Meillä on aina sohvatyynyt rytyssä ja peitot sohvilla miten sattuu. Se ei johdu siitä, että me täällä tykättäisiin erityisesti pitää niitä juuri niin, ne vaan tuppaavat aina vaan olemaan juuri niin. Ja se miksi ne ovat aina miten sattuu johtuu noista meidän pienistä karvaisista sisustajista, varsinkin näin talviaikaan.
Kun ilmat ja vanhan talon lattiat viilenevät hakeutuvat pienet koirat sinne missä on lämmintä ja pehmeää ja sellaista on tietenkin olohuoneen lampaantaljoilla vuoratulla sohvilla. Siellä he pesivät ja mylläävät sohvista mieleisensä makuupaikat ja me ihmiset sitten istumme sinne minne mahdumme ja siirtelemme sohvatyynyt ja peitot tarpeen mukaan myös itsellemme sopiviksi. Kaksi pientä ja lämmintä karvakäärylettä sohvalla vieressä on tähän vuodenaikaan luksusta ja kaikki tuhisemme tuolla tyytyväisnä sulassa sovussa ja tyynyt rutussa.
Sohvannujuajista vain toinen suostui tänään kuvatuksi, toinen paineli tuhahtaen matkoihinsa kameran nähtyään, enkä viitsinyt häntä lähteä suotta poseerausharjoituksiin hakemaan kun tämä toinen hoiti homman niin mallikkaasti (taas) yksinkin.
Our couches are always a mess during the cold season. Our two Chihuahuas love the warm sheepskin covered sofas and make nests on them arranging everything to fit their needs. We have gotten so used to this happening and don't even bother to arrange the cushions that much anymore. The furballs and their well being is more important to us than neat looking sofas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti