että se ei ole niin kovin yleinen väri kodissamme. Sitä löytyy oikeastaan vaan aika pieninä annoksina ja tavaroissa jotka ovat taloon tulleet muiden syiden kun värinsä vuoksi. Ei sillä ettenkö pitäisi punaisesta, se vaan on vähän liian ärtsy väri käytettäväksi täällä kovin isosti.

Ensimmäisen kuvan sammuttimia minulla on kaksin kappalein. Näissä viehättää tuo tunnelma ja muoto. Kovasti ovat herättäneet huomiotakin kun moni luulee että noitako käytämme jos tulipalo sattuu (emme käytä, koristeina ovat vain. Oikeat, toimivat sammuttimet löytyy myös).

Toisen kuvan Sarviksen pyykkikori on oikeastaan siskon. Hän sen jostain syystä vuosia sitten nurkkiini unhoitti ja se on ollut minulla ahkerassa käytössä siitä asti. Muodoltaan ja käytettävyydeltään ihan paras kaikista mitä olen koskaan kokeillut. 
Hyllyllä oleva radio taas on heräteostos vuosien takaa. Toimi ei, mutta nätti on.

Alimman kuvan Pepsilaatikko taas on hankittu ihan varta vasten somisteeksi. Oikein etsimällä etsitty. Oikeastaan etsin silloin aikanaan Cocislaatikkoa, mutta sellaisen puuttuessa tyydyin Pepsiin ja hyvä niin, harvinaisempi on melkein tämä.

On sitä punaista talossa muuallakin, mutta tähän postaukseen valikoin juuri nämä (osin myös siitä syystä että oli jo niin pimeä ettei voinut kuvata muualla kuin keittiössä).

The second color for the color challenge is red. I don't have large amounts of it in my house. It appears mostly in the kitchen in some vintage items I treasure like the old fire extinguisher, laundry basket, radio and a Pepsi crate.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Lehtipisteissä nyt

Minusta se on aina mukavaa kun joku haluaa tehdä kodistamme juttua printtimediaan. Se on jotenkin niin hienoa nähdä oma kotinsa lehden tai kirjan sivuille painettuna. Muutamassakin eri julkaisusa tässä vuosien varrella tullut kotimme kanssa keekoiltua ja aina se vaan on yhtä hykerryttävää saada uunituore painos käteensä.

Nyt oli vuorossa KIDD.O lehti ja sen lastenhuone teemasivut. Ystäväni superhuippukuvaaja Mikko Rasila otti kuvat ja Anki Lahtinen kirjaili tekstit. Minä siivosin huoneen ja tarjosin kahvit ja punajuuripastat. Lapsi poseerasi ylpeänä karvaisten perheenjäsentemme kanssa. Huippua. 

It's so much fun to get my house or parts of it to the print media. This time it was for the KIDD.O magazine. My frient, the oh-so-talented Mikko Rasila took the photos and text is by Anki Lahtinen

maanantai 27. lokakuuta 2014

Viisi väriä: vihreä

Maire, Kettukarkki blogista napsautti minulle värihaasteen jossa viitenä eri päivänä postataan viidestä eri väristä joita sisustuskesta löytyy.

Olen yleensä maailman huonoin näissä blogihaasteissa, yksinkertaisesti siitä syystä että tuppaan unohtamaan ne jos en heti ota asiakseni aiheesta postata  (muutamakin haaste mennyt ihan ohi tällä metodilla, pahoittelut haastajille). Lisäksi jossain vaiheessa vastustin kovasti kaikkia haasteita enkä halunnut niihin osallistua (en edes muista miksi). Nykyään olen paljon joustavampi ja osallistun ihan mielelläni, jos siis tykkään haasteesta ja suinkin muistan :D

Tästä siis lähtee värihaaste. Ensimmäiseksi väriksi valikoin vihreän, koska jo nyt sitä on luonnossa niin kovin ikävä.

Meillä vihreää löytyy joka huoneesta viherkasvien muodossa, joko aitoina tai sitten vain kuvina seinällä. Keittiössä on lisäksi muutama tätini nuorena tyttönä maalaama posliinitaulu joissa vihreä on iloisen kirkasta vaikka normaalisti noin piukkoja värejä sisustuksessani karsastankin. 

Tykkään ihan ylipaljon tällaisesta hieman kuolleen värisestä vihreästä jota on olohuoneen luurankojulisteessa ja lapsen huoneen seinämaalissa. Joku voisi ehkä kutsua tuota kauniimmallakin nimellä niinkuin vaikka harmaanvihreä, mutta nimestä viis, ihana väri minun mielestäni. Sopii tyyliimme kuin nakutettu isompinakin pintoina ja toimii hyvin muidenkin vihreiden sävyjen kanssa.

Timakampaa vihreää löytyy myös muutamista astioista. Nämä ovat enemmän käytössä kesäaikaan koska talvella ovat pikkuisen liian pirteät likaisemmasta värimaailmasta pitävään makuuni.

Tässä siis ensimmäinen väripostaus ja tähän haasteeseen kuuluu että pistän tämän myös eteenpäin. Aika monellahan tämä on jo kiertänyt, mutta kokeillaan josko Tarja's Snowlandin Tarjalle tämä ei vielä olisi ennättänyt. 

Got invited to a blog challenge, where one must do five differend posts of five differend colors in ones house. I started with green. I love green and do have it in every room, mostly in plant form or pictures of them. The other greens I love are the slightly dead tones in the skeleton poster and my son's room.

lauantai 25. lokakuuta 2014

K-kauppa Palmén & Co.

Makoilin eräänä iltana sohvalla telkkarikanavia surffaillen kun osuin kanavalle jossa tuli dokumentti Palménin kyläkaupasta. Jähmetyin lumoutuneena niille sijoilleni. Oikea vanhan ajan kyläkauppa, jossa tunnelmaa, tarjontaa ja ennen kaikkea palvelua. Voiko tuollaisesta enää edes haaveilla? Mieleni teki oitis päästä käymään paikassa ja luulin sen sijaitsevan jossain kaukana minusta mutta kuinka ollakaan, tuossa Vantaallahan se. Tarkemmin Nikinmäessä osoitteessa Vanha Porvoontie 340. 
Ja pari päivää sitten kävin siellä. Ensimmäisen kerran monista.

Heti ovesta sisään astuttuani leveä hymy valaisi kasvoni, miten ihastuttava tunnelma siellä olikaan. Eri aikakaudet kerrostuneena toistensa päälle aina 50-luvulta asti. Ruokaa, herkkuja, mainoksia, rekvisiittaa ja kaikkea sitä mitä entivanhaan kaupoissa kuuluikin olla. Tilaa oli piskuisesti ja kylmäkoneet hurisivat lämmittäen toppatakissa kulkevaa, mutta minua se ei haitannut, kuljin tuolla aivan lumoutuneena ympäriinsä kamerani kanssa niin kuin olisin palannut ajassa lapsuuteeni (70-luvun lopulle, jolloin tällaisia pikkukauppoja vielä yleisesti oli).

Kaupassa on hyvin kuuluisa lihatiski ja sen takana mitä mahtavin ja mukavin lihamestari Ingvar Palmén. Hän osaa loihtia lihasta sellaisia makuelämyksiä että ihmiset ajelevat pitkienkin matkojen takaa niitä hakemaan. Ja täytyy tunnustaa että ei tarvinnut kun hetki tuossa tiskin edessä seistä niin alkoi jo sen verta suu napsaa että olihan se ostettava pihvit illaksi itsellekin. Ja voin kertoa että se kannatti. Saimme tuolta niin hyvällä palvelulla varustettuna sellaisen makuelämyksen etten tiedä kuinka voin koskaan enää palata perusmarkettien lihalaareille. 

Kassalla meitä palveli toinen veljeksistä Stig Palmen. Niin mukava mies ettei toista (paitsi se veli siellä lihatiskillä). Siinä turistiin muutama sananen ja niin jäi hyvä mieli ja niinhän sen kuuluisikin olla ostostelun jälkeen. 

Tulemme varmasti vierailemaan tuolla ostoksilla vielä usein. Ja toivon sydämeni pohjasta että pian eläkkeelle jäävät veljekset löytäisivät jatkajan kaupalle jonka heidän isänsä aikanaan perusti. Minusta tällainen kyläkauppa on historiallisesti arvokas ja kokemuksena aivan toista kun sieluttomat hypermarketit. Täällä työtä tehdään sydämellä ja rakkaudesta asiakaspalveluun ja se on kuulkaa nykyaikana aivan liian aliarvostettua se. Kiireessä vaan mennään ja tehdään ostokset, nopeasti ja tehokkaasti ja tunteettomasti, mutta täällä se on onneksi mahdotonta. Jo pelkästään kaupan ulkonäkö saa niin lämpimän tunteen läikähtämään sydänalassa siitä palvelusta puhumattakaan.

Käykäähän siis kynnelle kykenevät kokeilemassa miltä se kaupankäynti parhaimmillaan tuntuu ja näyttää. Lupaan ettette pety (varsinkaan jos lihatiskin kautta käytte).

One of the rare old village grocery stores left in Finland is this K-Kauppa Palmén & Co. located in Vantaa (Vanha Porvoontie 340). I saw a documentary of it on tv and since then I wanted to go and visit. The other day I finally went and I just know I will go back again and again. The store looks exactly like in my childhood (in the late seventies) and the service was just so warm and lovely. I cannot even compare this to an experience visiting a regular supermarket. As you can see from the pictures this is in it's own league. 

perjantai 24. lokakuuta 2014

Omituisia ostoksia taas kerran

Kun näin nämä vanhat soittimen osaset kirpputorilla tuli minulle heti valtava halu ostaa ne. Millään en siinä tilanteessa keksinyt että mitä minä näillä oikeastaan edes tekisin, mutta pakko ne oli saada. Kun eivät olleet hinnallakaan pilatut läksivät ne matkaani vaikka vähän emminkin että josko tämä oli järkevä ostos laisinkaan.

No, kotiin päästyäni se yhtäkkiä olikin aivan selvää miksi nämä ostin. Ei epäilystäkään. 
Teline pönttöuunin viereen, siihenhän se sopi. Siinä ennen ollut tuuletusteline sai väistyä tämän tieltä. Nyt on vähän prameampi ripustin kuivatella pyykkejänsä.
(Noille mustille osasille en keksinyt mitään käyttöä. Jos joku tuntee jonkun soitinten entistäjän joka tuollaisia saattaisi olla vailla, niin vinkkiä tänne, voin pistää postiin.)

I found these vintage instrument parts from a fleamarket. I bought them just cause they looked so nice. Didn't know back them what exactly to do with them, until I got home...

tiistai 21. lokakuuta 2014

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Yhteistyössä Tikkurilan kanssa
Vihdoin lähtivät lehdet puista pois tieltä ja sain kuvattua talomme uudessa maalissaan. Siinä kasvaa kesällä niin tiivis kasmimöhkäle ympärillä ettei taloamme juurikaan näe sen läpi, mutta talviaikaan se erottuu tuolta oikein hyvin.

Olen niin tyytyväinen noihin väreihin. Koko pihapiirin henki muuttui värinvaihdoksen myötä ja tulen aina ihan superhyvälle tuulelle kun tulen kotiin ja tuon näen. Nyt siinä on sitä vanhaa ja nostalgista fiilistä rehellisesti esillä, niinkuin mielestäni tämän ikäiselle kuuluukin.
Maalausprosessin aikana kävi mielessä vaihtaa myös katon ja ovien väri mutta nyt on alkanut tuntua siltä että tuo punainen on oikein hyvä. Harmi vain että kesä loppui kesken eikä ennätetty maalata tuota autotallin korjattua kattoa uusiksi vielä. Saimme Tikkurilan tehtaalta vanhasta maalista sävyanalyysin ja meillä on tuo tarkka auringon polttama sävynumero jolla saamme paikkamaalattua katon niin ettei eroa huomaa.

Alla vielä kuva talosta ennen maalausta. Mitä olette mieltä, onko muutos teistä onnistunut? Ainakin kaikki tässä paikan päällä käyneet ovat kehuneet kovasti, naapuritkin tykkäävät, että parempi on kuin ennen. Sulautuu ympäristöönsä niin paljon kauniimmin.

Talo maalattiin Tikkurilan Ultra Classicilla. Seinän sävy on 553x ja vuorilautojen sekä ikkunanpielien s460. Katto ja ovet alkuperäisessä vanhassa maalissaan.

The final result (top picture) of the house painting project we did in collaboration with Tikkurila Paints. We love it so much. Now it looks like an old house should - old. The yellow color (before pic below) was just too disturbing and made everything look wrong to my eye. Now, with more subtle colors the house looks warm, nostalgic and inviting. Or what do you think?