Työhuoneestani on moni sanonut, että se on ihan hirveän inspiroiva tila kaikkine miljoonalaatikostoineen ja tummine kalusteineen ja se onkin ehkä vähän jännä paikka sen ensi kertaa näkevälle. Itse kun siellä seiniä tuijottelee päivät pääksytysten, niin ihan yhtä avoimin silmin ei osaa enää nurkkiaan katsella, vaan sorrun tämän tästä ajattelemaan vaan sitä kuinka epäjärjestyksessä se tälläkin hetkellä on. Tai ainakin minun silmiini on, sillä järjestyshän siellä kuitenkin on, mutta ei välttämättä se kaikista kuvauksellisin.
Mutta se mikä silmiini on aivan kuvauksellista on nämä työpöytäni nurkat. Minulla on tämä suuri työpöytä ihan ikkunan alla ja siinä tehdään vaikka ja mitä ja yleensä sekin on jonkunlaisen kasan alla piilossa, mutta nyt pari viikkoa on siinä pysynyt ihana rauha ja siisteys, kun puuhaa on ollut riittämiin muualla. Pidän siinä aina esillä erilaisia tykötarpeita ja työkaluja mitä useimmin tarvitsen ja eksyypä joskus mukaan ihan jotain muutakin, mutta jos tyyliin sopii niin siitä vaan.
Rakastan kaikenmoisia vanhoja purnukoita, joissa voi säilöä asioita kuten pensseleitä, mittatikkuja ja sen sellaista. Kannellisissa on piilossa esim. helmiä, simpukankuoria ja narunpätkiä. Tykkään myös pitää asioita ihan vaan esillä, jos niiden ulkomuoto sopii tyyliini ja sen hetkiseen fiilikseen, niin kuin nyt vaikka narukerät ja punnukset, sen lisäksi että niitä ihan tarvitsen täällä niin niiden tuijotteluun en vielä ikinä ole kyllästynyt.
Sekaan on sopinut vallan hienosti myös nippu kuivattuja unikon siemenkotia, jotka olen tällännyt siihen vaan odottelemaan parempaa sijoituspaikkaa jossain kauniissa maljakossa, mutta siihenpä ovat jääneet vaan.
Toisella puolen pöytää on sulassa sovussa isot paperirullat traakkipuun kanssa ja hyllyllä tavarat kauniisti epämääräisessä järjestyksessään. Minulla on tapana joidenkin tavaroiden kohdalla jättää ne sinne mihin olen ne ensimmäiseksi laittanut, ihan siksi, että muuten saatan unohtaa missä ne on. Siksipä hyllyltä voi löytää nyt pieniä pesusieniä, leimasimia, ison teroittimen, rei'ittimen, kukkapiikkejä nuppineuloja sekä erivahvuisia lankoja ja naruja, joiden olinpaikka on kiveen hakattu tuolla.
Pöydällä on myös kuriositeettina viime kevään pajunoksat kuivattuina maljakossaan. Halusin testata saisinko säilytettyä ne ensi kevääseen asti, sillä näiltä seuduilta pajunoksien löytäminen ja poimiminen on ollut viime vuosina siihen aikaan varsin haasteellista. Että eipä ihan jokaisella taida olla pääsiäiskoristeet pöydässä näin lokakuussa, mutta minullapa työhuoneessani on.
Tämä työpöytä onkin tässä talossa se paikka jonka äärellä paljon viihdyn. Yleensä jonkun työn touhussa, mutta aika usein myös ihan vaan tuijottelemassa ikkunasta ulos ja mietiskelemässä, että mitähän sitä seuraavaksi keksisi tehdä.
I love to store all my tools and stuff in vintage containers on my work room table. I have all the things there that I mostly use and more. Sometimes things just find a place there and stays just because I like the look of it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti