Ei tule kesää

Silloin kun olin pieni muistan yleisesti sanotun, että ei tule kesää jos joku asia ei ottanut onnistuakseen. Tässä parin viime päivän aikana on minulla ollut juuri tuollainen olo, eikä vähiten vallitsevan säätilan johdosta. Parin viikon takainen lämmin jakso sai sellaiseen puutarhahurmokseen, että sen päättyminen on ollut jopa pienoinen shokki pienelle ihmiselle, joka heti laittoi monta rautaa tuleen ja sitten se tuli otti ja sammui. Ja nyt tuntuu, että mikään ei edisty ja mieli haluaa vaan purnata.

No purnataan sitten, eihän se elo aina mitään ruusuilla tanssimista ole ja välillä pitää päästellä höyryjä ulos, jotteivat turhaumat kasvata patteja päähän.

Aloitetaan pavuista. Olin päättänyt kuun alussa että papuja pitää saada kasvimaalle ja ohjeen mukaan esikasvatus olisi oikein fiksu idea, joten tottakai laitoin muutaman siemenen sitten itämään. No, nehän todellakin sitten iti ja alkoivat kasvaa ihan huimaa vauhtia, vähän niin kuin siinä sadussa, jossa mentiin lopulta pilviin asti. Näillä tuntuu olevan sama vauhti täällä. Olin jossain kuvitelmissani uskonut, että saisin ne istutettua näihin aikoihin jo ulos, mutta haaveeksi on jäänyt tuo. Nyt irrottelen niitä säännöllisesti tuosta valaisimesta ja toivon ilmojen pikaista lämpenemistä. 

Porstuassa olevista kevätmessuostoksista yksi ei koskaan osoittanut elonmerkkejä joten korvasin sen harsokukalla. Muissa riittää virtaa vaikka muille jakaa, mutta ulos asti en ole näitäkään vielä saanut. Sade ja kylmyys piiskaavat pihaa enkä halua että näiden hyvä kasvu ottaa takapakkia, joten saavat edelleen päivystää tässä kunnes se kesä joskus sieltä tulee.

Kasvimaalla pääsimme jo hyvään vauhtiin kevättöissä. Tänä vuonna päätettiin uusia kaikki mullat ja entrata istutusastiat niin, että meillekin jäisi jotain syötävää eikä rikkaruohot valtaisi kaikkea alaa. Kylmässä sateessa työskentely ei vaan sitten enää tuntunut hyvältä luissa ja ytimissä, joten kesken jäi tämäkin homma vielä. 

Niille pavuillekin olisi oma lämmin penkki valmiina jo. Tein sen yli jääneistä vanhoista tiilistä ja jos ja kun kun aurinko paistaisi olisi tuossa niille oikein oivalliset oltavat.

Muutaman mansikantaimen ehdin jo istuttaa ja osan kanaverkosta ympärille asettaa ja sitten olivat sormet hanskoista huolimatta jo niin jäässä, että piti paeta sisätilojen lämpimään. Nyt katselen täällä ikkunasta ja toivon, etteivät linnut hoksaa noita raakileita vielä.

Muualla ämpäreissä kasvaa sitä sun tätä rikkaruohoa ja yksi erittäin elinvoimainen ruohosipuli. Sormet syyhyäisivät niin paljon päästä tuota siirtämään tuolta, mutta ei kun ei. Kaikki se kylmässä työskentely on saanut jo kurkun käheäksi ja nenän vuotamaan, joten sisätiloissa on pysyttävä nyt vaan.

Mutta jottei nyt ihan täysin nillittämiseksi mene tämä postaus, niin mainitaan nyt se vallitsevien ilmojen hyvä puoli, nimittäin vesi. Täällä oli jo melkoisen rapsakkaa ja kuivaa ennen sateita ja letkustakin oltiin pihamaalle virkistystä tarjoiltu, mutta vasta nämä kunnon sateet ovat saaneet pihan jälleen elpymään ja suorastaan räjähtävään vehreyteen. Ja se ei ole huono asia se.

Just waiting for the weather to warm up a bit so I can continue my work in the yard. The kitchen garden needs new soil and I've already got plants potted that need to get outside, but it's just too cold for that now. The only good thing about the weather is the rain. That was very needed.