sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Yhden aikakauden loppu on uuden projektin alku

Olin koko talven miettinyt ja suunnitellut jotain kivaa uudistusta pihallemme ja kun kevät vihdoin koitti oli päätökseni valmis; huvimaja sai luvan lähteä. Se oli pihallamme jotenkin täysin tyylimme vastainen ja koskapa emme sitä juurikaan edes käyttäneet (lue : lähes ollenkaan) oli päätös varsin helppo tehdä.

Koitin eilen leikkiä surullista jättäessäni jäähyväisiä majalle, mutta ei se oikein edes onnistunut. Majan uudet omistajat (ystäväperhe naapurikunnasta) olivat siitä niin riemuissaan että kaikki haikeuden rippeetkin vaihtuivat iloon siitä että vihdoin pääsee maja oikeaan  käyttöön eikä vain tönötä turhanpäiväisenä koristeena.

Parissa tunnissa oli maja purettu ja pihallemme jäi vain tyhjä kolo odottamaan uutta täytettä. Toiset sanovat että hurjan autiolta näyttää mutta minun silmäni on jo tottunut. Ehkä näen siinä jo sen tulevan, suunnittelemani kasvihuoneen ja huvimajan yhdistelmärakennelman niin selvästi etten edes osaa huomata siitä jotain nyt puuttuvan.

The gazeebo in our yard moved away yesterday. I had been planning on getting rid of it for a while now sice it was so not our style and we hardly ever used it. It's no point having a gazeebo on ones yard just for decoration.  I have new plans on that spot and can't wait to get the building started. The result will be a green house / gazeebo I've longed for years and hopefully it will be in good use by the end of next month.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Niin hyvää puuta

Viime syyskuussa vanha pihapöytä pelastettiin sisätiloihin ja sitten piti alkaa etsiä tilalle uutta. Olin niin kovin ihastunut siihen vanhaan talonpoikaiseen etten osannut katsella oikein mitään muuta. Vanhoissa on vaan se huono puoli että tuppaavat kestämään ulkona oloa melko kehnosti. Piti siis melkein luopua ajatuksesta kunnes törmäsin tähän vanhaan pirttipöydänrähjään. Oivalsin heti että jos otan pöydästä ulos vain kannen ja käsittelen sen hyvin säätä varten saan sen pidettyä pihalla melko turvallisesti. Kun vielä löysin mukavasti tyyliin sopivan metallijalankin oli uusi pihapöytä valmis. 

Jätin kannen tarkoituksella siihen kuosiin kun se ostaessa oli. Pidän kovasti noista lioista ja kauhtumista mitä siinä on. Kertovat eletystä elämästä. Olisi ollut melkein pyhäinhäväistys putsata tätä liikaa. Kevyesti pesin ja sipaisin puuöljyt päälle. Hyvin imeytyi.

Nyt kun ilmat vihdoin sallivat pääsin sovittelemaan pöytää ulos ja pitihän siinä samalla tuuletella hieman uusia kesäastioitakin. Niin kovin kivalta näyttää  mutta harmillisesti vain näyttää. Menin eilen tekemään ison kattilallisen soppaa joten näistä lautasista ei ihan voi vielä nauttia ulkosalla. Onneksi sääennuste näyttää varsin leppoisalta seuraavienkin päivien osalta. Ei tarvitse pakata kesälautasia enää kovin syvälle kaappiin.

I needed to find a new table for outside since I rescued the previous one inside last fall. I wanted to have an old one again but didn't quite know how to keep it safe from the weather. Luckily I found this table with a loose top so I could take that and put it together with a metal base I also found. After I applied a lot of wood oil on the surface I'm pretty sure this will last quite well outside. And finally I got to try out my new summer plates I found last winter. Oh this happiness.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Vanhassa vara parempi

Olette jo varmaan huomanneet että pidän enemmän vanhoista laitteista kuin uusista. Jos vain mahdollista hankin tietyt kodin käyttökoneet vanhoina ja nyt kun 90-luvun "vanha" ompelukoneeni sanoi sopimuksensa irti päätin että uusi ompelukoneeni tulee olla oikeasti vanha. 

Tovin etsiskelyn jälkeen päädyin ostamaan tämän vanhan Singerin vähän kuin sian säkissä. Kone oli ollut käyttämättä vuosikymmeniä ja riski siitä ettei se enää toimisi oli olemassa. Viidentoista euron hinta oli kuitenkin mielestäni niin olematon että riski kannatti ottaa. Kotiin päästyäni kokeilin konetta ja eihän se ihan toiminut niin kuin piti. Pikainen käynti paikallisessa ompelukonekorjaamossa ja siellä maailman mukavin vanha ompelukonekorjaaja rasvasi koneen ja johan taas kulki tikki. Muuta vikaa siinä ei sitten ollutkaan. Kelpo peli. Ystävä loppuelämäksi.

Yksi puute tässä vekottimessa kuitenkin on nimittäin tällainen alemmassa kuvassa näkyvä kiekko siksakille uupuu. Joten jos jollakulla pyörii tuon näköinen osa jossain ompelutarvikelaatikossa ja sen kyljessä on tavan siksak-piston kuva niin minulle voi sitä kaupitella. Onnelliseksi tulisin siitä. 

My sewing machine broke down and I started to seek for a new one. At some point I realized I wanted an old machine instead of a new one. Just cause I like older machines more and they tend to be more durable than the new plastic ones that aren't made to last. So I found this vintage Singer that after a good oiling works just fine. I love it so much I think I have a friend for life here. The only thing I need now is to find a disk (displayed above) for the zig zag stitch. So if you happened to have one, I'd gladly buy it from you :-)

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Krapuja

Nykyään tuntuu olevan jonkinlaista muotia että opetustaulujen pitää kuvata jotain jollain tasolla pelottavaa. Kaikki luuranko- ja anatomia-aiheiset ovat jo kiven alla mutta näitä eläinmaailman ilettävyyksiä vielä onneksi löytää. Tässä taulussa aihe ei ole sieltä ihan kamalimmasta päästä, mutta makuuhuoneessa sängyn vieressä se aiheuttaa ihan pieniä vilunväreitä nukkumaan mennessä, ettei vaan peiton alle pomppaa tuolta yksi.

Jonkinlainen rapuhulluus taulusta tuli kun piti vielä käydä hamstraamassa Iksusta nuo alakuvassa näkyvät lautasliinat. Mainostivat niitä kausituotteena ja rajallisena määränä niin ostin varuiksi vähän enemmän.

Got a little crab crazy when I bought this vintage educational board. I just had to go get some Ikea napkins as well. And since they advertised them as a seasonal product with a limited selling time, I got me enough for the summer.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Täydellinen ostoskassi

Olen jo vuosia tuskaillut erilaisten kauppakassien kanssa sopivan puuttuessa. Aina on ollut liian pieniä, liian löysiä, liian heppoisia tai muuten vaan sopimattomia kasseja joiden kanssa teutarointi kaupan kassaruuhkassa on vienyt lähinnä hermot. 

Muutama viikko sitten sain tädiltäni lainaksi sellaisen kertakäyttöisen, ohutta kangasta olevan kassin jota testasin kauppareissulla ja ihastuin muotoon ja kokoon niin paljon että päätin ottaa siitä kaavat ja tehdä oman. Voin sanoa että kannatti. Tämä paksusta pellavasta tekemäni kassi on kevyt, mutta silti niin jämäkkä että seisoo lähes itsekseen. Sinne on helppo pakata tavarat, se imee sisäänsä helposti kolmihenkisen perheen viikonloppuostokset ja mikä parasta; se myös näyttää nätiltä.

Lisäsin kylkeen vielä kantaaottavan tekstin, jonka kirjoitin ihan vaan merkkaustussilla. Jospa ne kauppiaat tämän hiljaisen mielenilmaisuni huomaisivat.

Alla kaavat mittoineen niitä haluaville.

I was so frustrated not having a perfect shopping bag. They were always too little or too saggy or too inconvenient all together. A while ago my aunt lended me a bag I immediately realized was the perfect shopping bag for me. I copied it's measurements and made my own and it's perfect! I even added a print on the side that says " I want more organic". My little protest to the local food stores.
(Measurements for the bag below.)

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Seinältä pudonnut

Sanotaan että sirpaleet tuovat onnea, mutta tuovatkohan muutkin rikkoontuneet esineet? Ainakin minulle toi. Ystäväni antoi minulle tämän täytetyn peuranpään kun se oli pudonnut alas seinältä ja mennyt rikki. Oli kuulema oitis ajatellut minua kun mietti että mitä sille nyt tekisi. Tiesi jossain syvällä sisimmässään etä tänne se kuuluu. 

Melko mukavan lahjan siis sain. Kotiin tultuani en aikaillut sen korjaamisessa ja juuri kun olin suunnittelemassa että minne sen huushollissa pistäisin ilmestyi poikani paikalle ja ilmoitti että hänen huoneessaan kyllä on tilaa... No sinnehän se sitten päätyi.

A friend of mine had this cute deer head on her wall when it suddenly fell down and broke. As she was devastaded of the loss she immediately thought if I wanted to have the poor broken down deer and oh yes I did. I glued it back together and as I was thinking of where to put it my son appeared behind me and suggested his room. Matches there perfectly I say.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Sisustusbloggaajien kirpputorilla

Eilinen sisustusbloggaajien kirpputori Kiseleffin talossa Helsingissä oli aivan huikea suksee. Väkeä tuli paikalle enemmän kun uskalsimme toivoa edes villeissä unelmissamme. Paikalla oli aivan mahtava tunnelma ja kauppa kävi kuumana. Tässä kuvassa myyntipöytäni juuri ennen ovien avautumista. 

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta ikinä kun olin itse myymässä tällaisessa tapahtumassa. Yleensä olen ollut liikkeellä ostajana. Täytyy kyllä sanoa että niin kivaa oli että aion ehdottomasti jatkossakin tulla myös myymään.

Kerkesin hyvin nopsasti käydä myös kuvaamassa muuta kun omaa pöytääni. Tässä Weekday Carnivalin Riikka ja Muita Ihania blogin Tiina myyntipöytineen.

Sees by Sannin ihanaa tavaraa.

Parolan aseman Katja möi ihania opetustauluja.

Vihreän talon Annikan pöytä oli myöskin yksi monista jotka tyhjenivät pikavauhtia 

Ja päivän loppuessa näytti oma myyntipöytäni tältä. Melko mykistävä lopputulema, mutta niin huisia

Haluan myös tätä kautta kiittää puolestani kaikkia mukana olleita bloggaajakollegoita sekä niitä ihania asiakkaita, lukijoita ja tyyppejä joita ilman tällaiset tapahtumat eivät olisi mahdollisia. Iso kiitos teille!

Some pictures and feelings from the fleamarket happening we had yesterday at Kiseleff house Helsinki. The first photo is from my table before the selling started and the last photo was taken of the same place as the day was done. Superb!
Thank you all who participated to the event! It was such fun!