Diy Siirrettävä amppeliteline

Meillä ollaan kovia ruokkimaan pikkulintuja talvisin, mutta viime talvina on alkanut puussa roikkuvilla ruokintapaikoilla käydä sen sortin muita vierailijoita, että jotain muuta piti keksiä. Kun näin tällaisen maahan upotettavan korkean amppelitelineen sain omasta mielestäni aika hyvän ajatuksen millaisella systeemillä saadaan pidettyä ylimääräiset karvakoivet pois pikku-siivekkäiden ruoista.

Meillä on tosi kova ja kivinen hiekkamaa koko tontilla ja siitäkin iso osa laatoitettua tilaa niin, ettei tuollainen maahan upotus ole edes mahdollista, joten ajattelin valaa tämän telineen betonilla tuohon puusaaviin, jolloin siitä tulee sekä aivan nätti, että kivasti siirrettävä ja pysyy varmasti paikoillaan missä ikinä sitten sitä pidetäänkään. Samalla hoksasin, että tästähän tulee myös kesäaikaan vallan kiva kapistus ihan siihen kukka-amppeleiden roikottelemiseen myös.

Ensin otettiin telineestä toinen pidike pois ja sahattiin nuo jäljelle jääneet jalat puusaavin sisämittoihin sopiviksi. Aivan hyvin betonivalussa riittää tuo yksi poikkipuu tuossa pitämään tämän tangon paikoillaan siinä.

Sitten askartelin valamista varten telineen, jossa systeemi pysyy pystyssä ja paikoillaan sen ajan kun betoni kovettuu. Laitoin myös puusaaviin muovipussin väliin ihan vaan, jos joskus haluaa tuon saavin vielä muuhun käyttää, ettei ihan mene piloille tästä se.

Sitten vaan sekoiteltiin betoni ja kaadettiin se tuonne saaviin. Sekaan pantiin kaikenmoisia murikoita ja tiilenpaloja, jotta istuu sitten kivammin keppi siinä seassa. Ja nyt sitten vaan odotellaan, että tämä kuivahtaa ja siten aletaan valita pihalta sellaista paikkaa missä puiden oksatkaan eivät tähän yletä niin saavat karvakoipiset lähteä etsimään uusia paikkoja pikkulintujen ruokia pölliäkseen, sillä tämän telineen liukasta metallipintaa vasten eivät kyllä minkään sorttiset käpälät kiipeä.

Palataanpa tähän aiheeseen siis, kun se ruokinta-aika alkaa, näette tämän valmina ja kerron myös, että toimiiko karvakoipien karkoittimena vai keksivätkö kasvattaa itselleen siivet nekin sitten.

Made this  hanging flower basket holder into a movable version to be used as a bird feeder holder to prevent any rodents climbing on it to steal the food meant for the little birds. I used concrete to cast it firmly in to the wood pot. I'll let you know how this turns out and works when  the feeding season starts.

Leppeä loppukesän valo

On taas ollut niin paljon haipakkaa ihan kaikessa muussa kun sisustusjutuissa niin en ole hetkeen kerennyt tännekään mitään päivitellä, mutta tänään paistoi aurinko niin kivasti keittiöön päivällä, että oli ihan pakko pari kuvaa siitä napsaista. Tosin ei se tietenkään se kiva valo näissä kuvissa niinkään näy, mutta aina on kiva kuvata tätä huonetta tänne muutenkin.

Muutaman läikän aurinkoa sain sentään tuosta pöydältä kamerallani pyydystettyä, ettei nyt vallan mennyt hukkaan tuo kuvaussessioni. Tykkään näistä loppukesän aurinkoisista päivistä, kun se paistaa kivasti lehvästöjen läpi ja pienellä tuulella saa nuo valoläikät tanssimaan ympäri huonetta. Nyt jos ja kun muut kiireetkin vähän helpottavat pääsen nautiskelemaan näistä aurinkopäivistä ja valojen leikeistä pinnoilla vähän enemmänkin ennen kun kesä kerkiää taas kokonaan loppua kesken.

Vielä on kuitenkin hyttysverkot esillä ja keittiön nurkassa kylmälaukkukin siltä varalta jos tässä vielä jollekin reissulle ehtisi. Sääennusteetkin näyttää ihan kesäisiä lämpöjä vielä pitkälle ensi kuun puolelle, että ei se ihan mahdoton toive taida olla sekään.

Love these late summer lights dancing around the kitchen. Hopefully get to enjoy them a lot before the fall comes.

Lähipitäjien löydöt

Kävin tässä eräänä päivänä ohimennessäni piipahtamassa Hyvinkään Villatehtaan kellari-kirppiksellä ja sieltähän löytyi oikein mukava pieni kasa kivoja asioita mukaan osteltavaksi. Armeijan pieni lapio on ihan ehdoton kukkapenkkien kaivelemiseen kontillaan ollessa ja koskapa hinta oli vain vitosen, ostin tällaisen vaikka kotona jo toinenkin on. Kaksi pientä ruudullista tyynynpäällistä yht. kahdeksan euroa oli myös aivan pakko saada, koska ruutukuosi varsinkin beigenä on edellen minulle kuuminta hottia sisustuksessa. 

Sitten ostin myös tuollaisen kipsijalan, vaikka minulla joskus tuollainen vähän isommassa koossa jo olikin ja möin sen pois, kun en paikkaa sille huushollistani löytänyt. Se läksi mukaani kuudella eurolla ihan sitä varten jos joku ystävistäni olisi siitä kiinnostunut. Jos sattuu että ei ole niin saatan laittaa sen takaisin kiertoon, jos en siis sitä ennen löydä sille paikka omista kokoelmistani.

Tuusulan Femmatorilta eräänä toisena päivänä löytyi myös aika kivoja asioita; Iso kori asuntovaunun vaatekaapin päälle kuudella eurolla, kun siihen on ollut etsinnässä tuollainen jo tovin. Samettinen tyynynpäällinen neljä ja puoli euroa, koska syksyllä tarvitsee just tuollaisia sohvalleen ja sopivan pieni ja nätti luuta kahdella eurolla autoon lumisien kenkien harjaamista varten, koska se on hyvä varautua tuleviin keleihin jo nyt, vaikka kesää tässä vielä niiden puolesta eletäänkin.

Huomaa selkeästi, että ihmiset on taas alkaneet täyttää kirppispöytiä kesälomien jälkeen, että nyt kannattaa käydä ostoksilla ja ehkä vuokrata pöytä lähikirppikseltä itsekin ylimääräisiä nurkista myydäkseen.

My recent fleamarket finds from Tuusula and Hyvinkää.

Pyykkipäivä

Minun mielestä loppukesä on parasta aikaa kuivata lakanapyykkiä ulkona. Toiset kuivaa koko kesän, mutta täällä lentelee niin paljon kaikenmoista siitepölyä, että näin loppukesästä on omaan mieleeni turvallisinta ja pyykkiin ei tartu pihalla mitään ylimääräsitä aivastuttajaa. Muuta pyykkiä toki ulkona kuivatellaan koko kesän, mutta isoimmat lakanapyykit säästelen aina näin elokuulle, jos vain voin.

Silloin vedän pihan aurinkoisimmalle paikalle pitkän pyykkinarun, jossa sopivan tuulisella säällä kuivahtaa koneellinen parhaimmillaan parissa tunnissa. Näin saa yhden päivän aikana monta koneellista raikkaan kuivaksi ja kaappiin ja tietenkin myös omaan sänkyyn, koska mikään ei voita ulkona kuivattujen lakanoiden tuoksua.

Kertoipa minulle viisaammat myös, että auringossa kuivattuna pysyy valkoiset lakanat myös valkoisempina se auringonvalo, kun niille jotain taikojaan tekee. 

Ihanaa on myös kantaa sitä pyykkiä tuonne, kun sekä itse pyykki, että nuo sen kantoon ja ripustukseen olevat välineet ovat estetiikaltaan makuuni sopivat. Ihana ja näpsä on myös tuo pieni pyykkikomeroni tuossa eteisessä, näin kesäaikaan ihan paras paikka pesutuvalle, vaikkei se niin kovin huono talvellakaan ole. Nyt siitä on vain niin lyhyt matka pihalle varsinkin kun näillä ilmoilla ulko-ovea pidetään lähes koko päivän auki myös tuon ihanan raikkaan tuuletuksen vuoksi.

I just love to dry my linen outside this time of year when there's hardly any pollen in the air. Nothing beats the smell of fresh air in the newly washed bedding.

Peltiruukku ja voileipäkakku

Löytyihän se sitten se edellisessä postauksessa eksynyt matkatuliainen tuosta ihan keittiön pöydältä. Olin tällänyt siihen tuollaisen syötävän orvokin, jonka olin ostellut voileipäkakkua varten ja unohtanut koko ruukun olemassaolon sitten vaan saman tien. Ja koskapa niin nätisti sointuu täällä muuhun sisutukseen tuollainen peltiruukku ei ole ihme, etten sitä tuosta äkännyt ennen kun aloin tänään tuota kakkua muistelemaan.

Tein siis joku aika sitten tällaisen pienehkön sydämen muotoisen voileipäkakun, jonka koristelin noilla orvokin kukilla ja lehdillä. Tämä oli synttärilahja tuolle armaalle aviopuolisolleni ja mennyt jo parempiin suihin (siis hänen) ajat sitten. Mutta koskapa tuli niin hauskan kesäinen tästä kakusta niin olin myös näpännyt kuvan muistoksi puhelimeeni, josta sitä tänään katsellessa sitten tämä muisti ruukunkin osalta palautui.

Ja tuolla se keittiön pöydällä orvokki sisällään nököttää, koska siinä on vielä hurjan monta nuppua, joita en silloin kakkua tehdessä edes nähnyt. Jos siihen oikein paljon vielä noita kukkia aukeaa niin ehkä se on merkki siitä, että pitää tehdä siis taas uusi voileipäkakku. Eikä mitenkään huono idea ole kyllä se.

I thought I had lost this tin pot, but it has been holding this violet that I used to decorate this bread cake that I made for my hubby's birthday a while ago. I had just gotten totally blind for it on the kitchen table. Only remembered it as I started to think back of the cake.

Pikavisiitin kotiinviemiset

Kemiönsaaren reissulla tehtiin tietenkin ystävän kanssa myös kirppisturnee, joka tällä kertaa kattoi myös Tammisaaren,  Kemiön ja Salon lisäksi. Itse en löytänyt sieltä Tammisaaresta kun yhden peltiruukun Kirppis Trolletista, mutta ystävällä oli kyllä syli täynnä aarteita, kun poispäin lähdettiin. (Sen ruukunkin kerkesin jo johonkin niin hyvin laittaa, etten sitä tähän hätään edes kuvattavaksi löytänyt.)

Mutta Salossa olikin sitten parempi flaksi ja monta kivaa asiaa löytyi kotiinviemisiksi. Tykkään sekoitella omin käsin tekemääni keramiikkaa erilaisiin asetelmiin kirppislöytöjen kanssa ja tähän tarkoitukseen löytyi Radiokirppikseltä sopiva pieni ruukkunen kahdella ja puolella eurolla. Sen hauskat vaakaraidat ovat tässä eteisen pöydällä tosi kiva pari tuon minun tekemäni pystyraitaisen kanssa.

Iso ruskea keramiikkaruukku löytyi Salon Secondhandmarketista kympillä ja on aivan täydellisen sopiva porstuaan harjapurkiksi kaikenlaisille rytöharjoille, joilla kukkaruukkuja, kalusteita ja muita puutarha-asioita putsaillaan.

Sitten ostelin Salon Aarressaaresta tuollaiset timakan siniset samettiverhot, joiden väriä koitan säätää värjäämällä vähän viheriäisemmäksi, jotta saisin niistä paksummat talviverhot makkariin.

Niin ja piipahdettiin me vielä Kemiössä mm Ole Vahlbergin kotitalouskaupassa, joka oli kuin ihana aikamatka menneeseen runsaine valikoimineen kodintarvikkeita, kenkiä ja vaatteita. Olisin voinut viipyä siellä vaikka kuinka kauan, mutta tiukka aikataulumme piti visiitin nopeana. Kerkesin silti löytää sieltä ihastuttavan ruudullisen pöytäliinan sekä paketin serviettejä.

Ystävän kanssa tehtiin täkkivaihtarit, kun itse olin vähän kyllästynyt siihen viininpunaiseen kukkatäkkiin, niin häneltä löytyi sopivasti samaa kuosia vähän hillitympi. Nyt on sopivampi kukkatäkki muuallekin tähän huusholliin, kun vaan sinne makkariin.

My fleamarket and other finds from my trip to Kemiönsaari, Tammisaari and Salo.

Pikkuvaunun kanssa pikavisiitillä

Kävin pikkuvaununi kanssa pyörähtämässä ystävien luona Kemiönsaaressa ja leiriydyin taas heidän reilun satavuotiaan mökin pihassa sopivaa vanhanaikaisuutta henkivällä stailauksella, mutta näppärästi kasaan laitettavalla, sillä säät olivat vielä edellistä Satakunnan reissuakin oikukkaammat tällä saarella.

Ei ollut tälläkään kertaa ihan mutkatonta parkata vaunua heidän viettävälle pihalleen, mutta siihen se vaan taas saatiin suunnilleen samoille holleille, kun edellisenäkin kertana, kun tuolla visiteerasin. Onni on näin kevyt ja pieni vaunu ja ystävän puolisko peruuttelemassa.

Vähän harmaata oli reissatessa, mutta onneksi aurinko sentään sen verran pilkisteli pilvien välistä aamusella, että sain napattua nämä kuvat siinä pihassa, että näytti edes kesältä. Tuosta ei kauaa mennyt kun taivas taas meni pilveen, mutta se ei sitten satanutkaan runsaasti, vaikka sellaista lupailtiin. Ehkä se on tämä pikkuvaununi parkattuna sellainen ihastus, että sadepilvetkin sitä vähän väistelevät. (Hih.)

Ja ihastus se on kyllä minulle, kun tuolla sain taas yöni nukkua, se on joka kerta vaan niin hykerryttävää kömpiä tuonne sisälle lämpimään (siellä on patteri) pimeästä ja kosteasta kesäillasta. On aivan älyttömän luksusta, kun voi tällai matkustella oma pieni makuuhuone mukana.

Siellä on sisällä kaikki mitä yökyläilyyn tarvitsen ja paljon muuta. Tykkäänkin pakata aina matkaan vaikka ja mitä tarpeetontakin, kuten vaikka nyt kaikki keittiön seinällä roikuskelevat asiat, ihan vaan omaksi iloksi ja koska tilaa niille tuolla hyvin on. On niin kiva katsella nättejä asioita tuolla, vaikka tässä lomaresortissa ei kokata itse tarvinnutkaan. 

Vähän oli haipakka reissu tämä, mutta niin hauska ja antoisa taas. Hyvässä seurassa on aina mukavaa ja rentoa ja kun pääsee vielä kunnon kirppistelykierrokselle on elämä täydellistä, vaikkei ihan älyttömästi löytöjä itselle tekisikään. Nyt en kerennyt myöskään kuvaaman tuota torppaa ja sen puutarhaa, mutta ensi kerralla, kun täällä visiteeraan puhun nuo omistajat kyllä ympäri, että saisin sieltä sieltä sisältäkin pari kuvaa napsaista, sillä ihan hirmuisen nätti ja nätisti sisusteltu on se.

Visited my friends at their summer cottage in Kemiönsaari. Lovely short trip with my caravan.

Kesän kukat kehyksissä

Tein uusimpaan Unelmien Talo&Koti-lehteen tällaisen hienon kukkataulun teko-ohjeen, josta tuli kyllä aivan hurmaavan ihana! Olen tuota nyt piilotellut täällä kotonani lehden ilmestymiseen asti, mutta nyt saan vihdoin ruveta sille etsimään paikkaa seinältä, jossa sitä voi ihailla, toisin kun tuolla kaapin päällä pimeässä, missä se on jemmassa nämä kuukaudet majaillut.

Kun sain tähän toimeksiannon oli syksy jo oikeastaan alkanut, mutta kerkesin löytää omalta pihalta vielä materiaaleja tauluun ja loput hankin keväällä kun taulun tein. Nyt kun vielä hyvin ehtii, niin kannattaa siis poimia kukkasia talteen tällaista varten, niin saa vielä talveksi oman kukkapenkin kehyksiin seinälle vink, vink.

Ohje tällaisen tekemiseen on nyt siis tuossa elokuun lehdessä, mutta varmasti taas myöhemmin meilläkotona.fi sivustolla. 

Made this pretty diy flower art to the latest issue of Unelmien Talo&Koti-magazine.

Kyläreissufiiliksiä Satakunnasta

Säät eivät Satakunnan reissulla ihan hirveästi hellineet, mutta sepä ei sillai haitannut, kun ympärillä oli kaikenlaista ihanaa ja kaunista katseltavaa ja ystävät siellä mitä parhainta seuraa. Suurimman osan ajasta keskityttiin ihan muuhun kun säästä puhumiseen, vaikka puhuttiin me siitäkin kyllä. Isoja sateita ja ukkosia oli luvattu, mutta kaikki ne kiersi meidät ja tämän ihanan puutarhan ja vain satunnaisia pikkusateita osui päälle.

Ei päästy kylpyyn, mutta ehti oikein hvyin joka päivä kierrellä puutarhassa ihailemassa paikkoja ja kuvailemassa kukkapenkkejä ja niitä sadepilviä, mitkä eivät sitten kohdalle osuneet vaikka olisivat saaneet osua, sillä oikein kunnolla ei ollut satanut tässäkään pihassa pitkiin aikoihin. Kukkapenkit olivat silti aivan uskomattomia tuolla ja olipa ensimmäinen kerta, kun kuulin puutarhurin itse valittavan, että auringonkukat ovat kasvaneet aivan liian korkeiksi. Tosin se johtui muistaakseni väärästä lajista siemenpussissa, mutta silti.

Lähes koko ajan oltiin pihalla kuitenkin, kaikkien noiden upeiden kukkamerien seassa ja kanneltiin noita sohvatyynyjä grillin vierestä edes takaisin niiltä pikkusateilta suojaan, kunnes todettiin, että istuttiin kuitenkin tuolla katoksen alla mielummin. Siellä syötiin ja herkuteltiin ja juhlittiin ja juteltiin ja oli kyllä taas niin hauskaa ja ihanaa, että nyt kun sitä jälestäpäin näin miettii niin tekisi mieli ajella sinne oitis takaisin!

Vein sinne tuliaisiksi pari tekemääni keramiikkakukkasta ja tällaisen isomman kukkalautasen, johon tehtiin yhtenä iltana tällainen pieni yöpala kaikesta kivasta mitä juuri sillä hetkellä teki mieli. Oikein hyvin toimi sekä lautanen tarjoiluun, että herkkuset sen päällä, eikä tuossa kauaa mennyt, kun se tyhjeni, mutta onneksi ehdittiin kuvat ottaa siitä ensin. Esteetikoilla tämä kattaminen kun on tämmöistä, että pitää aina kun laittaa nätisti kuvata se myös. :-D

Paistoi se onneksi välillä aurinkokin ja lähtiessä meinasi vielä unohtua syödä tämä ihan vaan marketista ostamani vadelmakakku, jonka hankin, kun sattui omat synttärit osumaan just siihen kotiinlähtöpäivään, enkä kehdannut olla siitä kertomatta. Kannatti kyllä, sillä sain sitten oikein onnittelulaulut siinä kakun kera ja oikein muikeana sain lähteä tien päälle kotia kohti.

Tuliaisiksi vielä pari perennaa kukkapenkeistä ja sitten tämä Pauliinan ihana pieni maalaus, joita olen ihaillut jo pidemmän aikaa. Näissä hänen tekemissään naiskuvissa on vaan sitä jotain, joka viehättää minua suuresti ja olikin vaikea sieltä valita se itselleen mieluisin, kun niissä kaikissa on juuri sitä jotain, mutta nyt tämä lennokastukkainen naikkonen tiirailee minua makuuhuoneeni seinällä ja muistuttelee ihanista ystävistä siellä Satakunnassa.

Some pics of the beautiful yard of Pauliina from Keltainen kahvipannu blog. I visited there a week ago and had the best time. I also got this cute little painting by Pauliina. I put it in my bedroom so I can look at it every night when I go to sleep and remember those wonderful friends I have there.