keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Kaappi kohdillaan

Nyt on se askartelemani kaappi kuivunut ja saatu sujautettua paikoilleen sohvan ja seinän väliin. Se sopii sinne niin kuin hansikas ja niinhän se oli tarkoituskin, siksi mittailin sen tarkasti sopivaksi ennen kun rakennushommiin aloin. Lopputulos on mielestäni mitä mainioin, sekä käytettävyydeltään, että ulkomuodoltaan ja väriltään. Ovi aukeaa nätisti juuri oikeaan suuntaan ja koko nurkka piristyi ihan huimasti kun musta vaihtui vaaleaan.

Kaappi hukkuu tuonne aika mukavasti sohvan suurtakin suuremman käsinojan taakse, mutta näkyy silti sen verran hyvin, että sen huonekaluksi sieltä tunnistaa. Sen päällä on melkein puolet enemmän laskutilaa kun edeltäjänsä, mutten silti aio sitä ihan yhtä täyteen jumpata tavaraa vaan jätän vähän ilmavammaksi tämän nurkan ja pidän siinä nyt vain tuota pilleriviikunaa, joka sopii tuohon tosi kivasti. Seinälle olisi vielä tulossa yksi pieni muutos, mutta sitä sovittelen ensin ennen kun täällä esittelen, joten tähän aiheeseen palataan vielä tuonnempana lisää.

Meillä on myös aina tuossa sohvalla tuollainen peittomytty, se ei ole harkittu stailaus vaan sisältää kaksi päiväuniaan vetelevää pikkukoiraa. He ovat pesijäluonteisia ja tykkäävät kaivautua peiton sisälle hautumaan unille käydessään ja juuri tämän sohvan tämä nurkka on heidän suosikkinsa.  Minusta on tosi kiva tuollainen rento mytty sohvalla, varsinkin kun tietää, että sieltä sisältä löytyy kaksi unisen raukeaa karvapalleroa, joita voi käydä välistä vähän nuuskuttelemassa.

And here is the finished cabinet in it's place beside the couch. It fits there like a glove as it was meant to, that's why I did my measurements carefully before I started building it. I like it a lot how it makes the whole corner of the room look brighter. I'm also planning to do some more to this corner, but I'll tell you about later, when I'm done planning first.

P.s. The blanket bundle on the couch has two very sleepy little Chihuahua's in it, they use it as their napping nest, just in case you were wondering the purpose of it in my deco. 

4 kommenttia:

  1. Voin kuvitella, miten mukava on nuuskutella tyytyväisiä lämpöisiä koiruleita. Minullakin on sohvalla sellainen mytty, josta välillä kuuluu laiskaa hännän vispausta, kun hänestä puhutaan. Eipä haittaa epäjärjestys lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan haittaa, meillä pitää vaan aina muistaa tarkistaa mytty enne kun sohvalle istuu, ettei istu vahingossa päälle ;-)

      Poista