maanantai 4. toukokuuta 2015

Pieni suuri muutos

Olin saanut tämän liinavaatekaapin aikanaan eräiltä mukavilta sukulaisilta, joilla tämä oli kesämökin varastossa tarvikekaappina. Kaappi oli ollut siellä jo mökkiä ostettaessa ja jalkoja sillä ei ollut enää laisinkaan. 

Tänne tultuaan kaappi sai alleen kumipyörät ja palveli lapsen huoneessa vaatekaappina ihan hyvin silleen kunnes sitten yhtäkkiä se alkoikin näyttää ihan hirveän väärältä noin. En tiedä johtuiko se siitä että lapsi on kasvanut niin paljon vai siitä että olen nähnyt viime aikoina samanmoisia kaappeja jalkoineen niin monta, mutta jotain oli tehtävä. Noin se ei voinut enää olla.

Koitin metsästää siihen alkuperäisiä tai edes sen näköisiä jalkoja, mutta missään ei tietenkään ollut mitään. Kuukasikaupalla etsin ja etsin kunnes sitten muistin että minullahan on autotallissa varastossa yhdet vähän sinnepäin olevat. Mitoiltaan nämä kävivät leveydestä ihan nappiin, korkeutta olisi saanut vain olla puolet lisää, mutta huomattava parannus niillä tuli noinkin.

Nyt näyttää kaappi huomattavasti kevyemmältä ja ilmavalta. Alaosa kun on enemmän auki mahtuu sieltä nyt paremmin imuroimaankin (sieltä löytyi remontin yhteydessä ihan hirveä villakoira-armeija). Ei se kuitenkaan niin paljoa noussut että poika siitä nyt paremmin vaatteensa saisi, mutta jospa ne alkuperäiset jalat vielä joskus vastaan tulisivat. Tai voihan se olla että löydänkin kokonaan uuden vaatekaapin tuohon, tai jonnekin muualle huoneeseen ja vaihdan koko järjestystä samalla. Koskaan ei voi tietää, mutta ainakin nyt olen hetken tyytyväinen.

A small change to the wardrobe in my sons room. We never had the orogonal legs to this so we used some rubber wheels as legs. They worked just fine until the wardrobe started to look too low and heavy. I tried to find the original kind of legs, but as I didn't I put these legs in that I had lying around in the garage. It looks better this way I think. Not that heavy anymore, smaller even.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Pikajuhlat kahelleen

Päätin jo viikkoja sitten että kunhan se lämmin päivä tulee, pidämme perheen kesken pienet grillijuhlat kasvihuoneessa. No se lämmin päivä jolloin koko perhe on yht'aikaa kotona koitti vihdoin näin Vapun aatoksi. Olin jo mielessäni suunnitellut kaiken valmiiksi ja edellisenä päivänä hankkinut kaiken tarpeellisen, kunnes sitten ensin mies ilmoitti olevansa töissä myöhään ja sitten poika sanoi lähtevänsä mökille heti koulusta tultuaan. No, koskapa olin niin kovasti vaivaa jo nähnyt, kysyin pojalta että kauanko hän kotona ehtii olemaan ennen kun lähtee ja ajastin kaiken valmiiksi juuri siihen puolen tunnin mittaiseen saumaan joka hänellä ennen lähtöä siinä oli. Ja sitten ryhdyin toimeen.

Laitoin vappupalloja kattoon ja koska halusin niitä pieneen tilaan monta, en puhaltanut niitä kuin puolilleen ilmaa. Näin ne näyttävät oikein juhlaan sopivilta eivätkä silti vie koko tilaa katosta. 

Katoin pöydän kauniiksi ja pistin jälkiruoan ensinnä esille. Siinä kun pähkäilin että kuinka saan sen pysymään hyvänä tuossa pari päivää sitten löytämässäni kulhossa keksin laittaa toisen kulhon siihen kanneksi ja siitähän se varsin hauskan näköinen vappupallo tuli! Oikea Finelpallo.
Tekstin kirjoitin vesiliukoisella tussilla joka (toivon mukaan) irtoaa tuosta mattapinnasta pesussa. 

Ja sitten minä viipaloin ja suikaloin ja kuorin ja paistoin ja grillasin ja välillä vilkuilin kelloa ja pyyhin hikeä otsalta. Aikataulussa oli pysyttävä ja pysyinhän minä. Kaikki oli valmista juuri kun poika kurvasi pihaan ja ehdimme kuin ehdimmekin pitää pienet kahdenkeskiset vappugrillajaiset kasvihuoneessa, äiti ja poika.

Ja tottakai jokaisissa vappubileissä pitää olla myös oma siivouspartio mukana, vahtimassa että lattiat pysyvät puhtaina jos jotain sattuisi tipahtamaan ohi suun. Kuvassa toinen ahkerista partiolaisista kurkkii käsivarren takana (vielä tässä vaiheessa mitään ei ollut pudonnut).

Ja tottakai ne juhlat sitten loppuivat aikanaan, tai siis sen puolen tunnin päästä. Hyvin ehdittiin syödä ja nauttia lämpimästä kasvihuoneesta. Oli oikein tunnelmalliset ja maittavat grillijuhlat. Ja mikä parasta, näistä bileistä jäi aivan älyttömästi rääppeitä (koska pitihän se nyt miehellekin tehdä) joista lämmittämällä riittää vappubileitä vielä pitkälle huomiseenkin. Kyllä se joskus kannattaa nähdä vaivaa vaikka sitten vain pientä hetkeä varten. Hauska muisto jäi näistä pikabileistä.

Its the eve of the first of May and I had planned the first barbeque this year with the whole family. And of corse the day before my husband tells me he's going to be working late and my son decides to head to the summer cottage right after school. Well since I had it all planned out and all the food in the fridge I decided to have a quick barbeque with my son before he leaves. He had about half an hour time there. I decorated the greenhouse, cooked all the food and managed to get everything ready just in time when my son came home. And so we had a half an hour little fiesta in the greenhouse, mother and son. And it was all worth it. We had such a good time and now I have the fridge full of leftovers to share with my husband when he gets home. Superb!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Jännäilijän löytöpäivä

Minä olen sellainen tyyppi joka herkästi saa perhosia vatsaansa jos tiedossa on jotain kivaa. Siellä ne lepattelevat iloisesti muistutellen että kohta tapahtuu eikä malttaisi oikein paikoillaan pysyä kun niin kiva surina käy ihan sormenpäitä myöten.

No tällaiseen jännäilyyn on ihan parasta se kun lähtee tekemään jotain ja minun tapauksessahan se tarkoittaa tietysti kirpputorien kiertelyä. Siellä se mieli lepää ja perhosetkin rauhoittuvat, paitsi jos kohdalle osuu oikein yllättävän hyvä löytö. Silloin saattaa sydänkin pompata pari ylimääräistä kertaa ihan silkasta hämmästyksestä.

Olin jo varsin tyytyväinen löydettyäni eurolla tuommoisen kivan amppelin jonka narut pysyvät renkaiden ansiosta hyvin aloillaan. Ihan liian monessa naruamppelissa saa taistella ensin narut ojennukseen ja sitten uusi taistelu kukkaruukun ja kasvin asettelun kanssa. Tässä versiossa säästyy sekä hermot että kasvin lehdet kun ruukku solahtaa paikoilleen helposti jopa yhdellä kädellä. 

Iso paketillinen hienoja puunvärisiä lyijykyniä kolmella eurollla tuntui myös hienolta löydöltä. Noita perheessämme kuluu ihan älyttömästi. Itse kirjoittelen paljon asioita ja suunnitelmia ylös, välillä piirtelenkin ja perheen lukiolainen taas tuntuu kuluttavan (hukkaavan) lyijykyniä tämän tästä. Kumipäiset kynät ovat mielestäni ihan parhaita ja tämä läjä riittänee tässä perheessä (toivottavasti) pitkälle syksyyn.

Paras löytö oli kuitenkin tämä; Hienossa kunnossa oleva Finelin mattamusta emalikulho kahdella eurolla. Ohhoh. Katsoin ensin että luinko väärin, mutta ei lapussa luki todellakin kaksi euroa, mikä on jo melkein ihme näin hyväkuntoisesta näillä leveysasteilla. Täällä kyllä tiedetään emalin arvo melko tarkalleen. Sitten katsoin että onko siinä väärä hintalappu, mutta ei, lapussa luki emalikulho eikä pöydässä muita kulhoja ollut joten oikea hinta oli. Ainoa vaihtoehto mitä mieleeni tuli oli se ettei kukaan ollut tajunnut tämän pienikokoisen kulhon olevan samaa sarjaa niiden isompien kanssa, niissä kun on poikkeuksetta se hinta aina "kohdillaan". Ja kieltämättä tässä tämä muoto vähän hämääkin, jos verrokkia ei vieressä ole, mutta itse kun tiedän miltä muodon pitää näyttää niin osasin ostella pois kuleksimasta tämän pienen mattamustan helmen.

Ja auttoihan se kirppistely siihen jännitykseenkin eilen, mutta tänään taas lepattelee siivekkäät iloisesti. Vielä en saa teille paljastaa että mikä täällä jännittää, mutta sen verran voin kertoa että se on jotain josta olen jo pitkään haaveillut ja se tapahtuu ihan tässä lähiaikoina ja se tulee olemaan niin ihanaa että! 

The best way to relax and tone down the fluttering of butterflies in my stomach for me is to go fleamarketing. And the better it gets if I make a good find. The hanging basket and wood colored pencils  were good finds, there's a need for both in this house but the one that blew me away was this vintage Finel enamel bowl for only two euros. Ridiculously cheap and the best find I've made this spring.
And for what's causing me to have butterflies in my stomach is something really nice that's going to happen to me in the near future. I am not allowed to tell you guys more at this point, but I can say it is going to be awesome.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Myynnissä huomenna

No sainhan se vihdoin minäkin kuvattua romppeitani mitä huomenna aion myydä Sisustusbloggaajien kirpputori- ja myyjäistapahtumassa (Pasilan Vanhoilla Veturitalleilla klo 11-16).

Kuvissa on nyt vain osa herkuista koskapa olin ollut niin kaukaa viisas että pakkasin mm. hirveän määrän astioita jo viikkokausia sitten valmiiksi, enkä nyt tietenkään raatsinut niitä ruveta kaikkia esille purkamaan kuvaa varten. Kasseissa pakattuina oli myös paljon muutakin jotka eivät kuvaan päässeet, joten kannataa tulla huomenna penkomaan pöytääni, aika rankalla kädellä olen nyt nurkkiani karsinut.

Pojalta tulee myyntiin myös iso läjä uistimia jos paikalle eksyy kalastuksesta kiinnostunutta väkeä. Eikä ole hinnalla pilattuja nämäkään.

Auto on jo pakattu ja huomista odotellessa. Tervetuloa siis sankoin joukoin ostoksille!

A portion of the stuff I'm going to be selling tomorrow at Interior bloggers fleamarket at Vanhat Veturitallit, Pasila Helsinki.Couldn't take a photo of them all since most of them are already packed in the car and ready to move to location. Come there and see your self all the treats I've got to sell this time.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vanhan pihapenkin uudistus

Ensin pätkittiin vähän puuta. Tarkemmin kakkos-kakkosia (45mm x 45mm mänty). 

Sitten maalattiin runko spraymaalilla ronskisti oikein mataksi mustaksi ja öljyttiin puut mustalla kaluste-/ terassiöljyllä.

Sen jälkeen käsiteltiin puut vielä toiseen kertaan, ja nyt vaihteeksi ruskealla kaluste-/ terassiöljyllä, vähän sommiteltiin ja sitten annettiin sen kuivua ennen kun kasaan ruuvattiin.

Ja siinä se nyt on. Ennen ja jälkeen remontin. Tuli ihan just sellainen saunanpenkkimäinen ko mihin tähtäsinkin. Värikin meni aivan kohilleen. Tein pinnasta vähän lyhyemmän kun alkuperäisessä kun paremmin sattuu silmiini noin. 
Käytännöllisempikin on nyt kun nuo pintapuut eivät ota toisiinsa kiinni. Kestää tovin pidempään ennenko tämä lahoaa eikä tarvihe olla koko ajan roskia pois päältä pyyhkimässä. Turha kai sanoakaan että kyllä nyt taas kelpaa.

I salvaged this old bench by replacing the boards on top, changing the design and colors. The job was really fast and easy with some two by two's, black spray paint and wood oil. I kept it as simple as possible and the result fits my kitchen garden just perfectly. Needless to say, but I'm really happy now.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Aitaa ja penkkiä

Männä viikonloppuna sai keittiöpuutarha heppoiset aidat ympärilleen. Korkeita tolppia ei ole vielä katkaistu kun jäimme pohtimaan paikallisten jänisten reisilihasten ponnistusvoimaa. Pääseekö tuosta pitkäkorva yli jos oikein kovasti tahtoo? Uskaltaako se hypätä? Viereisen hiakkakasan päältä ei ole niin pitkä matka ensimmäiseen laatikkoon. 
En ole koskaan nähnyt jäniksen hyppivän kovin korkealle, mutta nyt mietin että käykö se niin kuin piirretyissä, että jollain supervoimillaan ponkaisee tuonne sisälle ja pitää sitten oikein kunnon juhlat? Entäs jos se juo redbullia? Isoihin laatikoihin se ei ehkä yllä, mutta tuonne istutetaan matalaankin, jopa maantasalle.

No mene tiedä, ehkäpä korotan noita laitoja vielä parikymmentä senttiä. Sitten se ainakin miettii tovin ennen kun edes yrittää. Porttikin pitäisi vielä tehdä.

Ja tietysti rikkaruohojen kitkemisen aiheuttamaan väsymykseen pitää puutarhan edessa olla lepopaikka. Sain viime syksynä ystävältäni pari vanhaa metallijalkaista puutarhapenkkiä. Ne olivat alkujaankin aika huonossa kunnossa ja viime talven sateet eivät niitä ehommaksi tehneet joten päätös pintojen uusimisesta kokonaan oli aika helppo tehdä, tosin vain toiselle penkille. Toinen saa ainakin toviksi jäädä tuollaiseksi, se on oivallinen rakentelupenkki autotalliin.
Seuraavassa postauksessa saatte nähdä kuinka penkin ehostin. Voin sen verran vihjaista että aika hieno tuli.

My kitchen garden got fences around it. Not that sturdy fences but I think those will do. There's not that strong wild animals living around here. My only concern is can a hare jump over that, it's only 80cm high. I've never seen a rabbit jumping that high, but is it possible? Oh well, I think I'll just add a bit hight to that fence so I can be sure.

I also did a little makeover to one of the old benches a friend gave me last fall. The style changed quite a bit from the picture above. I'll tell you more in my next post.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Uudet simaetiketit

Viime vuonna jäi uudet simaetiketit suunnittelematta, mutta tänä vuonna ryhdistäydyin ja pistin aivosoluni töihin. Jotain uutta piti keksiä joten sain idean tuollaisesta mittarista etiketin kyljessä. Aukileikatusta osasta näkyy missä siman pinta lillii ja siitä näkee sitten reaaliajassa kuinka paljon sitä on tullutkaan juotua. Ajatuksena oli että saattaisi rajoittaa siman liiallista juontia mutta käytännössä meillä lisäsi sitä voimakkaasti, koska piti aina saada juotua sen verran että pinta siirtyy seuraavalle viivalle (onneksi juojia oli useita).

Nämä ovat nyt huiman isoja etikettejä kun tuo mittari ei oikein hyvin pienemmässä koossa toimi. Kuvauksessa käytetyt pullot ovat Ikean litran vetäviä lasipulloja ja ehkä hieman teollisen värinen sima sisällä on kaupasta koska omaa ei ole vielä edes laitettu käymään.

Nämä toimivat siis näppärästi siten, että tuon allaolevan kuvan voi klikata isommaksi, kopsata itselleen ja tulostaa haluamassaan koossa ja haluamansa väriselle paperille (nyt sen pitäisi olla samassa koossa kun kuvan pulloissa). Sitten vain leikkaa etiketin irti ja aukon siihen ja lätkäisee ihan erikeepperillä pullon kylkeen. Kestää hyvin sen hetken käytössä ja irtoaa helposti tiskatessa.


Jos taas tuosta mustavalkoisesta ei tykkää, mutta etiketit simapullojen kyljissä kiinnostaa niin vaihtoehtoisia malleja olen tehnyt aiempina vuosina muitakin, kuten kuvassa näkyy. Löydät niiden tulostusversiot tästä linkistä.

Made some new labels for mead this year. This time I added a sort of a barometer to show exactly how much a person (or persons) have consumed. Such fun to see how much one has been drinking, except in our case we just had to drink more and more just to get to the next level and we ended up drinking too much.

If you want these to your mead bottles just print the picture of it above and after cutting it out glue it on with some normal all purpose glue. If you want to use my previous designs click here.