maanantai 24. helmikuuta 2020

Keittiössä helmikuussa

Keittiön pöydällä on istunut jo reilun viikon evakossa olohuoneesta poistamani kentiapalmu. Meinasin ensin, että se on kuollut ja joutaa roskiin, kun sitten vähän tutkin sitä hieman tarkemmin ja totesin, että ei sentään ihan vielä. Multa oli vaan niin kuivahtanut, ettei se enää vettä huolinut, joten pistin mullat vaihtoon ja annoin tuolle vielä jatkoajan hoivissani. Tuossa se nyt tönöttää valohoidossa keittiön pöydällä siihen asti kunnes keksin sille jonkun paremman paikan jossa koittaa toipua rankasta kohtalostaan. Katsotaan onnistuuko tämä pelastus vielä, viherpeukaloni ei tunnetusti ole kovinkaan hyvä mistä hyvänä esimerkkinä juuri tämä tällainen totaalisen kuivahtamaan päästäminen.

Tarkkasilmäisimmät ehkä hoksaavat tuosta alemmasta kuvasta, että sielläkin on työtasolla enää tyhjä ruukku, siinä missä vielä pari viikkoa sitten oli kaunis myrtti. Sama kohtalo tuli sille kun tälle palmullekin. Mitä siihen nyt enää voi sanoa, muuta kun; hupsista rallaa.

Muualla sentään kasvit ovat elossa ja osa jopa ihan loistavissa voimissakin vielä. Kasvavat kohisten ja kurkottelevat kohti valoa, jota onkin nyt vihdoin ruvennut ihan kivasti olemaan.

Muina somisteina keittiön pöydällä on mm tämä itsetekemäni rikkinäinen kuppi. Niin kuin se sanonta menee, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä niin tässä taloudessa ei vieläkään ole sitä täyttä settiä tekemiäni astioita. Sen sijaan meillä on hyvin epämääräinen kokelma kaikenmoisia pieleen menneitä tai vähän siipeensä ottaneita käytössä täällä, joista tässä loistava esimerkki. Ja joka kerta kun alan astioita tehdä mietin, että otan itselleni sitten kuormasta, mutta aina jostain syystä jää sitten ottamatta. Silloin tällöin tulevia susia vain raaskin itselleni ottaa. Pitäisi vissiin tehdä niin, että teen yhden satsin ihan vaan itselleni, josko sitten saisin vihdoin oman astiastoni kuntoon. Pitänee tehdä ihan muistuts itselle tästä.

In the kitchen there's a palm plant that I thought I'd already killed, but it might not be so, there's still a glimpse of life there after I changed the all to the core dried soil for it. Now it's just hanging around on the kitchen table just waiting for me to see if it pulls through and I can start planning another place for it.

Also on the table is an example of one pottery makers own tableware, only broken ones or otherwise defected have made it through to our kitchen, despite me always saying I need to make a perfect set for myself too. Need to do something about that this year, instead of just talking about it.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kun valon määrä on lisääntynyt ja kasvitkin alkavat voimaan paremmin. Multien vaihtaminen on täällä vielä edessä, jospa kasvit sitten virkoisivat kunnolla.

    VastaaPoista