Kirjoneuleita ja kesämietteitä

Olen tässä salaa taas vähän neuloskellut vaikken siinä vielä ihan täysin mestari olekaan, mutta harjoitus on tehnyt jo melko hyväksi ja onnistuin soveltamaan itselleni sopivan ohjeen jolla sain aikaan varsin kivan kirjoneulemekon. Tein sen jo kertaalleen neulotuista langoista jotka purin männä talvena pieleen menneestä aivan liian suuresta ja päällä roikkuvasta tekeleestä ja varsin tyytyväinen saan nyt olla että tein niin, kun lopputuloksesta tuli noinkin kiva.

Nyt on tekeillä jo toinen samanlainen, mutta eri väreillä niin kauan kun muistan miten tuon ensimmäisen tein. Kirjoitin kyllä jonkinlaiset ohjeet itselleni siitä miten tuon aikaan sain, mutta koskapa en alan termistöä edelleenkään täysin omaa, voi  olla että parin vuoden päästä en ota omista muistiinpanoistani enää selvää. Siksipä on hyvä kilkutella toinen nyt heti perään kun edellinen on vielä tuoreessa muistissa.

Tosin, tahtoisin tehdä tähän toiseen vähän alemmas ulottuvan kaula-aukon etupuolelle, ryhtini kun tempaisee tuon mallin melko nopsaan tiukaksi kurkkuani vasten ja saan sitä olla koko ajan alas nykimässä, muttei ole sitten hajuakaan sopiiko semmoinen tuon kirjoneuleen kanssa laisinkaan? Että jos se vähän katkeaa tuosta edestä ja siitä kuvioinnista sitten ikään kuin pala puuttuu... Jos jollakulla on tästä kokemusta niin kertokaa toki, että kannattaako tuollaista lähteä kokeilemaan. Viisaampiani kuuntelen tässä mielelläni ennen kun lähden taas itse soveltamaan.

Ja hei jos et ole koskaan neulonut villapaitaa, mutta haluaisit osata, niin tsekkaappa tämä Rillan just alkanut neulekoulu tästä linkistä! Siellä oppii kuulkaa noviisitkin neulomaan nyt villapaidan.

Toinen kiva asia tässä neuloskelun lomassa on ollut tämä joulupukin tuoma puutarhakirja. Muutaman kuivan kesän uuvuttama puutarhuri saa tästä ihan uutta pontta lähteä rakentamaan pihaa sellaisilla kasveilla jotka siellä oikeasti viihtyy ja jotka kestävät nämä extremet olosuhteet, joita tässä on viime aikoina (ja nytkin) ollut. Ihaninta antia minulle on tässä kirjassa kyllä ehdottomasti se, että ne rikkaruohotkin voi ottaa osaksi sitä kukkapenkkiä ja että se miten luonto itse siellä pihassa somistaa voi ollakin ihan hyvä juttu, eikä aina tarvitse pyrkiä siihen omassa mielessä siintävään täydellisyyteen, vaan antaa mennä sen pihan ehdoilla sinne minne se haluaa olla menossa ja seurata sitä sitten sinne. 

Huono puoli tässä kirjassa on kyllä ehdottomasti se, että nyt ei ole vielä kevät. Itse asiassa talvikaan ei ole vielä  kunnolla täällä etelässä alkanut, joten pitkään saa vielä odotella ennen kuin kädet multaan laittaa, mutta onneksi on tätä muuta tekemistä tässä sitä kevättä odotellessa. Se edellisen postauksen salaisuuskin on jo melkein kokonaan hiottu ja pääsen pian maalaushommiin jahka saan itseni ensin revittyä irti tästä edelleen päällä olevasta joulumoodista, kaikki koristeetkin kuusineen edellen paikoillaan. Huomenna ne kuitenkin on siivottava pois, kun on loppiainen, vaikka olisin voinut jatkaa tätä jouluilua vielä ihan hyvin pari viikkoa.

So I've been secretly knitting here and practicing my skills to make a tunic with pattern. I'm not that skilled with knitting yet and I don't understand some of the instructions, but I still managed to make this piece that fits me perfectly, even tho I didn't have a specific instruction on how to do it. I'm so happy with the outcome I started to knit another one like that but with different colors.

Santa got me a new gardening book for Christmas that I've been reading while I knit. It has made me dream of spring already and I have dozens of ideas for my garden now. I must say this book has really opened my eyes to understanding the way of nature in my yard. 

P.s. The big cabinet has been sanded almost completely now and is waiting for me to remove the Christmas from the house before we can bring it in and I can start thinking about the paint job. And yes I still have my Christmas tree lit up here. I told you I was a Christmas person. :D Tomorrow I'll take it down. I promise.