torstai 9. heinäkuuta 2020

Kukkii vaikka kehnossa säässä

Takapihalla alkoi kukkia juuri kun sateet kovine tuulineen saapuivat. Onneksi kerkesin sieltä muutaman kuvan napata silloin, sillä myrskypuuskat pistivät kyllä vastaistutetut taimeni koville. Tuuli ja rankka sade riepottelivat pioneita niin, että kukkaloistoa saattoi ihailla vain ikkunasta niinä pieninä hetkinä kun sade hieman taukosi, mutta ihmeen kaupalla ei kumpikaan näistä kukkavarsista katkennut, saattoikohan johtua tuosta, että viisaana tyttönä laitoin tuonne pienen pensastuen niitä tukemaan.

Remontti on tuolla vielä vaiheessaan, kun ei ole oikein huvittanut näillä ilmoilla sitä jatkaa. Se on kuitenkin jo niin pitkällä, että ihan hirveän montaa päivää siellä ei tarvitse enää kykkiä saadakseen valmista. Tuonne nurkkaan suunniteltu pieni laatoitettu alue odottaa vaan sitä, että joku päivä ei olisi sadetta luvattu sääkartoissa ja muu piha on vain pientä hienosäätöä vailla kivireunuksen ja singelin asennuksineen. Olen suunnitellut tuohon myös pientä aidanpätkää ja porttia talon seinustalle, mutta sekin on vasta ajatuksen asteella, kunhan nuo muut hommat on saatu ensin valmiiksi.

Takapiha on kuitenkin jo huimasti erinäköinen, kun mitä se ennen oli, nyt ikkunasta on vastassa vain kauniita maisemia jotka saavat kyllä suupielet hymyyn aina kun tuonne katsoo. Jo pelkästään se, että siellä on siisti järjestys kukkapenkkeineen ja kivireunoineen tekee ihan hurjasti. Jos kaikki menee niin kuin pitääkin näyttää täällä myös muina vuodenaikoina ihan superkivalta.

Nyt vaan niitä parempia ilmoja odotellessa, että projektin saa askarreltua loppuun, lisääkin nimittäin on luvassa, ne sitten vaan tuolla etupihan puolella.

The project in the backyard has been on hold since the weather turned to rain and wind. It's been like that for several days now, but luckily there's going to be a change soon and we can start working here again. Too bad all my peonies bloomed during the worst storm, so I didn't get to see them in full bloom before the windy days blew all the petals away. Oh, well better luck next summer.

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Piskuinen lihatukki keittiön nurkassa

Siirsin siivoillessani porstuassani aiemmin olleen pienen lihatukin vaihteeksi keittiöön ja sinnehän se sopii nyt paljon paremmin. Se on ollut vähän unohduksissa hetken aikaa, mutta kivasti tuli just vastaani kun mietin, että tuossa pikkunurkassa olisi kivaa pitää jotain söpöä. 

Tämä on niin herttainen mitoiltaan, mutta silti ihan oikea ja käytössä ollut tukki. Mietinkin usein, että missä lie lilliputtien kaupassa tuo on joskus ollut, vai johtuneeko siitä, että ennen oli ihmisten keskipituus vähän lyhyempää sorttia kun nykyisin. Tämä olisi vielä käyttökunnossakin, mutten ole siinä raaskinut vielä mitään piestä. Sen puhtaaksi peseminen olisi niin kovin työlästä aina käytön jälkeen, että mielummin pilkon pihvini paksulla leikkuulaudalla normikorkuisella pöydällä. 

Mutta tällai keittiörekvisiittana tämä on kyllä ihan huippu. Näyttää niin kivalta tuossa nurkassa ja tuo mukanaan ihanan tuulahduksen jostain kaukaa menneestä. Tykkään!

I put this old butcher block I had previously in my porch in to my kitchen and it looks like it's home now. I really like the vibe it gives to the corner, feels like it's olden days here again.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kaunista ja tarpeellista

Perjantaisen kirppiskierroksen saaliit ovat tässä; vähän laihanlaiset mutta sitäkin paremmat. Eihä sitä nyt aina tarvitse mitään isoja romumääriä löytää, joskus on ihan ok tulla kotiin vaikka tyhjin käsin. Kaikkea kun on kertynyt nurkkiin jo aika paljon eikä sitä rompetoriakaan tänä vuonna Parolassa ollut, jossa ruukaan aina ylimääräiseni myydä pois, niin maltti on kirppiskierroksilla kyllä enemmänkin kuin valttia.

Olen tässä jo muutaman vuoden korjaillut kirppiksiltä talteen noita kodintölkin kansia saattaakseni oman kokoelmani valmiiksi. Tykkään nimittäin että omissa kodintölkeissäni olisi oikeanlainen kansi, eikä karhulaa tai ilvestä. Hitaasti, mutta varmasti näitä aina vastaan jostain tulee ja kansi kerrallaan vaihtuvat purkeissani. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että kaikissa olisi, mutta mikäs kiire tässä.

Kupittaan maljakko oli ihana löytö muotonsa ja värinsä puolesta. Bonuksena vielä tuo ihana valuva lasite, joka sai sydämeni sulamaan ihan saman näköisesti.

Kukkalapion ostin Kasvihuoneilmiöstä, kun noita ei voi koskaan olla liikaa, kun jostain syystä unohtelen niitä kesäisin aina kukkapenkkeihin ja syksyn tullen löydän vasta. Kun niitä on varastossa monta, on sellainen aina käsillä sitten kun tarvii, eikä tarvitse lähteä jokaista kukkapenkkiä inventoimaan siltä istumalta.

Maljakon pistin kotona heti tositoimiin ja tein pienen asetelman olkkarin klapihyllyn päälle. Muut rekvisiitat löytyivät näppärästi jo omista kokoelmista vitriinistä eikä tähän tarvinnut oikeastaan juur lainkaan uhrata aikaa tai ajatustyötä, sen kun asetteli tuohon vaan. Oikeasti ihan hurjan hauskaa, että on sen verran kivaa kamaa kerääntynyt, että saa nopsasti stailattua aina kaikkea kaunista. Pysyy omakin mielenkiinto yllä, kun vähän vaihtelee esillepanoja silloin tällöin.

My finds from the roadtrip, not that much but all good stuff. I keep loosing my planting shovels in the flowerbeds during summer (I always find them all in the fall), so it's good to have a lot of them. The vase made my heart melt the way the glaze on it's surface, so pretty. Had to style it to show when I got home. The lid is for my collection of certain kind of glass jars, I like them to be the same set.

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Heinäkuun ekalla kirppisretkellä

Tehtiin ystävän kanssa päivän mittainen kirppistelyreissu jota oli suunniteltu jo ihan tammikuusta lähtien. Kaikenmoista oli vaan tullut tielle, niin että lähtemään päästiinkin vasta nyt, mikä ei sinällään ollut yhtään huono, noin niin kun ilmoja ajatellen. Päivä oli oikein leppoisan lämmin ja siksipä olikin kiva poiketa ensimmäiseksi taas Josefiinan aitassa Lohjan kupeessa ihania pellavavaatteita hipelöimässä. Kävin täällä ekan kerran viime kesänä ja vannoin, että takaisin tulen varmasti, eikä se ollut turha reissu tälläkään kertaa kun yksi ihana kevyt puuvillapusero lähti tuolta matkaani.

Suuntasimme siitä sitten Billnäsiin Ruukki-kirppiksen rompetorille, josta olin nähnyt mainoksen facebookissa. Ne varsinaiset isot Billnäsin ja Fiskarsin antiikkipäivät kun oli peruttu, olivat odotukseni tämän rompetorin suhteen aika korkealla, mutta ei siellä sitten ollutkaan mitään järjettömän isoja markkinoita ja löydöt jäi minulta tyystin tekemättä tuolta, tarjonta kun oli etupäässä just kaikkea sellaista joka ei minua juuri kiinnostellut. Mutta Billnäsissä on aina kiva käydä, vaikka vain sitten ihan ohikulkumatkalla; maisemat on hienoja silti.

Sieltä suuntasimme sitten Saloon päin ja matkalla pysähdyttiin Maurin Makasiinille Perniöön tottakai. Paikka on jo itsessään sellainen nähtävyys, että ei sen ohi ihan noin vain kannata ajaa. Itselleni ei täältäkään löytöjä vielä tullut, mutta maailman parhaimman kanelipullan sieltä lähtiessä ostin, oikein sellainen kotona leivotun makuinen ja ihana. Pitkään lämmittävä  muisto jäi siitä (olisi pitänyt ostaa useampi).

Salossa aloitettiin heti omasta mielestäni parhaasta, eli Aarressaari kirppiksestä. En ole vielä kertaakaan sieltä tyhjin käsin lähtenyt eikä niin onneksi käynyt nytkään vaikka olinkin sitä mieltä, että heinäkuun alku ei ehkä ole ihan se paras kirppistelyaika löytöjä etsivälle. Loma-aikaan tarjonta on yleensä vähän suppeampaa, mutta niin on kävijämäärätkin, joten se aarre saattaa sieltä löytyä silti. Nyt löytyi oikein ihana vanha Kupittaan maljakko (jonka esittelen teille myöhemmin oikein erikseen sitten).

Tästä suuntasimme sitten Radiokirppikselle, sieltä Salon ostoon ja myyntiin ja lopuksi vielä Secondhandmarkettiin ja jostain syystä unohdin tyystin ottaa niistä teille kuvat, keskityin vissiin niin kovasti aarteen etsintään, että aivan unehtui koko kamera. Mitään suurta aarretta en noistakaan silti löytänyt, mutta vallan kivoja paikkoja olivat kaikki ja palaan niihin varmasti vielä tänä vuonna, mutta ehkä vähän anteliaampaan aikaan vaan.

Kotimatkalla poikettiin sitten vielä Kasvihuoneilmiöön, joka on aina yhtä huikea ja sykähdyttävä kaikessa siinä upeudessaan, joka se vain on. Siellä on kyllä ihan mieletön oma maailmansa joka on kokemuksen arvoinen jo ihan vaan sillä että näkee sen. En ollut tuollakaan vuosiin kerinnyt käymään ja olikin taas kiva pitkästä aikaa käydä ihmettelemässä mitä kaikkea sitä olemassa voikaan olla.  Nuo porsaat olivat niin sympaattinen ilmestys, että oli hyvin lähellä että olisin siitä yhden itsellenikin ostanut, mutta onneksi en sitten kuitenkaan lähtenyt sille tielle.

Päivä oli kyllä ihan huikean kiva ja onnistunut vaikka löytömäärä jäikin kohdaltani laihanlaiseksi, mutta ei se haittaa jos pieni kirppisnälkä tästä jäi, sehän tarkoittaa vain sitä että seuraavaa reissua täytyy alkaa suunnitella jo siis.

A road trip with a good friend to Lohja, Perniö, Salo and Nummi with lots of fleamarkets and other fun places.

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Oi ihana sade

Ihanaa kun helteet vihdoin hellittivät ja kuiva maa saa vettä. Sisätiloissakin on nyt vanhassa talossa viihtyisää, kun ei tarvitse niin tarkkaan pitää lukua siitä milloin ikkunat ovat auki ja verhot kiinni. Normisäillä täällä voi elellä taas ihan normaalisti ja tykkään siitä ihan erityisesti nyt.

Erityistykky myös sille, että vesisateet huuhtelevat takapihan uutta soraa niin, että sen oikea sävy alkaa paremmin näkyä. Märkänä se on tietysti nyt kovin tummaa, mutta niin kivasti tuosta kaikki nuo lämpimät värit nyt erottuvat. Tästä on kiva keittiön ikkunasta tuonne nyt katsella, kun kasvit tykkää sateesta ja itse vaan ihailen kaikkea sitä mikä tuolla on jo aikaan saatu.

Sadesää saapui myös parahultaisesti samaan aikaan kun sain viimeisetkin puuttuvat materiaalit kylttikaupan varastojen täydentämiseen, joten nyt jo saa taas näitä kaikenkattavia kieltokylttejä tilata tuolta kylttikauppani puolelta, valmista tulee parin päivän sisään.

Just a few nice things that I like when it's raining; the fact that the heat wave is over, the look of the gravel in the back yard, the fact that I finally have all the materials to make my handmade signs again.

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Tämän kesän pihatyyli

Nyt on pöytä maalattu ja pieni vilvoitteluun passeli istuskelupaikka pihan varjoisassa osassa on ollut sen myötä kovin suosittu. Sohva vihreällä rungollaan sopii oikein mainiosti vehnänharmaan pöydän kaveriksi luoden tuohon vähän tuollaisen romantillisen ja vanhahtavan fiiliksen joka sopii tällaisen vanhan talon pihapiiriin niin nätisti just nyt.

Meillä on tarkoituksena tänä vuonna pistää tämä nurkka etupihasta myös remontin alle ja vaihtaa nuo laatat tuosta alta yhdeksi ja samaksi betonilaataksi, mitä tuossa ylimmän kuvan oikeassa alareunassa näkyy, mitä koko muu piha jo onkin. Tässä kohtaa pihaa maa on myös hyvin epätasaista ja sen oikaiseminen on asia, josta olen jo monta vuotta haaveillut. Sitä varten tarvitaan vain kunnon katupora, että saadaan tuo vanha paikoilleen valettu iso laatta tuosta ensin pois tieltä. Nuo kivilaatat tuosta sohvan alta siirtyvät takapihalle. Mutta ensin pitää saada takapiha valmiiksi ennen kun tätä aletaan repiä tästä pidemmälle. Siihen asti pidetään tämä nurkka tämmöisenä ja katsotaan miten se muuttuu sitten kun tuo tila oikenee ja kalusteita voisi pitää muissakin asennoissa kun vain näin. 

Mutta pöytä on kyllä fiini nyt ja kelpaa tuossa aamuisin kahvikuppia pidellä. Melkein harmitta, että seuravat päivät on sadetta, kun en pääse tuohon aamukahvini juomaan, mutta ehkäpä sen verran nyt kestän odotella.

The painted table on it's place with the sofa. The green and the oatgrey tones work so well together with all the linen and offwhite cushions on the sofa. I like the vibe there, it has a hint of an old world feel there now.

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Rumasta nätiksi

Sain pienen inspiksen entrata toissa kesänä askartelemani pyöreä pieni puutarhapöytä uuteen uskoon. se oli parissa kesässä pihalla mennyt jo niin rupusen näköiseksi ja tummaksi, että nyt oli hyvä aika pistää sille uusi ilme pellavaöljymaalilla. Muutenkin kun tässä etupihalla tyyli muuttuu sen suhteen, että rottinkia ja boho-tunnelmaa en siinä aio nyt pitää, kun ei ole säiltä suojattua paikkaa semmoisille siinä. Bohotus olkoot asuntovaunun juttu tänä kesänä ja etupihalle valitaan uusi tyyli.

Niinpä korkkasin vehnänharmaan maalipurkin ja pistin sutien, toki lantrasin taas vähän maalia pellavaöljyllä ensin, jotta ravitsee tuota rutikuivaa puuta myöskin. Olin jo aiemmin keväällä sutaissut sen männäkesäisen lautasohvan rungon antiikinvihreällä (siitä muuten ei ole kuvaa täällä ollutkaan vielä) se kun oli mennyt myös kovin pahan näköiseksi vietettyään tuon vetisen viime talven pihalla maaten.

Laitan ihan pian kuvia siitä, miltä nuo kalusteet näyttävät yhdessä; venhänharmaa ja antiikinvihreä, mutta nyt menen sutimaan tuon pöydän vielä toiseen kertaan, jotta tulee varmasti hyvä ja kestävä pinta siihen.

EDIT: Tässä vielä se kuva noista kahdesta väristä yhdessä. Toisen kerroksen maalaus-urakan jälkeen napsaisin kun oli niin hyvä ilta-auringon valo. Eikö olekin hauskasti samaa maata, vaikkeivät samaa väriä olekaan.



Linen oil paint is the best paint to paint garden furniture if you ask me. I love how easy it is to apply and the good smell that comes from it. Of course it takes days to dry, but during summer it is much faster, because of the light (it needs light to dry) sometimes it's dry in a day already. Here's my really bad looking garden table turning in to a beauty. I'll put up more pics of it tomorrow, with the rest of the furniture too.