Sain joulunaikaan tädiltäni tuliaisiksi mummini vanhan piirustuksen. Se on tehty noin vuonna 1937 kampaajakoulussa mummini ollessa noin viisitoistavuotias. Ihastuin siihen siltä istumalta, tyylikäs daami vesikampauksineen ja savuke kädessä oli mielestäni todella hyvin toteutettu ja tykkäsin erityisesti tuosta yhdellä viivalla tehdystä kasvojen ja kaulan muodosta. Lyijykynällä tehty työ oli säilynyt varsin hyvin vaikka paperi olikin vuosien saatossa hivenen kärsinyt siitä, että sitä oli säilytetty taitettuna ja päätinkin heti, että laitan sen kunnolla kehyksiin, ettei enempiä vaurioita enää synny.
Metsästin kirppikseltä sopivan vanhan kehyksen ja laitoin siihen mustan paspiksen, jotta siihen tuli vähän lisää tuota dramatiikkaa, mitä kuvassakin mielestäni on. Rajasin sen aika tiukasti tuohon itse kuvaan, niin että mummini signeeraus jäi valitettavasti piiloon, mutta se oli ihan paperin alakulmassa ja olisi jättänyt kuvan ympärille liiaksi tyhjää. Mielestäni toimii nyt tosi hyvin noin.
Kun olin saanut kuvan kehyksiin tiesin heti, että haluan sen nyt makuuhuoneeni seinälle. Pidän siellä aina vaihtuvia kivoja asioita ja nyt tuntui vahvasti siltä, että halusin mummin lähelleni. Tiedän, että hän siellä pilven reunalla nauraa minulle just nyt, koska onnistuin aina vähän yllättämään häntä sillä mitkä minua hänen töistään viehätti ja tämä kuuluu taas just siihen kastiin.
My aunt gave me my grandmothers old drawing that she'd made back in 1937 when she attended beauty school and was around fifteen years old. I immediately fell in love with it, the drama and the style. I specially love the one single line she made to draw the face and neck line.
I put the drawing in a simple black frame with a thick black passepartout. I think the picture deserved it. Now it's hanging beside my bed and I know my grandmother is laughing at me from heaven, she always laughed when I surprised her with the things of her I liked.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti