Pönttöuunin päälliset

Täällä on joitain sellaisia kohtia sisustuksessa, jotka eivät juuri muutu, koska miksi koskea johonkin, joka mielestäni on jo täydellisen hienosti. Yksi sellainen kohta on tämä pönttöuunin päällys, johon on kerääntynyt tuollainen kokoelma kaikenlaista, joista osa on ollut siinä jo vuosikausia ja vähän niin kuin muistoina edellisistä sisustusvillityksistäni.

Isoin niistä on tuo hieno peltinen ja ruosteinen A-kirjain tuossa takana. Tuollaiset vanhat mainoskirjaimet olivat suurta huutoa sisustuksissa joskus viisitoista vuotta sitten ja niitä oli täälläkin useampia erilaisia siellä sun täällä, kunnes kyllästyin ja hankkiuduin niistä eroon. Tuo yksi on jäänyt, koska se sopii tuonne pönttiksen päälle niin kivasti ja koska pitäähän se nyt yksi olla muistona niistä ajoista. Samaan kastiin sen kanssa menee tuo apteekkipullo, joka on myös jäänyt tönöttämään tuonne hauskan etikettinsä vuoksi, kun siinä lukee "Jästpulver" jonka joku keksi tarkoittavan jästipulveria hiivan sijaan.

Sitten tuolta löytyy kokoelma messinkisiä kynttilänjalkoja, purkillinen vanhoja mittoja ja neulepuikkoja sekä vanhoja kaulimia ja pölyhuiskia. Vanha emalikyltti on myös löytänyt paikkansa täältä sekä alunperin joulukoristeiksi tekemäni simpukkatähdet. Seassa on myös hyvin pieni mattopiiska ja tuossa tason reunan takana piilossa puisia pyykkipoikia ja magneetilla olevia kynttilänpidikkeitä ihan vaan, koska sieltä ne aina tarvittaessa helpoiten olen löytänyt.

Ja mielestäni tuo kokonaisuus toimii tuolla päällä vaan niin kivasti, etten ole sitä lähtenyt suotta muuttelemaan. Se on ehkä vähän juhlavan näköinen nyt kun tuo messinkinen kukkarinkulaksin tuossa joulun jäljiltä vielä roikkuu, mutta  onneksi tuo ympäröivä "maisemointi" lukemattomine henkareineen ynnä muineen vähän tasapainottaa sitä niin, ettei nyt ihan joululta enää mielestäni näytä.

P.S. Nyt kun on näitä kylmiä pidellyt niin olen säilyttänyt noita päällysvaatteitani tuossa pönttiksen likellä ihan vaan siksi, kun ne on kivampi pukea päälle vähän lämpimämpinä, kun eteisen naulakosta alle huoneenlämpöisinä.

The stuff I have on top of this tin oven has been the same for most parts for many years now. There's some relics of my past decoration loves and some candleholders and all kinds of thing I need but don't have a better place to keep. I think it all looks so good there like that and why change something I like.

Pelti pellille

Muistin viime tipassa ennen hyvien kesäkelien loppumista viime talvesta asti mielessä olleen projektin poistaa maalit tuosta takan edessä olevasta pellistä. Se oli nääs ennen yhtä valkoinen kun tuo uunikin ja jotenkin olin ihan hirveän kyllästynyt siihen, ei enää yhtään näyttänyt kivalta silmiini, jos oli oikeastaan koskaan näyttänytkään. Kokeilin silloin talvella siihen varovasti maalinpoistoainetta ja se kun toimi, mutta haisi ihan hirveälle sisätiloissa, päätin, että kesällä poistetaan tuosta maalit pihalla, ja hip ja hei, onneksi muistin ja nyt se on paljon paremman värinen!

Ihan pelkkä maalinpoistoaine ei riittänyt vaan peltiä piti myös vähän hioa sen perään, joten nyt se on kovin teräksisen näköinen ja osin aika kirkas väriltään. Luotan kuitenkin siihen, että tuossa se pian patinoituu, samenee ja muuttuu enemmän sellaisen kivan käytetyn näköiseksi, mistä haaveilen. Voisihan sitä vähän avittaa siinä patinoitumisessa, mutta koskapa lämmityskausi on ihan just alkamassa jätän ne konstit ensi kesään, jos tuo ei tuossa talven aikana kiiltoastettaan kovin vielä muuta.

Harmittaa vaan nyt kokonaisuudessa kun viime talvena putosi pari hehkuvaa kekälettä tuhkalaatikon etureunaan enkä huomannut ajoissa ja ne polttivat lootan läpi maalipintaan ikävät jäljet. Opinpahan pitämään tuhkalootaa tyhjempänä niin ettei se muodosta sisäänsä kukkulaa mitä pitkin kekäleet etureunaan asti pääsevät valumaan.

Toinen mikä nyt vähän huvittaa on, etten huomannut kuvia ottaessani laisinkaan noita nuohoojan kädenjälkiä pöntön kyljissä. Onneksi ne lähti sieltä ihan vaan rätillä pyyhkäisemällä, tuhkaloota sen sijaan tarvitsisi uuden maalipinnan alaosiinsa ja tuossa on tietenkin tuollainen puolihimmeä maalarinvalkoinen pulverimaalipinta, mitä on tosi vaikea yrittää kopioida. 

Mutta pelti pönttösen edessä on nyt huimasti kivampi kun ennen. Kolhiutunut valkoinen on historiaa ja paremmin vanhan talon tyyliin sopiva teräksenväri saa silmäni hymyilemään. Tuhkaloota entrataan jahka ensin keksin mistä sopivan maalin siihen löydän. Voi olla että jää ensi kesään se, ellei syksy nyt vielä ota takapakkia sen verran.

Removed the white paint from the floor covering tin in front  of this oven and it's so much better now. Looks more old this way. The only thing that bothers me now are those burn marks on the front of the ash drawer, that happened last winter when some burning cinder fell in to it too close to the front. Hopefully I'll find a paint to fix that before the fall really starts, if not I'll deal with it next summer.

Pönttöuunin joulupuku

Tuli vahva fiilis koristella työhuoneen pönttöuuni tuolla uunin päällä säilössä olleiden messinkisten kynttilänjalkojen inspiroimana. Mietin mikä niiden kanssa sopisi ja mieleen tuli heti tehdä sinne tuollaisesta kullanhohtoisesta pakkauspaperista pyöreitä tähtiä. Tein tähdet tällä samalla ohjeella, kun pari vuotta sitten, mutta nyt leikkelin niiden reunat vähän terävämmiksi ja lisäsin niihin koristeeksi reikiä ja voi kun tuli juhlava fiilis uunin ympäristöön niistä.

(Tuo kullanhohtoinen paperi askarteluun löytyi paikallisen Citymarketin joulupaperilaatikosta.)

Kullan ja messinginsävyjen innoittamana kokeilin miltä kokonaisuuden kanssa näyttää viime joulusta jäänyt kuivattu pajunlehtikranssi, jonka värisävy oli alkanut painua lujaa vihreästä ruskeaan sekä muutama muukin kuivattu vihreä ja tykästyihin tuohon tunnelmaan tosi lujaa täällä. Jotenkin niin ihastuttavan entivanhainen värimaailma ja fiilis. 

Lehtikranssi on vaan niin kuiva ja rapsakka, että se ei tuossa kovin kauaa kestä, sillä tiedän, että joku nojaa siihen kuitenkin takan peltiä avatessa ja kuuluu vain iloinen ritinä kun kranssi muuttuu murusiksi. Mutta sen hetken kun se kestää se näyttää siinä kauniilta. Rungon voin sitten käyttää uudestaan vaikka havuilla täytettynä, sitten kun sen aika koittaa.

Mutta onpas vaan kiva kun on joulufiilis nyt niin kohdillaan tässä nurkassa. Ei paljoa muuta huvittaisi tehdäkään, kun vaan istua tuijottamassa tuota.

Put up a little Christmas around the tin oven I have in my study. Made those golden stars to match the brass on the candle sticks on top of the oven and added some very old and dry greens to complete the look. I really love the colors here now, makes it look so old fashioned and warm.

Pienen pönttöuunin päällä

Siinä missä saatan toisaalla kodissamme ola hyvinkin ripeätahtinen muuttamaan asioita, saattaa toisaalla asiat lojua vuositolkulla samoissa asennoissa paikoillaan. Osin ehkä siksi, kun tykästyn johonkin niin jaksan sitä katsella, vaikka sitten vuosikausia ja osin siksi, jos en ole vaan keksinyt parempaakaan tilalle.

Tätä työhuoneen takan päällystä en vielä ollut ajatellut uusiksi järjestäää, mutta olosuhteiden pakosta siihen nyt kumminkin ajauduin, koska pienessä huoneessa alkaa tila jo armotta loppua kesken erilaisten työvälineideni lisääntyessä vuosi vuodelta. Siksipä siellä aiemmin -  vuosikausia -  oleilleet kynttilänjalat saivat nyt lähtöpassit ja tilalle tuli pari purkillista erilaisia, mutta esteettisiä työkaluja sekä savitöissä muottina käyttämäni lasipullo työpöydältä tilaa viemästä. 

Oikein kivasti ne siellä nyt mielestäni ovat ison vanhan kirjaimen kaverina eikä yhtään ole ikävä niitä kynttilänjalkoja, joilla varsinaista virkaa ei ollut, koskapa en niissä koskaan kynttilöitä edes poltellut.

(Sanon tähän väliin vielä ihmettelijöille, että tämä on uuden mallin pönttöuuni jossa pääliosa ei lämpiä laisinkaan ja sivuillakin suojaetäisyydet ovat 10-15cm.)

Uunin sivulle seinäkaapin päälle muutti kesän aikana asumaan ystävältä saatu hieno papinkaura, jonka hämähäkkimäiseen ulkomuotoon olin kovasti ihastunut. Tykkään myös paljon siitä kuinka vaatimattomalla hoidolla tällainen hengissä pysyy ja viihtyy. Toiveeni ovat kovin korkealla sen suhteen, että tästä tulisi nyt oikein pitkäikäinen kasvikaveri tähän huoneeseen. Toistaiseksi näyttääkin siltä, että loistavasti menee.

Koskapa tuo pönttönen on niin matala niin tykkään pitää sen päällä ja vierellä korkealle kurottelevia asioita tuomassa siihen lisää pituutta, jotta se sointuu huoneen muihin korkeisiin kalusteisiin paremmin ja nostaa vanhan talon kattoa samalla silmään ylemmäs. Toimii tosin hyvin näissä rintamamiestalon matalissa huoneissa, kun välillä kurottelee jostain kohti aivan liki kattoa sisustuksen kanssa, tulee ylväämpi fiilis tiloihin.

I'm sometimes quick at changing things in our house, but sometimes some places stay the same for years and years. Partly cause if I like something I can have it around for a long time. This is not a big change, but I needed a place to store some my crafting tools and I found the place on top of this tin oven. 

Taas on aika tulien

Sen verran viileitä kelejä pidellyt viime päivinä, että oli aika jo ruveta vähän uuneja lämmittelemään säännöllisemmin. Joka syksy niitä aletaan aina silloin tällöin poltella ja säännölliseen kerta päivässä -rytmiin mennään sitten kun lämpötila ulkona on enimmäkseen alle kymmenen astetta. Kahdella takalla sillä rytmillä pysyy sekä takat, että tuo muuri mukavan lämpöisinä vuorokauden ympäri, vähän niin kuin lämmin sydän olisi talon keskellä.

Talon kahdesta tulisijasta tämä perinteinen pönttis on ehdottomasti suosikkini. Se on niin sympaattisen näköinen pätkä tuossa nurkassaan. Se muurattiin aikoinaan tuon mittaiseksi, jotta saatiin pidettyä hormissa ollut pellin paikka siinä missä se olikin ja se on juuri tuossa mihin pönttöuunin yläreuna ulottuu. 

Tällainen nykyaikainen pönttöuuni, vaikka näyttääkin viehkeästi vanhalta, on lämmittämisen suhteen paljon edistyksellisempi kuin edeltäjänsä. Tämä on suunniteltu siten, että sen eniten kuumenevat osat ovat lähempänä uunin takaosaa sivuilla, myös sen suojaetäisyydet ovat paljon pienemmät kuin oikeasti vanhalla. Tämän vierellä voikin siis pitää ihan hyvin asioita, kunhan ei tuohon luukkujen liki mitään laita silloin kun siellä tuli on. Tässä varaavassa takassa ei voi eikä tarvitse polttaa jatkuvia tulia, eikä meillä luukkuja ikinä avatakaan silloin kun siellä "praasu" päällä on. Nopsalla ja tehokkaalla kertapoltolla se varaa itseensä oikein mukavan annoksen lämpöä, jota sitten huokuu hiljalleen tuosta päivän mittaan.

Pöntön päällinen ei lämpiä oikeastaan lainkaan, joten sielläkin voi pitää kokoelmaa, melkein mitä tahansa nyt mieli tekee. Itse olen tykännyt pitää siellä vähän korkeampia asioita takan vähän matalahkoa profiilia nostamassa. Kesäisin siellä saattaa majailla joku huonekasvikin, mutta talviaikaan on tuossa ihan liian kuivaa millekään elävälle, joten tuollainen lääketieteen opetusmalli pääkallon osista on siihen erittäin passeli.

Mutta just nyt on kivointa kun saa taas tämän pikkupöntön lämmöstä nauttia.  Ehdottomasti syksyn parhaimpia asioita on se.

The best part of fall is when we start using this tin oven to heat the house. Nothing beats the warmth of a real fire. This is a new model of a vintage tin stove. This doesn't get too hot from the surface, so it's ok to keep things quite close to it. The top of the oven does not get any heat so it's a fun place to have a collection of decorative antiques.

Peltinen pyykinkuivatin

Puulämmitteisessä puutalossa on takkojen kupeessa talvella niin kuivaa ja lämmintä, että pyykkien kuivaamisen ei mene parhaimmillaan kuin yksi hujaus vain. Koneellinen kosteaa kuivahtaa takan edessä muutamassa tunnissa, yhtä nopsaan siis kun kesäkeleillä auringossa.  Työhuoneen takka palvelee kuivatushommissa olkkarin isomman vehkeen kanssa yhtä hyvin. Tässä kuivataan pääasiassa pikkupyykkiä ja sellaisia jotka saa hengariin ripustettua, kun olohuoneessa menee välistä lakanat ja muut isommat. Asensin kattoon tangon (joka kyllä voisi olla vähän pidempi ja nätimpi) johon olen kerännyt mieluisan mallisia puuhengareita ja pyykkipoikahengareita. Ne ovat mielestäni niin nättejä, että en oikeastaan näe tuota kokoelmaa mitenkään epäsisustuksellisena ollenkaan.

Ja tietysti paikalla roikkuu myös tuo vuosia sitten vanhasta vyyhdinpuusta tekemäni pikkupyykin ripustin. Se on toiminut ja kestänyt niin hvyin käyttöä ja aikaa, että jaksan olla sen erinomaisuudesta ja nätistä olomuodosta vieläkin onnellinen. Että ei haittaa kuivatella pyykkiä näillä vehkeillä (ja keleillä).

The best place to dry laundry during winter is of course close to our fire places and with pretty drying hangers and racks it's pleasing to the eye too.

Profiilia kohottava ja kätevä

Vasta hankkimani harmaa kasarmikaappi päätyi työhuoneessa takan tälle puolen sähkötyökalukaapiksi. En ollut ennen edes tajunnut kuinka kipeästi tarvitsinkaan tällaisen helpossa paikassa olevan säilyttimen, jossa johdoilla olevat työkalut ovat kätevästi käsillä. Aiemmin pidin niitä milloin missäkin ja aina olivat tiellä. Nyt saan tuolta akkukoneen ilman kumartelua ja kaivamista vaikka vaan yhdellä kädellä.

Tovin ajattelin että kaappi on tuohon vähän liian iso ja ehkä vähän ahtaan oloinen, mutta nyt kun silmäni on jo tottunut pidän tuosta että se tuo tähänkin nurkkaan vähän nostetta. Työhuoneen muissa nurkissa on kaapit kattoon asti korkeat ja se sai takkanurkan näyttämään vähän pieneltä. Nyt uuden kaapin myötä nurkka kohosi muiden nurkkien tasolle.

Kaapin päällä voi myös pidellä vaihtelevaa kokoelmaa kaikkea kivaa esillä, sekin asia jota täällä kipeästi kaipaan. Paikat kaikelle kauniille ovat työhuoneessa vähän kortilla kun joka paikassa on vaan tarpeellista, toki sekin on suurimmaksi osaksi kaunista, mutta on välillä kiva pitää esillä jotain turhuuksiakin ihan vain näön vuoksi.

Räjäytetty kallomalli sopii hyvin tulevaan kurpitsajuhlaan samoin kun takan päälle nostamani vuosia sitten akvaarioon muovailemani keramiikkakallo. Toki ne ovat esillä jossian päin taloa muulloinkin, mutta nyt ansaitsivat erikoispaikan.

The vintage army cabinet I got a few weeks back found it's rightful place. I chose that spot so that I can easily reach there and it would be very useable. I now store my small power tools there and in these tight quarters it's perfect and handy for that. 

I also like the space on the top. Now I have an extra shelf where I can show off things that are just pretty. Every other corner in the work room is reserved for practical things only.

Lyhtylöytö omista kätköistä

Joskus sitä tekee hauskoja löytöjä omista varastoistaan. Tämä kaunis jonkun itse tekemä vanerilyhty on lojunut autotallissani jo monta vuotta. Olen siitä yrittänyt pariinkin otteeseen eroon päästä kirppiksillä myydessäni, mutta vaikka sitä on kovasti ihailtu se ei ole kauppansa koskaan tehnyt ja hyvä niin. Täällähän sen kuuluu olla eikä missään muualla. Tarpeeksi iso led-kynttilä vaan sisälle niin johan on. Työhuoneen takan vierustalla on nyt niin edukseen.

Olen tämän itse joskus kirppikseltä aikoinaan löytänyt ja silloin kokeillut poltella pihalla ihan oikean kynttilän kanssa ja hyvin toimi. Joku joskus kyseli että eikö tuo syty palamaan koko lyhty, kun puuta on, mutta ei se syty eikä edes lämpene. Hyvin on joku suunnitellut sen. Puutalossa asuessani en kuitenkaan halua ottaa sisätiloissa pienintäkään riskiä että unohdan jonnekin elävän liekin palamaan ja siksi pidän täällä kaikissa lyhdyissä patteritoimisia. Menevät ihan täydestä noin.

I've had this vintage self-made veneer lantern in my garage for years now. I even tried to sell it a couple times until this year I found it there and decided to take it in. I'm glad nobody bought this off me, I quite like it now. I think in it's own unique way it's one of the prettiest lanterns I have ever seen and looks so nice next to the tin oven in my work room.

Meillä lämmitetään puilla

Talvisin meillä pääsääntöisesti lämmitetään taloa kahdella varaavalla takalla. Toinen niistä on tämä olohuoneen kaakelitakka ja toinen tuo työhuoneen pönttöuuni. Molemmat ovat suhteellisen uusia kapistuksia sillä talossa aiemmin olleet kaminat oli purettu pois jo vuosikymmeniä ennen kun me tämän ostimme. 

Mielestäni rintamamiestaloon kuuluu ehdottomasti puulämmitys. Ei vain tunnelman takia vaan myös koska tämäntyyppiset talot on suunniteltu lämmitettäviksi keskeltäpäin. Meilläkin tuo keskusmuuri toimii niinkuin pitää, eli varaa itseensä lämpöä ja maksimoi noiden takkojen tehon lämmityksessä lämmittämällä myös muihin huoneisiin asti.

Kun tänne laitettiin ensimmäinen takka olin vielä ihan noviisi puunpoltossa, en ollut koskaan eläissäni sytyttänyt takkaan tai mihinkään muuhunkaan tulipesään tulta. Toisin sanoen minulla ei ollut mitään käryä siitä miten homma toimii.

Suuri apu oli paikallinen nuohooja joka melkein kädestä pitäen opasti minut puunpolton saloihin. Hän kertoi miten puu palaa parhaimmin ja puhtaimmin, mitä tulipesään saa ja ei saa laittaa ja miten se oikein sytytetään ja miten takkoja hoidetaan. Se muutti kyllä käsitystäni puulammityksen eettisyydestä, mutta hyvillä ohjeilla voi puita poltella melko puhtaalla omatunnolla.

Näistä nuohoojan antamista ohjeista tärkein on se mitä tulipesään saa laittaa. Lista on hyvin lyhyt, sinne saa laittaa polttopuuta eikä muuta. Kaikenlaisten paperiroskien polttaminen aikaansaa paljon nokea piippuun sekä pienhiukkasia ilmaan. Joista molemmat ovat asioina pahoja.

Monikaan ei tule ajatelleeksi roskia takoissa poltellessaan sitä kuinka paljon se synnyttää ilmaan pienhiukkasia. Pienhiukkaset eivät ole mikään mukava juttu. Varsinkin pientaloalueilla se on todellinen ongelma kun asutaan niin lähekkäin.

Me olemme tässä talossa alusta asti päättäneet ettei meidän takoissa pala mikään muu kuin polttopuu. Roskat menevät roskikseen, eivätkä ilmaa pilaamaan.

Toinen asia mikä nuohoojan mukaan oli tärkeää oli puun nopea syttyminen ja tehokas palaminen. Mitä nopeammin puut syttyvät ja mitä tehokkaammin palavat sitä vähemmän haittaa siitä on ympäristölle. Hyvät ohjeet puunpolttoon löytyy esim. täältä.

Meillä sytytetään puut ihan sytytyspaloilla. Niillä saamme tulen täyteen roihuun liki minuutissa. Olemme kokeilleet myös muilla tavoin, mutta näillä se homma toimii ylivoimaisesti nopeiten. (Sytytyspaloja tai pusseja saa melkein jokaisesta suuremmasta marketista ja rautakaupasta.) Lisäksi olemme siitä onnekkaita että meillä on piipussa hyvä veto. Tulet palavat aivan järisyttävällä liekillä ja nopeasti. Poltamme kerran vuorokaudessa olohuoneen takassa puolikkaan toista pesällistä noin 45 minuutissa hiillokseen asti ja pönttöuunissa yhden pesällisen noin puoleen tuntiin. Uuninluukut vain kolisevat kun tuli roihuaa. Talo lämpiää ja ilma ei saastu niin paljoa. Olemme tarkkailleet myös ulkoapäin mitä piipusta tulee kun tulet palavat hyvin, ja sieltähän ei silloin tule juuri mitään. Ilma vain väreilee piipun päällä.

Ja sitten lopuksi kerron vielä yhden hyvän lauseen muistisäännöksi mikä on myöskin tärkeää, ja tämä ihan oman terveyden ja turvallisuuden kannalta. Kun tuli on palanut ja hiillos valmis ja on aika harkita pellin sulkemista, niin muista silloin tämä lause: "Jos mustan kissan silmä kiiltää" ei ole aika sulkea peltiä. Hiilloksen PITÄÄ olla TÄYSIN sammunut. Ihan liian moni ihminen kuolee vuodessa häkämyrkytykseen sulkiessaan pellin liian aikaisin. 

Tulipas tästä postauksesta nyt oikea paasaus, mutta nämä ovat tärkeitä asioita ja toivoisin jokaisen puunpolttajan lukevan nuo linkit ja oikeasti miettivän kuinka itse toimii. 

We use wood to heat our house during the winter. It's not the best way to warm ones house if you think enviromentally. Wood burning pollutes the air, more so if not done correctly. We in this house have decided to try to make our best to use our fireplaces so that the amount of pollution is as small as possible. We only use firewood to burn, we don't use any paper or other waste. We make sure the fire burns up fast and efficient and lights up fast by using fire starters (found in most supermarkets and hardware stores). 

Omituisia ostoksia taas kerran

Kun näin nämä vanhat soittimen osaset kirpputorilla tuli minulle heti valtava halu ostaa ne. Millään en siinä tilanteessa keksinyt että mitä minä näillä oikeastaan edes tekisin, mutta pakko ne oli saada. Kun eivät olleet hinnallakaan pilatut läksivät ne matkaani vaikka vähän emminkin että josko tämä oli järkevä ostos laisinkaan.

No, kotiin päästyäni se yhtäkkiä olikin aivan selvää miksi nämä ostin. Ei epäilystäkään. 

Teline pönttöuunin viereen, siihenhän se sopi. Siinä ennen ollut tuuletusteline sai väistyä tämän tieltä. Nyt on vähän prameampi ripustin kuivatella pyykkejänsä.

(Noille mustille osasille en keksinyt mitään käyttöä. Jos joku tuntee jonkun soitinten entistäjän joka tuollaisia saattaisi olla vailla, niin vinkkiä tänne, voin pistää postiin.)

I found these vintage instrument parts from a fleamarket. I bought them just cause they looked so nice. Didn't know back them what exactly to do with them, until I got home...

Armas pönttö

Selailin tätä blogiani ja huomasin, että olen jossain vaiheessa luvannut lisää kuvia pjönttäuunista ja tyypilliseen tapaani aikaa myöten unohtanut koko asian tyystin.

Joten tässä hän nyt komeilee, työhuoneen nurkassa. Pian alkava lämmityskausi karsii kyllä koristeita takan päältä, sillä tuo lämpiää pinnoiltaan melkoisen kuumaksi, mutta näin kesäisin on mukava hieman somistella tuota kaunokaista viherkasvein ja kynttilänjaloin. Talvisin takan edessä pidetään tyynyä, josta koirien kanssa kilvoitellaan takan ollessa päällä.

Työtuoli on isoisäni äidin vanha konekirjoitustuoli, jonka olen joskus pelastanut kokoelmiini isäni kirjapainosta. Koran-kahvipurkissa taas säilytämme sytytyspaloja, joita ilman en itse tulisi toimeen. Inhoan takan sytyttämistä paperilla ja paloilla saan puut oitis kunnon liekkiin, ilman turhaa piipun nokeamista.

Pönttäuunista

Tässä vähän likainen pönttö esittelee lähempää luukkujaan. Tuohon tulee lisäksi jälkitoimituksena sellainen kipinäluukku, jotta voipi ovet auki poltella tulia.(Uunin omistaja ei ole vielä kiireiltään ehtinyt siivota pöntän ympäristöä, jotta saisi kauniimpia kuvia) ;-)

Pjöntän vaiheita

Aamulla kahdeksan aikoihin siirrettiin Masa pois paikoiltaan ja putsattiin ylimääräiset mujut pois hormin sisältä ja ympäristöstä.


Vähän ennen yhdeksää saapuivat Pohjanmaan Tiilirakenteen pojat ja työn tohina alkoi heti.


Uuninluukkujen valinta oli yllättävän helppoa. Pojilla oli mukanaan muutama vaihtoehto josta heti miellyin näihin mustiin umpiluukkuihin. Vaihtoehtoina olisi ollut myös mm. lasiluukkuja, mutta jotenkin koin, että oikeassa pöntössä pitää olla umpiluukut - niin on aina ollut ennenkin.


Työn vaiheita. Pönttö kohoaa kerros kerrokselta, nopeasti ja varmasti (tässä vaiheessa kello oli tuskin yhtätoista).


Tiilirakenteen pojat olivat leppoisia ja oikein mukavia, eikä heitä yhtään häirinnyt tällainen "niskapoka", joka koko ajan kurkki työn etenemistä välillä kysellen typeriä :-)


Tadaa! Yllätys! Uunista ei tullutkaan korkeaa mallia vaan tällainen ihana lyhyt tötterö! Olin himoinnut tällaista lyhyttä mallia siitä lähtien kun sellaisen yhdellä ystävälläni näin ja nyt tuo unelma on tosi. Korkeutta tällä pirulaisella on melko tarkalleen 162cm.

Uunin täytyy nyt hitaasti antaa kuivahtaa viikon verran, ennen kun suuria tulia pääsee polttelemaan. Siihen asti pistän sinne kynttilöitä ja polttelen välillä sanomalehtiä vedon pitämiseksi, jotta kuivoo nopiammin.

Jahka saan siivottua laitan vielä kuvia uunista ja yksityiskohdista, nyt pitää mennä parantamaan hetki sitten iskenyt migreeni.