Beige ovi

Keväällä sain yhdestä purkutalosta pari ovea, joista toinen päätyi tänne tyohuoneen ja keittiön väliin uudeksi liukuoveksi, koska se edellinen lähti jo vuosi sitten varsinaiseksi oveksi olohuoneen ja eteisen väliin. Laitoin sen tähän ihan sellaisenaan, etten maalaillut uusiksi, kun molempien puolien maalipinta oli vielä ihan hyvä. Toiseen suuntaan se on hauskasti hyvin hailakan vihreä ja tänne toiseen suuntaan melkoisen beige.

Väri sinänsä ei ole ollenkaan silmiini paha, mutta en  tiedä vielä tykkäänkö siitä pidemmässä juoksussa, sen kertoo vain aika. Nyt sitä pitää roikottaa tuossa esillä aina välillä, jotta voin sitä pää kallelani tuijottaa ja miettiä, että onko se hyvä vai onko se sittenkin huono. Toivottavasti ei muutu huonoksi ennen kevättä, näillä keleillä on niin inha hioskella asioita pihalla, kun sormet jäätyy.

Kovin paljoa ei tätä ovea täällä kiinni pidellä, varsinkaan näin pimeään vuodenaikaan, se kun blokkaa kaiken keittiöstä tulevan valon. Sen virka onkin palvella lähinnä ruoankäryjen estäjänä ja se suljetaan vain jos tuolla kokkaillaan jotain oikein olan takaa.

Tämä on siis se asento jossa ovea saa tältä puolen tuijotella, kovin paljoa se ei näy tuosta karmin yli toisellekaan puolelle.Mahtava tuuri kyllä, että löysin tämän aivan täsmälleen samoilla mitoilla olevan oven tähän, ihan varmaan samasta tehtaasta kun edellinenkin vaikka talo josta tämän löysin olikin aika kaukana täältä.

I finally put up the door I found from a demolition site last year. It fits there like a glove since it measures exactly the same as the doorway. Funny how you can find something that looks like it used to be here all along. Now I'm just wondering should I paint it white or leave it beige like that? I guess only time will tell.

Keittiön seinät toiselta puolen

Tapetoidun keittiön toinen puoli oli vihdoin tarpeeksi valoisa sopivaan aikaan eilettäin ja sain napattua siitä nämä muutamat kuvat näytiksi, että miltä sillä puolen köökkiä näyttää. Ja kuten huomaatte, ihan yhtä nättiä ellei jopa nätimpää on tälläkin puolen. Itse tykkään erityisesti siitä miten hienosti tuo hella ja jääkaappi nyt tuota tapettiseinää vasten tulee esille.

Olen nin mielissäni tästä ideasta tapetoida tämä tila, se on nyt niin ihana! Ja hauskinta on, ettei tapettia mennyt kuin se kaksi rulla, koska noita seinänpätkiä on loppujen lopuksi tilassa niin vähän, mutta just se, että tapetoidut alat ovat niin pieniä tekee mielestäni huoneeseen just sen jutun; missään ei tule liiaksi tapetin kuvio esille vieden huomiota muulta vaan se toimii tuolla taustalla tuoden kaiken muun ihanasti näkyviin.

Otin pienen riskin ja tapetoin myös tuon liesituulettimen ympäriltä, vaikka mielessä vähän siintääkin pelko siitä, että tuo on tuosta parissa vuodessa entinen. Tämän aktiivihiilillä toimivan tuulettimen puhallusaukot ovat just tuolla ylhäällä sivuilla ja aika näyttää nyt että pysyykö liisteröity tapetti kiinni seinässä niiden vierellä. Toinen asia on miten hyvin tuo vekotin suodattaa läpimenevän ilman, pieni kerros rasvapölyä tapetin pinnassa ei liene näytä kauniilta sekään. No mutta, aika siis näyttää, toistaiseksi kaikki on pysynyt kiinni vallan loistavasti.

The other side of my newly wallpapered kitchen. I just love it so much how good my stove and fridge look against that grey blue wall.

Loppusyksyn asetelmia puutarhassa

Nyt kun ilmat vihdoin kirkastuivat täällä meidän kylälläkin, oli kiva taas pitkästä aikaa puuhailla pihalla. Pidin ihan yhden naisen pihatalkoot, kun perheen miesväki liehui ties missä tärkeämmillä asioillaan ja laittelin kaiken taas nätiksi.

Meidän pihan puut pitää aina viimeiseen asti kiinni omista lehdistään ja ruukaankin odotella, että lähes kaikki ovat ensin irronneet ennen kun alan haravointihommiin. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että piha on aivan täynnään lehtiä jonkin aikaa, ennen kun sinne siivo saadaan. Onneksi nyt reilu viikko sitten tuuli sen verran lujaa, että suurin osa puista on nyt paljaina ja sain ison osan lehtiroskista pois käytäviltä kukkapenkkejä lannoittamaan.

Halusin pihalleni vielä yhden pienen pöydän, sellaisen jonkun peltisen jonka voisi jättää sinne myös talveksi ja sellainenhan tuli sopivasti vastaan torista. Tykästyin sen valmiiksi kulahtaneeseen ulkoasuun ja yllätyin vielä iloisemmin kun sitä läksin ostamaan; se olikin vaaleansininen, vaikka myyntikuvissa näytti vihreältä! Kelpasi oikein hyvin tuo väriero minulle, sillä tämä näkyy tuolta kaiken vihreän ja ruskean seasta paljon kivammin.

Joka paikasta loppuunmyydyt kanervatkin aiheuttivat ensin päänvaivaa, kun haaveilin niitä tähän lähes loppuun kulahtaneeseen koriin laittaa. Onnekseni etsintäreissu vei minut myös Rustaan, jossa vielä muutama valmiiksi aseteltu kanervaistutus roikkui myynnissä. Valitsin niistä sopivimman ja sehän sattui muodoiltaan ihan täsmälleen tähän koriini ja tyydytti mieleni.

Olin käynyt myös reilu viikko sitten ostosreissulla paikallisessa kivassa Memories-putiikissa tuossa Tuusulan  Rantatiellä. Siellä on aina niin kiva tunnelma piipahtaa fiilistelemässä ihania sisustusjuttuja ja nyt sieltä oli ihan pakko saada ostella mukaan tämä hauska peltilyhty. Ihan vaan koska kyllä näin synkässä syksyssä pitää olla pihalla jotain oikein uutta ja hienoakin.

Portaiden pielen asetelmaakin laittelin vähän uusiksi edellisestä. Kaikki kukkivat olivat jo ajat sitten lakanneet kukkimasta, joten vaihtelin niiden tilalle vähän enemmän havuja ja vihreää. Jos nyt onni olisi myötä ja tänä talvena tänne etelään luntakin saataisiin näyttäisi tämä vieläkin kivammalta, mutta minun mielestä piristää portaita just hyvin näinkin. Toispuoleinen asetelma ohjaa ihanasti sisään kulkijat pihasta, kun vielä tuo söpönen lyhty siinä himmeästi loistaa valoaan.

Tykkään tosi paljon tuosta että täällä on nyt paljon erilaisia ruukkuja yhdessä läjässä, enemmän on enemmän tällä pihalla ja parhain kokonaisuus syntyy mielestäni nyt monesta yhdessä.

Jätin huomiseksi itselleni kaiken tylsän, kuten parkkipaikan haravoimisen ja keskityin tänään vaan kaikkeen nättiin. Onneksi ilma on huomennakin vielä suotuisa, pihahommiin ja kukas sen tietää, jospa sinne parkkipaikallekin tulisi sen johdosta ihan nättiä sitten.

Put up some more winter themed plants in the front yard. Got a new old table and a lantern just to make it look all new and fresh to me. It's so darn dark and grey this time of the year in Finland, so one does what one can to fight the gloominess. I really hope we'll get snow this winter, it'll make all this look so much better, not that I don't love these like this too.

Koristeita kauppani valikoimiin

Olin viikonlopulla jotenkin jo niin joulufiiliksellä, että askartelin nipun koristeita myyntiin pieneen porstuakauppaani. Aina tähän aikaan vuodesta kun on tottunut askartelemaan joulumarkkinoita varten, niin oli sitä askarteluenergiaa ja kyllähän se piti hyötykäyttää vaikkei niitä markkinoita nyt tulekaan. 

Nämä tällaiset paksulla juuttinarulla päällystetyt rautalankakoristeet olivat iso hitti viime vuoden markkinakävijöiden keskuudessa ja jos jollakulla jäi kutina tällainen saada omaan kotiin niin täältä Järvenpäästä näitä löytää tämän pienen erän verran nyt sitten.

Tein tähden ja sydämen lisäksi myös muutaman rauhamerkin, niille jotka eivät joulusta niin välitä tai haluavat enemmän ympärivuotiseen käyttöön sopivan koristeen. Sydän maksaa 18€ ja tähti ja rauhanmerkki 20€ kappale. (Rauhanmerkin halkaisija noin 40cm)

Ja on täällä varastoissani myös niitä männä joulumarkkinoilla heti alkuunsa kesken loppuneita kierrätyshelmistä tehtyjä koristerenkaita myöskin. Niitä jäi moni perästä vielä kyselemään ja täältä niitä nyt löytyisi. 

Halkaisijaltaan rinkulat ovat noin 50cm ja hintaa niillä on 20€ kappale.

Valitettavasti porstuakauppani ei postittele näitä isompia tuotteita, mutta joustavien, erikseen sovittavien aukioloaikojeni puitteissa täällä pääsee käymään melkein milloin vaan sattuu kulmilla liikkumaan. Sähköviestillä vaan kyselyä tulemaan osoitteeseen dgsisustusmania@hotmail.com

Made some jute and wood pearl decorations to sell in my little porch shop. Only for people that are willing to come here to buy them. No shipping.

Ihan kuin uusi keittiö

Keittiö on nyt kokonaisuudessaan tapetoitu ja siellä näyttää ja tuntuu niin ihanalta, ettei minulla sanat riitä sitä kuvaamaan. Toivon että näistä hämärän päivän kuvista välittyisi edes osa siitä ihanuudesta mikä tuolla nyt vallitsee.

Tunnelma on tosiaan tyystin eri kun se ennen oli. Tapetti toi tilaan niin paljon lämpöä ja persoonaa ja sai kaikki siellä olevat asiat näyttämään parhaimmiltaan, jopa lattian ruudut nousivat ihan uudelle tasolle. Olenkin tässä hämmästellyt kuinka paljon kivoja esineitä minulla tässä huoneessa on. Ne taisivat vähän hukkua ennen kaikeen siihen valkoiseen.

Skafferin paneloinninkin ymmärtää varmaan nyt parhaiten, kun näkee miten kivasti se istuu tapetoitujen seinien vierelle noin, olisi ollut ihan hölmö suorilla valkoisilla seinillä ja mahdoton tapetoida kaikkine vinoine ulottuvuuksineen, mutta nyt; kuin karkki tuossa keskellä!

Yksi iso lempparikohtani on myös tämän oviaukon ympärys, hylly ja kaikki siinä esillä olevat tavarat  seinän sekalaisine sähköjohtoineen. Ihan kaikki näyttää nyt tuossa tapetin kanssa tosi, tosi kivalta, jopa nuo johdot. Kertakaikkista vanhan talon tunelmaa parhaimmillaan.

En ole vielä laittanut kaikkea takaisin paikoilleen, ikkunoiden sälekaihtimet odottavat vielä. Jäin vähän ensin harkitsemaan laittaisinko niitä tuonne enää ollenkaan, tapetin kanssa ikkunat eivät ole niin paljaat kun ennen, mutta kaiku huoneessa nyt ilman mitään verhoja on alkanut häiritä korviani liikaa, joten takaisin ne on laitettava, jotta akustikkaa pehmenee takaisin sopivaksi. 

Myöskään se lamppu, joka tuossa hyllyn alla seinässä oli on vielä työhuoneessa odottamassa päätöstäni. Tykkään siitä visuaalisesti ihan hirveästi, mutta en ikinä käyttänyt sitä valaisimena siinä. Pitää ensin miettiä tovi olisiko sille oikeaa käyttöä jossain muualla talossa ja vasta sitten laittaa tuohon takaisin koristeeksi.  Kaikki muu huoneessa on ihan samoilla paikoilla kun aina ennenkin, miksi suotta mitään muuttamaan, kun ihan uudelta näyttää kaikki nyt.

Mutta onpa se vaan ihanaa nyt tässä huoneessa, kun mihin vaan katsoo niin nättiä näkee nämä silmät. Hassua, miten paljon tunnelma muuttui, vaikka tuolla on vain tuollaisia pieniä seinänpätkiä, josta hyvänä esimerkkinä se, ettei mihinkään kohtaan tässä huoneessa mennyt täyttä tapettivuodan leveyttä lattiasta kattoon. Toki tämä tapetti oli ihan ekstraleveää 68.5cm, mutta silti.  Tämän huoneen levein korkea seinä on tasan 60cm, eli aikamoista silppua sai tapettirullista tehdä ikkunoita ja ovia väistellen.

Tämän päivän harmaus ei sallinut minun kuvata huonetta muutoin kun tältä ikkunoiden puolelta, mutta näytän pian miltä hellaseinän puolella näyttää, sielläkin kun tuota tapettia pienet pätkät on myös. (Pian siis siinä tapauksessa, että joku aamu olisi tarpeeksi valoisaa ja kamerassani akku ladattu sekä suuremmat tiskit ynnä muut siivottu samaan aikaan.)

And the kitchen looks totally different now! I really love the warmth and old house feel it makes to the room. I can't stop staring the space and all the things I have there, everything is exactly the same, but with the wallpaper everything looks all new again. I must say I love William Morris so much right now.

Tervemenoa tylsä valkoinen

Tilaamani tapetit saapuivat sopivasti, kun sää meni sateiseksi ja pääsin aloittelemaan keittiön seinien tylsyyden poistamista. Nyt vaihtuu valkoinen William Morrisin kukkasiin oikein urakalla! Homma on hyvin hidasta, mutta erittäin riemullista., vanhan talon kaikkialta vinot seinät, ikkunat ja ovet tuovat omat haasteensa, mutta tapetin voimakas kuvio auttaa kätkemään pienet mokat täysin näkymättömiin, (jos sellaisia nyt sattuu tekemään).

Mutta kyllä tämä on kuulkaa kaiken vaivan ja ajanmenon arvoista, kun näkee miten ihanaksi keittiön tunnelma nyt tapetin myötä muuttuu! Ai että olen tästä nyt niin innoissani!

Valitsin tuon siniharmaan värin tarkoin kalustuksen ja tilan sävyihin sopivaksi, se on itseasiassa suurelle osalle noita ruskeita vähän niin kun vastaväri, eli molemmat korostavat kauniisti toisiaan. Tiesin sen jo varmaksi, että tämä tulee toimimaan hyvin, mutta yllätyin silti positiivisesti, että miten hyvin. Nyt tuolla nousi tunnelma tuhanteen prosenttiin, kun se ennen oli vaan sen sata.

Tehän ette näistä päivällä nappaamistani kuvista vielä koko tilaa pääse hahmottamaan, kun vaan tällaisen keskeneräisen maistiaisen saatte, mutta tässä illan mittaan kun on projekti täällä edistynyt, ei meinaa tulla työnteosta tällä naisella mitään, kun koko ajan pitää vaan seiniä nyt tuijotella pää kallellaan ja ihastella. 

Mutta valmista on tulossa, en uskalla luvata että vielä huomiseksi, mutta ihan lähipäivinä kuitenkin. 

The change in the mod of my kitchen is on it's way. I got my new wallpapers and started to put them up right away. I'm so exited how the mood in this space is already changing so much. I truly love, love, love this right now!

Sovelletun riddaritunikan ohje noviiseille

Tässä tulee siis niin yksinkertaistettu ohje, kun vaan osaan tehdä niille, jotka tällaisen hyvin avara-kaula-aukkoisen neuletunikan haluaisivat itselleen tehdä, mutteivät ole ihan varmoja osaavatko - varmasti osaatte tällä ohjeella, kun vaan jaksatte lukea kaiken ja keskittyä kunnolla.

Tämä neulotaan putkena (pötkönä) pyöröpuikoilla ja resoreita lukuunottamatta vain oikeaa silmukkaa kilkuttamalla. Nopeaa ja suht. helppoa siis luvassa.

MUTTA, tämä ohje perustuu siis tuohon itselleni, leveisiin hartioihini tekemään paitaan jonka olen neulonut 7-veljestä langalla 3,5 puikoilla joka suuntaan HYVIN löysällä käsialallani (helman ympärys 176 silmukkaa), joten jos olet kovin tiukka neuloja tai haluat tehdä huomattavasti ohuemmalla langalla, tämä kuvioni on sinulle liian lyhyt. (Tämän linkin ohjeessa on pidemmälle yltävä kuvio josta saat varmemmin itsellesi sopivan.)

Välineet on simppelit; pyöröpuikkoja itsellesi sopivasssa paksuudessa (se riippuu valitsemastasi langasta ja käsialastasi) yhdet pitkät (80-100cm) yhdet pätkät (40-60cm) ja saman koon sukkapuikot.

En aio kertoa tässä ohjetta tarkkoine mittoineen ja silmukkamäärineen, koska en tiedä minkä kokoinen juuri sinä olet ja millaisesta langasta haluat neuleen tehdä, sen sijaan neuvon sinua kuinka mittaat itsesi käsialasi ja langan mukaan ja teet just sellaisen neuleen joka sinulle parhaiten passaa. (Tai katsot tuosta aiemmin linkkaamastani ohjeesta suunnilleen lankaasi sopivat lukemat.)

En myöskään voi kertoa kuinka paljon lankaa tarvitset, kun en tiedä mittojasi, tai sitä millaisesta langasta tämän haluat tehdä. Osta siis vaikka aluksi vähemmän lankaa ja hanki sitten lisää jos tarvitsee. Kuvioihin ei mene kovin paljoa, että niihin voi käyttää hyvin vaikka jotain jämälankoja jos sattuu nurkissa lojumaan. (Minun neuleeni painaa valmiina tasan 622 grammaa.)

Älä huoli, muuten tämä on ihan helppoa. Ensin neulot siitä valitsemastasi langasta mallipalan, vaikka esim. 20 silmukkaa ja noin 10cm korkeaksi.

Sitten valkkaat vaatekaapistasi jonkun jo olemassaolevan vaatteesi, jonka ympärysmitta on sinulle mukava ja väljä ja asetat mallipalan siihen päälle. Sitten vaan lasket kuinka monta kertaa tuo palanen pitää laittaa, jotta saat koko ympärysmitan ja lasket vaan silmukkamäärät yhteen.

(Kuvan mallipala on 24 silmukkaa ja se menisi tuohon leveyteen neljä kertaa, eli se olisi sitten 24 x 4 x 2 =  192 silmukkaa.)  

Aloitetaan siis sillä, että luo niille pitkille pyöröpuikoille se määrä silmukoita minkä mittaamaalla sait, yhdistä ne ympyräksi (niinku järkyttävän isoa sukkaa olisit tekemässä) ja aloita neulomalla resori, just niin kun tykkäät. (Vaikka kaksi oikein kaksi nurin, tai yksi oikein yksi nurin). Tee siitä ihan niin korkea tai matala kun haluat. (Minun neuleessani se on 2o 2n ja noin 5cm korkea.)

Ja sitten neulotaan vain oikeaa ja niin pitkään, että kun asetat neuleen itseäsi vasten yläreuna keskelle rintaa pituus tuntuu sinusta hyvältä. (Minun neule minulla keskeltä rintaa noin 10cm polven yläpuolelle noin 73cm.)

Sitten kun pituus on sinulle sopiva päättele molemmista kainaloista kainalosaumoja varten silmukoita  noin 6-8cm alalta jos olet pieni tai keskikokoinen yksilö ja 10-12cm jos olet pinta-alaltasi laajempi. (Tämän voit tarkistaa vielä jostain valmiista ohjeesta, jos omat silmukkamääräsi käyvät ohjeen  kokojen kanssa yksiin, että mikä olisi just sulle sopiva määrä.)

Kirjoitan tähän päättelyohjeen 16 silmukan mukaan (mikä on minun noin L-kokoisen puseroni kainalosauman mitta niin ettei kuvio kiristy tai painu piiloon kainaloon).

Päättely tehdään yhdellä kierroksella siten, että ensin lasket silmukoista missä neuletyön puoliväli on, merkkaa se vaikka hakaneulalla ja aloita kierros päättelemällä ekat kahdeksan silmukkaa alusta, sitten neulo kahdeksan silmukan päähän puolivälistä ja päättele kuusitoista silmukkaa ja jatka kahdeksan silmukan päähän kierroksen lopusta ja päättele taas se kahdeksan. 

Nyt sinulla on kainalonkohdat valmiit ja voidaan siirtyä hihoihin, joiden tavoiteltava muoto on suunnilleen tuollainen kun tuossa alemmassa kuvassa.

Luo sukkapuikoille sinulle sopiva määrä silmukoita (kokeile tuon vartalo-osan resorilla millainen löysyys tai napakkuus resoria  tuntuisi sopivalta ranteeseesi ja laske siitä sopiva silmukkamäärä.)

Sitten tee yhtä korkea resori, kun millaisen teit tuohon vartalo-osaankin. Tässä kohtaa alkaakin sitten vähän tarkempi duuni, hihan muoto ylöspäin leveneväksi nimittäin tehdään lennosta silmukoita lisäämällä matkan varrella, juuri sen mukaan millainen käsivartesi on. Tämä vaatii siis työn sovittelua käsivarteesi ja vähän arvioimista koko matkan ajalta, mutta lopputulos on takuuvarmasti just eikä melkein sinulle sopiva hiha.

Ja tärkeä pointti tässä vaiheessa; KIRJOITA KAIKKI TEKEMÄSI YLÖS, jotta voit sitten tehdä toisen hihan täysin samoin kun ensimmäisenkin. Toinen tärkeä pointti, lisäile ne silmukat aina sinne suunnilleen kierroksen alku- ja loppukohdille, niin ne jäävät kivasti sitten kyljen puolelle piiloon.

(Minun hihassani oli alussa 40 silmukkaa, johon lisäisin heti resorin jälkeen 3 silmukkaa ja sen jälkeen 2-5cm välein 2 tai 3 silmukkaa kyynärvarren puolella harvemmin ja kyynärpäästä kainaloon tiheämmin kunnes kainalossa silmukoita oli 64. Koko hihan pituus ranteesta kainaloon minulla noin 54cm, tykkään vähän ylipitkistä hihoista).

Ja sitten taas päätellään, sama määrä kummankin hihan kainalosta kun vartalo-osastakin. Yhdellä kierroksella ekat esim. kahdeksan alusta ja vikat kahdeksan lopusta, niin että kainalon keskikohta on suurin piirtein siinä hihan aloituskohdan keskikohdalla.

Sitten yhdistetään hihat vartalo-osan kanssa samoille puikoille niin että päätellyt kainalo-osat osuvat vastakkain. (Saumat jätetään tässä vaiheessa vielä auki ja ommellaan kiinni vasta lopuksi.) Poimi silmukat samoille puikoille ja samalla laske ne huolellisesti. Nyt niiden lukumäärän pitää olla tasan kahdeksalla jaollinen ja jos loppusumma ei ole, lisää tai vähennä silmukoita samalla kierroksella kun hihat yhdistyy vartalo-osaan. (Älä kuitenkaan hihojen kohdilta lisää tai vähennä, vaan vartalon puolelta tasaisesti etu- ja takaosassa.) 

 Ja se on ihan sama mistä kohtaa aloittaa sitten taas neulomaan kun kaikki langat on kainaloista poikki ja pitää kerä taas liittää työhön, minä olen tykännyt aloittaa jomman kumman kainalon etureunasta.

Ja kun silmukkamäärä on tasan kahdeksalla jaollinen voidaan aloittaa tämä kahdeksan silmukan levyinen kuvio, jota toistetaan peräkkäin  aina niin monta kertaa kun kierrokseen menee. 

 (Kuvassa se on vain yhteen kertaan. Tuo harmaa on vierellä malliksi jotta on helpompi hahmottaa omat värinsä siihen, jos ei ihan samanväristä tee kun minun neule.)

Jos et ole ennen kuvioneuletta tehnyt ota pikakurssi vaikka tästä Novitan neulekoulun videosta. 

Tässä minun kaavassani tuo punainen ruutu merkkaa sitä, että neulo siitä kohti aina kaksi silmukkaa yhteen, eli kavenna.

Muuten en osaa kuvioneulomisesta muuta ohjetta sanoa, kun että huolehdi, ettet vetele niitä lankoja siellä neuleen nurjalla puolella liian tiukoiksi (alottelijat yleensä tekee niin). Minä tykkään tehdä sillai, että venytän sitä valmista puolta tehdessäni aina sen verran, että langan sopivan löysyyden tuntee heti näpeissään.

Ja sitten jossain kohti huomaat, kun olet kirjoneuletta tehnyt ja kavennellut ohjeen mukaan, että koko neule alkaa kaventua yläpäästään, (jos tuntuu, että pyöröpuikot on liian pitkät ja hankalat, niin vaihda vähän lyhyempiin. Sen verran pitkiin kuitenkin, että näet paremmin mittailla kaula-aukkoa ja sen resorin sopivuutta sitten.)

Kun olet viimeisenkin kavennuskerroksen saanut valmiiksi aloitetaan taas resorin tekeminen. Samanlai kun muuallakin neuleessa, tosin tässä kohti sen korkeuden voi jättää vähän matalammaksi tai tehdä korkeammaksi jos niikseen tulee. Oma makusi ratkaisee. Päättele kuitenkin napakasti, koska se on se  kierros kun määrittelee kuinka tiukka kaula-aukkosi yläreunasta tulee. (Jos päättelet liian löysästi voi koko kaula-aukko jäädä niin löysäksi, että sujahdat siitä kokonaan läpi.)

Ja sitten kun olet päätellyt työsi, ompele vain ne kainalosaumat yhteen ja voilà, olet tehnyt hyvin avara-kaula-aukkoisen kirjoneuletunikan!

P.s. Tämän ohjeen kirjoittaja ei ole neuletöiden ammattilainen vaan hyvin soveltava harrastelija. Kaikki vastuu siis neulojalla itsellään tätä ohjetta käyttäessään. Jos tarvitset lisäneuvoja niin kysäise kommenteissa, autan varmasti sen puitteissa minkä osaan.

I'm sorry these directions on how to make this knitted tunic is only for my Finnish readers at this moment.