Tule mukaan

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Prameammissa puitteissa

Jo vuosia on yksi ehdottomista lempikirpputoreistani ollut Hämeenlinnassa sijaitseva Hämeentien kirppis. Paikka sulki ovensa reilu kuukausi sitten ja avasi ne eilen uudestaan ihan uuteen osoitteeseen. Nyt he sijaitsevat tyyliinsä niin ihanasti sopivalla Hämeenlinnan vanhalla kasarmialueella aivan mielettömissä puitteissa. Siinä samalla vaihtoivat he luontevasti nimensä Suomen kasarmin aarteiksi.

Olen aina pitänyt heidän tyylistään valita tavaroita myyntiin. Osaavat juuri hienosti katsoa kaikenlaista erikoista ja kivaa ihan laidasta laitaan jotta valikoima pysyy mielenkiintoisena. Hirveän ahneitakaan eivät ole, heille on tärkeämpää kierrättää tavaraa nopeasti kun makuuttaa sitä kalliilla paikoillaan pölyyntymässä. Niin kivat ovat valikoimat aina olleet etten ole tainnut kertaakaan poistua heidän tiloistaan mitään ostamatta ja usein olen ostellut itseni lähes pyörryksiin asti.

Ja nyt kun puitteet ovat mitä mielettömimmät saa huikean ostostelukokemuksen rinnalle myös ihanan annoksen mitä upeinta kasarmialueen historiaa. Nuo seinät ja kuluneet ovenpielet kertoilevat kuulkaas sellaisia tarinoita että tuolla viihtyy noita ihailemassa tovin jos toisenkin.
Käykää ihmeessä kurkkimassa jos Hämeessä liikutte.

Suomen kasarmin aarteet löydät osoitteesta Suomen kasarmi rakennus 11, 13130 Hämeenlinna
Avoinna ovat ma 10-18, ti-ke suljettu, to 10-18, pe 10-16 ja la-su 10-16.

One of my all time favorite fleamarkets in Hämeenlinna has moved and changed it's name. The old Hämeentien kirppis is now called Suomen kasarmin aarteet and you can find it at Suomen kasarmi, building 11. It's open mon 10-18, tue-wed closed, thu 10-18, fri 10-16 and sat-sun 10-16.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Aurinkovarjosta pyykkitelineeksi


Olen jo parin kesän ajan haaveillut hyvästä pyykkitelineestä pihallemme. Sellaisesta joka olisi tarpeeksi iso ja tukeva ja tarpeen tullessa liikuteltava sekä varastoitava. Ja sen saman pari kesää olen tuijotellut hienoa vanhaa puurunkoista aurinkovarjoamme ja miettinyt, että saisikohan sen tehtyä siitä. Se on malliltaan aika tukeva ja tehty ihan kohtuullisen paksuista rimoista jotka voisivat hyvinkin kestää märän pyykin painon.

No nyt tänä kesänä tuon aurinkovarjon kangas sanoi sopimuksensa irti repeytyen pienestäkin kosketuksesta vieden mukanaan kaikki arveluni siitä kannattaisiko hommaan ryhtyä. Tarvikkeet kasaan vaan ja kokeilemaan.

Tarvikkeet aurinkovarjon tuunaamiseen pyykkitelineeksi  ovat:

  • Pyykkinarua
  • Pieniä silmukkaruuveja
  • Mitta
  • Pora
  • Kynä

Tärkein pointti hommassa tässä vaiheessa on se ettei aurinkovarjon kangasta oteta heti pois. Se pitää rungon kasassa ja helpottaa hommaa huomattavasti kun sen antaa olla paikoillaan  ja poistaa vasta lopuksi.

Toinen tärkeä pointti on että aurinkovarjon jalkaosaa kannattaa lyhentää jo nyt sopivaksi pyykinripustajan tarpeisiin. Itse nappasin noin 30cm jalasta pois niin sain sopivalle työskentelykorkeudelle tämän.

Ja sitten aletaan hommiin. Ensin mitataan narujen paikat orsien alareunaan. Se menee ihan varjon koon ja oman maun mukaan. Tähän noin 3 metriseen runkoon laitoin koukut noin 20cm välein (jolloin telineeseen tulee viisi riviä narua). Tässä vaiheessa ei kannata asentaa uloimpia koukkuja vielä paikalleen että varjon kangas pysyy paikoillaan.

Kun koukut on asennettu aletaan laittamaan narua. 

Naru pujotetaan renkaan läpi ja sidotaan jpaikoilleen vetosolmulla. Tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana ettei laita narua liian tiukalle eikä liian löysälle. Suunnilleen yhtä jämäkästi kun aurinkovarjon kangaskin on on hyvä. 

Sitten kun muut narut ovat paikallaan repäistään varjon kangas irti orsien päästä ja asennetaan koukut ja naru myös alimpaan kerrokseen. Ja jälleen ollaan tarkkana sopivasta tiukkuudesta.

Ja sitten poistetaan kangas ylhäältä kun se on irti orsista alhaalta. Yleensä se on aika heppoisesti tikattu vain parista kohtaa ja sen voi joko leikata auki tai avata varjon nuppi ja pujottaa kangas sitä kautta irti jos nuppi pitää kangasta paikoillaan. 

Vielä tässä vaiheessa ei näytä kovin vakuuttavalta tämä systeemi. Aika sekavan näköinen härpätin.

Mutta avattuna se on jo ihan oikean pyykkitelineen näköinen. 

Tässä aurinkovarjossa oli aika kohtuullisen kokoiset puuosat ja ne kesävät pingottaa narut vielä tiukemminkin säätämällä tuosta narusysteemistä keskellä. Hyvä mittari on se että jos turhan piukalla on orret alkavat taipua liiaksi alaspäin. Myöskään älyttömän painavaa pyykkiä en ehkä naruilla kuivaisi. Takit ja muut painavat voi laittaa hengarilla tuohon keskemmälle.

Ja sitten tietty heti kokeiltiin ja yksi koneellinen pyyhkeitä ei vielä saanut telinettä inahtamaan. Narut pysyvät hyvin piukkoina eikä pyykkiteline ollut millänsäkään edes kovasta tuulesta.

Ai että tämä on kuulkaa tällä pihalla näpsäkkä tämä tällainen. Nyt saan pyykkitelineen aina sinne missä paistaa ja pyykit kuivavat aurinkoisena päivänä parissa tunnissa. Kun vielä omistan useamman varjonjalan ei tarvitse pyykkipäivinä kovasti edes selkäänsä vaivata kun kipaisee tämän pyykkitelineen kasaan ja kantaa seuraavaan aurinkoiseen paikkaan jonne jalan on laittanut jo valmiiksi. Ja sitten kun en sitä tarvitse saan sen piilotettua autotalliin eikä tarvitse pienellä pihalla uhrata tiukassa olevaa tilaa. 

Ihan parasta myös se että loppuunkuluneelle aurinkovarjolle tuli vielä uusi elämä pyykkitelineenä eikä sitä tarvinnut kokonaan roskikseen olla kantamassa. Tämä kestänee hyvällä käytöllä vielä vuosikausia.

I needed a sturdy movable laundry rack for my yard and got an idea to make one of a worn out old wooden parasol. 
I started by putting small loop hooks on the bottom of the parasol. I measured the places and drilled small holes to help tighten the loops. Kept the fabric still there to help me tighten the strings to the loops with simple knots. When all strings were tied to place I removed the fabric and had a perfect rack for my summer laundry. 

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Sateinen Heinäkuu olohuoneessa

Tänä kesänä on kyllä vietetty ihan luvattoman paljon aikaa sisätiloissa kun ulkona on satanut niin paljon. Sohvat ja tyynyt on maattu ihan muhkuroille ja joka paikka tuntuu ihan tunkkaiselle. 

Pyykitkin kuivataan sisätiloissa taas ja huoneen poikki on kulkenut jo viikkoja väliaikainen naruviritys.

Tavarat ovat kumuloituneet epämääräisiksi asetelmiksi huoneen nurkkiin ja tuntuu melkein kuin aika olisi pysähtynyt täällä.

Koiratkin vain nukkuvat pääosan päivää ja leyhyttelevät popcornin tuoksuista lämmintä tassumarinadiaan niin että koko sohva tuoksuu nyt ihan siltä.

Jospa se kuitenkin tästä taas pian kirkastuisi, sekä säätila että yleinen vireystaso. Paljon olisi suunnitelmia päässä tehdä asioita, mutta kuka sitä nyt sadesäällä jaksaisi. Painelen siis vielä ainakin toviksi tuonne sohvalle noiden lämpimien pikkutassujen seuraan. Laitan kellon soimaan että muistan kääntää kylkeä välillä.

This July has been so rainy that we've spent most of it inside in the living room. Dried laundry there and kept company to the sleepy, popcorn smelling dogs on the couch. I have lots of plans in my head what to do when the weather changes, but until then you can find me on the couch, with the smelly little dogs.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Astioita, astioita

Itse tekemiäni astioita alkaa jo olla melkoinen kasa, vaan vielä tekee mieli lisää. Näiden tekeminen ja uusien mallien keksiminen on vaan niin älyttömän koukuttavaa juuri nyt. Olenkin jo aikaa sitten päättänyt että teen talouteemme ihan kokonaan omatekemäni astiaston, kaikkine kippoine ja kuppoineen. Saanpahan juuri sellaiset kun haluan ja mikä parasta täydellisesti omiin tarpeisiin sopivat.

Näiden kukkaruukussa tehtyjen kahvikuppien piti jäädä vain tuohon yhteen pieneen, mutta kun mies siihen niin kovin ihastui niin lupasin tehdä vähän isompia sille kaveriksi ja nyt on jo muutama valmiina. Aika krouvit ja todella näkyy tekijän sormenjäljet, mutta silti kovin liikkikset ja mukavat käyttää. Isoin on jo niin painava ettei ole edes pelkoa että sen saisi vahingossa kädellä nurin huitaistua.

Ja kun tässä vielä harjoitellaan niin tietysti tulee sitä sutta ja sekundaakin. Osa lautasista klenkkaa pöydällä ja muutama astia on jo tekovaiheessa mennyt pilalle, mutta en ole antanut sen haitata, sillä Jokelassa käy uuni kuumana viikoittain ja nytkin on minulla taas uusi satsi lasitettuja tulilla. Ai että!

I'm so into making pottery right now that I've even decided to make all new dinnerware to this household. Here's the collection I've made so far. Since I am a beginner they are not all perfect, but luckily I can keep on making them until I get it completely the way I want them. The look is good, but some of the plates have warped and don't sit on the table properly enough (for me). 

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lainatukki

Mielessäni oli ollut hankkia tänne porstuan kyläkauppaan vielä jotain kauppamaisia tavaroita, kuten joku kiva kyltti ja ehkä kassakone, jos sopivan pieni tulee vastaan, mutta lihatukkia en ollut edes harkinnut ennen kun näin tämän piskuisen söpöläisen.

En edes tiennyt että näin pieniä on olemassa ja kun näin kuului taas se pieni loksahdus aivoistani kun tajusin että tämä olisi ihan täydellinen juuri tänne.

Paha vain että tämähän ei ole nyt minun vaikka täällä onkin. Tämän oli juuri ostanut hyvä ystäväni jonka varastosta tämän bongasin. Ja suurin harmi onkin että hän pitää tästä ihan yhtä paljon kun minäkin. Mutta onni on se ettei hänellä juuri nyt ollut tälle käyttöä ja sain kun sainkin tämän edes lainaan (vaikka tästä alkaakin nyt maailman hirvein maanittelukampanja, että saisin hänet tämän minulle myymään). Ja jos hän ei pehmene tätä minulle jossain vaiheessa myymään niin toivotaan, että tämä laina-aika kestäisi sitten tosi pitkään (siis ihan tosi, tosi pitkään). Koska, niin kun kuvista näkyy se sopii tänne niin hyvin kuin olisi kotiinsa tullut. Vai mitä olette mieltä?

A dear friend of mine borrowed me this cutest little meat cutting stool that she had just found and fell in love with. When I saw this in her storage I also fell in love, and hard. I knew I'd never find one like this and tried my hardest to buy it from her. So far she's not going to sell it to me, but I'll still keep trying cause as you can see, it looks like it belongs here; my little vintage shop in my porch. Lucky for me she had no place to put it yet so I got to borrow it for a while. And if her heart doesn't melt at my buying attempts then let's hope that that while will last and last (forever).

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Inspiraatiot

Minulle isoimmat inspiraatioiden lähteet sisustusjutuissa ovat aina olleet sisustuslehdet. Ostelen ja luen niitä ihan viikoittain. Vuosien varrella suosikit vaihtelevat sen mukaan mikä kiinnostaa itseä eniten. Yhtenä vuonna voin lukea innolla yhtä tiettyä ja seuraavana vuonna se onkin jo ihan huono. 

Nyt viimeisen vuoden on ehdoton ykkössuosikkini ollut tämä Country Living Modern Rustic -pumaska. Se on hyvin sisustuskirjamainen kattaus ihmisten koteja ilman turhia mainoslöpinöitä tai muuta. Pelkkää asiaa kannesta kanteen. Tyk-kään ja luen aina sivut ihan hiirenkorville näistä.

Toinen hyvä inspiraatioiden lähde ovat sisustuskirjat. Tykkään siitä kun voi tuijotella kuvia pitkään ja eri aikoihin vuorokaudesta, mitä ei välttämättä taustavalaistuilla ruuduilla pysty tekemään. Eri kellonaikoina voi kuvat näyttäytyä ihan tosissaan eri valossa. 

Tämän kuvan sisustuskirjaa minulle suositteli ystäväni, sanoen että ihan oikeasti tuntuu että pitäisin siitä, että minun sisustusfilosofioissani on jotain hyvin samaa kun tämän kirjan kirjoittajalla. Ja pari viikkoa sitten sen vihdoin ostin. Ja kyllä ystäväni oli oikeassa, pidän todella, todella paljon.

Ja kolmas iso inspiraation lähde minulle ovat ihmisten oikeat kodit, kaikenlaiset kodit joista näkee että niissä viihdytään ja niitä sisustetaan juuri omien mieltymysten mukaan.  Ja sellaisihan löytää nyt ihan parhaiten StyleRoomista. Siellä on jo aivan valtavasti albumeita todella laajasti sisustamiseen, kotielämään, mökkeilyyn ja puutarhaan liittyen. Omia suosikkejani ovat ehdottomasti kaikenlaiset kotien ennen / jälkeen remonttikuvat sekä tietysti tee-se-itse jutut ja tuunailut. Ja kun saan vielä kahden viikon välein sähköpostiini StyleRoomin uutiskirjeen pysyn hyvin kartalla siitä mikä juuri nyt on sisustusrintamalla kiinnostavinta. Uutiskirjeestä löytyy myös näpsästi infoa sen hetken avoinna olevista kilpailuista ja poiminnat parhaita sisustusvinkkejä. Kannattaa siis ehdottomasti tilata.

My three biggest sources of inspiration at the moment are, magazines, books and StyleRoom
Magazines I like may vary depending of the content and time of the year, but I do buy and read them regularly. Now the favorite is Country Living Modern Rustic.
Books I love too, Sibella Court's etc was recommended to me by a dear friend, and she was so right saying I'd love it.
And StyleRoom gives me so much inspiration with it's variation of homes and summerhouses and garden albums. I especially love all the before and after, and diy albums. I also recommend signing up for StyleRoom newsletter, it's the best way to keep up with all things new and the cool competitions.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Mistä aita on matalin

Löysin kun löysinkin sen asuntovaunun keittiön puuttuvan palasen. Tämä ei ole varsinaisesti lääkekaappi, pikeminkin pyyhekaapiksi kutsuttu, mutta sopii tuohon kokoelmaan mittojensa ja muotonsa puolesta täydellisesti. Nykyisen värin puolesta vaan ei yhtään ja sille täytyy nopeasti tehdä jotain sillä tuo piukea limenvihreä särkee pahasti silmiini.

Ja kun sanon nopeasti, tarkoitan nopeasti. Nyt ei ole aikaa alkaa hiomaan ja säätämään vaan täytyy saada vaunu reissukuntoon a.s.a.p. Onneksi olen keksinyt keinot fuskata nopeasti, mutta kohtuullisen vähällä työllä myöhemmin korjattavasti. Tässä tapauksessa se tapahtui spraymaalilla jonka tarttuvuuden ensin testasin kylmästi kaapin kylkeen. Pieni suohkaus, katsotaan reagoiko alemman maalikerroksen kanssa ja jos ei niin kuivatus ja sitten kokeilin vielä raapia, että pysyykö ja pysyihän se.

Pinta tulee kestämään kevyessä käytössä ihan hyvin kesän yli ja voin sitten talven pimeinä iltoina entrata tämän oikeaoppisemmin ja paremmalla maalilla.

Mutta ensin kuitenkin kaappi pestiin kunnolla. Sitten korjattiin yksi puuttuva naulakon tappi. Koskapa samanmoista en ehdi nyt alkaa etsimään oli keksittävä tilalle joku patentti. Puutappi reikään ja siihen päälle puinen nappi naulalla ja liimalla, kukaan ei tule huomaamaan eroa äkkisältään.

Sitten vähän kittiä naulanreikiin joita tässä oli mielestäni vähän turhan monta kiinnittämässä huomiota tuohon tappiin.

Ja sitten kun kitti oli kuivanut ja hiottu, suihkittiin ronskilla kädellä maalia päälle. Pariin kertaan kun hutkaisi niin jo tuli vaan hyvä. Mattaa ja harmaata (kuvassa vielä märkä) niin kyllä muuttui kaappi siedettävämmäksi silmille. Väri valikoitui ihan sen mukaan mitä paikallisessa maalikaupalla oli mattana hyllyssään. Kahdesta vaihtoehdosta valitsin tämän vähän tummemman. 

Sitten annoin kaapin kuivua yön yli kunnolla ja tänä aamuna pääsin sisustushommiin. Lopputulos on kyllä nyt tosi hyvä vaikka itse kehunkin, vai mitä sanotte te? Melko hieno vaunukeittiö meillä nyt.

And I foun the missing peace for my caravan's kitchen sooner than I ever expected. The only problem was I hated the color on it and needed the cabinet there a.s.a.p. Luckily I'm not afraid to do things fast and badly. I decided to spraypaint it grey and deal with doing it properly later. So I just washed it, fixed the missing tap and sprayed it grey.

Today I fitted it in and I love, love, love the result. The caravan kitchen looks ever so cool now with loads of nifty storage to use during trips.