tiistai 21. lokakuuta 2014

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Yhteistyössä Tikkurilan kanssa
Vihdoin lähtivät lehdet puista pois tieltä ja sain kuvattua talomme uudessa maalissaan. Siinä kasvaa kesällä niin tiivis kasmimöhkäle ympärillä ettei taloamme juurikaan näe sen läpi, mutta talviaikaan se erottuu tuolta oikein hyvin.

Olen niin tyytyväinen noihin väreihin. Koko pihapiirin henki muuttui värinvaihdoksen myötä ja tulen aina ihan superhyvälle tuulelle kun tulen kotiin ja tuon näen. Nyt siinä on sitä vanhaa ja nostalgista fiilistä rehellisesti esillä, niinkuin mielestäni tämän ikäiselle kuuluukin.
Maalausprosessin aikana kävi mielessä vaihtaa myös katon ja ovien väri mutta nyt on alkanut tuntua siltä että tuo punainen on oikein hyvä. Harmi vain että kesä loppui kesken eikä ennätetty maalata tuota autotallin korjattua kattoa uusiksi vielä. Saimme Tikkurilan tehtaalta vanhasta maalista sävyanalyysin ja meillä on tuo tarkka auringon polttama sävynumero jolla saamme paikkamaalattua katon niin ettei eroa huomaa.

Alla vielä kuva talosta ennen maalausta. Mitä olette mieltä, onko muutos teistä onnistunut? Ainakin kaikki tässä paikan päällä käyneet ovat kehuneet kovasti, naapuritkin tykkäävät, että parempi on kuin ennen. Sulautuu ympäristöönsä niin paljon kauniimmin.

Talo maalattiin Tikkurilan Ultra Classicilla. Seinän sävy on 553x ja vuorilautojen sekä ikkunanpielien s460. Katto ja ovet alkuperäisessä vanhassa maalissaan.

The final result (top picture) of the house painting project we did in collaboration with Tikkurila Paints. We love it so much. Now it looks like an old house should - old. The yellow color (before pic below) was just too disturbing and made everything look wrong to my eye. Now, with more subtle colors the house looks warm, nostalgic and inviting. Or what do you think?

lauantai 18. lokakuuta 2014

Purkkeja ja korkkeja vaan ei oikeita

Olen hirveän tykästynyt näihin Riihimäen Kodintölkkeihin. Tykkään niistä kun ovat vähän kantikkaampia ja nuo tekstit ovat suuret verrattuna Ilves- ja Karhutölkkeihin. Olen nyt viime aikoina ruvennut ihan keräilemään näitä jos vastaan on sopivalla hinnalla tullut. 

Mutta jostain syystä näissä vaan ei juuri koskaan ole sitä oikeaa kantta mukana, jos on kantta ollenkaan. Itseasiassa ihan hirveän usein on myös vanhoissa Karhulan purkeissa Ilvestölkin kansi tai toisinpäin ja itse kun tykkäisin että olisi ne oikeat kannet oikeissa purkeissa. Ja niin kuin kuvasta näkee näillä ei ole. Arvatkaa harmittaako se pikkutarkkaa silmääni? No jo vain harmittaa.


Tällaiset pitäisi kannet olla näissä tölkeissä, mutta vain kahdessa minulla oikeanlainen kansi on. Muissa on ollut ihan ostaessa jo väärä. Ja koskapa olen huomannut että tämä on ongelma ihan koko maassa sain ajatuksen kysyä teiltä että josko jollakulla sattuisi omissa Ilvespurkeissaan Kodintölkin kannet olemaan ja haluaisi ne kanssani vaihtaa?

Minulla olisi siis kaksi kappaletta noin 10cm halkaisijalla olevaa Ilvestölkin kantta sekä Yksi noin 12,3cm kansi jotka vaihtaisin oitis Kodintölkkikansiin jos vain jostain sellaiset löytäisin. 

Lisäksi haluaisin ostaa yhden 12,3cm Kodintölkin kannen ja myydä/vaihtaa kaksi 11cm Ilvestölkin kantta, jos sattuisi että tätä kautta jollakulla muullakin vääränlaiset tölkkien kannet kismittävät. 
Niin että rohkeasti yhteyttä vaan kommenttiboksiin tai sähköviestillä jos kansivaihtarit kiinnostelee tai nurkissa lojuu ylimääräisiä Kodintölkin kansia joista eroon halajaa. Kunnolla ei väliä, minulle kelpaavat hyvin kulahtaneetkin.

These vintage glass jars I collect have the wrong kinds of lids on them and I'm just asking my Finnish readers if anyone has the right kinds and would be willing to swap lids with me. 

perjantai 17. lokakuuta 2014

DIY Räsymattokynttilä

Innostuin taas tänä syksynä sipsipurkkikynttilöistä ja kokeiltuani tehdä yhdenlaisen raitakynttilän iski mieleeni idea oikein super-raidallisesta kynttilästä, niinkuin räsymaton raidoilla.
Minulta myös kyseltiin niin paljon ohjeita kynttilöiden tekemiseen joten päätin tehdä teille ihan kuvalliset ohjeet kuinka näitä valetaan. Joten tässä tulee:

Tarvikkeet: Sipsituubi, jokin joutava kattila tai pannu, paksua sydänlankaa (saa hyvin varustelluista askartelutarvikeliikkeistä), tikku, teippiä, naula ja vasara sekä tietysti paljon erilaista kynttilämurskaa (kaikki käy, uudet tai vanhat).

Aloitetaan lyömällä reikä sipsituubin pohjasta läpi ja pujotetaan siitä sydänlanka. Ei kannata kovin isoa reikää läjäyttää, jottei sula kynttilämassa valu siitä ulos kovin helposti. Sitten solmu langan päähän ja tiukka teippi päälle (kannattaa myös valaa ensimmäinen raita jonkin astian päällä jos tuo liitos falskaa. Ensimmäisen raidan kuivuttua ei vuotovaaraa enää ole.)

Tuubin päällä lanka sidotaan tikkuun näin. Ei liian tiukkaan eikä liian löysään. Sillai kuitenkin napakasti ettei kovasti luiruile. Pelkkä yksinkertainen vetosolmu riittää, lanka kastuu kuitenkin steariiniin eikä solmu aukene.

Ja sitten päästäänkin valamaan. Kuumennetaan kattilassa (tahi pannussa, allekirjoittaneella kun oli käytössään eri väreille useampi astia) steariinin paloja niin kauan että liemestä tulee tasaista. Liikaa ei kannata kuumentaa tai kaikesta tulee vihreää (tai steariini voi syttyä palamaan) ja liian vähän kun kuumentaa eivät raidat tartu toisiinsa. Liemi on juuri silloin sopivaa kun kaikki palat ovat sulaneet kokonaan.

Kaadetaan massa purkkiin ja annetaan jäähtyä melko kiinteäksi tai ihan kiinteäksi. Liian nopeaan ei kannata seuraavaa raitaa perään laittaa koska jos edellinen kerros ei ole vielä sopivan kuiva sulaa se seuraavan kanssa yhdeksi ja värit sekoittuvat. Ja jos taas massa ei ole tarpeeksi kuumaa ei raita tartu edelliseen kunnolla kiinni. Suoraan kattilasta selvästi jäähtyneen päälle on aika hyvä. Itse kokeilin aina sukkapuikolla edellisen raidan kiinteyttä ennen seuraavaa. Kun puikko ei uppoa enää on seuraava raita turvallista laittaa. 

Ja tämä on työvaiheista kaikista hauskin mutta samalla kaikista työläin. Se odottelu ja värien sekoittelu ja sen muisteleminen että mitä väriä sen edellisen raidan alla nyt olikaan vie aikaa ihan tuhottomasti. Mutta lopputulos on kaiken sen vaivan arvoinen, jopa silloinkin kun kuvittelet kaiken menneen jo pieleen.

Nimittäin kun tuubin kuorii varovasti valmiin kynttilän ympäriltä, on se riemullinen hetki. Se on yllätys ja ihastus ja kertakaikkinen kaunistus ja parasta on, että se on ihan itse tehty; Räsymattokynttilä!

I made a step by step tutorial for my readers how to make a pringles tube candle that is striped like a rag rug. It's just as simple as it looks. Just pour the stearine in layer by layer. Let one layer dry properly and  be sure the hot wax is hot enough when you make a new stripe over the previous one and they'll stick together. And by hot enough I mean just completely melted. Too hot and it will melt the previous stripe too and not hot enough it will not stick. Well worth making, even if there is mistakes in it.
Pretty awesome idea, huh?

tiistai 14. lokakuuta 2014

Makuuhuone lokakuussa

Makuuhuoneessa alkoi taas tuntua pieneltä ja ahtaalta ja koskapa mitään ei oikein voinut tehdä niin jotain piti silti tehdä. Seinällä aiemmin olleet rapuaiheinen opetustaulu ja erilainen tupakointikieltokyltti saivat huutia ja pistin  tilalle vähän kontrastia. 

Kello, vanhat junavaunun numerot sekä rekisterikilvet  ja männä viikolla piirustelemani luurangon pää muodostivat ihan kivan kollaasin tuollaisenaan vaikka alunperin ajattelin sitä hieman laajentaa. Hetken kuitenkin kun tuijotin niin silmä tottui enkä sitten lisännyt siihen enempää. Se on aika kivan nuorekas noin.

Vanha tupakoinnin kieltävä kyltti on periaatteessa ihan sama aihe kun paikalla sängyn päädyssä ennenkin oli. Tämä kyltti vain on väreiltään vähän "raikkaampi" kun edeltäjänsä ja sopii tuohon paremmin.

Mielestäni pieni muutos toimii oikein hyvin. Huoneesta tuli taas raikkaampi ja kivammat on nuo kovemmat kontrastitkin näin pimeään päin mentäessä. 

As usual I got tired of my bedroom and changed it a little. I seem to do so every once in a while when I get frustrated of the small space. This time I took away the old educational board and replaced it with this small collage of things. I think it works. Makes the room look a little younger. I also swapped the sign on the wall behind the bed to a more better toned one.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Sukkia ja sulaa vahaa

Joulu se tulla jollottaa tai anakin nyt on jo pikkuhiljaa ruvettava siihen valmistautumaan. Tykkään ihan hirveästi antaa joululahjoja ja on niin kivaa jos onnistuu antamaan sellaisia lahjoja joista saaja pitää varmasti. Hirveästi jouluisin annetaan lahjoja ihan vaan antamisen ilosta ja usein annetaan kovastikin turhaa tavaraa siksi olenkin koittanut joka vuosi miettiä oikein tarkasti mitä antaisin, etten sorru turhuuksiin.

Tänä vuonna saattaa olla että jotkut saavat itse tekemiäni raidallisia kynttilöitä ja jotkut huovutettuja tossuja. Kaikki riippuu nyt vaan siitä huopuuko tuo uusi lanka samanlai kun sen edeltäjä ja löydänkö jostain lisää vanhoja kynttilänjämiä joista sulatella uusia sipsituubikynttilöitä. Molemmat ovat tällaisina sadepäivinä niin mahtavia puuhia, että jos vain kaikki onnistuu niin mielelläni tehtailisin noita syksyn mittaan enemmänkin. (Ja jos nyt joku ystäväni tai sukulaiseni siellä tätä lueskelee ja tahtoisi kovasti jompiakumpia jouluna saada, niin vinkatkoon rohkeasti nyt, niin laitan sitten aattona pukin matkaan.)

Some crafts for Christmas. Striped candle made in a Pringles tube using old leftover candles and knitting 100% wool socks that will turn in to comfy felt slippers in the washing machine. So nice way to spend a rainy day like this.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Sovittelua olohuoneessa

Niinhän siinä kävi sitten, että Rane sai luvan väistyä ja tämä uusi lamppu siirtyi olohuoneeseen. Nyt vaan tietysti silmääni näyttää että tuo on tilaan vähän pieni ja rupesinkin heti suunnittelemaan sen toisenkin lampun lisäämistä tänne. Ehkä teen noista kahdesta yhden kaksiosaisen valaisimen tai vain ripustan molemmat vierekkäin. Aika näyttänee taas mihin ratkaisun päädynkään. Jännää jopa itselle tämä.

So the previous lamp in the living room we called "Rane" has left and this new find took it's place. I quite like it, but I think I need to add the other lamp here too. This one looks a bit lonely here by it's self.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Lisää studiolamppuja ja kurkistus kulissin taakse

Valaisinhulluuteni alkaa saada jo koomisia piirteitä. Hamstraan niitä nyt enemmän kun taloon tarvitsee. Toisaalta eipä näitä joka päivä vastaan tule, joten perustelen itselleni kokoelmani kartuttamista ihan puhtaasti sillä. Ja mukavaahan se on kun on valinnanvaraa, ei kai sitä aina tarvitse samoja lamppuja katosta roikottaa.

Tämä uusin on löytö romukaupasta parin viikon takaa. Ostin näitä kaksi, ajatuksella että on sitten pari jos tarviaa. Kokoa vain on sen verran ettei ainakaan tähän keittiöön mahdu kuin yksi joka sekin näyttää himpun liian kolholta tuohon. Olohuoneeseen taas tiedän sen sopivan kuin nenä päähän ja voipi olla että se sinne nyt viikonlopun aikana muuttaakin. Keittiössä pysykööt vaaleampi linja.

Alla muuten harvinaislaatuisempi otos keittiöstä. En ole rajannut tai retusoinut kuvasta pois mitään enkä siivonnut kuvausta varten. Siellä näkyy keskeneräiset sähkövedot, miehen salikassi, pyykkipussi ja vanha vitriininovi joka ei tuonne edes kuulu. Laitan sen esille ihan sillä, että muutkin uskaltautuisivat esittelemään hieman epätäydellisempiä sisustuskuvia kodeistaan. Ei kaiken tarvitse aina olla niin viimeisen päälle sliipattua eihän? 

I think I might be having a vintage lamp mania since lately I've kept buying them all the time. Now I have more lamps than I have places for them. On the other hand it is quite handy to have different lamps for different seasons. This latest vintage studio lamp I bought is a bit too much for the kitchen and is moving to the living room during this weekend. Fits better there style- and colorwise.

(Note that the picture below has not been styled or retouched at all. Just felt like showing you that my house is not perfect and hope others will get the courage to show their homes little imperfections too.)