Tule mukaan

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Saksimania

Olen nyt vihdoin älynnyt että huushollin saksienkin pitää olla nättejä. Aiemmat olivat ihan liian muovisia ja räikeitä ja vaikka olivatkin hyviä ja teräviä nakkasin ne mäkeen ja keskityin näihin nätimpiin. Yhdet uudet kangassakset ja muut vanhoja, vähän rujonnäköisiä ja käytettyjä, mutta kaikki teräviä ja ihan parhaita käytössä. Olenkin nyt ihan hurahtanut näihin.

Sakset ovat sellaisia että niitä kun tarvii ne pitää heti saada näppärästi käteen. Keittiössä on yhdet vanhat sopivasti roikkumassa aina käden ulottuvilla. Kirpputorilta parilla eurolla bongatut ja uskomattoman terävät. Kun vielä koko muu perhe oppisi, että näitä ei voi laittaa veteen likoamaan vaan ne pitää tiskata heti, terät kun eivät ole ruostumattomat niin hyvä olisi. Itse tykkään näistä ihan valtavasti.

Työhuoneessa on useampikin saksipari, mutta nämä ovat aina esillä. Perinteiset isot räätälinsakset purevat melkeinpä mihin vaan niillä koskeekaan, mutta pääasiassa käytän niitä vain paperiin ja kankaaseen. Kirpputorilta nämäkin tietty ja vaikka maksoivatkin viitisentoista euroa niin ovat  hintansa väärtit.

Valkopäiset sakset ovat viimeisin löytöni. Euron maksoivat ja ihan pientä terotusta vaatisivat niin purisivat kankaaseen, mutta paperisaksina ihan loistavat noinkin. Keskellä olevat sik-sak-sakset olivat myös parin euron löytö männä talvelta ja tuskin käytetyt kun niin hyvin leikkaavat. 

Ihania saksia kaikki ja niin kivoja katsella ja käyttää. Tekisi mieleni vielä parit löytää että saisin jokaiseen tarkoitukseen omat. Jotkut pienet kynsisakset, isot ja messevät puutarhasakset ja ehkä sellaiset oikein pitkäteräiset sakset joilla voisi laiska leikata "pitkillä viilloilla". 

Saksia löytää kyllä kivasti kirpputoreilta, mutta teräviä tosi harvoin. Saksienteroittimia olenkin nyt katsellut, mutta en oikein tiedä että mikä olisi se paras, niitä kun tuntuu muutamaakin eri mallia markkinoilla olevan. Jos jollakulla kokemusta aiheesta niin vinkkejä otetaan mieluusti vastaan.

Scissor-mania. Since I bought the scissors on the left on the bottom pic I fell in love to old scissors. I managed to find some sharp ones from the fleamarkets and threw away all the ugly plastic handled scissors we had. These real deal metal scissors just fit this household so much better.
Now I just need to figure out which sharpener is the best for old scissors like these, not that these need to be sharpened anytime soon, but it's good to be prepared if I find some more, that need sharpening. So if you have any expertise in the matter, pls let me know. I'll be ever so grateful.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Yöttömät yöt työhuoneessa

Toiset tykkää juhannuksena viettää lomaa ja rentoutua, itse en moisesta välitä. Siinä missä toiset stressaavat ruuhkassa ja ruokakaupassa minä stressaan kirpputoreilla, ne kun sulkevat lähes poikkeuksetta kaikki ovensa juhannukseksi ja pidempäänkin. Nyt stressasin siksi kun piti löytää sopivia muotteja savitöitä varten juhannuspyhiksi. Onneksi löysin.

Hyllykärry on nyt sisällä ja käytössä keramiikan kuivaushyllynä ja voi miten hyvin se siinä toimessa toimiikaan. Mukavasti uunin edessä, poissa tieltä (uunia kun ei kesäisin käytetä) ja niin sievänä siinä, sointuen ihan kaikkeen ympärillään.

Muualla huoneessa on vähän sotkuisempaa, mutta silti siistiä. Voisi kuvitella että saven kanssa painiessa tulisi isomminkin sotkettua paikkoja, mutta aika kivasti on pysynyt hanskassa tämän osalta. Vanha leivinlauta pöydällä rajaa hyvin savisotkut siihen ja kuivaneet savenpalat saa lattialta näpsästi imurilla. Eikä mikään haittaa talon muuta elämää kun kaikki pysyy näin nätisti omassa työhuoneessa.

Ja niin sujuu täällä juhannus. Kokeellisesti erilaisiin muotteihin savea survoessa. Aikaiseksi on saatu lautasten lisäksi pari sinne sun tänne vinoa kulhoa ja aika messevän kokoisia kukkaruukuilla tehtyjä kahvikuppeja. Ei minusta huono tapa viettää keskikesän juhlaa ollenkaan, tehden sitä mitä palavimmin juuri nyt haluaa.

The drying trolley is in it's use and boy it works for it so well. It also looks so delicious in my work room in front of the tin oven (it's not in use during summer).
I'm one of those people who like to spend their midsummer holidays at home in the city. I don't feel any need to travel in the countryside when I can stay at home enjoying the peace around me and doing what I love most. And now that is definitely making pottery.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kärry plus hylly on yhtä kuin hyllykärry

Jotkut lukijoistani ehkä muistavat tämän vanhan karmivan kärryn jonka ostelin parisen vuotta sitten ajatuksella että siitä jotain kivaa joskus tekisin. Kärry on lojunut autotallissa siitä asti.

Ja kenellekään täällä blogissa en muistanut kertoa että olen tuossa reilu vuosi sitten ostanut myös tällaisen vanhan rautahyllykön joka myöskin on lojunut autotallissa ostamisestaan asti. Se oli taloomme tuollaisenaan aivan liian pitkä ja matala ja siinä oli aivan liian pienet hyllyvälit, mutta hieno silti.

Jossain vaiheessa se ajatus sitten päähäni pelmahti; jos näistä kahdesta saisikin tehtyä yhdistämällä jotain muuta. Ihan tarkkaan en silloin tiennyt että mitä ja minne ja millaiseen tarkoitukseen, mutta ajatus jonkinlaisesta hyllykärrystä tuntui niin kamalan hyvältä että pakkohan se olisi jossain vaiheessa toteuttaa. 

No, se "jossain vaiheessa" tuli eteeni nyt kun aloin tämän keramiikkaharrastukseni. Tarvitsin nimittäin kipeästi helposti siirreltävää hyllykköä jossa kuivata tekeleitäni. Sellaisen jossa hyllyväli olisi tarpeeksi tiheä ja ulkonäkö ehdottomasti jotain rouheaa ja tyyliin sopivaa. Arvatkaapa vaan mikä riemu syntyi siitä kun tajusin että minullahan on osat siihen autotallissani.

Onnekseni löysin ystäväpiiristäni tarkkakätisen ja visioni ymmärtävän hitsaajan projektilleni ja kas, sitten minulla oli kahden käyttökelvottoman kapistuksen sijaan yksi tällainen, vanha rautahyllykkö jossa vanhat rautapyörät alla. Melko hieno hyllykärry jo tässä vaiheessa.

Sitten, vastoin kaikkia entisöintien sääntöjä rykäisin tuon hiomattoman ja likaisen hyllykärryn raa'asti spraymaalilla mustaksi. Minuahan ei nimittäin yhtään haittaa että se siitä pikkuhiljaa kolhiutuu ja kuoriutuu. Jos oikein rämppää tyyliä hakee niin tämä on se kaikista helpoin keino siihen kun rämpästi tekee.

Hyllythän se myös tarvitsi tietenkin ja siinä vaiheessa ei ollutkaan enää sitten edes kännykkää mukana (ylläolevat kuvattu kaikki kännykällä btw). Löysin autotallistani vanhoja lattialautoja ja kipaisin rimakaupoilla hakemassa vähän uutta ja lopputulemaksi tuli aika messevän näköinen hyllykärry.

Vai mitä olette mieltä? Ihan on kuin jostain vanhasta tehtaasta repäisty. Hyllykärryn kaikki neljä pyörää kääntyvät kaikkiin suuntiin ja sitä on painostaan huolimatta aika kiva ja helppo käännellä ja kuljetella. Toki jotkut kumit noihin pyöriin vielä tarvitsee, muutoin patinoituvat puulattiani vähän liian nopeaan sisätiloissa.

Kaksi ylempää hyllyä tein rimoista ritiliköiksi ja kaksi alempaa on lattialaudoista. Näin siinä on vähän erilaisia "ilmatiloja" kuivatella keramiikkaa eri vaiheissaan. Ihan ylinnä ei ole hyllyä vielä laisinkaan. Haluan ensin miettiä mitä tarvitsen ja tarvitsenko vähän korkeampaa hyllytilaa johonkin väliin. 

Ja nyt ei muuta kun keramiikkapaja pystyyn taas työhuoneen nurkkaan, kun on näin mieletön hyllykärry missä tekeleitä kuivata.

P.s. Iso kiitos kaikille medän taloa Suomen kaunein koti kisassa äänestäneille! Kolmas sija on ihan HUIKEETA. Erittäin hyvältä tuntuu tuo.

A couple of years ago I got this vintage coffin trolley that has been stored in my garage ever since. I also had gotten this vintage iron shelf frame that I thought I could use for something. At some point I realized these two items could be put together to make a vintage trolley, but then I didn't do anything to it cause I wasn't quite sure what size it should be.

Now that I started doing pottery I soon realized I need a movable shelving unit to dry out the pieces I make. You can imagine the joy I felt when I remembered these two things. A friend of mine did the cutting and welding and ta-daa, I had a vintage iron trolley. 


I put some black spray paint on it and build shelves from scrapwood and thin wood bars and voilá, it looks just like an vintage factory trolley.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

No nyt tuli nättiä lautasia

No nyt ne on täällä! Vaikka itse sanonkin niin näistä lautasista tuli kyllä aivan huikean nättejä. Oikeastaan ihan hassua onnistua ensimmäisellä kerralla näin hyvin että näistä tuli juuri sellaisia mitä mielessäni kuvittelinkin. Sopivasti epämääräisiä, käsintehdyn näköisiä, ihanasti pinoutuvia ja niin suloisen romanttisen rouheita että oksat pois. 

Vähän on myös outoa että lautaset nyt ovat ihan kestäviä, kun olen tottunut näitä tehdessäni olemaan niin varovainen näiden kanssa. Polttamaton savi on aivan älyttömän haurasta eikä tarvitse kun väärästä kohtaa ottaa kiinni niin rikki jo on (kokeiltu pariinkin otteeseen). Nyt näitä voi kolistella ja tiskailla ihan niin kuin kaupasta ostettujakin lautasia. Ihan mieletöntä.

Arvatkaapa onko nyt kuume tehdä näitä lisää. Vein männä viikolla polttoon vähän laakeampaakin lautasmallia ja jos se onnistuu näin hyvin niin sitten kyllä varmasti lähtee mopo käsistä tällä naisella ja alkaa sellainen tehtailu että heikompia hirvittää. Haluan nimittäin uusia koko huushollin astiat tällaisiin omatekemiin (ja miksei ehkä tehdä näitä samalla vähän muillekin.)

Vielä täytyy kuitenkin pikkuviimeistely näille tehdä, eli lautasten pohjat hioa tasaisemmiksi. Nyt ovat vähän turhan raakoja pöytäpinnoille tuollaisenaan, vaikka muuten niin ihanan silosia lasitettuina ovatkin. Tykkään ihan hirveästi tällaisesta pohjamallista lautasissa. On tasainen ja pysyy hyvin paikoillaan pöydällä kun pöydällä, vaikka sitten vähän epätasaisemmallakin.

Ja onnistuihan se tuo omituinen kahvikuppikokeilukin. Turhan paksu tuli sen suusta mutta poltatin ja lasitin sen silti lautasten kanssa kun tuli sääli heittää sitä pois vaikka epäonnistunut onkin. Mies oli sitä mieltä että ihan hyvä se on ja halusi heti testata sitä kahvinjuontiin. Ei kuulema haitannut paksuus ollenkaan. Itse olen silti sitä mieltä että parempi ehkä kukkaruukuksi kumminkin, mutta katsotaan nyt.

My first ever handmade pottery plates are glazed and ready to use (after I just sand the bottoms). Can't believe they turned out so perfect at my first attempt. I've made some bigger plates too and if they turn out as pretty as these I think I'm going to start making these for real. I want all my tableware to look like this.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Keramiikkahommia

Kävin toissapäivänä kokeilemassa elämäni ensimmäistä kertaa lasittamista kun askartelemani astiat tulivat raakapoltosta. Oli valtaisan ihanaa hypistellä noita raakapoltettuja ja ihan pakko oli heti tarkistaa miltä näyttävät pinossa päällekkäin. Olin nimittäin jo alusta asti haaveillut sellaisesta ihanasti epäsäännöllisestä pinosta lautasia ja nyt näyttää että haaveeni on käymässä toteen.

Itse lasittaminen jännitti ensikertalaista kovasti, mutta sain tarkat ohjeet ja erinomaisen opastuksen kädestä pitäen ja menihän se ihan hyvin sitten. Kovin tasaista lopputulosta en edes halua saada, mutta siihen kuitenkin pyrittiin ettei ihan susiksi mene.

Nyt ne ovat uunissa lasituspoltossa ja ihan pian selviää minkänäköistä jälkeä oikein aikaan sain. Aivan valtavasti tietysti nyt jännittää, enkä malttaisi millään odottaa että pääsen noita testailemaan omassa keittiössäni. Sormet ristissä että tulee hyvät.

Ja pakko lopuksi vielä hehkuttaa paikkaa jossa poltot ja lasitukset hoituu, se on Ikituuli Tuusulan Jokelassa. Aivan valtaisan ihana paikka, tilat ja henkilökunta. Todellakin lämpimimmät suositteluni annan jos jotakuta keramiikkahommat lähialueilla kutkuttaa.

(Sormenjälkeni lasitteessa.)

And my hand made pottery plates made it through the trip to the oven. And the first thing I did was to try them out stacked, looked good, just the way I intended.
The second thing was the glazing. Never done it before, but got such good instructions that I did ok. Now they are in the oven again and I'm so exited to see what comes out.

P.s. I highly recommend that place I used, it's a small company called Ikituuli, located in Jokela, Tuusula. Awesome space, staff and atmosphere.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Levitoivat leipäveitset

Sen lisäksi että keittiöön tuli tiskipöydän ylle tappinaulakkoja halusin vielä hyödyntää lisää seinätilaa säilytykseen. Laatoituksen yläreuna hellan ja muurin päällä oli alkanut näyttää kovin epäsiistiltä ja siinä listoitusta miettiessä sain idean laittaa yhteen kohtaa piiloon järeitä magneetteja veitsitelineeksi.

Tuumasta toimeen ja nyt on minulla veitsiteline joka on niin jännästi piilossa että saa nuo veitset näyttämään siltä kun leijuisivat tuossa itsekseen. 

Kyllästyin myös totaalisesti vanhoihin muovikahvaisiin leikkuuveitsiini ja otin mission etsiä kirppiksiltä vanhoja puukahvaisia tilalle ja löysinkin heti ihan parilla eurolla tosi kivan setin. Vielä pitää löytää pari vähän järeämpää ja sitten on leijuva veitsikokoelma täydellinen.

Ja se miten tuon telineen tein unohtui tietysti tapoihini kuuluen yhtä kuvaa lukuun ottamatta dokumentoida. Niin siinä yleensä käy kun inspiraatio iskee, että se kuvaaminen tyystin sitten työn tuoksinnassa jää, mutta tässä nyt se yksi mistä näkee edes alun. Porasin listaan syvennykset joihin liimasin magneetit. Päälle liimasin ohuen puunauhan joka piilottaa magneetit ja maalasin valkoiseksi. Helppoa kun mikä.


I wanted more storage to the kitchen and got an idea to put moldings on the top of the tiling and hide a couple of magnets inside for my knife collection. Now the thing is so well hidden that it looks like those knifes are levitating there. Funny but functional. And of course I forgot to take pictures of how I made that contraption, but there's this one above where you can get the idea. I drilled holes to the wood, glued magnets in, covered it up with a thin wood strip and painted it white.
I also went and replaced all my ugly plastic handle knifes with old wood ones I found luckily from fleamarkets.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Se täydellinen vihreä

Kaupallinen yhteistyö Domus Classica
No vihdoinkin sain päätetyksi värin uuteen puutarhakalustooni ja pääsin maalaushommiin. Sitä ennen piti kuitenkin vielä valita maali ja tarkempi sävy. Itse maalin valinta oli helppoa. sain nimittäin projektiini Domus Classicalta Ottosson Färgmakerin pellavaöljymaalia, mutta sävyn kanssa olikin sitten jo vähän haasteellisempaa.  Tapojeni mukaan olin kovin kärsimätön maalikaupoilla ja sen sijaan että olisin jaksanut odotella pari viikkoa tilaustuotteena olleen täydellisen vihreän sävyn saapumista päätinkin että sekoittelen sen itse hyllyistä löytyvillä. Otin mukaani kromioksidin vihreää, vähän mustaa, pussillisen ultramariininsinistä pigmenttijauhetta sekä pullon puhdasta pellavaöljyä. 

Nämä maalit ovat niin pigmenttirikkaita että yhden sävyn muuttaminen suuntaan tai toiseen vie ihan uskomattoman paljon väriä ja alkuun mokasin tosi raskaasti ottamalla aivan liian paljon alkuperäistä sävyä ja tuhlasin suurimman osan mustasta siihen. Sitten puolitin sen ja sotkin loput mustat siihen sekä pigmenttijauheesta ja pellavaöljystä tekemäni sinisen. Lopputulokseksi sain kuitenkin aikaaan aivan älyttömän hienon siniseen taittavan vihreän jota varsin riemullisin mielin lähdin sutimaan juuri hiottujen tuolinpienojen päälle.

Itse maalaaminenkin on pellavaöljymaalilla vähän erilaista kun tavallisella maalilla. Tätä laitetaan hyvin pieni määrä kerrallaan ja se hierotaan oikein kunnolla pintaan. Liikaa jos laittaa kuivuu pinta kiharalle eikä lopputulos ole nätti ollenkaan. Ensimmäinen kerros maalia kannattaa vielä lantrata oikein kunnolla puhtaalla pellavaöljyöllä, puolet ja puolet vähintään.

Maali on tosi pigmenttirikasta joten pienelläkin määrällä maalaa uskomattoman paljon. Maalikerroksissakaan ei kannata pihistellä, kolmea suositellaan kalusteille. Kuivumisaika on ainoa miinus, se on olosuhteista riippuen 1-5 vuorokautta, joten hätähousujen maali tämä ei ole. Tämä kuvien tuolini otti karvan alle kolme vuorokautta kasvihuoneessa kuivatellessaan kunnes sen päälle uskalsi istua.

Ja kun sanon tuoli, niin tarkoitan että yksi tuoli. Se hiominen nimittäin on niin työlästä hommaa, että vasta yksi on saatu valmiiksi. Loput odottavat vielä sitä että miehelle iskee inspiraatio hiomiseen uudelleen (ei kovin todennäköistä muutamaan päivään). Itse en siihen hommaan rupea sillä tällä kärsimättömyydelläni niistä en saa tarpeeksi hienoja ja hienot niistä pitää tulla ennenko maali pintaan laitetaan sillä tarkoitus on tehdä näistä kerralla hyvät ja saada puuosat entrattua kestäviksi.

Mutta hieno on tuo yksi nyt. Juuri sellainen kun uneksinkin. Hyvin tyytyväinen olen että taivuin vihreään, se saa tuon tuolin näyttämään oikeasti vanhanaikaiselta ja tyylikkäältä niin kuin pitääkin. Olisi se harmaakin ollut kiva, mutta enempi ehkä sellainen muotijuttu nyt, tämä väri ei ole niin aikaan sidottu ja näyttää hyvältä näissä tuoleissa aina.

A collaboration with Domus Classica. I finally decided of the color to the new garden set, it's going to be green. I got Ottosson Färgmakeri's linseed oil paint from Domus Classica to paint the furniture and instead of waiting two weeks for a certain shade of green I decided to mix the color myself from the selection on hand. I took some bright green, some black and pure blue pigment powder that I mixed in linseed oil to make blue color. I mixed all of those together (with a huge mess) and got a perfect vintage look green as a result. Now we just need to finish the rest of the set and it's going to be perrrrfect for our garden.