maanantai 27. tammikuuta 2020

Diy merisiili simpukoista

Sain päähäni kokeilla tehdä itse merisiilin näköisen simpukkapallon nähtyäni sellaisesta kuvan en-enää-edes-muista-missä. Idea vaikutti niin helpolta ja simppeliltä ja arvelin materiaalienkin löytyvän nopeasti ja näppärästi, kun pikkusimpukoitakin oli jo valmiiksi jonkin verran kotona. No, siihen se helppous sitten lopahtikin, olin nimittäin arvioinut ihan täysin pieleen sen määrän mitä sipukoita tuollaisen tekemiseen menisi, liimasta nyt puhumattakaan. Pallo oli helppo löytää, siihen kun kelpaa mikä tahansa sopivan kova ja pallon muotoinen esine. (Itse käytin styrox-palloa, jonka päällystin liimapaperilla.)

Simukat olivatkin sitten toinen juttu. Kuvittelin että niitä olisi hyvin tarjolla, kun muistin, että joskus näin oli, mutta toisin kävi. Missään mistä etsin ei ollut, ei askartelutarvikkeita myyvissä liikkeissä, marketeissa eikä kukkakaupoissa, tyystin kadonneet koko universumista. Noh, piti keksiä luova ratkaisu sitten ja onneksi se löytyi helposti; simpukka-amppelit, niitä oli melkein jokaisessa isommassa marketissa eivätkä maksaneet paljoa.

No nyt sitten siihen ohjeeseen, tarvikkeet tällaisen tekemiseen ovat siis seuraavanlaiset:


  • Pallo, se voi olla styrox-pallo, joulupallo, paperipallo tai mikä tahansa mikä kestää kuumaliiman ja vähän painoa. Mitta tähän ohjeeseen on noin 8-10cm halkaisijaltaan oleva pallo.
  • Noin viiden amppelin verran simpukoita, voi olla vähän reilumminkin jos pallo on iso. (Prismoista, Tokmannilta ja Kodin Terrasta löytyy)
  • Kuumaliimapistooli ja noin 35 puikkoa kuumaliimaa (juu, luit oikein noin kolmekymmentäviisi).
  • Hitosti aikaa ja erittäin pitkät hermot.


Ja sitten vaan aletaan liimailla simpukoita pallon pintaan jotakuinkin pystyasentoon ja niin kiinni toisiinsa kun mahdollista on. tässä alkuvaiheessa noita ensimmäisiä joutuu hetken tukemaan sormilla, että pysyvät pystyssä kun liima kovettuu ennen kun seuraavat voi liimata siihen kiinni.

Ja liimaa menee runsaasti, jotta ne pysyvät siinä sitten tukevasti. Itse laitoin aina kunnon tursauksen liimaa ja asettelin simpukat sitten siihen, niin että liimaa nousi vähän myös simpukoiden väliin liimaten ne tyvistään kiinni toisiinsa. (Vähemmällä liimamäärällä tuppasivat irtoilemaan tai taipumaan herkemmin.)

Liimaa kannattaa laittaa kerrallaan vain muutaman sentin matkalle, jotta ehtii asetella ne simpukat siihen kauniisti. Kuuma liimamassa myös pehmentää herkästi aiemmat liimaukset, joten vasta liimattuun kohtaan ei kannata ihan heti liimata uutta kierrosta, ennen kun edellinen liima on kunnolla jähmettynyt, alkavat muutoin edelliset simpukat heilumaan.

Joku siellä nyt miettii, että mikäs tässä niiin vaikeaa ja mihin niitä hermoja tarvitaan kun ihan simppeliltähän tuo näyttää? Niinhän se näyttää, mutta hidasta ja vaivalloista tämä on. Liiman pitää todella antaa välillä kuivua, jotta simpukat pysyvät suorassa ja liiman pitää olla myös juuri sopivan notkeaa, jotta simpukat siihen kiinni ottavat, liian kuumaksi käydessään muuttuu liima aivan liian juoksevaksi, eikä silloin pysy simpukat kiinni (palaa vaan suotta liimaajan näpit).

Suosittelenkin että tätä tehtäessä varataan sitä aikaa ja tehdään vaikka muita asioita välillä niin että liima ehtii kunnolla jähmettyä. On paaaaljon helpompaa asetella simpukoita vasten toisiaan kun edelliset ovat aivan tönkköinä vastassa. (liimailut kannattaa tehdä pitäen palloa kädessä niin että simpukat ovat vaaterissa, kuvausta varten vain laitettu pystyasentoon tässä).

Homma muuttuu vähän helpommaksi siinä vaiheessa kun saavutetaan puoliväli, silloin koko pallon mitalta simpukat ovat maan vetovoimaan nähden sellaisessa asennossa, että uudet liimatut pysyvät mukavammin suorassa nojallaan toisiaan vasten. Tässä vaiheessa saattaa tosin olla liimaajalla jo vähän niskat jumissa ja sormenpäät hellänä (riippuu täysin liimaajan liimailuasennosta ja näppäryydestä).

Ja parhaimmallakin liimaajalla tulee kuumaliimasta välillä sitä ärsyttävää seittiä, jota on tässä vaiheessa simpukkapallo sekä monet yllättävätkin paikat hiuksia myöten täynnänsä. Onneksi se on helppo poistella eikä jää vaivaamaan lopputulosta.

Ja sitten juuri kun alkaa tuntua siltä, että voimat (ja liimat ja simpukat) loppuu kesken alkaakin maalisuora jo häämöttää. Viimeisiä simpukoita liimaillessa tulee melkein jo kiire saada se valmiiksi, jotta sitä pääsee ihastelemaan ja pyörittelemään käsissään (se tuntuu ihanalta!!) 

Ja sitten kun se on valmis tuntuu koko urakka ihan mitättömältä pallon upeutta ihaillessa ja saattaa käydä niin, että alkaa tehdä heti mieli tehdä toinenkin... 

DIY seashell ball (that looks a bit like a sea urchin). All you need is a suitable ball, a lot of small seashells and a lot of hot glue and time and patience. Its relatively simple to make, just takes a lot of time to let the glue set in between. It's totally worth to try to make, when finished it's so lovely to look and touch!

4 kommenttia:

  1. No ihan tositosi hieno! Mies kyllä meinasi, että mahtaako mulla kärsivällisyys riittää moiseen, mutta ans kattoo.
    Marja kommentoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on siitä kiva projekti, ettei sitä tarvitse yhdessä päivässä valmiiksi saada. ;-)

      Poista
  2. Vau, upea lopputulos! Prosessi kuulostaa kyllä hermoja raastavalta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on, mutta samalla hyvin koukuttavaa vähän kun neulominen tai sanaristikoiden täyttäminen :D

      Poista