maanantai 25. kesäkuuta 2018

Hapsuja hapsujen päälle

Juhannus on meillä aina hyvää aikaa puuhastella jotain rästihommia tai muuten vaan rentouttavaa tekemistä. Emme ole vuosiin halunneet matkustella keskikesällä mihinkään vaan pysytellä oman kodin rauhassa nauttimassa ympäröivän maailman hiljaisuudesta. 

Tänä juhannuksena kaappeja siivoillessani vastaani tuli männä kesältä kirpputorilta osteltu hapsullinen pöytäliina sekä muita kankaan palasia. Sain heti inspiksen tehdä siitä pöytäliinasta sängyn takatyynyihin isot hapsukkaat tyynyliinat, niihin kun on kokonsa vuoksi vaikea löytää kaupoista valmiina mitään kivaa ja jotain kivaa niihin teki mieli saada.

Takatyynyliinojen lisäksi liinasta jäi sen verran, että lopuista sai vielä tuollaisen kivan pikkutyynyn, joka kokonsa puolesta kelpaa hyvin mukaan myös asuntovaunureissuille.

Varastoissani olleesta palasta vanhaa intianpuuvillaista päiväpeitettä ompelin simppelin tyynynpäällisen isoon tyynyyn sängyn keskelle. Se on sellainen tyyny jota on hyvä käyttää niskan takana illalla sängyssä lukiessa ennen nukkumaan menoa.

Minulla on tapana myös muutaman vuoden välein kierrättää vanhat ja kinttaantuneet tyynyt ompelemalla niistä uusia tyynyjä. Pesen ensin tyynyt kokonaisina koneessa ja sitten poistan vanhat päälliset, ompelen uudesta kankaasta uudet ja ennen täyttöä revin sisälmykset uudestaan kuohkeiksi. Tällä tavalla saa tehtyä myös vähän jämäkämpiä tai erikoisemman kokoisia tyynyjä niille, jotka semmoisista tykkää. Itselle ja lapselle olen esim. tehnyt sellaiset 50 x 90 jankkityynyt, jotka eivät runsaiden täytteidensä puolesta helpolla liiskaudu.

I spent this midsummer at home doing things I love. I found some old fabrics and decided to make them in to pillowcases. I made the ones with fringes from an old table cloth and the big one in the middle from a piece of an old bedspread. 

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Taululla tunnelmaa

Juhannuksen säiden inspiroimana kaivelin kokoelmistani esille yhden vanhan, vanhan maalauksen ja asetin sen keittiön seinälle. Sen aihe sopi hyvin säätilaan ja värit ihan loistavasti keittiöön, joten jätin sen hetkeksi esille, vähän niin kuin näyttelyyn tuohon.

Minulla on näitä vanhoja jemmoissani muutama, mutta esillä pidän niitä harvoin. Osin siksi, etteivät näin vanhat oikein tykkää kovin kirkkaasta auringosta tai liian suurista ilmankosteuden vaihteluista tai keittiöistä. Aarteita ovat minulle ja sillä lailla täytyy huolehtia, etteivät mene piloille, vaikkeivät mitenkään rahallisesti arvokkaita olekaan ja kovia ovat jo kärsineet.

Mutta nyt on esillä tämä yksi, hetken tai viikon tai muutaman. Tuossa kuvassa voin viipyillä pitkään, noissa esineissä, sateessa, vedessä ja väreissä. Jotenkin niin täydellinen kaikkineen juuri nyt ja juuri tuossa, kunnes taas sen säilöön ja turvaan pistän, jotta voin taas joskus siitä onnelliseksi tulla kun sen taas esille nostan.

I got a small collection of really old paintings that I rarely put up. I know old paintings are brittle and fragile to humidity changes and sunlight so I keep them mostly hidden away and safe. But now I just had to get this piece out, the weather during this midsummer inspired me to see this and the colors look so perfect in the kitchen right now. I'll let it hang there for a while, cause I just love to look this view in there.

torstai 21. kesäkuuta 2018

Siellä se hymyilee

En olekaan muistanut leyhytellä, että kasvihuoneestani on juttu viimeisimmässä Kotivinkissä. Se kuvattiin ihan vastikään toukokuussa ja ilmestyi melkolailla samoin tein. Sen löytää vielä muutaman päivän ajan lehtihyllyistä jos haluaa käydä kurkkaamassa. 

Tämä onkin ensimmäinen lehtijuttu joka on tehty ihan vaan kasvihuoneestani. Puutarha on ollut muutenkin vähän vähemmän esillä lehdissä vaikka muuta kotia onkin kuvattu hyvin usein. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että noita kuvauksia on tehty useimmiten sellaisiin vuodenaikoihin tai säätiloissa, jolloin piha ei ole ollut kuvauskelpoinen, mutta nyt olivat kelit kertakaikkisen kohdillaan.

Tykkään tosi paljon näistä lehtijutuista ja onkin ollut mukavaa, että sisustustyylini on kiinnostanut toimittajia kautta vuosien. Tätä interiööriäni onkin esitelty jo varsin useissa eri lehdissä tai julkaisuissa. Olen vain harvoin joutunut kieltäytymään kuvauksista ja silloinkin vain siitä syystä jos kotini on juuri kuvattu johonkin toiseen lehteen. Tuo iloisen onnellinen ilmeeni tuossa kuvassa on siis aivan aito, päivä oli ihan mielettömän kiva ja ihana ja jutusta tuli aivan täydellinen.
Kiitokset vielä tätäkin kautta Natalialle ja Johannalle!

My greenhouse was featured in the latest Kotivinkki magazine here in Finland. Great story with great pics. Great shot of me too smiling happily at my garden gate.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Puutarha-assistentti

Meillä asuu pihapiirissä pieni puutarha-assistentti. Se on semmoinen kovin omapäinen assistentti joka tykkää tehdä välillä visuaalisia päätöksiä ihan omin päin kysymättä minun mielipidettäni ollenkaan. Ihan mukava tyyppi, eikä ne hänen suunnitelmat nyt aina niin huonoja välttämättä ole, vaikkakaan eivät ehkä niin esteettisiä olekaan. Meillä kasvaa siellä sun täällä pieniä tammentaimia ja auringonkukkia ja jos jossain on jotain mikä häntä eritysesti kiinnostaa sitä hyödynnetään.

Laitoin toukokuun alussa kesäkeittiömme taustaseinäksi palan juutista tehtyä maisemointikangasta suojaamaan näkymää, kun lehdet eivät vielä olleet puhjennet pensaisiin. Sen piti olla vain väliaikaisratkaisu ja minun piti se ottaa pois jahka tässä kerkeän, mutta kun en ollut saanut aikaiseksi, saapui puutarha-assistentti apuun.

 Se on tässä parin päivän aikana poistellut juuttikangasta minkä on kerennyt. Kova on homma kun kangasta on noin paljon noin pikkuiselle, mutta ahkerana on ollut hän.  Naureskella on saanut tuolle parrakkaalle pikkuoravalle kun se isot juutinpalat suussaan kulkee pihan poikki pesiinsä. Tällä määrällä pehmustetta sillä on varmasti niissä melko lokoisat oltavat. 

Ja jos ihmettelette miten hän minut on näin lähelle itseään päästänyt, niin kerrottakoon että olemme tässä kevään mittaan ystävystyneet oikein läheisiksi. Pelastin hänet nimittäin kerran (onneksi lähes tyhjästä) sadevesiämpäristä ja siitä lähtien hän on ollut minua kohtaan varsin peloton. Välillä saatamme vähän jutellakin kun jossain päin puutarhaa kohtaamme. Kujertanutkin minulle on. Vettä pistin tarjolle juotavaksi kun kuivaa oli, mutta muuten en ole tätä lemmikkinä ruvennut ruokkimaan. Villieläin hän kuitenkin on ja sellaisena pärjää parhaiten ja puutarhassamme pysyy mielenkiinto yllä kun kurre siellä välillä assarina hääräilee. 

I have this little garden assistant that does things in the yard her way. we have random oak tree plants and sunflowers growing  here and there and if there is something she can use, she tends to use it. 
I had put up this jute landscaping fabric on the back wall of the garden kitchen to keep it hidden before the bushes grew leaves behind it. I didn't need it to be there anymore and the little squirrel decided it was her time to use it. 

And if you wonder how I got so close to her I can tell you that we're sort of good friends. I once rescued her from drowning in a rain water barrel and she knows I mean no harm to her. Sometimes we even stop for a little chat, I talk and she listens mostly, but otherwise I let her be wild as she should.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Tarjoiluun ja nautiskeluun

Suutarin lapsellahan ei ole kenkiä, aina kun koitan pölliä kippo- ja kuppokaupastani itselle tarjoiluastiaa keittiööni loppuu myytävät kesken ja joku tulee keittiööni ostoksille, joten on ollut pakko olla tähän asti pääasiassa ilman, ellen tee sitten ihan erilaista mallia, jota en pistä kauppani hyllyjen lähellekään.

Kun viimeksi tein ihan vaan itselle oivat leipälautaset niin siitä intoutuneena päätin tehdä myös kivat ja omannäköiset tarjoiluastiat. Iso tarjoiluvati ja mukavan kokoiset lautaset syömiseen. Halusin näihin ehdottomasti jotain muotoa ja kuviointia ja teinkin kahta eri sorttia. Isoon tarjoiluvatiin painelin kuviot kiertämään reunaa ja lautaset tein liehuvareunaista metallitarjotinta muottina käyttäen. Lopputuloksesta tuli juuri hyvät ja olenkin ollut näihin ihan huiman tyytyväinen.

Lautaset ovat juuri sopivasti suuremmat kun kippokauppani pikkulautaset ja pienemmät kuin ruokalautaset. Tällaiselle välikoolle on keittiössämme ollut suuri tarve, kun tykkäämme että ruoan määrän pitää olla lautasen kanssa yhteensopiva ja toisin päin.

Myös tarjoiluvati on osoittautunut oivalliseksi. Tuosta tarjoilee sujuvasti niin salaatit kuin muutkin emmeet, jotka nätisti haluaa esille pistää. Tänään oli tarjolla tällainen perinteinen kesäsalaatti maustettuna tillillä, etikalla, öljyllä, suolalla ja pippurilla. Näillä lämpimillä keleillä sopii mielestäni ihan minkä tahansa ruoan kylkeen tuo.

Made some new dinnerware to my kitchen, with a design different from the ones I sell in my shop just so nobody can't come over and buy them from me when my stock is sold out (happened too many times). So these aren't for sale, I've made them just for myself. Special order from me. :-)

torstai 14. kesäkuuta 2018

Amppelista lampunvarjoksi

Minulla oli pyörinyt asuntovaunun nurkissa tämä varsin viehkeä vanha amppeli, mutta sitä juuri oikeaa paikkaa ei sille tuntunut mitenkään päin löytyvän. Kokeiltu on jo kahden kesän ajan ja ei vaan löydy. Sinne sen kuitenkin jollain lailla halusin ja siellä sitten tiellä pyörimässä pidin, kunnes...

Tuli päivä kun sen tajusin; siitähän tulee oiva lampunvarjostin! Olin jo miettinyt uutta valaisinta tilaa piristämään kun tajusin, että se on tuijottanut minua tässä jo kaksi kesää. Ei ottanut sitten kauaakaan kun amppeli muuntui varjostimeksi ja uusi kattolamppu pikkuvaunuun oli valmis.

Sinne istahti kuin hansikas ja on nyt paljon miellyttävämpi käyttää kun edeltäjänsä peltivalaisin, johon tuli aina silloin tällöin se otsa kolautettua. Tämä ei paina juuri yhtikäs mitään ja luulen ettei sitä tarvitse tuosta edes ajon ajaksi irrottaa. 

Erittäin täydellinen oivallus, etten sanoisi. Nyt on uusi melko boheemi kattovalaisin ja se amppeli edelleen vaunussa, omalla uudella tavallaan.

I had this little rattan pot holder in my caravan, trying to find it's place. I wanted to keep it there even though it almost always was just in the way. As I was planning a new lamp over the table it suddenly hit me; this pot holder will make a perfect lamp shade! And as you can see, it really did.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Pötkö Pötkönen

Nyt kun on rompetori onnistuneesti takana, ja pari päivää huilittu huikean tapahtuman jälkeen, voi taas alkaa keskittyä olennaiseen, eli uusien kirppislöytöjen tekemiseen. Ihan vielä en kuitenkaan ole kirppiksille ehtinyt, mutta tässä yksi löytö parin viikon takaa; kerrassaan veikeä vanha koripötkylä.

Se on nyt ollut väliaikaisesti keittiön nurkassa odottamassa pääsyä työhuoneen nurkkaan, koska työhuoneeseen tämä mielestäni ehdottomasti kuuluu. Noin pitkään pötkylään saan hyvin säilöön ja piiloon isot paperirullat, jotka muutoin on vähän vaikea saada pysymään missään pystyssä. Työhuoneessa on nyt vain niin hirviä kaaos ja sen siivousinspistä odotellessa olen pitänyt pötkölöistä tässä keittiössä, missä voin sitä paremmin juuri nyt ihailla.

Jännä olisi kyllä tietää mihin tarkoitukseen tämmöinen alunperin on tehty. Itselle tulee ensinnä mieleen, että kalastusvavoille tai joillekin muille pitkille asioille. Jos sinulla on tietoa tai hyvä arvaus tämän käyttötarkoituksesta, niin pistä viestiä kommenttilootaan. Kiinnostelee.

A recent fleamarket find; funny old long wicker basket. I keep this in the kitchen now, but as soon as I clean out the clutter in my work room this will go there to store all my long paper rolls. 
I've been wondering what this originally was for, but have no idea other than for fishing rods so far. If you happen to know, let me know by leaving a comment below.